Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Elämä tuntuu polkevan paikoillaan. Väsymystä ja yksinäisyyttä. En saa kumppania ja kavereita yrityksistä huolimatta. 

Ihan hyvää kuului kunnes tulin tälle palstalle ja muistin taas minkälaista öyhöttäjää maailma on täynnä. Lähdenkin heti pois.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvää kuului kunnes tulin tälle palstalle ja muistin taas minkälaista öyhöttäjää maailma on täynnä. Lähdenkin heti pois.

Tämä on kyl tosi kiva ketju. Pysy vaan ja kerro kuulumisesi

Riennän asioitten edelle ja fiilistelen jo huomista. Stubbin virkaanastujaiset. Mikä juhlapäivä, olen niin iloinen. Olen huomenna menossa kauppaan (edellinen kauppakäynti 13.2.!). Hamstraan herkkuja. Jäätelöä, karkkia, limua, perunalastuja. Tällaiset on suunnitelmat. Saa nähdä lähteekö traktori käyntiin, siinä on ollut ongelmia pitkin pitkää talvea. Vähän huono jos kulkuneuvossa ei pyörät pyöri, siinä on hyvät neuvot kalliit :D

Koirani kuoli vuonna 2020 juuri 29.2 eli karkauspäivänä. Nyt siitä tuli tänään jo 4 vuotta ja tämä on ensimmäinen virallinen kuolinpäivä ollut, kun tämä päivä toistuu neljän vuoden välein. Jotenkin tämä kaikki on saanut miettimään elämääni. On tavallaan aika koirani kanssa ja aika sen jälkeen. Nämä viimeiset neljä vuotta ovat olleet hyvin vaikeitakin. Kärsin unettomuudesta pari talvea ja voin huonosti muutenkin. Hyvin ahdistunut olo. Samalla monia ikäviä juttuja on sattunut. Ehkä koirani kanssa voin paremmin ja jaksoin elämääni muutenkin. Toisaalta monesti jälkeenpäin olen miettinyt teinkö tarpeeksi koirani eteen. Toisaalta tiedän, että hoidin sen hyvin. Silti se pieni epäilys on aina ja mietin, vaikka kuinka en silloin aina jaksanut ulkoilla niin paljon. Nyt sitten, kun oikein ulkoilen ja kävelen paljon niin saatan miettiä kumpa olisin lenkittänyt koiraani vieläkin enemmän tms. Toisaalta se sai joka päivä vähintään puolentoista tunnin lenkin ja oli myös aidatulla pihalla. Monesti jo itse tahtoi jo sisälle.

Vielä jos mietin elämääni niin oikeastaan nämä neljä vuotta eivät ole tuoneet oikein mitään hyvää. Poljen paikallani. Olen yksinäinen. Samalla paljon huonoja kokemuksia ihmisistä. Totuus on se, että ne samat vaikeudet kuin ennenkin ovat elämässäni mukana. Uutena juttuna on tullut keskittymiskyvyn puute. Ikävän kesän jälkeen olen vähitellen  huomannut, kuinka lukeminen on vaikeaa tai en enää oikein "osaa" kuunnella musiikkia tai keskittyä johonkin tv-ohjelmaan. Tämä on minulle uusi juttu. Joskus katsoin urheiluakin monia tunteja. Nyt jätin kesän kaikki suuret kisat väliin ja en katsonut niitä yhtään. Ehkä toisaalta se on jotain kyllästymistä myös. Haen tavallaan jotain merkitystä elämälläni samalla. En vaan tiedä enää mistä aloittaa. Tuntuu monesti turhalta kaikki. Sinnittelen ja yritän pitää ok mielialaa yllä. Samalla elämä tuntuu tyhjältä. 

