Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Vakkareita ollaan hyvinkin N62. Kyllähän se piristää päivää, kun meitä muistetaan :)

M30

Ai, että kun työpäivä on takana päin ja Jurassic World 2 -leffa tuli juuri katsottua. Tästä voisin lähteä Mäkkäriin ja sieltä sitten elokuviin katsomaan Wonka -elokuvaa.

Tänään myös laskiskelin, että olisi vielä tämä ja ensiviikko ja sitten on joulu. Mahdollisesti joulusta uuteenvuoteen itselläni on lomaa, jos vain onneni suo.

M30

Itse olen tänään tehnyt paljon kaikenlaista. Siivoamista riittää ja kirppikselle pitää viedä lisää tavaroita. Sitten on maalaamista kohta edessä, kun pitää koko asunto maalata lattiasta kattoon. Kirjoitinkin jo tännekin siitä. Joku kivasti ehdotti talkooporukkaa. Itsekin vaan ikävästi kuulun niihin joilla ei ole paljon apua mihinkään. Vanhemmat auttavat omalla tavallaan. Isäni hosuu niin paljon, ettei oikein kannata ainakaan maalaukseen avuksi pyytää. Äiti taas ei oikein tee mitään tai osaa tehdä. Hänestä ei oikein ole apua, vaikka on sentään enemmän kuin isästä jonka perässä ei kukaan pysy.

Saa oikeasti nähdä miten onnistun maalauksessa. Pelottaa vähän, kun en ole mitään seinää ja kattoa maalannut ikinä. Ja värien valinta on niin vaikeaa. Pitäisi olla valoisa sävy, eikä liian tummakaan. Ehkä joku sinivihreä olohuoneeseen. Samalla, vaikka kuinka tykkäänkin tästä minulle uudesta kiireestä ja siitä, että nyt oikeasti on tekemistä jo liikaakin niin silti kaipaan nyt rauhaakin. Uhkaa nyt mennä jo joulukin ohi tällä menolla, kun en oikein ehdi rauhoittua. Nyt pitää kyllä hiljentää. Ei ole hyväksi tämäkään. Samalla pelkään etten tee tarpeeksi ja liikaa tekemistä kevääseen. Muutto edessä ja se tuo oikeastaan paljon pakollistakin puuhaa. 

"Tänään myös laskiskelin, että olisi vielä tämä ja ensiviikko ja sitten on joulu" 

Minäkin tänään oikein pelästyin, että joulu on niin pian ja minä en vaan pysty rauhoittumaan kaiken tekemisen keskellä. En halua viettää koko  joulua maalaamalla. Pitää nyt jokin rauha sentään olla. Tämä vielä edelliseen viestiin. 

Vierailija kirjoitti:

"Tänään myös laskiskelin, että olisi vielä tämä ja ensiviikko ja sitten on joulu" 

Minäkin tänään oikein pelästyin, että joulu on niin pian ja minä en vaan pysty rauhoittumaan kaiken tekemisen keskellä. En halua viettää koko  joulua maalaamalla. Pitää nyt jokin rauha sentään olla. Tämä vielä edelliseen viestiin. 

Nyt sulle sanon: Maltti on valttia. Vaikka ymmärränkin olotilasi, olen itsekin aikamoinen hermoilija.

Maaliasiaan kuulin kerran hyvän vinkin: niistä pienistä malliläpysköistä on vaikea hahmottaa koko seinän väriä. Ota aina se vaaleampi versio, jos pohdit kahden värin välillä. Isoja päätöksiä nuo, onhan seinät sit semmoset vuosikausien ajan. Toki voi maalata uudestaankin, on vaan aika arvokasta hommaa.

Voimia sulle

N62

Pakko on avautua, kun tänään on ollut tosissaan psyykkeen päälle ottava päivä.

Töissä ahersin kunnolla töiden parissa ja nosto apuja pyysin työkaverilta niin tämä työkaveri alkoi sen ohella järjestelee lavoja, vaikka sanoin että keskitytään vain töihin. Pomo kun saapui töihin niin raivona kävi mulle, kun häiritsin työkaveria työssä ja syytti mua työkaverin kuluttamasta hukatusta työajasta. Tämän työpäivän aikana molemmat käyttäytyivät mua kohtaan psykoottisesti, että tosissaan oli mun paha olla tänään töissä.

