Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Aloitan sunnuntain hyvällä hatsilla, sienillä ja punaviinillä. Huomenna taas työviikko edessä.

Näin Jeesuskin pyhittäisi sapatin.

Darra. Jankutin jonkun juntin kanssa koko yön Natosta - jäi nukkuminen minimiin.

Aseistakieltäyjänä oleminen on nykyään kauheaa. Tulin jääkylmästä suihkusta. Kahvia ja valoviiniä. Pitäisi lähteä StadiHesoihin katsomaan fudista. Tinder -tytönkin lupasin ohimennen nähdä lasillisella. Hyvä meno.

Ei se mitään. Kaikki hoituu. Tänään piste ja lähes kisoissa. Nainenkin varmaan lähtee uudestaankin, veikkaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N52 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonkin paremmin voisi mennä.

Taidan olla masentunut. Tai jotain. Työviikko on ollut jotenkin todella rankka, olen äärimmäisen väsynyt. Pää on kuin jossain raskaassa sumussa, ei toimi. Olen rikkinäinen. Ja itsestäni eksynyt.

Lapsieni edessä saan jotenkin kasassa pysyttyä, toki samanlainen rempseän naurava ja huoleton en ole ja varmaan osin ovat jotain tarkkanäköisinä huomanneetkin mutta onneksi heillä kaikilla on tuota nuoren ihmisen vimmaista eloa kaveripiireineen, niin ovat elämässä ja nauttimassa siitä. Kuten pitääkin.<3

Varmasti tilanteeseeni, olooni, vaikuttaa suuresti jo valmiiksi sairaudesta sekaisin oleva kehoni, mitä sotkee vielä suuresti hyvin hyvin epäbalanssissa oleva lääkitykseni. En jaksa sitäkään. Sisäistää enkä oikein hoitaakaan. Alun alkaenkin minut jätetty sairauteni kanssa yksin. Ja lisää vain tuntuu satavan niskaan.

Kaitpa tässä pitää vain möyriä näköalattomuudessa ja onttoudessa. Yritän pitää itseni jotenkin puuhakkaana, ihan arjen askareissa, niissä puurtavan tappavan tutun tylsissä. Muuta en oikein jaksakaan vaikka kaipaan jollainlailla seuraa...ja kuitenkin haluan sitä vältellä. Koska en ole hyvää seuraa. Mistä puolestaan pääsen siihen, että taidan kohdella miesystävääni todella huonosti. Hän ansaitsee parempaa, joten tähän on tultava muutos.

Syyskuun pimeät illat saapuivat. Ovat kauniita lohduttomuudessaankin.

Kyllä tämä. Tästä.

Toivon sinulle kaikkea hyvää. Ensalkuun mukavan pehmeää iltaa <3

Voi muru. Onpas sulla hankala tilanne. Kehottaisin kyllä lääkäriin, masennukselta kuulostaa. Siihen on tehokkaat lääkkeet, terapiat.

Saatko nukuttua? Syötkö terveellisesti, ulkoiletko? Ihminen on niin kokonaisvaltainen olento, että kaikki osa-alueet vaikuttaa kaikkeen.

Perussairauden lääkkeet ensin kuntoon, sitten muu olo. Miten niin miehesi ansaitsee parempaa? Etkö sinä sitten? Lapsetkin tarvitsevat terveen äidin, vaistoavat kyllä, ettet ole oma itsesi.

Nyt heti maanantaina yhteys hoitotahoon. Ole kiltti itsellesi. Nauti syksyn pehmeistä illoista, salli lepo ja itsesi hemmotteleminen.

Kohoa siivillesi - elämä kantaa

N62

Niin.

Kiitos sinulle <3. Melkein tulee itku.

Tein masennustestin ja sain tulokseksi lievä masennus. Voisin kyllä tuon lievä-sanan ottaa pois. Ja ymmärrän, tiedän ja tiedostan, että lääkäriin. Mutta. Sitten tulee tekosyiden metritolkkuinen lista miksi ei. On mukana ihan käytännön torppaavaakin asiaa, mikä estää. Painavampaa se, että näillä kulmilla ei nykyään päästä lääkäriin. Kun ei ole lääkäriä. Parin kolmen viikon jonot. Synkeän kurja fakta. Päivystykseen eivät edes ota, koska kuitenkin olen tolkkupäinen eikä pääni ole kirjaimellisesti kainalossani. Eikä kenenkään muunkaan.