Muuten olen yrittänyt ulkoilla. Täälläkin on ikävän liukasta. Saisi vähän lunta sataa. Muuten meivaavat jäädä lenkit välistä. Tämä on taas itselleni pahin vaihtoehto. On pakko päästä päivittäin kävelemään. Sain myös opiskeluun liittyviä tehtäviä tehdyksi. Se jännittää miten niihin "suhtaudutaan" opettajien toimesta. Aina pelkää, ettei ole tehnyt tarpeeksi hyvin. Tämä esim ompeluun liittyen. Olen ommellut hyvin vähän ja on heikko ompelukone. Sain nyt mielestäni ihan ok jutun tehtyä. Silti työn jälki ja laatu vähän harmittaa. En ole hyvä siinä kaikessa. Yritän nyt vähän rauhoittua ja levätä, kun olen tehnyt puolet viime yöstäkin tehtäviä.

On levoton olo vieläkin. Se ehkä näkyy tässäkin viestissä. Tosin en ole käynyt täälläkään kohta viikkoon niin ehkä viestin pituuden saa anteeksi. Koiraani kaipaan. Katsoin sen kuvia eilen ja oli niin kaunis. Toki muutenkin ihana koira. Videoita siitä on ole pystynyt kertaakaan katsomaan. Pelkään, että ne toisivat liian surullisia ajatuksia. Kuin koirani olisi täällä taas, mutta se olisi vaan kuvitelmaa. Toisaalta moni ehkä saa lohtua videoista. Näihin ajatuksiin tänään. 

Eilen tuli hiukan yli 30 000 askelmaa käveltyä. Se olikin tavoitteeni. Painolastia oli repussa 20 000 askelman verran. Sitä ei tunnu missään, kun vaan kävelee liikenteessä, mutta kotisohvalle päästyäni tuntui, kuin kroppa halkeaisi.

Vieläkin makoilen tässä ja taas pitäisi lähteä kävellen liikenteeseen 😣

Ajattelin tänään käydä yhdessä eläinnäyttelyssä.

Eilen vasta puolenyön jälkeen olin kotona hotellilta käveltyäni. Sattuu, sattuu ja sattuu kroppaan. Luulisi lihaskunnon kasvavan näillä suorituksilla. 

Vierailija kirjoitti:

Eilen tuli hiukan yli 30 000 askelmaa käveltyä. Se olikin tavoitteeni. Painolastia oli repussa 20 000 askelman verran. Sitä ei tunnu missään, kun vaan kävelee liikenteessä, mutta kotisohvalle päästyäni tuntui, kuin kroppa halkeaisi.

Vieläkin makoilen tässä ja taas pitäisi lähteä kävellen liikenteeseen 😣

Ajattelin tänään käydä yhdessä eläinnäyttelyssä.

Eilen vasta puolenyön jälkeen olin kotona hotellilta käveltyäni. Sattuu, sattuu ja sattuu kroppaan. Luulisi lihaskunnon kasvavan näillä suorituksilla. 

Tulee mieleeni, että mitä pahaa olet tehnyt, kun noin itseäsi rääkkäät?

Sitä samaa paskaa kuin eilenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilen tuli hiukan yli 30 000 askelmaa käveltyä. Se olikin tavoitteeni. Painolastia oli repussa 20 000 askelman verran. Sitä ei tunnu missään, kun vaan kävelee liikenteessä, mutta kotisohvalle päästyäni tuntui, kuin kroppa halkeaisi.

Vieläkin makoilen tässä ja taas pitäisi lähteä kävellen liikenteeseen 😣

Ajattelin tänään käydä yhdessä eläinnäyttelyssä.

Eilen vasta puolenyön jälkeen olin kotona hotellilta käveltyäni. Sattuu, sattuu ja sattuu kroppaan. Luulisi lihaskunnon kasvavan näillä suorituksilla. 

Tulee mieleeni, että mitä pahaa olet tehnyt, kun noin itseäsi rääkkäät?

 

Mässäillyt ja löhöillyt liikaa tämän talven aikana. Tarkoitus olisi totuttaa itseni aktiiviseen liikuntaan. Kevyesti vain liikkumalla ei tapahdu muutoksia kehossa.

