Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

N52 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonkin paremmin voisi mennä.

Taidan olla masentunut. Tai jotain. Työviikko on ollut jotenkin todella rankka, olen äärimmäisen väsynyt. Pää on kuin jossain raskaassa sumussa, ei toimi. Olen rikkinäinen. Ja itsestäni eksynyt.

Lapsieni edessä saan jotenkin kasassa pysyttyä, toki samanlainen rempseän naurava ja huoleton en ole ja varmaan osin ovat jotain tarkkanäköisinä huomanneetkin mutta onneksi heillä kaikilla on tuota nuoren ihmisen vimmaista eloa kaveripiireineen, niin ovat elämässä ja nauttimassa siitä. Kuten pitääkin.<3

Varmasti tilanteeseeni, olooni, vaikuttaa suuresti jo valmiiksi sairaudesta sekaisin oleva kehoni, mitä sotkee vielä suuresti hyvin hyvin epäbalanssissa oleva lääkitykseni. En jaksa sitäkään. Sisäistää enkä oikein hoitaakaan. Alun alkaenkin minut jätetty sairauteni kanssa yksin. Ja lisää vain tuntuu satavan niskaan.

Kaitpa tässä pitää vain möyriä näköalattomuudessa ja onttoudessa. Yritän pitää itseni jotenkin puuhakkaana, ihan arjen askareissa, niissä puurtavan tappavan tutun tylsissä. Muuta en oikein jaksakaan vaikka kaipaan jollainlailla seuraa...ja kuitenkin haluan sitä vältellä. Koska en ole hyvää seuraa. Mistä puolestaan pääsen siihen, että taidan kohdella miesystävääni todella huonosti. Hän ansaitsee parempaa, joten tähän on tultava muutos.

Syyskuun pimeät illat saapuivat. Ovat kauniita lohduttomuudessaankin.

Kyllä tämä. Tästä.

Toivon sinulle kaikkea hyvää. Ensalkuun mukavan pehmeää iltaa <3

Voi muru. Onpas sulla hankala tilanne. Kehottaisin kyllä lääkäriin, masennukselta kuulostaa. Siihen on tehokkaat lääkkeet, terapiat.

Saatko nukuttua? Syötkö terveellisesti, ulkoiletko? Ihminen on niin kokonaisvaltainen olento, että kaikki osa-alueet vaikuttaa kaikkeen.

Perussairauden lääkkeet ensin kuntoon, sitten muu olo. Miten niin miehesi ansaitsee parempaa? Etkö sinä sitten? Lapsetkin tarvitsevat terveen äidin, vaistoavat kyllä, ettet ole oma itsesi.

Nyt heti maanantaina yhteys hoitotahoon. Ole kiltti itsellesi. Nauti syksyn pehmeistä illoista, salli lepo ja itsesi hemmotteleminen.

Kohoa siivillesi - elämä kantaa

N62

Niin.

Kiitos sinulle <3. Melkein tulee itku.

Tein masennustestin ja sain tulokseksi lievä masennus. Voisin kyllä tuon lievä-sanan ottaa pois. Ja ymmärrän, tiedän ja tiedostan, että lääkäriin. Mutta. Sitten tulee tekosyiden metritolkkuinen lista miksi ei. On mukana ihan käytännön torppaavaakin asiaa, mikä estää. Painavampaa se, että näillä kulmilla ei nykyään päästä lääkäriin. Kun ei ole lääkäriä. Parin kolmen viikon jonot. Synkeän kurja fakta. Päivystykseen eivät edes ota, koska kuitenkin olen tolkkupäinen eikä pääni ole kirjaimellisesti kainalossani. Eikä kenenkään muunkaan.

En ole nukkunut, en. Huono homma. Siihen vaikuttaa tämä sairauteni yhdessä lääkityksen kanssa. Syömisiini olen joutunut kiinnittämään entisestään huomioita ja yritän oman taloudellisen tilanteen turvin syödä niin terveellisesti ja laadukkaasti kuin pystyn. Ja ravintolisät ja vitamiinipillerit päällä. Koska kehoni, aineenvaihduntani, no mikään ei toimi kuten ennen. Ja ulkoilenkin. Työni puolesta jo, ei toki ole sama asia, mutta enemmänkin pitäisi. En vain jaksa, ulko-ovi on raskas aukaista ja huomaan, että ote vuorokauden tunneistani on sellainen, että sitä ei ole - ts. missä ihmeen välissä?