En ole nukkunut, en. Huono homma. Siihen vaikuttaa tämä sairauteni yhdessä lääkityksen kanssa. Syömisiini olen joutunut kiinnittämään entisestään huomioita ja yritän oman taloudellisen tilanteen turvin syödä niin terveellisesti ja laadukkaasti kuin pystyn. Ja ravintolisät ja vitamiinipillerit päällä. Koska kehoni, aineenvaihduntani, no mikään ei toimi kuten ennen. Ja ulkoilenkin. Työni puolesta jo, ei toki ole sama asia, mutta enemmänkin pitäisi. En vain jaksa, ulko-ovi on raskas aukaista ja huomaan, että ote vuorokauden tunneistani on sellainen, että sitä ei ole - ts. missä ihmeen välissä?

Psyko-fyysis-sosiaalinen paketti. Ihmisen tekele. Joka alueella nyt sakkaa. Lapseni ovat, turskatti soikoon, liian fiksuja, tarkkasilmäisiä, joten tietävät kyllä että...ovat omalta osaltaan taakan kantajia. Sitä en halua ollenkaan. Ovat joutuneet sairastumiseni myötä sitä jo tarpeeksi tekemään. Luojan kiitos heillä on tolkkupäisiä ystäviä, joiden kanssa voivat viettää aikaa ja mennä. Menevätkin. Saavat etäisyyttä ja ihan omia juttuja. Ihanaa ja onneksi!!

Nyt vain on. Paskaa. Töissä on käytävä. Niskassa luterilainen työote. Ja taloudellinen pakkokuristus. Tarvitsen jokaisen sentin. Tukiverkkoja ei ole. Pyöritän taloutta yksin lasteni kanssa. Sairauslomapäiviä on syksyn aikana varmasti tulossa tautien muodossa muutoinkin ja silloin putoan pohjille. Inga pengar. Enkä nyt sairauslomaa haluakaan. Todellakaan. Työtäni rakastan, ammennan siitä paljon. (riittää, että kannattelen kolleegoitani, joilla on murheita ja masennuksia)

Ja mitä tulee kumppaniini. Nyt kun näen ja tulkitsen tilanteeni päin hevonkukkua, niin toki huomaan rakentavani itselleni muuria eli työnnän lempeän varmasti häntä kauemmaksi, koska hänellä elämässään omat haasteensa enkä nyt lastaa hänelle ylimääräistä. Hän on ihana ihminen, osallistuva, kuunteleva, peruskallio johon tukeutua mutta...ei nyt tähän. Ja kyllä, olen hankala.

Mutta. Ulkona paistaa uskomattoman kaunis, lämminsävyinen syyskuun aurinko. On kaunista. Ja lähden tässä ulos. Tai se on ajatuksenani. Ensin vain lopetan tämän kirjoitteluni, poistun läppäriltä, odotan pesukoneen ohjelman päättymisen ja laitan pyykit kuivumaan. Jos sitten.

Tolkuton vuodatus tuli. :(

Mutta kiitos sinulle jokaisesta sanastasi, lauseistasi<3. Paikkailen siipeni.

Toivon sinulle helpotusta raskaaseen vaellukseen 💚

Lääkkeet voivat olla "helppo" ratkaisu vaikeaan tilanteeseen. Mutta on muistettava ja pidettävä mielessä niihin (psyykentropit) liittyvät runsaat ja vaikeat vaikutukset ja haittavaikutukset.

Jos niitä joutuu käyttämään, haitalliset vaikutukset eivät puske isosti välttämättä heti päälle, mutta monien vuosien jälkeen myös haitat voivat kasvaa. Olen nähnyt näin käyvän läheisillä 💔

Monipuolinen ravintorikas ravinto, liikunta - voimien mukaan, pienikin on hyödyksi - ulkoilu, rentoutuminen, lepo ja uni ovat tärkeitä myös psyykelle. Sosiaalisia suhteita, tukea ja vuorovaikutusta unohtamatta.

Voimia kovasti, lämmöllä sinua tsemppaan 🥰

Hyvää syksyä 💛

Huomenta kaikille..