Tänäänkin on koossa jo 18 000 askelmaa. Kävelemisen pitäisi olla vaivatonta, vaikka pitkästi kävelisi. Tämä aktiivinen kävely on vain totuttelua aktiivisempaan elämään. Se matka mihin eilen meni tunti meni tänään 45 minuutissa.

Vierailija kirjoitti:

Eilen tuli hiukan yli 30 000 askelmaa käveltyä. Se olikin tavoitteeni. Painolastia oli repussa 20 000 askelman verran. Sitä ei tunnu missään, kun vaan kävelee liikenteessä, mutta kotisohvalle päästyäni tuntui, kuin kroppa halkeaisi.

Vieläkin makoilen tässä ja taas pitäisi lähteä kävellen liikenteeseen 😣

Ajattelin tänään käydä yhdessä eläinnäyttelyssä.

Eilen vasta puolenyön jälkeen olin kotona hotellilta käveltyäni. Sattuu, sattuu ja sattuu kroppaan. Luulisi lihaskunnon kasvavan näillä suorituksilla. 

Ne on ASKELEITA, ei mitään v*tun askelmia! 😡

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilen tuli hiukan yli 30 000 askelmaa käveltyä. Se olikin tavoitteeni. Painolastia oli repussa 20 000 askelman verran. Sitä ei tunnu missään, kun vaan kävelee liikenteessä, mutta kotisohvalle päästyäni tuntui, kuin kroppa halkeaisi.

Vieläkin makoilen tässä ja taas pitäisi lähteä kävellen liikenteeseen 😣

Ajattelin tänään käydä yhdessä eläinnäyttelyssä.

Eilen vasta puolenyön jälkeen olin kotona hotellilta käveltyäni. Sattuu, sattuu ja sattuu kroppaan. Luulisi lihaskunnon kasvavan näillä suorituksilla. 

Ne on ASKELEITA, ei mitään v*tun askelmia! 😡

 

Miksi sun pitää olla mulle toistuvasti aggressiivinen?! Oot selvästi sama tyyppi joka sanoi mua hulluksi. Mitään pahaa en ole kellekkään halunnut. Ei ole mitään syytä vihoitella minulle, sillä mitään pahaa en kenellekään havittele. Tässä tulee oikeasti paha fiilis, kun ollaan epäasiallisia toisille. Toi on oikeasti ihan tarpeetonta vihan pitoa mua kohtaan. En ole myöskään täydellinen äidinkielessä. Enkä pahoittele siitä virheestä, kun näytät mulle noin nyrpeää ilmettä.

Väsyttää. Kävin lääkärissä. Paljon tutkittavaa ja hoidettavaa. Huoh. Väsyttää ihan järjettömästi.

Olen katsonut Stubbin virkaanastujaisia ja tehnyt siinä sivussa etätöitä 1h 20min. Teen tuntitöitä ja voin tällä hetkellä itse päättää, minkä verran teen milloinkin. Tänään se oli tämän verran, koska halusin keskittyä virkaanastujaisiin. 

 

En äänestänyt Stubbia, mutta päivän erikoislähetysten päätteeksi olin sitä mieltä, että ei tässä huonosti käynyt. Presidenttimme on asiantunteva, esiintymis- ja kielitaitoinen, persoonaltaan seurallinen ja avoin. Toki tiesin tämän jo vaalikampanjan aikana. Pidän siitä, että kuva jäykästä ja konservatiivisesta instituutiosta hieman uudistuu ja muuttuu nuorekkaampaan suuntaan. Paljon tekee jo sukupolvien ero: Sauli oli vuonna 1948 syntynyt konservatiivinen laki- ja talousasiantuntija Salosta. Stubb on vuonna 1968 syntynyt liberaali kosmopoliitti, akateemisen maailman ja kansainvälisen politiikan osaaja, joka on syntynyt Helsingissä ja asunut suuren osan aikuisiästään ulkomailla. 