Psyko-fyysis-sosiaalinen paketti. Ihmisen tekele. Joka alueella nyt sakkaa. Lapseni ovat, turskatti soikoon, liian fiksuja, tarkkasilmäisiä, joten tietävät kyllä että...ovat omalta osaltaan taakan kantajia. Sitä en halua ollenkaan. Ovat joutuneet sairastumiseni myötä sitä jo tarpeeksi tekemään. Luojan kiitos heillä on tolkkupäisiä ystäviä, joiden kanssa voivat viettää aikaa ja mennä. Menevätkin. Saavat etäisyyttä ja ihan omia juttuja. Ihanaa ja onneksi!!

Nyt vain on. Paskaa. Töissä on käytävä. Niskassa luterilainen työote. Ja taloudellinen pakkokuristus. Tarvitsen jokaisen sentin. Tukiverkkoja ei ole. Pyöritän taloutta yksin lasteni kanssa. Sairauslomapäiviä on syksyn aikana varmasti tulossa tautien muodossa muutoinkin ja silloin putoan pohjille. Inga pengar. Enkä nyt sairauslomaa haluakaan. Todellakaan. Työtäni rakastan, ammennan siitä paljon. (riittää, että kannattelen kolleegoitani, joilla on murheita ja masennuksia)

Ja mitä tulee kumppaniini. Nyt kun näen ja tulkitsen tilanteeni päin hevonkukkua, niin toki huomaan rakentavani itselleni muuria eli työnnän lempeän varmasti häntä kauemmaksi, koska hänellä elämässään omat haasteensa enkä nyt lastaa hänelle ylimääräistä. Hän on ihana ihminen, osallistuva, kuunteleva, peruskallio johon tukeutua mutta...ei nyt tähän. Ja kyllä, olen hankala.

Mutta. Ulkona paistaa uskomattoman kaunis, lämminsävyinen syyskuun aurinko. On kaunista. Ja lähden tässä ulos. Tai se on ajatuksenani. Ensin vain lopetan tämän kirjoitteluni, poistun läppäriltä, odotan pesukoneen ohjelman päättymisen ja laitan pyykit kuivumaan. Jos sitten.

Tolkuton vuodatus tuli. :(

Mutta kiitos sinulle jokaisesta sanastasi, lauseistasi<3. Paikkailen siipeni.

Toivon sinulle helpotusta raskaaseen vaellukseen 💚

Lääkkeet voivat olla "helppo" ratkaisu vaikeaan tilanteeseen. Mutta on muistettava ja pidettävä mielessä niihin (psyykentropit) liittyvät runsaat ja vaikeat vaikutukset ja haittavaikutukset.

Jos niitä joutuu käyttämään, haitalliset vaikutukset eivät puske isosti välttämättä heti päälle, mutta monien vuosien jälkeen myös haitat voivat kasvaa. Olen nähnyt näin käyvän läheisillä 💔

Monipuolinen ravintorikas ravinto, liikunta - voimien mukaan, pienikin on hyödyksi - ulkoilu, rentoutuminen, lepo ja uni ovat tärkeitä myös psyykelle. Sosiaalisia suhteita, tukea ja vuorovaikutusta unohtamatta.

Voimia kovasti, lämmöllä sinua tsemppaan 🥰

Hyvää syksyä 💛

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N52 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonkin paremmin voisi mennä.

Taidan olla masentunut. Tai jotain. Työviikko on ollut jotenkin todella rankka, olen äärimmäisen väsynyt. Pää on kuin jossain raskaassa sumussa, ei toimi. Olen rikkinäinen. Ja itsestäni eksynyt.

Lapsieni edessä saan jotenkin kasassa pysyttyä, toki samanlainen rempseän naurava ja huoleton en ole ja varmaan osin ovat jotain tarkkanäköisinä huomanneetkin mutta onneksi heillä kaikilla on tuota nuoren ihmisen vimmaista eloa kaveripiireineen, niin ovat elämässä ja nauttimassa siitä. Kuten pitääkin.<3

Varmasti tilanteeseeni, olooni, vaikuttaa suuresti jo valmiiksi sairaudesta sekaisin oleva kehoni, mitä sotkee vielä suuresti hyvin hyvin epäbalanssissa oleva lääkitykseni. En jaksa sitäkään. Sisäistää enkä oikein hoitaakaan. Alun alkaenkin minut jätetty sairauteni kanssa yksin. Ja lisää vain tuntuu satavan niskaan.