Ja kiitos sinulle viestistäsi <3. Se, että aivan tuiki tuntematon ihminen, sinä, poimit ensinnäkin lukuisten ketjujen joukosta tämän ketjun ja monien viestien keskeltä omani ja haluat vastata, puhua minulle... Se jo tuntuu itsessään hämmentävältä mutta niin lämpimän lohdulliselta. Ihanalta. Että kurjuudessani tulen nähdyksi. En osaa edes kuvailla, miten se koskettaa minua. Kiitos <3

Olen jo päivän aloittanut monta tuntia sitten, unet taivaan tuulissa. Kuinkas muutenkaan. Nukun miten sattuu. Koska yöunet ovat piikaset, niin tilttaan iltapäivästä, alkuillasta. Melatoniinia olen erehtynyt kauan sitten kokeilemaan ja siihen se jäi, menin kropallisesti aivan puihin yli vireystilaan. Kamala kokemus. Silloin oikaisuksi löytyi ja onneksi toimi työtehtävien muutos kolmivuorosta päivävuoroon. Siunattua! Nyt yritän resurssieni mukaan opetella oikeanlaista rentoutumista, hengittämistä. Syön mitä syön, se nyt sakkaa, koska kasvavat teinit tulevat ensin. Itse otan mitä ehdin ja jaksan. Närkkiä. Liikun, minkä voin.

Olen turhan läheltä nähnyt masennuksen syvissä vesissä räpiköivän läheisen lääkehoitoineen kaikkineen. Se toivottomuus, itsensä kadottaminen... Kuinka ihminen muuttuukaan! Ja nyt minä, jolle tämä halvaantunut olotila on jäätävää myrkkyä, vastakohtaa minun normaliudelleni... Tuntuu kuin aivan joku muu asuu ja vaikuttaa kropassani, josta on tullut vieras ja jota en hallitse.

Olin eilen yhden teiniseni kanssa happeilemassa metsässä. Olen syksyn lapsi, rakastan luonnon muuttumista, valmistautumista talven tuloon... Lehtien värityksien muuttuminen, auringon viimeiset lämpimän oranssiset sävyt sekä sen lämpö iholla, takin selkämyksessä, puhumattakaan maasta nousevasta hyvin multaisesta, hiukan homeen sekaisestakin tuoksusta.. Tykkään. Poimimme viimeiset jumalattoman suuret ja yllättävän maukkaat mustikat. Puolukoita haimme mutta juuri siinä kohtaa ei vielä kypsinä olleet. Ehkä viikonpäästä.

Mutta olihan kontrasti siinä happeilussa. Teini niin elämän raikkaassa pulputuksessa ja elämisen vimmassa! <3 Onneksi hänellä on kyky keskittyä hetkeen ja ottaa aivan kaikki irti siitä. Tuo nuoren ihmisen elämän kaikkien hetkiensä hamstrauksen kyky ja ahmiminen on kaunista katsottavaa ja kuultavaa. Ja kuitenkin, vaikka hän jakoi itsensä läsnäolon minulle, huomasin olevani osittain, paikoitellen aivan ulkopuolella, kuin hidastettua elokuvakohtausta katsomassa aivan toisen silmin. Että siinä, epämääräisissä kivuissa äkillisen sairastumisen ruhjoma ruumishenkilö yrittää löytää takaisin reitilleen innostuen kesän viimeisistä mustikoista. Ja kuinka se yrittäminen onkaan raskasta työstämistä.

Mielenmaisema on siis samaa huttua. Olen töissä toimintakykyinen, annan sille kaiken ja kiitän suuresti aivan loistavaa kolleegaani, jonka kanssa työparina saan operoida. Taivaan lahja on hän. Ensi viikolla otan yhteyksiä..jonnekin. Sairauden hoitamiseni on yhtä sotkuista umpisolmuista lankakerää, joiden solmujen aukaisemisesta vastaan näemmä itse. Vastuuhoitaja minulla ei todellakaan ole. Kunhan nyt olisi edes taho, joka ottaisi minut omakseen. Julkinen ja yksityinen kun pompottelevat ja siirtelevät minua käsissään keskenään koppia ottamatta. Mutta. Jos ensi viikolla joku nappaisi, kun otan yhteyttä. Näin ainakin juuri nyt ajattelen. Ottavani.

Pidä itsestäsi huolta. <3

Nämä sanat minulle lausuttiin hiljan. Lämpimän topakasti. Jokainen tavu, äänne täynnä välittämistä, huoltakin. Rakkautta.