 

Samalla olen harmitellut sitä, millainen palsta tämä AV on. En tarkoita tätä ketjua, tämähän on kiva, hyvän mielen ketju, jossa tsempataan ja ollaan empaattisia. Mutta täällä on esim. näihin virkaanastujaisteemoihin liittyen ollut sellaisia ketjuja, että olen miettinyt, kirjoittaako tänne palstalle aikuiset ihmiset, kun meno on niin keskenkasvuista. 

Tämä on varmaan toisille kiva ketju, mutta mä en tästä tykkää, kun pessimistä viestiä saan takaisin ja aistin tuon alanuolituksen tulevan inhonosoituksena eräältä. Tästä syystä jätän tämän kirjoittelun tähän.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on varmaan toisille kiva ketju, mutta mä en tästä tykkää, kun pessimistä viestiä saan takaisin ja aistin tuon alanuolituksen tulevan inhonosoituksena eräältä. Tästä syystä jätän tämän kirjoittelun tähän.

Tätähän ei ole kenenkään pakko lukea tai kommentoida. AV:lla hengataan vapaaehtoisesti. Täältä voi myös jokainen tyylillään poistua haluamanaan hetkenä. 

2052, ymmärrän ajatustasi, mutta haluaisin kysyä, ethän vain polta kynttilää ns. molemmista päistä? 

 

Jos et ole liikkunut aikoihin, 30 000 askelta päivässä on todella raju repäisy, vaikka se olisi vain kävelyä. Voisit myös lähteä liikkeelle päättäväisesti mutta pienestä. Ensin kevyitä, lyhyempiä lenkkejä. Sitten pidempiä. Muistathan ainakin yhden lepopäivän viikossa? Jos ei ole hetkeen liikkunut, keho voi myös säikähtää liian rajua aloitusta ja sitten voi ilmaantua rasitusvammojakin. 

Palasin vielä katsomaan, jos joku sanoo mulle jotain ja nyt vastaan. 

"Tätähän ei ole kenenkään pakko lukea tai kommentoida. AV:lla hengataan vapaaehtoisesti. Täältä voi myös jokainen tyylillään poistua haluamanaan hetkenä."

Sitähän mä oon tekemässä, että lähden pois. Ihan tuon inhottavan asenteen takia mikä kohdistuu itseeni.

"2052, ymmärrän ajatustasi, mutta haluaisin kysyä, ethän vain polta kynttilää ns. molemmista päistä? 

Jos et ole liikkunut aikoihin, 30 000 askelta päivässä on todella raju repäisy, vaikka se olisi vain kävelyä. Voisit myös lähteä liikkeelle päättäväisesti mutta pienestä. Ensin kevyitä, lyhyempiä lenkkejä. Sitten pidempiä. Muistathan ainakin yhden lepopäivän viikossa? Jos ei ole hetkeen liikkunut, keho voi myös säikähtää liian rajua aloitusta ja sitten voi ilmaantua rasitusvammojakin."

En polta itseäni loppuun. Paikoissani väkisinkin tuntuu, mutta tunkkainen olo kaikkoaa liikunnalla. Eipä tuolla ulkona pysty muuten menemään kuin kävellen, kun niin huonossa kunnossa tiet ovat. Se ei ole vapaaehtoista vaan jäädä himaan roikkumaan. Tuo kipu mitä tunnen tuntuu kuin se kasvattaisi luustoa. On aikani poistua täältä, kun negatiiviset asenteet koettelee mieltäni. Mä en edes ymmärrä miksi muhun ainoastaan kohdistuu aggressiiviset viestit. Se olisi nyt moro.

Vierailija kirjoitti:

Palasin vielä katsomaan, jos joku sanoo mulle jotain ja nyt vastaan. 

"Tätähän ei ole kenenkään pakko lukea tai kommentoida. AV:lla hengataan vapaaehtoisesti. Täältä voi myös jokainen tyylillään poistua haluamanaan hetkenä."

Sitähän mä oon tekemässä, että lähden pois. Ihan tuon inhottavan asenteen takia mikä kohdistuu itseeni.

 

 

"2052, ymmärrän ajatustasi, mutta haluaisin kysyä, ethän vain polta kynttilää ns. molemmista päistä? 