Kaitpa tässä pitää vain möyriä näköalattomuudessa ja onttoudessa. Yritän pitää itseni jotenkin puuhakkaana, ihan arjen askareissa, niissä puurtavan tappavan tutun tylsissä. Muuta en oikein jaksakaan vaikka kaipaan jollainlailla seuraa...ja kuitenkin haluan sitä vältellä. Koska en ole hyvää seuraa. Mistä puolestaan pääsen siihen, että taidan kohdella miesystävääni todella huonosti. Hän ansaitsee parempaa, joten tähän on tultava muutos.

Syyskuun pimeät illat saapuivat. Ovat kauniita lohduttomuudessaankin.

Kyllä tämä. Tästä.

Toivon sinulle kaikkea hyvää. Ensalkuun mukavan pehmeää iltaa <3

Voi muru. Onpas sulla hankala tilanne. Kehottaisin kyllä lääkäriin, masennukselta kuulostaa. Siihen on tehokkaat lääkkeet, terapiat.

Saatko nukuttua? Syötkö terveellisesti, ulkoiletko? Ihminen on niin kokonaisvaltainen olento, että kaikki osa-alueet vaikuttaa kaikkeen.

Perussairauden lääkkeet ensin kuntoon, sitten muu olo. Miten niin miehesi ansaitsee parempaa? Etkö sinä sitten? Lapsetkin tarvitsevat terveen äidin, vaistoavat kyllä, ettet ole oma itsesi.

Nyt heti maanantaina yhteys hoitotahoon. Ole kiltti itsellesi. Nauti syksyn pehmeistä illoista, salli lepo ja itsesi hemmotteleminen.

Kohoa siivillesi - elämä kantaa

N62

Niin.

Kiitos sinulle <3. Melkein tulee itku.

Tein masennustestin ja sain tulokseksi lievä masennus. Voisin kyllä tuon lievä-sanan ottaa pois. Ja ymmärrän, tiedän ja tiedostan, että lääkäriin. Mutta. Sitten tulee tekosyiden metritolkkuinen lista miksi ei. On mukana ihan käytännön torppaavaakin asiaa, mikä estää. Painavampaa se, että näillä kulmilla ei nykyään päästä lääkäriin. Kun ei ole lääkäriä. Parin kolmen viikon jonot. Synkeän kurja fakta. Päivystykseen eivät edes ota, koska kuitenkin olen tolkkupäinen eikä pääni ole kirjaimellisesti kainalossani. Eikä kenenkään muunkaan.

En ole nukkunut, en. Huono homma. Siihen vaikuttaa tämä sairauteni yhdessä lääkityksen kanssa. Syömisiini olen joutunut kiinnittämään entisestään huomioita ja yritän oman taloudellisen tilanteen turvin syödä niin terveellisesti ja laadukkaasti kuin pystyn. Ja ravintolisät ja vitamiinipillerit päällä. Koska kehoni, aineenvaihduntani, no mikään ei toimi kuten ennen. Ja ulkoilenkin. Työni puolesta jo, ei toki ole sama asia, mutta enemmänkin pitäisi. En vain jaksa, ulko-ovi on raskas aukaista ja huomaan, että ote vuorokauden tunneistani on sellainen, että sitä ei ole - ts. missä ihmeen välissä?

Psyko-fyysis-sosiaalinen paketti. Ihmisen tekele. Joka alueella nyt sakkaa. Lapseni ovat, turskatti soikoon, liian fiksuja, tarkkasilmäisiä, joten tietävät kyllä että...ovat omalta osaltaan taakan kantajia. Sitä en halua ollenkaan. Ovat joutuneet sairastumiseni myötä sitä jo tarpeeksi tekemään. Luojan kiitos heillä on tolkkupäisiä ystäviä, joiden kanssa voivat viettää aikaa ja mennä. Menevätkin. Saavat etäisyyttä ja ihan omia juttuja. Ihanaa ja onneksi!!

