Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (20447)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonkin paremmin voisi mennä.
Taidan olla masentunut. Tai jotain. Työviikko on ollut jotenkin todella rankka, olen äärimmäisen väsynyt. Pää on kuin jossain raskaassa sumussa, ei toimi. Olen rikkinäinen. Ja itsestäni eksynyt.
Lapsieni edessä saan jotenkin kasassa pysyttyä, toki samanlainen rempseän naurava ja huoleton en ole ja varmaan osin ovat jotain tarkkanäköisinä huomanneetkin mutta onneksi heillä kaikilla on tuota nuoren ihmisen vimmaista eloa kaveripiireineen, niin ovat elämässä ja nauttimassa siitä. Kuten pitääkin.<3
Varmasti tilanteeseeni, olooni, vaikuttaa suuresti jo valmiiksi sairaudesta sekaisin oleva kehoni, mitä sotkee vielä suuresti hyvin hyvin epäbalanssissa oleva lääkitykseni. En jaksa sitäkään. Sisäistää enkä oikein hoitaakaan. Alun alkaenkin minut jätetty sairauteni kanssa yksin. Ja lisää vain tuntuu satavan niskaan.
Kaitpa tässä pitää vain möyriä näköalattomuudessa ja onttoudessa. Yritän pitää itseni jotenkin puuhakkaana, ihan arjen askareissa, niissä puurtavan tappavan tutun tylsissä. Muuta en oikein jaksakaan vaikka kaipaan jollainlailla seuraa...ja kuitenkin haluan sitä vältellä. Koska en ole hyvää seuraa. Mistä puolestaan pääsen siihen, että taidan kohdella miesystävääni todella huonosti. Hän ansaitsee parempaa, joten tähän on tultava muutos.
Syyskuun pimeät illat saapuivat. Ovat kauniita lohduttomuudessaankin.
Kyllä tämä. Tästä.Toivon sinulle kaikkea hyvää. Ensalkuun mukavan pehmeää iltaa <3
Tsemppiä sinne 👍
On sitä kurjaa luvassa tännekin, mutta kannattaa yrittää pysyä mukavissa mielenmaisemissa. Vielä jonain päivänä koittaa paremmat ajat. Toivossa on hyvä elää ja tällä sloganilla elän.M30
Oi! Kiitos sinulle :)
Sekä voimia ja jaksamista myös sinulle eloosi. Itse sanoit niin kauniisti, että niitä mukavia mielenmaisemia. Niitähän jokainen tarvitsee, jotain mukavaa mihin sen toivonsa laittaa kasvamaan. Ja ihan aina ei tarvitse edes jaksaa eikä tarvitse olla edes voimia. Kunhan silloin edes joku on jotenkin siinä, huomaamassa. Ja sanomassa jotain mukavaa. Tai vaan olemassa.
Oikeasti, kiitos sinulle mukavuudestasi :). En osannut odottaa. Tällaiset pienet tärkeät kohtaamiset, huomaamiset ovat kyllä <3
Lempeää sunnuntaita
Kiitos.
Kommenttisi lämmittää mieltäni.
Se, että ollaan mukavia toisille niin se piristää päivää, kuten meidän kommentit toisillemme.
Multa se on nyt huomenta, sillä päiväni on vasta alussa. Upea sää näyttää olevan, että voisinpa tästä lähteä frisbeegolfaamaan ihan kohta.
M30
Huonoa. Ottaa kaikki aivoon enkä uskalla mennä ulos kun siellä kiukkuisia ampiaisia.
N52 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonkin paremmin voisi mennä.
Taidan olla masentunut. Tai jotain. Työviikko on ollut jotenkin todella rankka, olen äärimmäisen väsynyt. Pää on kuin jossain raskaassa sumussa, ei toimi. Olen rikkinäinen. Ja itsestäni eksynyt.