Toinen hullunmylly on ollut tällä palstalla. Ihan harmiton aloituksenikin poistettiin aika nopeasti. Missään ei ole tänään mitään järkeä. Onneksi vanhempani ei ole mitään hullusti käyttäytyjiä, joten heidän kanssaan juttelu on lievittänyt pahaa oloani tänään. 

Onneksi sentään lapsuudenkodissa voin tuntea olevani turvassa psyykkisesti. On mulla hyvät vanhemmat. Tänään jos olisin mennyt kotiini työpäivän jälkeen niin varmaan vieläkin kamppailisin päivän tapahtumista mielessäni.

Kiitos, kun sain avautua.

Oli muuten tänä aamuna vaikea kulkea töihin. Tie töihin mitä kuljen oli täysin auraamaton ja lumivalleja vielä tukkeena. 

Voi sanoa aivan paskaksi päiväksi tätä päivää. Toivottavasti muilla on parempi päivä. Itse sentään otin kaiken paskan vastaan provosoitumatta, että täysin epäreiluja mulle oltiin tänään töissä.

M30

No ei paljon lämmitä päätökset ja leikkaukset.

Tosin miten pieni ihminen Mtn voi hallituksen tuulimyllyilleonhan se totta että sotaan varautuminen on kallista 

Leikatkoon tuista. Ei tässä kukaan toimeentulotuki/ työtön/ olisi tätä maata lähdössä puolustamaan kuitenkaan...

Kunto tuskin kestää kenelläkään. Nuorilla teini-tytöilläkään.

Palsternakka jo artikuloi että meno vaihtuu sen mukaan mikä on mahti valtion mieliala.

Joten. Mitä väliä millään on koska täälläkin vain vihataan toinen toisiaan ihan turhaan.

Pro.. mikä?

Mäkin olen miettinyt viime aikoina paljon Suomen tulevaisuutta ja muiden jaksamista. Hyvin mulla menee moniin muihin verrattuna, mutta päivänä tämä on huono mulle.

M30

Olipas sulla kenkku päivä,  näitä tulee aina joskus, saattoi olla työkavereilla huono päivä, väsymystä, tms. purkivat sinuun kenties. Hyvä, että arvostat vanhempiasi. Vanha sanonta sanoo.  Eteenpäin sano mummu lumessa. Tsemppiä uuteen työpäivään kyllä se siitä. 🙂

N64 

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olen miettinyt viime aikoina paljon Suomen tulevaisuutta ja muiden jaksamista. Hyvin mulla menee moniin muihin verrattuna, mutta päivänä tämä on huono mulle.

M30

Toivottavasti Torstai on Toivoa Täynnä... joskus on pahoja päiviä. Onneks sitten taas päivä paistaa. Tsemppiä loppuviikkoon, 3.adventti on jo tulossa🤔

N62

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olen miettinyt viime aikoina paljon Suomen tulevaisuutta ja muiden jaksamista. Hyvin mulla menee moniin muihin verrattuna, mutta päivänä tämä on huono mulle.

M30

Toivottavasti Torstai on Toivoa Täynnä... joskus on pahoja päiviä. Onneks sitten taas päivä paistaa. Tsemppiä loppuviikkoon, 3.adventti on jo tulossa🤔

N62

Kiitos tsempeistä. Tänään otan ihan rennon työpäivän ja eivät toiset ole kireenä tänään mulle. 

Mä en hyvällä muistele eilistä heidän kohdalla. Mitään pahoitteluitakaan en ole saanut. "Kiva" kun eilisestä ahkeruudestani palkittiin raivoamalla. Vähän katkera vieläkin oon heille, mutta onneksi tässä voin itsenäisesti tehdä töitä. Mä oon aina sen takia hyvä toisille, jotta mä en kokisi tuommoista mitä eilen koin töissä. 

Tänään hemmottelen itseäni työpäivän jälkeen kirppiskierroksella ja käyn Subwayssa ja kotona katson jonkun leffan herkkujen kanssa. Mä oon mukavuuden haluinen tyyppi, enkä siedä yhtään että mua pidetään roskakorina. 