Ole sinä viisaampi kuin minä ja ymmärrä nuo sanat. Ole se elämäsi päänäyttelijä, esiintyjä. Älä sivuroolissa.

Itsehän en tuota lausetta ymmärrä. Tärkeysjärjestykseni on aivan erilainen. Ollut aina. Ehkä tuotakin pitäisi osata järjestellä uusiksi. Joskus ja jotenkin.

Kirjoitat tosi kauniisti. Olen eri kuin sinulle vastannut, mutta lähes samassa tilanteessa. Väsynyt ja lisäksi yksinäinen. Saan kuitenkin voimaa siitä, että olen kasvattanut kaksi teiniä, joilla asiat hyvin. Ovat iloisia ja monien kavereiden ympäröimiä. Toisin kuin minä aikanaan. Heidän elämäniloaan on ihana seurata. Olen onnistunut ainakin jossakin :) Jaksamista myös sinulle tähän syksyyn.

Kiitos

Halaaruttaan sinua, jaan niin ajatuksesi. Lapset ovat kyllä semmoinen sokeri ja suola ja pippuri yhdistelmä kaikkinensa, ihana kuulla teidänkin iloista ja onnistumisista, pärjäämisistä. Vaikka sinullakin sitä omaa tarpomista on. Kaiken muun rinnalla. Ota koppia suuresti tuosta omasta mahtilauseestasi ja huomiostasi: että teinisi pursuavat elämäniloa ja heillä asiat hyvin, minkä sinä olet omistautumisellasi, ohjauksella, opettamisella, rakastamisella heille rakentanut vankaksi perustaksi

Tsemppiä sinulle!

Vaikka tässä itse kullakin on näitä karikkoja päin ajamisia tai ajelehtimista vailla suuntaa, niin jos satutaan samalle karille rysähtämään, niin otetaanpa yhdessä happea ja tilannekartoitusta. Tuupataan toisiamme. Ja tuetaan.

Kuten juuri tässä näin.

Broileripastaa, ristikon täyttöä ja Hassisen kone 40v...

Ihanan rattoisa lepopäivä

Onko oikeasti kiva kirjoitella noita pitkiä rimpsuja, joissa on 10 kommenttia?

Maksimissaan 5 lainausta niin sujuvasti menee ketjun lukeminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennuksen oireet ovat taas palaamassa.  Tunnen itseni ulkopuoliseksi ja vääräksi joka paikassa. Olen epäonnistunut joka asiassa. Työssä, parisuhteessa, äitinä, jopa lapsenakin. En kestä enää itseäni

Olet arvokas ihminen! Jeesus rakastaa sinua! Ja varmaan moni ihminenkin 🙏

Jeesus on ollut kuolleena jo yli 2000 vuotta, hän ei enää ole tietoinen kenenkään nykysuomalaisen masennuksessa.

Ei, kyllä hän on elossa.Ylösnoussut ja kiinnostunut elämästäsi.

Ristikkoa, suklaata...

Vai kiehauttaisiko kahvit, kun eilistä puolukkapiirakkaakin on jäljellä...

Ristikoita, adventtikirkon hyvä jumalanpalvelus radiosta, mies toi taas kerran hulppean kanttarelli saaliin metsästä josta tein maukkaan kastikkeen. Leivoin kuumamaitokakun, kävin pitkässä suihkussa. Huomenna lähtö pojan mökille Suonenjoelle. On niin ihanan lapsellista listata mitä pitää ottaa mukaan ja mitä ruokia syödä mökillä. Myös matkustaminen mukavaa, kuunnellaan nostalgista 50-60 luvun musiikkia 🎶🚖

Vierailija kirjoitti:

Ristikoita, adventtikirkon hyvä jumalanpalvelus radiosta, mies toi taas kerran hulppean kanttarelli saaliin metsästä josta tein maukkaan kastikkeen. Leivoin kuumamaitokakun, kävin pitkässä suihkussa. Huomenna lähtö pojan mökille Suonenjoelle. On niin ihanan lapsellista listata mitä pitää ottaa mukaan ja mitä ruokia syödä mökillä. Myös matkustaminen mukavaa, kuunnellaan nostalgista 50-60 luvun musiikkia 🎶🚖

Mullaki oli nostalgiapläjäys tänään: Hassisen kone - 40v myöhemmin

Ihanat KOM-teatterin laulut soi ykkösellä. Nostalgiaa tämäkin😉

Oottelen TTK;n alkamista ja olen vaan eikä ole krapulaa.