Lapsieni edessä saan jotenkin kasassa pysyttyä, toki samanlainen rempseän naurava ja huoleton en ole ja varmaan osin ovat jotain tarkkanäköisinä huomanneetkin mutta onneksi heillä kaikilla on tuota nuoren ihmisen vimmaista eloa kaveripiireineen, niin ovat elämässä ja nauttimassa siitä. Kuten pitääkin.<3
Varmasti tilanteeseeni, olooni, vaikuttaa suuresti jo valmiiksi sairaudesta sekaisin oleva kehoni, mitä sotkee vielä suuresti hyvin hyvin epäbalanssissa oleva lääkitykseni. En jaksa sitäkään. Sisäistää enkä oikein hoitaakaan. Alun alkaenkin minut jätetty sairauteni kanssa yksin. Ja lisää vain tuntuu satavan niskaan.
Kaitpa tässä pitää vain möyriä näköalattomuudessa ja onttoudessa. Yritän pitää itseni jotenkin puuhakkaana, ihan arjen askareissa, niissä puurtavan tappavan tutun tylsissä. Muuta en oikein jaksakaan vaikka kaipaan jollainlailla seuraa...ja kuitenkin haluan sitä vältellä. Koska en ole hyvää seuraa. Mistä puolestaan pääsen siihen, että taidan kohdella miesystävääni todella huonosti. Hän ansaitsee parempaa, joten tähän on tultava muutos.
Syyskuun pimeät illat saapuivat. Ovat kauniita lohduttomuudessaankin.
Kyllä tämä. Tästä.Toivon sinulle kaikkea hyvää. Ensalkuun mukavan pehmeää iltaa <3
Voi muru. Onpas sulla hankala tilanne. Kehottaisin kyllä lääkäriin, masennukselta kuulostaa. Siihen on tehokkaat lääkkeet, terapiat.
Saatko nukuttua? Syötkö terveellisesti, ulkoiletko? Ihminen on niin kokonaisvaltainen olento, että kaikki osa-alueet vaikuttaa kaikkeen.Perussairauden lääkkeet ensin kuntoon, sitten muu olo. Miten niin miehesi ansaitsee parempaa? Etkö sinä sitten? Lapsetkin tarvitsevat terveen äidin, vaistoavat kyllä, ettet ole oma itsesi.
Nyt heti maanantaina yhteys hoitotahoon. Ole kiltti itsellesi. Nauti syksyn pehmeistä illoista, salli lepo ja itsesi hemmotteleminen.
Kohoa siivillesi - elämä kantaaN62
Niin.
Kiitos sinulle
Tein masennustestin ja sain tulokseksi lievä masennus. Voisin kyllä tuon lievä-sanan ottaa pois. Ja ymmärrän, tiedän ja tiedostan, että lääkäriin. Mutta. Sitten tulee tekosyiden metritolkkuinen lista miksi ei. On mukana ihan käytännön torppaavaakin asiaa, mikä estää. Painavampaa se, että näillä kulmilla ei nykyään päästä lääkäriin. Kun ei ole lääkäriä. Parin kolmen viikon jonot. Synkeän kurja fakta. Päivystykseen eivät edes ota, koska kuitenkin olen tolkkupäinen eikä pääni ole kirjaimellisesti kainalossani. Eikä kenenkään muunkaan.
En ole nukkunut, en. Huono homma. Siihen vaikuttaa tämä sairauteni yhdessä lääkityksen kanssa. Syömisiini olen joutunut kiinnittämään entisestään huomioita ja yritän oman taloudellisen tilanteen turvin syödä niin terveellisesti ja laadukkaasti kuin pystyn. Ja ravintolisät ja vitamiinipillerit päällä. Koska kehoni, aineenvaihduntani, no mikään ei toimi kuten ennen. Ja ulkoilenkin. Työni puolesta jo, ei toki ole sama asia, mutta enemmänkin pitäisi. En vain jaksa, ulko-ovi on raskas aukaista ja huomaan, että ote vuorokauden tunneistani on sellainen, että sitä ei ole - ts. missä ihmeen välissä?
Psyko-fyysis-sosiaalinen paketti. Ihmisen tekele. Joka alueella nyt sakkaa. Lapseni ovat, turskatti soikoon, liian fiksuja, tarkkasilmäisiä, joten tietävät kyllä että...ovat omalta osaltaan taakan kantajia. Sitä en halua ollenkaan. Ovat joutuneet sairastumiseni myötä sitä jo tarpeeksi tekemään. Luojan kiitos heillä on tolkkupäisiä ystäviä, joiden kanssa voivat viettää aikaa ja mennä. Menevätkin. Saavat etäisyyttä ja ihan omia juttuja. Ihanaa ja onneksi!!