Mitäs tänään itsellesi kuuluu N62?

M30

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olen miettinyt viime aikoina paljon Suomen tulevaisuutta ja muiden jaksamista. Hyvin mulla menee moniin muihin verrattuna, mutta päivänä tämä on huono mulle.

M30

Toivottavasti Torstai on Toivoa Täynnä... joskus on pahoja päiviä. Onneks sitten taas päivä paistaa. Tsemppiä loppuviikkoon, 3.adventti on jo tulossa🤔

N62

Kiitos tsempeistä. Tänään otan ihan rennon työpäivän ja eivät toiset ole kireenä tänään mulle. 

Mä en hyvällä muistele eilistä heidän kohdalla. Mitään pahoitteluitakaan en ole saanut. "Kiva" kun eilisestä ahkeruudestani palkittiin raivoamalla. Vähän katkera vieläkin oon heille, mutta onneksi tässä voin itsenäisesti tehdä töitä. Mä oon aina sen takia hyvä toisille, jotta mä en kokisi tuommoista mitä eilen koin töissä. 

Kiitos kysymästä🌲. Pesin äsken pyykkiä, laittelen pikkuhiljaa joulua esille. Eilen virittäydyin joulutunnelmaan laulamalla kauneimpia joululauluja ja syömällä riisipuuroa tossa kyläkoululla. Sain karkinkin joulupukilta, oon kai kiltti ollut😉

Kertokaahan muutkin kuulumisia, jookos?

N62

Näin iltasella voisi enemmän tulla kommentteja, kun ihmiset ovat päässet töistä, eli uppista vaan. 

Löysin mä elokuvia taas kirppikseltä ja ne ovat Kotia kohti 2 ja Matka maan uumeniin (1999). Kumpaakaan en ole ikinä nähnyt, että enpä tiedä onko hyviä elokuvia. 50 senttiä maksoin molemmista elokuvista, että ei paha hinta taaskaan.

Aloitan tässä nyt Darkness (2002) elokuvan katsomisen ja irtokarkkeja samalla nautin. Laitoin pyykitkin pesuun, että hyvältä koti-illalta tuntuu.

M30

On tänään ollut aika alavireisen haikea olo. Elämässä on kaikki hyvin, mutta perussairaus aiheuttaa jnk verran väsymystä, jonka vuoksi on oltava tarkka riittävästä levosta. Silti välillä väsy iskee, ja sen myötä lievä alavire. Vaikka siihen on tottunut, niin silti huomaa, että se vaikuttaa myös ajatuksiin.

Olen pohtinut paljon työkuvioitani jatkossa. Asiat ovat edenneet kyllä toivotusti, mutta jonkinlainen epävarmuus ja ehkä pelkokin on taustalla, olenko varmasti menossa oikeaan suuntaan. Sitähän ei voi etukäteen edes tietää, joten murehtiminen on sinänsä turhaa.

Olen myös huolissani rakkaasta ystävästäni, joka vaikuttaa masentuneelta ja alkaa mökkeytyä kotiinsa. Toivoisin osaavani sanoa oikeita sanoja ja että hänen elämänsä olisi onnellista. Hän on niin ihana ja kiltti ihminen, että hän jos kuka ansaitsisi kaiken mahdollisen onnen. Hän on jo eläkkeellä, niin ei oikein ole hoitotahoakaan. 

Ulkona on ollut jo pitkään todella kaunista. Valkea lumi on peittänyt maan ja päivällä tuhannet tähdet tuikkivat hangella. Puutkin on verhoiltu lumivaippaan. Nyt illalla polttelen sisällä kynttilöitä ja katselen kauniita pihan jouluvaloja hankien keskellä. Kohta sitten nukkumaan. 

Huomenna näen lapsiani ja lastenlapsiani. He ovat elämäni valopilkkuja. Odotan sitä innolla ja toivon, että heitä ajatellen saan onnelliset ajatukset uniin asti. 

Toivon teille kaikille rauhallista joulun aikaa ja lähetän ison halauksen kaikille sitä tarvitseville.