Nyt vain on. Paskaa. Töissä on käytävä. Niskassa luterilainen työote. Ja taloudellinen pakkokuristus. Tarvitsen jokaisen sentin. Tukiverkkoja ei ole. Pyöritän taloutta yksin lasteni kanssa. Sairauslomapäiviä on syksyn aikana varmasti tulossa tautien muodossa muutoinkin ja silloin putoan pohjille. Inga pengar. Enkä nyt sairauslomaa haluakaan. Todellakaan. Työtäni rakastan, ammennan siitä paljon. (riittää, että kannattelen kolleegoitani, joilla on murheita ja masennuksia)

Ja mitä tulee kumppaniini. Nyt kun näen ja tulkitsen tilanteeni päin hevonkukkua, niin toki huomaan rakentavani itselleni muuria eli työnnän lempeän varmasti häntä kauemmaksi, koska hänellä elämässään omat haasteensa enkä nyt lastaa hänelle ylimääräistä. Hän on ihana ihminen, osallistuva, kuunteleva, peruskallio johon tukeutua mutta...ei nyt tähän. Ja kyllä, olen hankala.

Mutta. Ulkona paistaa uskomattoman kaunis, lämminsävyinen syyskuun aurinko. On kaunista. Ja lähden tässä ulos. Tai se on ajatuksenani. Ensin vain lopetan tämän kirjoitteluni, poistun läppäriltä, odotan pesukoneen ohjelman päättymisen ja laitan pyykit kuivumaan. Jos sitten.

Tolkuton vuodatus tuli. :(

Mutta kiitos sinulle jokaisesta sanastasi, lauseistasi<3. Paikkailen siipeni.

Toivon sinulle helpotusta raskaaseen vaellukseen 💚

Lääkkeet voivat olla "helppo" ratkaisu vaikeaan tilanteeseen. Mutta on muistettava ja pidettävä mielessä niihin (psyykentropit) liittyvät runsaat ja vaikeat vaikutukset ja haittavaikutukset.

Jos niitä joutuu käyttämään, haitalliset vaikutukset eivät puske isosti välttämättä heti päälle, mutta monien vuosien jälkeen myös haitat voivat kasvaa. Olen nähnyt näin käyvän läheisillä 💔

Monipuolinen ravintorikas ravinto, liikunta - voimien mukaan, pienikin on hyödyksi - ulkoilu, rentoutuminen, lepo ja uni ovat tärkeitä myös psyykelle. Sosiaalisia suhteita, tukea ja vuorovaikutusta unohtamatta.

Voimia kovasti, lämmöllä sinua tsemppaan 🥰

Hyvää syksyä 💛

Mahdollisuuksien mukaan luonnossa vietetty aika on hyödyllistä ja tärkeää. Ulkoilu valoisaan aikaan, 30 min. jo riittää - vaikuttaa suotuisasti melatoniin erittymiseen.

# 907 ... suotuisasti melatoniinin...

💖

Ihme, sateeton päivä.

En kestä tätä kaikenmoista syksyä. Tuntuu että se jyrää ja hukuttaa. Onneks viikonlopuksi luvattu lämmintä.

Masennuksen oireet ovat taas palaamassa.  Tunnen itseni ulkopuoliseksi ja vääräksi joka paikassa. Olen epäonnistunut joka asiassa. Työssä, parisuhteessa, äitinä, jopa lapsenakin. En kestä enää itseäni

N62 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään ei kuulu oikein hyvää.

- Aikamoinen kipu mulla on jalassa ja niskassa, että jonkinlaista tulehdusta on.

- Puhelut eivät ole toimineet tänään kenenkään kanssa vaan puhelut itsestään katkee, että onkohan puhelin rikki?

- Myös rahallisesti minusta on tullut reilusti köyhempi tuloihini nähden.

Iloisin asia tänään oli, kun vein porukoitteni koiran lenkille. Niin iloinen koira oli lenkillä.

Mieleni laatu on silti laskenut tämän päivän jäljiltä.

Toivottavasti huomenna päivä hymyilee mulle

M30

No vii sentään. Sun viestit on yleensä niin mukavia...

Kävitkö lääkärissä?

Onko vanhakin puhelin? Mulla alko 7v puhelin temppuilla, vaihtoon meni.

Lemmikit on niin ilahduttavia (toisten)

Tsemppiterkut

N62

Mä en herkästi käy lääkärissä.