Nyt vain on. Paskaa. Töissä on käytävä. Niskassa luterilainen työote. Ja taloudellinen pakkokuristus. Tarvitsen jokaisen sentin. Tukiverkkoja ei ole. Pyöritän taloutta yksin lasteni kanssa. Sairauslomapäiviä on syksyn aikana varmasti tulossa tautien muodossa muutoinkin ja silloin putoan pohjille. Inga pengar. Enkä nyt sairauslomaa haluakaan. Todellakaan. Työtäni rakastan, ammennan siitä paljon. (riittää, että kannattelen kolleegoitani, joilla on murheita ja masennuksia)
Ja mitä tulee kumppaniini. Nyt kun näen ja tulkitsen tilanteeni päin hevonkukkua, niin toki huomaan rakentavani itselleni muuria eli työnnän lempeän varmasti häntä kauemmaksi, koska hänellä elämässään omat haasteensa enkä nyt lastaa hänelle ylimääräistä. Hän on ihana ihminen, osallistuva, kuunteleva, peruskallio johon tukeutua mutta...ei nyt tähän. Ja kyllä, olen hankala.
Mutta. Ulkona paistaa uskomattoman kaunis, lämminsävyinen syyskuun aurinko. On kaunista. Ja lähden tässä ulos. Tai se on ajatuksenani. Ensin vain lopetan tämän kirjoitteluni, poistun läppäriltä, odotan pesukoneen ohjelman päättymisen ja laitan pyykit kuivumaan. Jos sitten.
Tolkuton vuodatus tuli. :(
Mutta kiitos sinulle jokaisesta sanastasi, lauseistasi
Vierailija kirjoitti:
N52 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonkin paremmin voisi mennä.
Taidan olla masentunut. Tai jotain. Työviikko on ollut jotenkin todella rankka, olen äärimmäisen väsynyt. Pää on kuin jossain raskaassa sumussa, ei toimi. Olen rikkinäinen. Ja itsestäni eksynyt.
Lapsieni edessä saan jotenkin kasassa pysyttyä, toki samanlainen rempseän naurava ja huoleton en ole ja varmaan osin ovat jotain tarkkanäköisinä huomanneetkin mutta onneksi heillä kaikilla on tuota nuoren ihmisen vimmaista eloa kaveripiireineen, niin ovat elämässä ja nauttimassa siitä. Kuten pitääkin.<3
Varmasti tilanteeseeni, olooni, vaikuttaa suuresti jo valmiiksi sairaudesta sekaisin oleva kehoni, mitä sotkee vielä suuresti hyvin hyvin epäbalanssissa oleva lääkitykseni. En jaksa sitäkään. Sisäistää enkä oikein hoitaakaan. Alun alkaenkin minut jätetty sairauteni kanssa yksin. Ja lisää vain tuntuu satavan niskaan.
Kaitpa tässä pitää vain möyriä näköalattomuudessa ja onttoudessa. Yritän pitää itseni jotenkin puuhakkaana, ihan arjen askareissa, niissä puurtavan tappavan tutun tylsissä. Muuta en oikein jaksakaan vaikka kaipaan jollainlailla seuraa...ja kuitenkin haluan sitä vältellä. Koska en ole hyvää seuraa. Mistä puolestaan pääsen siihen, että taidan kohdella miesystävääni todella huonosti. Hän ansaitsee parempaa, joten tähän on tultava muutos.
Syyskuun pimeät illat saapuivat. Ovat kauniita lohduttomuudessaankin.
Kyllä tämä. Tästä.Toivon sinulle kaikkea hyvää. Ensalkuun mukavan pehmeää iltaa <3
Voi muru. Onpas sulla hankala tilanne. Kehottaisin kyllä lääkäriin, masennukselta kuulostaa. Siihen on tehokkaat lääkkeet, terapiat.