50+ Mummeli

Kevyt työpäivä oli. Vähän sain haaveria töissä, kun sormeni viilsin veitseäkin terävämpään.  Paperihommejakin on tehty tänään ja loppuilta ihan vaan sohvalla löhöilyä. Onneksi huomenna voi nukkua pitkään, kun yliväsynyt olo on.

Aloin katsoa Scorpion King -leffaa ja heti alkuun huvituin tästä elokuvasta, kun jousipyssyn uhri lensi komeassa pitkässä kaaressa. 

Myös kohtaus, jossa The Rock katkaisee lampun köyden ja heilahtaa narun varassa ylös lampun pudotessa alas. Sitten seuraavassa kohtauksessa pahis, kun on lampun päällä The Rock hyppää narun varaan ja lamppu pahiksen kanssa nousee kattoon 😂

Ei olla ihan loogisesti ajateltu tätä leffaa vai onko tämä jotain parodiaa? Hauskalta leffalta vaikuttaa.

M30

Vierailija kirjoitti:

On tänään ollut aika alavireisen haikea olo. Elämässä on kaikki hyvin, mutta perussairaus aiheuttaa jnk verran väsymystä, jonka vuoksi on oltava tarkka riittävästä levosta. Silti välillä väsy iskee, ja sen myötä lievä alavire. Vaikka siihen on tottunut, niin silti huomaa, että se vaikuttaa myös ajatuksiin.

Olen pohtinut paljon työkuvioitani jatkossa. Asiat ovat edenneet kyllä toivotusti, mutta jonkinlainen epävarmuus ja ehkä pelkokin on taustalla, olenko varmasti menossa oikeaan suuntaan. Sitähän ei voi etukäteen edes tietää, joten murehtiminen on sinänsä turhaa.

Olen myös huolissani rakkaasta ystävästäni, joka vaikuttaa masentuneelta ja alkaa mökkeytyä kotiinsa. Toivoisin osaavani sanoa oikeita sanoja ja että hänen elämänsä olisi onnellista. Hän on niin ihana ja kiltti ihminen, että hän jos kuka ansaitsisi kaiken mahdollisen onnen. Hän on jo eläkkeellä, niin ei oikein ole hoitotahoakaan. 

Ulkona on ol

Voi mummeli, onpas sulla murheita. Itsekin olen semmonen etukäteen murehtija, ettei o tosikaan. Olen kuullut usein seuraavan ohjeen, kumpa kaikki murehtijat osaisi ottaa tän motokseen:

Älä murehdi etukäteen, se on useimmiten turhaa. Jos pelkäämäsi tapahtuu, joudut murehtimaan kahdesti. Ja entäpä, jos ei tapahdukaan. Murehdit suotta.

Olisikin helpompaa, jos yllä olevan osaisi.

Jouluiset terveiset Teille kaikille🌲

Ensi kerralla täällä kirjoitteleekin N63, älkää huoliko, ihan sama mamma edelleen, joka ketjun aloitti aikanaan nimimerkillä N61! Tovi jos toinenkin on siis kanssanne vierähtänyt, kiitos siitä.

Taas kaikki kauniit muistot, mun tulee mielehen. Lumivalkeat pellot, puistot ja juhla Jeesuksen🎼

Jotenkin aina joulun lähestyessä tulee tosi alavireinen ja ahdistunut olo. Minulla ei ole perheenjäseniä tai sukulaisia, joiden kanssa järjestellä tai viettää joulua, joten olen töissä ja joulu menee miten menee. En koristele, en laita jouluruokia, en niitä sinänsä kaipaakaan mutta jotenkin aina kun kuulee niistä puhuttavan minusta tulee katkera ja kateellinen. Kaksi vuotta sitten kun äiti oli vielä elossa ja ei ollut minkäänlaista aavistustakaan että siitä tulisi viimeinen jouluni minäkin odotin innolla joulun viettoa. Nyt en tule sitä enää ikinä kokemaan.

Samaan aikaan iskee suunnaton haikeus siitä, että tämän ikäisen ihmisen ei pitäisi olla näin yksin. Kaikki saman ikäiset tuttuni kertovat viettävänsä joulun joko vanhempiensa tai puolisonsa tai molempien kanssa. Minulla ei ole ketään. Olen 27. 