Jos nämä kivut eivät hellitä kotikonstein niin sitten ehkä pitäisi soittaa lääkärille aikaa.

Voihan nämä kivut johtua seisomisesta ja kylmästä viimasta.

Oiskohan mun puhelin 5-7 vuotta vanha, mutta uutta en hankkisi tässä rahatilanteessa.

Tulihan tässä viime aikoina hankittua imuri ja reppu rikkinäisten tilalle. Sitten juhlakengätkin meni entisiksi, että pitäisi hankkia uudet tulevia tilaisuuksia varten ja pyörän vaihteet ovat huoltoa vailla ja hammaslääkärissäkin pitäisi käydä, että hirvittää tämä rahan tuhlaus.

Pitää vähentää elokuvissa käyntiä ja elää minimaalisesti.

Onneksi frisbeegolf ei maksa mitään, niin voisin tänään käydä sitä heittelemässä.

M30

Flunssassa pötkyillyt koko päivän. Onneksi ei tarvii tehdä mitään, mies kokkailee parasta aikaa ruokaa työpäivänsä jälkeen ja oli tuonut mulle yskänpastillejakin. Ihana mies.

Päivitys vielä päivääni frisbeegolfista:

Kun aloitin kierroksen ja keskityin puttaamisiin kunnolla niin aika monta kertaa tuli ryssittyä ne heitot.

Sitten puolenvälin jälkeen kun en enää keskittynyt heittoihin ja sinne päin vaan heitin niin lähes kaikki putit meni koriin ja vähän kauempaakin, että mikä hiivatin hemulin päivä tämäkin on? Huvittavaa, että näinkin voi käydä.

M30

Muuten hyvä päivä, mutta sormenpäihin sattuu. Olen joutunut piikittämään niitä, koska pitää seurata verensokeriarvoja kolme päivää.

Kiitos kysymästä, entä itsellesi?

Todella HK.

Tänään vähän alakuloisempi päivä. Alkanut viime aikoina kyseenalaistaa omaa elämää, tulevaisuuden suunnitelmia, parisuhdetta. Joutunut olosuhteiden pakosta viettämään aikaa itsekseen, ja tänäänkin sen huomasin, ettei elämässä ole ihan hirveästi sisältöä, kun yksin on.

Mietin, että onko sellasilla, jotka on vakituisesti yksin, jotenkin rikkaampi sisäinen elämä, vai miten sitä muuten voi kestää? Jos näin on, niin olenko mä pohjimmiltani tylsä ihminen, kun arkeni yksin on niin mitäänsanomatonta? Vai oonko vaan laiska, kun en keksi mitään itselleni? Onko mun suunnitelmat ja tavoitteet elämässä tavallaan tyhjän päällä, jos yksin ollessani koen merkityksettömyyden tunnetta?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kysymästä, entä itsellesi?

Kiisto kysymästä. Mukavasti menee. Nuorempana en tykännyt syksystä, mutta nykyään ajattelen rikkautena nämä meidän 4 vuodenaikaa. Eilenkin upea syyspäivä😉

N62

Hyvää. Tasapainossa itseni ja elämäni kanssa. Kaikki hyvin.

Hyvää. Tasapainossa itseni ja elämäni kanssa. Kaikki hyvin.

Hyvää kuuluu koska jaksoin nousta ylös. Lähdemme ekakerran tänä syksynä puolukkaan 🍅 kävelyä tulee 5 km. Onneksi aurinko paistaa ja on lämmin.

Huonoa. Yöllä lensi oksennus ja nyt lentää paska.

Kiisto kaikille tänään minulle hymyilleille. Siis kiitos.

Hymy pelastaa päivän

Vierailija kirjoitti:

Hyvää kuuluu koska jaksoin nousta ylös. Lähdemme ekakerran tänä syksynä puolukkaan 🍅 kävelyä tulee 5 km. Onneksi aurinko paistaa ja on lämmin.

Toivottavasti löytyi puolukoita. (Onkos tuo kuva tomaatti😉)

Meillä päin on mahdottomasti. Ihana samoilla syksyisessä metsässä

N62

Vierailija kirjoitti:

Huonoa. Yöllä lensi oksennus ja nyt lentää paska.

Toipumista.

Muista juoda. Sokeri/hunajatee, mehu, jaffa...

N62