Joskus surettaa se tosiasia, että elämä päättyy jonain päivänä
Minua surettaa ja ajoittain ahdistaakin se, että jonain päivänä elämäni ja läheisteni elämä päättyy. Minulla on kaikki nyt niin hyvin. Pelkään, että muserrun tulevaisuudessa suruuni, jota tulen väistämättä kohtaamaan. Onko muilla samanlaisia pohdintoja?
Kommentit (61)
Menettämisen pelko on rakkauden hinta. Mieti, sä olet saanut elää ja rakastaa! Voiko enempää toivoa. Muista että mitään maallista mammonaa, mainetta ja statusta ei saa täältä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotan päivää malttamattomana kun elämä täällä päättyy.
Tarkoitatko omaa elämääsi vai elämää yleensä?
Elämää yleensä sekä omaa elämää.
Kauheata olisi olla kuolematon. Haluan päästä täältä pois. Odotan elämän päättymistä. En haluaisi jäädä tänne loputtomaksi ajaksi. Loppujen lopuksi täällä muutama vuosikymmen max 100v sitten manan majoille.
elättepä te kaukana todellisuudesta. Ei kannata puhua että "jos" minä kuolen vaan sitten kun minä kuolen. Olen itse menettänyt lähi omaisia aivoverenvuotoon , syöpään ja sydäninfarktiin alle 60 v. Kaikki elivät ns terveesti, ei alkoholia, tupakkaa , ei dramaattista elämän kulkua muutenkaan. Kenelle tahansa voi käydä mitä tahansa , koska vaan. Aika aikansa kutakin , itse kullakin, ei se ole sen kummenpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotan päivää malttamattomana kun elämä täällä päättyy.
Tarkoitatko omaa elämääsi vai elämää yleensä?
Elämää yleensä sekä omaa elämää.
Kauheata olisi olla kuolematon. Haluan päästä täältä pois. Odotan elämän päättymistä. En haluaisi jäädä tänne loputtomaksi ajaksi. Loppujen lopuksi täällä muutama vuosikymmen max 100v sitten manan majoille.
Jos jotakuta liikaa täällä ottaa päähän pyöriä, niin ainahan voi päättää päivänsä itse. Minä en kuitenkaan siihen ryhtyisi, sillä ei ole mahdotonta, että jonain päivänä - kenties piankin - tapahtuisi jotain mukavaa, mikä tekisi elämästäni hienoa. Tällä hetkellä minun elämäni on aivan ahterista.
Minä odotan mielenkiinnolla mitä sitten seuraavaksi. Uskon että elämä jatkuu eri muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Hah hah, sadan vuoden kuluttua ihminen elää ikuisesti, onko sekään hauskaa enää pidemmän päälle?
Kohta muuten saa jo henkilökohtaisen botin omiin some-kanaviinsa, mitäs siihen sanot? Tarkoittaa sitä että luotu sinun oman Big Datasi pohjalta.
Psyyken pitäisi muuttua myös. Nythän se menee niin, että ohitettuaan tietyt elämänvaiheet kiinnostus niihin surkastuu. Vanhalle ei enää elämä maistu samalla tapaa kuin elämän keväässä. Poikkeuksia on, ihmisiä jotka jaksaa osallistua elämänmenoon ilman aikomustakaan lopettaa. Mitähän ap tuumii vaikka kahdeksankymmenen vuoden päästä?
Vierailija kirjoitti:
Minä odotan mielenkiinnolla mitä sitten seuraavaksi. Uskon että elämä jatkuu eri muodossa.
Mihin uskosi perustuu? Minulle kukaan ei ole pyynnöistäni huolimatta suostunut kertomaan yhtään perustetta, miksi kannattaisi uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä odotan mielenkiinnolla mitä sitten seuraavaksi. Uskon että elämä jatkuu eri muodossa.
Mihin uskosi perustuu? Minulle kukaan ei ole pyynnöistäni huolimatta suostunut kertomaan yhtään perustetta, miksi kannattaisi uskoa.
Miksi ei uskoisi? Mikäli elämä ei jatku, ei siihen silloin oikein voi pettyäkään.
Tärkeä aihe, Ap. Itse uskon, että pääsen Jeesuksen lunastamaan Taivaan kotiin, rakastavan Jumalan luo, iloon ja rauhaan.
Joskus tuntuu siltä, että haluaisin painaa "stop" painiketta ja pysäyttää tämän liian nopeasti virtaavan elämän kulun.
Ap
Itse uskon Jumalan luoneen kaiken kuten raamatun alkulehdillä sanotaan. Uskon myös Jeesuksen sovitustyöhön ja olen pyytänyt häntä kirjoittamaan nimene taivaassa olevaan elämän kirjaan. Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan (tämän pallon pinnalle). Kun uusi maa luodaan silloin paha on sidottu ja laitettu vankeuteen sille pahaan paikkaan. Hyvään maahan pääsee jokainen joka ottaa vastaan elämäänsä Jeesuksen ja tekee parannuksen pahoista teoistaan. Jumala on armollinen niille, jotka kääntyvät hänen puoleensa ja tekevät parannuksen.