Onneksi kohta on tammikuu ja jouluun on taas vuosi aikaa, pystyy taas hukuttamaan nämä ajatukset arkeen ja töihin. Vielä kun pari viikkoa jaksaisi.

Hengitystieinfektio, pää ihan tukossa ja kuumetta 38 astetta. Harmittaa, kun olisin halunnut mennä hiihtämään.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin aina joulun lähestyessä tulee tosi alavireinen ja ahdistunut olo. Minulla ei ole perheenjäseniä tai sukulaisia, joiden kanssa järjestellä tai viettää joulua, joten olen töissä ja joulu menee miten menee. En koristele, en laita jouluruokia, en niitä sinänsä kaipaakaan mutta jotenkin aina kun kuulee niistä puhuttavan minusta tulee katkera ja kateellinen. Kaksi vuotta sitten kun äiti oli vielä elossa ja ei ollut minkäänlaista aavistustakaan että siitä tulisi viimeinen jouluni minäkin odotin innolla joulun viettoa. Nyt en tule sitä enää ikinä kokemaan.

Samaan aikaan iskee suunnaton haikeus siitä, että tämän ikäisen ihmisen ei pitäisi olla näin yksin. Kaikki saman ikäiset tuttuni kertovat viettävänsä joulun joko vanhempiensa tai puolisonsa tai molempien kanssa. Minulla ei ole ketään. Olen 27. 

Onneksi kohta on tammikuu ja jouluun on taas vuosi aikaa, pystyy taas hukuttamaan nämä ajatukset arkeen ja töihin. Vielä

Oivoi  olet niin nuori vielä, voi tapahtua vaikka mitä, ei ole kirkossa kuulutettu, että viettäisit kaikki tulevat joulut yksin. Itsellä oli kolmenkympin kriisi, tuntui ettei mitään tapahdu, töissä sitä samaa, sitä samaa. Ystävät ympärillä meni naimisiin, ikisinkkuna ei hotsittanu sukujoulut - nyyh. Tätäkö tää on?

Sitten 33v tapasin mieheni(30v sitten). Sain paljon uusia "sukulaisia", ystäviä. Sukujoulut alkoi kiinnostaa, kun oli puoliso mukana. Elämä alkoi ihan uudella tavalla olla ihanaa.

Tämä on minun tarinani. Sinun on erilainen, mutta pidä ovi ja mieli avoimena, mitä tahansa voi tapahtua.

Voimia ja Mukavaa vuoden loppua ja Onnellista Uutta Vuotta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin aina joulun lähestyessä tulee tosi alavireinen ja ahdistunut olo. Minulla ei ole perheenjäseniä tai sukulaisia, joiden kanssa järjestellä tai viettää joulua, joten olen töissä ja joulu menee miten menee. En koristele, en laita jouluruokia, en niitä sinänsä kaipaakaan mutta jotenkin aina kun kuulee niistä puhuttavan minusta tulee katkera ja kateellinen. Kaksi vuotta sitten kun äiti oli vielä elossa ja ei ollut minkäänlaista aavistustakaan että siitä tulisi viimeinen jouluni minäkin odotin innolla joulun viettoa. Nyt en tule sitä enää ikinä kokemaan.

Samaan aikaan iskee suunnaton haikeus siitä, että tämän ikäisen ihmisen ei pitäisi olla näin yksin. Kaikki saman ikäiset tuttuni kertovat viettävänsä joulun joko vanhempiensa tai puolisonsa tai molempien kanssa. Minulla ei ole ketään. Olen 27. 

Onneksi kohta on tammikuu ja jouluun on taas vuosi aikaa, pystyy taas huk

Ei minulla ole kolmenkympin kriisiä eikä varsinaisesti edes puolison kaipuuta, vaan minua ahdistaa se, että niitä sukujouluja ja perhejouluja ei enää tule. Vaikka saisinkin joskus lapsia, eivät he ikinä tule kokemaan minun sukuni jouluperinteitä. Minulla ei ole edes sitä mahdollisuutta, että saisin valita, kiinnostavatko sukujoulut vai ei.

Tiedän ettet mitään pahaa viestilläsi kuitenkaan tarkoittanut. Hyvää joulua sinulle.