Saatko nukuttua? Syötkö terveellisesti, ulkoiletko? Ihminen on niin kokonaisvaltainen olento, että kaikki osa-alueet vaikuttaa kaikkeen.Perussairauden lääkkeet ensin kuntoon, sitten muu olo. Miten niin miehesi ansaitsee parempaa? Etkö sinä sitten? Lapsetkin tarvitsevat terveen äidin, vaistoavat kyllä, ettet ole oma itsesi.
Nyt heti maanantaina yhteys hoitotahoon. Ole kiltti itsellesi. Nauti syksyn pehmeistä illoista, salli lepo ja itsesi hemmotteleminen.
Kohoa siivillesi - elämä kantaaN62
Niin.
Kiitos sinulle <3. Melkein tulee itku.Tein masennustestin ja sain tulokseksi lievä masennus. Voisin kyllä tuon lievä-sanan ottaa pois. Ja ymmärrän, tiedän ja tiedostan, että lääkäriin. Mutta. Sitten tulee tekosyiden metritolkkuinen lista miksi ei. On mukana ihan käytännön torppaavaakin asiaa, mikä estää. Painavampaa se, että näillä kulmilla ei nykyään päästä lääkäriin. Kun ei ole lääkäriä. Parin kolmen viikon jonot. Synkeän kurja fakta. Päivystykseen eivät edes ota, koska kuitenkin olen tolkkupäinen eikä pääni ole kirjaimellisesti kainalossani. Eikä kenenkään muunkaan.
En ole nukkunut, en. Huono homma. Siihen vaikuttaa tämä sairauteni yhdessä lääkityksen kanssa. Syömisiini olen joutunut kiinnittämään entisestään huomioita ja yritän oman taloudellisen tilanteen turvin syödä niin terveellisesti ja laadukkaasti kuin pystyn. Ja ravintolisät ja vitamiinipillerit päällä. Koska kehoni, aineenvaihduntani, no mikään ei toimi kuten ennen. Ja ulkoilenkin. Työni puolesta jo, ei toki ole sama asia, mutta enemmänkin pitäisi. En vain jaksa, ulko-ovi on raskas aukaista ja huomaan, että ote vuorokauden tunneistani on sellainen, että sitä ei ole - ts. missä ihmeen välissä?
Psyko-fyysis-sosiaalinen paketti. Ihmisen tekele. Joka alueella nyt sakkaa. Lapseni ovat, turskatti soikoon, liian fiksuja, tarkkasilmäisiä, joten tietävät kyllä että...ovat omalta osaltaan taakan kantajia. Sitä en halua ollenkaan. Ovat joutuneet sairastumiseni myötä sitä jo tarpeeksi tekemään. Luojan kiitos heillä on tolkkupäisiä ystäviä, joiden kanssa voivat viettää aikaa ja mennä. Menevätkin. Saavat etäisyyttä ja ihan omia juttuja. Ihanaa ja onneksi!!
Nyt vain on. Paskaa. Töissä on käytävä. Niskassa luterilainen työote. Ja taloudellinen pakkokuristus. Tarvitsen jokaisen sentin. Tukiverkkoja ei ole. Pyöritän taloutta yksin lasteni kanssa. Sairauslomapäiviä on syksyn aikana varmasti tulossa tautien muodossa muutoinkin ja silloin putoan pohjille. Inga pengar. Enkä nyt sairauslomaa haluakaan. Todellakaan. Työtäni rakastan, ammennan siitä paljon. (riittää, että kannattelen kolleegoitani, joilla on murheita ja masennuksia)
Ja mitä tulee kumppaniini. Nyt kun näen ja tulkitsen tilanteeni päin hevonkukkua, niin toki huomaan rakentavani itselleni muuria eli työnnän lempeän varmasti häntä kauemmaksi, koska hänellä elämässään omat haasteensa enkä nyt lastaa hänelle ylimääräistä. Hän on ihana ihminen, osallistuva, kuunteleva, peruskallio johon tukeutua mutta...ei nyt tähän. Ja kyllä, olen hankala.
Mutta. Ulkona paistaa uskomattoman kaunis, lämminsävyinen syyskuun aurinko. On kaunista. Ja lähden tässä ulos. Tai se on ajatuksenani. Ensin vain lopetan tämän kirjoitteluni, poistun läppäriltä, odotan pesukoneen ohjelman päättymisen ja laitan pyykit kuivumaan. Jos sitten.