SJos et ole liikkunut aikoihin, 30 000 askelta päivässä on todella raju repäisy, vaikka se olisi vain kävelyä. Voisit myös lähteä liikkeelle päättäväisesti mutta pienestä. Ensin kevyitä, lyhyempiä lenkkejä. Sitten pidempiä. Muistathan ainakin yhden lepopäivän viikossa? Jos ei ole hetkeen liikkunut, keho voi myös säikähtää liian rajua aloitusta ja sitten voi ilmaantua rasitusvammojakin."

En polta itseän

Suurin osa ei ole varmasti halunnut sinulle mitään pahaa. Öyhöttäjät menkööt itseensä. On kurjaa ja väärin, että ihmisten paha olo purkautuu netissä nimettömänä tuntemattomille. Jokaisen viestin takana on tunteva ihminen, eikä ketään saisi tarkoituksella loukata. Kaikkea hyvää sinulle. 

Ihan hyvää kuuluu, kiitos kysymästä. Eilen ostin lentoliput Helsinki- Los Angeles- Helsinki ja parin viikon päästä olisi tarkoitus lähteä viikoksi Kaliforniaan katsomaan poitsua, joka on siellä muutaman kuukauden työkomennuksella. 

Jännää että itse ollessani aikoinaan 90 luvulla parin vuoden työkomennuksella USA:ssa oli lapseni silloin 4 vuotias. Pistimme hänet silloin ex vaimoni kanssa paikalliseen leikkikouluun jossa hän oppi Englannin kielen ihan itsestään. Eikä se kieli unohtunut vaikka Suomeen palattiinkin. Nyt on lapsi isänsä jalan jäljillä maailmalla, vaikka ihan eri alan töitä teemmekin.  

Kummatkin ollaan kansainvälisisissä yrityksissä töissä ja maailmaa kierretään.

Tosin minun työmatkusteluni taitaa muutaman vuoden päästä loppua koska eläkeikä lähestyy.

Joka tapauksessa olen ihan sika ylpeä lapsestani, joka nyt on päässyt toteuttamaan lapsuuden haaveitansa.

Usein menee överiksi tietynlainen liikkeelläolo/fyysinen aktiviteetti. Käyn itseni kanssa keskusteluja että mikä on järkevää ja fyysiselle kunnolle hyväksi ja mikä taas saattaa olla haitaksi. Olen kuitenkin sen verran raittiin-ilman-addikti että jos on päiväkin välissä etten tee pihatöitä niin tuntuu tosi typerältä. 

Itselläni ei ole askelmittaria eikä minkäänlaista ranneketta mittaamassa fysiologisia arvoja tai askelten määrää. Olen joskus halunnut tyttäreltäni kysyä jos hänellä olisi ylimääräinen ranneke, jota voisin kokeilla. Olen talven mittaan kävellyt hurjat määrät lumikolan kanssa. Lasken pihatöitä vain tuntimenetelmällä: niin-ja-niin monta tuntia per päivä. Olisi kieltämättä mielenkiintoinen tieto että montako askelta otan per tunti. Talvella lumikolan, kesällä niittokoneen kanssa.

Myönnän että menee överiksi, ei joka päivä, mutta usein. Olen vanha ihminen ja pitäisi miettiä myös kehon palautumista rasituksista. Mielellään kokonainen päivä viikossa ilman ylimääräistä kävelyä ja pihatöitä.

Huhheijaa, taaskin vain odotan iltapäivää että plus-asteiden myötä pääsisin pihasta raapimaan jäätä pois.

Tiedostan kaiken tämän pöhköyteni, silti välillä kiitän itseäni että saan niin paljon aikaiseksi, vaikka ei ole muuta pomoa kuin minä itse! (Tosin, eihän pihasta pääsisi lähtemään autolla ellen raivaa tietä lumipyryn jälkeen...)

Tsemppiä kaikille, ihan jokaiselle oman elämänsä omituisissa koukeroissa!