Jos vanhaksi elää niin voi sitä jo toivoakin kuolemaansa jos puoliso on jo esim. kuollut tai on sairauksia. Moni vanhus on sanonutkin että joutaisi jo pois.
Vierailija kirjoitti:
Odotan päivää malttamattomana kun elämä täällä päättyy.
Jos noin todella olisi, olisit jo tehnyt siirtosi.
Jeesuksen uskovien elämä jatkuu taivaankodissa ikuisesti.
Olisi lohduton ajatus, että elämä ei jatkuisi tämän ajan jälkeen. Elämä jatkuu kyllä ja valinta siitä miten jatkuu, pitää tehdä tässä ajassa.
Raamatussa on vastaus kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon Jumalan luoneen kaiken kuten raamatun alkulehdillä sanotaan. Uskon myös Jeesuksen sovitustyöhön ja olen pyytänyt häntä kirjoittamaan nimene taivaassa olevaan elämän kirjaan. Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan (tämän pallon pinnalle). Kun uusi maa luodaan silloin paha on sidottu ja laitettu vankeuteen sille pahaan paikkaan. Hyvään maahan pääsee jokainen joka ottaa vastaan elämäänsä Jeesuksen ja tekee parannuksen pahoista teoistaan. Jumala on armollinen niille, jotka kääntyvät hänen puoleensa ja tekevät parannuksen.
Miten tehdään parannus? Mitä ei saa tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Jeesuksen uskovien elämä jatkuu taivaankodissa ikuisesti.
Olisi lohduton ajatus, että elämä ei jatkuisi tämän ajan jälkeen. Elämä jatkuu kyllä ja valinta siitä miten jatkuu, pitää tehdä tässä ajassa.
Raamatussa on vastaus kaikkeen.
Joo. Raamatussa toistetaan sekin älytön väite, että kauan sitten tapahtui vedenpaisumus ja kaikki peittyi veden alle vuorenhuippuja myöten. Yksi eläimillä ja ihmisperheellä lastattu vene vain selvisi hengissä.
Jos jollekulle virheelliset vastaukset kelpaavat, niin Raamattua lukemaan vaan.
Vierailija kirjoitti:
Jeesuksen uskovien elämä jatkuu taivaankodissa ikuisesti.
Olisi lohduton ajatus, että elämä ei jatkuisi tämän ajan jälkeen. Elämä jatkuu kyllä ja valinta siitä miten jatkuu, pitää tehdä tässä ajassa.
Raamatussa on vastaus kaikkeen.
Minulle "ikuinen Jeesuksen taivaankoti" olisi yhtä kuin helvetti. Että pitäisi ikuisesti vielä kuolleenakin palvoa jotain yhtä henkilöhahmoa. Olla alempiarvoinen, alistunut. Ei ikinä.
Minulle tuo lohtua nimenomaan se, että tietoisuuteni päättyy kokonaan jossain vaiheessa. Minä uskon, että sitten alkaa uusi elämä jossain toisessa muodossa - ehkä toisessa paikassa tai jopa toisessa ulottuvuudessakin. Olisi tosi hienoa herätä seuraavaksi sellaisella planeetalla, jossa ei tunneta lainkaan kärsimyksen käsitettä ja kaikkialla on rauha. Tai vaikka ulottuvuudessa, jossa supervoimat ovat normaali. Mutta joku loppumaton kristinuskon taivas, jossa en olisi milloinkaan täysin vapaa ja voisin koska vain tulla karkoitetuksi liekkimereen - hitto, että se olisi kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeesuksen uskovien elämä jatkuu taivaankodissa ikuisesti.
Olisi lohduton ajatus, että elämä ei jatkuisi tämän ajan jälkeen. Elämä jatkuu kyllä ja valinta siitä miten jatkuu, pitää tehdä tässä ajassa.
Raamatussa on vastaus kaikkeen.
Joo. Raamatussa toistetaan sekin älytön väite, että kauan sitten tapahtui vedenpaisumus ja kaikki peittyi veden alle vuorenhuippuja myöten. Yksi eläimillä ja ihmisperheellä lastattu vene vain selvisi hengissä.
Jos jollekulle virheelliset vastaukset kelpaavat, niin Raamattua lukemaan vaan.
Raamatun tapahtumat sopivat hyvin yhteen esimerkiksi fossiilien kanssa. Korkealta vuoristoista löytyy fossiileja merenelävistä jne.
Luonnon ihmeellisyys on todiste luomisesta. Kannattaa tutustua asiaan, se on mahtavaa. YouTubessakin on paljon hyvää kuunneltavaa aiheesta.
Tarkoitatko omaa elämääsi vai elämää yleensä?