Tolkuton vuodatus tuli. :(
Mutta kiitos sinulle jokaisesta sanastasi, lauseistasi<3. Paikkailen siipeni.
Kuule. Onhan salla omahoitaja tuon perussairautesi tähden? Ja vaikkei olisikaan, voit laittaa sähköisessä asioinnista viestiä tilanteestasi. Saisit alkuun tuon hoitoasian. Ehkä ensin saat asian hoitahalle ja kuvattuasi olosi (tulosta vaikka täältä tuo kommenttisi) pääset varmasti lääkärille. Eikö olisikin tärkeä pikaisesti hoitaa asia alkuun, että välttyisit pitemmiltä sairaslomilta?
Tiedän kyllä, miten vaikeaa voi olla apua hakea ja saada. Mutta Se Kannattaa. Ilman apua et pärjää pitkään.
Leppoisaa Lepopäivää. Ulkoilua. Kaunista musiikkia. Mukavaa kirjaa. Hyvää ruokaa...
N62
Huonoa. Parisuhde tulossa päätökseensä ja lapsilla omat haasteensa. Jotenkin pitäisi jaksaa uskoa että minullekin on vielä jäljellä elämää ja onnea. Pitkä tie siihen.
Aamuisin ylösnousu sängystä näin syksyn tullen masentavaa. Päivän pelastaa jos tulee lähdettyä edes tunnin lenkille raikkaaseen luontoon. Tarpeeksi tekemistä ei nykyään ole. Mies löytää aina jotain puuhaa itselleen. Hyvä parisuhde tekee elämästä mielekästä.
Vierailija kirjoitti:
Huonoa. Parisuhde tulossa päätökseensä ja lapsilla omat haasteensa. Jotenkin pitäisi jaksaa uskoa että minullekin on vielä jäljellä elämää ja onnea. Pitkä tie siihen.
Tsemppiä. Nyt on kurjaa, mut parempaa aikaa on tulossa. Muistathan huolehtia omasta jaksamisestasi. Ruoka, lepo, ulkoilu.
Täällä peukutetaan sulle
N62
Vierailija kirjoitti:
Aamuisin ylösnousu sängystä näin syksyn tullen masentavaa. Päivän pelastaa jos tulee lähdettyä edes tunnin lenkille raikkaaseen luontoon. Tarpeeksi tekemistä ei nykyään ole. Mies löytää aina jotain puuhaa itselleen. Hyvä parisuhde tekee elämästä mielekästä.
Etkö tykkää marjastaa, sienestää? Ota vaik kahvit ja voikkaleivät mukaan. Puolukat alkaa olla kypsiä jo. Metsässä on ihanaa syksyllä ruska ja maaruska alkaa pikkuhiljaa, sammalet ja jäkälät on tosi nättejä. Jospa kuvaisit???
Toivottavasti sait hiukan vinkkejä, mitkä minua piristää.
Ja tietysti sadesäällä lyhdyt, suklaa, hyvä kirja ja viltin alle loikomaan...
Ja kaupat on täynnä ihania lankoja - eikun kutomaan, virkkaamaan🤔
N62
N62 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonoa. Parisuhde tulossa päätökseensä ja lapsilla omat haasteensa. Jotenkin pitäisi jaksaa uskoa että minullekin on vielä jäljellä elämää ja onnea. Pitkä tie siihen.
Tsemppiä. Nyt on kurjaa, mut parempaa aikaa on tulossa. Muistathan huolehtia omasta jaksamisestasi. Ruoka, lepo, ulkoilu.
Täällä peukutetaan sulle
N62
Kiitos, tuli ihan kyyneleet silmiin tästä. Hyvää syksyä sinulle myös.
Ahdistaa jo nyt tuleva työviikko, eli perussunnuntai. Viisi päivää pitäisi kestää taas aamusta iltaan.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa jo nyt tuleva työviikko, eli perussunnuntai. Viisi päivää pitäisi kestää taas aamusta iltaan.