Eilen kävin kaupoilla ja katsoin elokuvia, että aika tyhjänpäiväinen päivä. Kassaneiti piristi päivääni, kun oli niin ihastuttava, että ei aivan ankea mieli eilen ollut.

Tänään kävin heittää frisbeetä ja oon nyt vanhempieni luona. Siskonikin on täällä, että pitkästä aikaa koko perhe on koossa.

Frisbeetä heitellessä tänään oli hermot kireällä.

Tämä on tuntunut suurimmaksi osaksi harmaalta viikonlopulta.

Ei surua, mutta harmaalta on tuntunut.

M30

Mietin elämän kulkua ja sitä miten selviän elämästä. Asun yksin ja vaikka mulla on keskinkertaiset tulot, olen tilanteessa, että joka euro pitää laskea. Elinkulut ovat minimissä ja viimeisin vaihtoehto on luopua autosta, jota kyllä tarvitsen. Syödäkin pitää. Minulla ei ole velkaa onneksi. Asiat järjestyvät jollakin tapaa, tiedän.

Oli kiva viikonloppu. Me maalattiin eteinen eilen ja tänään sai ripusta sälää takaisin seinille. Kävin ostamassa syystakin ja sen jälkeen ukkokullan kanssa pizzalle. Käytiin moikkaamassa lapsenlasta, 2v ihana pirpana. Sen jälkeen ihan vain oleilua kotosalla.

Nälkä, palkka tulee muutaman päivän kuluttua. Huonoa kuuluu!

Hyvää kuuluu. Leppoisa päivä ollut. Kaunis alkusyksyn sää. Hyvää yötä kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Aika hyvää. Toivon, että pääsen yli siitä, että jouduin ottamaan etäisyyttä henkilöön, jonka seurassa minulla oli aluksi euforisen hyvä olo, ja lopulta tuska ja ahdistus riipi rintaani pysyvästi. Hän imi minut kuiviin. Minua ei enää ollut enää kuin pienenä ja piilossa. Minä en voi enää olla hänen kanssaan, itseni takia. Olin koukussa häneen, riippuvainen. Olen yhä. Koska mietin häntä niin paljon. Toivon, että voisin elää taas omaa elämääni taas vapaasti, ilman jatkuvaa asioiden pyörittelemistä. 

Nyt siivoamaan kohti puhtaaksi.

Tuntuu niin pahalta lukea tätä!

Kysyessäni puolisolta mitä kuuluu Hän suuttuu, olen muka liian kiinnostunut hänen asioistaan ja mustasukkainen vaikka tosiasiassa haluan vain keskustella päivän kuulumisia

Kissaani ikävöin. Oli superhyvä kissa. En usko, että yhtä ihanaa voi toista ollakaan. Yrittänyt muutaman viikon kohottaa kuntoani tehokuntoilukuurilla. Ehkä vähän jo tuloksia tunnettavissa kohentuneena vointina ja jaksamisena, mikä kannustaa jatkamaan. Ulos kohta lähden taas. Mikäs tässä eläkeläisenä ollessa, kun työelämä jo jäänyt taa. Minulla ei ollutkaan siinä pitkiä taukoja. Vain muutaman viikon pituisia sairastamisjaksoja ja niitäkin vain pari. Joten onhan sitä tullut töitäkin tehtyä, vaikka se aika on nyt ohi. Tuumailin juuri äsken kissaa muistellessa, että elämä muutenkin on jo luopumista monista muistakin hyvistä asioista, kuten omasta terveydeztäkin. Mutta vielä on päiviä jäljellä ja hyvässä tapauksessa vaikka vuosiakin. Niiden määrää vain ei tiedä, joten hyvää päivää kaikille tänään!

Hei kaikki. Melkein vuosi kulunut ja 50 sivua hauskoja, haikeita, kivoja, ahdistuneita, mukavia, yllättäviä, touhukkaita vastauksia kysymykseen: Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Kiitos kaikille vastaajille, osallistuttehan vastakin😉

N62

Itse olen tänään aivan pyörryksissä metsässä häärimisestä. Puolukoita on niiiiiin paljon. Ja vain yksi hirvikärpänen. Punkkeja en ole nähnyt yhtään koko kesänä.