Toi on ihan tyypillinen sunnuntaiahdistus. Mulla oli välillä sietämätön, koko pyhä oli aamusta asti pilalla.
Helpotti vasta, kun jäin eläkkeelle.
Toivottavasti sulla auttaa aiemmin😉
Tää lähtee nyt puolukkaan. Aurinkoinen syyssää. Otan kamerankin mukaan, eväitä en tällä kertaa.
Mitäs teidän muiden maanantaihin kuuluu?
N62
Ahdistaa ja masentaa kuten muinakin päivinä.
Täälläkin masennusta ja paniikkioloa. Kaikki pelottaa ja ahdistaa. Lisäksi niska ja pää jumissa. Huippaa ja kuvottaa.Ruoka ei maistu ja itkettää. Huono päivä tänäänkin.
Voi teitä, kellä surku päivä. Tiedän itsekin, miltä tuntuu masennus. Kun ei pääse ylös, ei ulos. Tolkuton unettomuus yö yön perään. Ahdistaa. Lääkkeetkään ei auttaneet, monia kokeiltiin. Mitään syytä masennukselle ei ollut. Ainut, mikä auttoi oli Ect-hoito ja sit estolääkitys. Kiitos sen, olen hengissä ja voimissani.
Tsemppiä teille
Sadetta, siirtyy puolukkareissu. Käyn kaupassa, pyykkään. Sitä tavallista.
Arki on parasta. Juhla on kivaa, mut arkea on enemmän🤔
Kuuluu mukavaa sateen ropinaa ja sitä saa kuunnella koko päivän nauttien mitääntekemisestä.
Kahvinjuontia, ruokaa sekä rauhaa riittää. Eli mukava päivä tänään.
Tänään ei kuulu oikein hyvää.
- Aikamoinen kipu mulla on jalassa ja niskassa, että jonkinlaista tulehdusta on.
- Puhelut eivät ole toimineet tänään kenenkään kanssa vaan puhelut itsestään katkee, että onkohan puhelin rikki?
- Myös rahallisesti minusta on tullut reilusti köyhempi tuloihini nähden.
Iloisin asia tänään oli, kun vein porukoitteni koiran lenkille. Niin iloinen koira oli lenkillä.
Mieleni laatu on silti laskenut tämän päivän jäljiltä.
Toivottavasti huomenna päivä hymyilee mulle
M30
Vierailija kirjoitti:
Tänään ei kuulu oikein hyvää.
- Aikamoinen kipu mulla on jalassa ja niskassa, että jonkinlaista tulehdusta on.
- Puhelut eivät ole toimineet tänään kenenkään kanssa vaan puhelut itsestään katkee, että onkohan puhelin rikki?
- Myös rahallisesti minusta on tullut reilusti köyhempi tuloihini nähden.
Iloisin asia tänään oli, kun vein porukoitteni koiran lenkille. Niin iloinen koira oli lenkillä.
Mieleni laatu on silti laskenut tämän päivän jäljiltä.Toivottavasti huomenna päivä hymyilee mulle
M30
No vii sentään. Sun viestit on yleensä niin mukavia...
Kävitkö lääkärissä?
Onko vanhakin puhelin? Mulla alko 7v puhelin temppuilla, vaihtoon meni.
Lemmikit on niin ilahduttavia (toisten)
Tsemppiterkut
N62
Voi muru. Onpas sulla hankala tilanne. Kehottaisin kyllä lääkäriin, masennukselta kuulostaa. Siihen on tehokkaat lääkkeet, terapiat.
Saatko nukuttua? Syötkö terveellisesti, ulkoiletko? Ihminen on niin kokonaisvaltainen olento, että kaikki osa-alueet vaikuttaa kaikkeen.
Perussairauden lääkkeet ensin kuntoon, sitten muu olo. Miten niin miehesi ansaitsee parempaa? Etkö sinä sitten? Lapsetkin tarvitsevat terveen äidin, vaistoavat kyllä, ettet ole oma itsesi.
Nyt heti maanantaina yhteys hoitotahoon. Ole kiltti itsellesi. Nauti syksyn pehmeistä illoista, salli lepo ja itsesi hemmotteleminen.
Kohoa siivillesi - elämä kantaa
N62