Miten te jotka asutte pienellä kylällä ja tunnette kaikki toisenne, hoidatte kiusalliset asiat kuten lastensuojeluilmoitukset jne?

Ammattimaisesti ne hoidetaan.

Intiimilääkäriasiat hoidatan kaupungissa, mutta terveyskeskuslääkärin kanssa jumppaan ja lapset on samassa liikuntaharrasteryhmässä. Kyllä myös tervehditään kaupassa. Kunnan sossu on mieheni työkaverin vaimo, mutta hänen palveluita ei ole tarvittu. Poliisi tulee joskus jostain todella harvoin, tunnin taitaa kestää jos tulee joten ei kovin nopeaa ja paikallista. Poliisinkaan palveluita ei ole tarvittu.

Asutaan pienellä kylällä jossa on paljon muitakin lapsiperheitä. Ei ole ollut tarvetta lastensuojelulle tai poliisille kun kukaan ei hölmöile. Mikä ihmeen oletusarvo joillain on, että poliisin tai vaikka lastensuojelun kanssa tekemisissä oleminen on arkinen asia jokapäiväisessä elämässä.

Täällä sossukin on yhtä saatanan juorukerhoa. Jos jostain tehtiin lasu niin viikon sisällä koko kylä tiesi kuka teki ja kenestä.

Mun äiti oli pienen paikkakunnan sossu ja kyllä muutama kaveri tuli joskus kertomaan miten oli ollut äidin puhuttelussa kännihölmöiltyään. Sijoituslapsia oli myös jonkun verran kaveripiirissä ja he tiesi myös äidin tietty heti. Luokkakaverin isä oli meidän kemian ope ja toisen äiti kävi välillä sijaistamassa, kolmannen vanhemmat oli paikallisia kauppiaita, neljännen isä poliisi, yhden äiti kanttori, uskonnonopen lapsille vedin partioryhmää. Mutta ei nyt ainakaan noin lapsena ja teininä ollut mitään ongelmia asian kanssa. Tavallaan turvallista kun melkein joka paikassa oli jotain kautta tuttuja aikuisia ja kaikki tiesi kaikki. En tosin itse hölmöillyt niin että olisi tarvinnut lastensuojelun tai poliisin puuttua asioihin. Asuttiin maalla, äiti ei olisi keskustassa halunnut asua, olisi liian lähellä asiakkaitaan.

Vierailija kirjoitti:

Asutaan pienellä kylällä jossa on paljon muitakin lapsiperheitä. Ei ole ollut tarvetta lastensuojelulle tai poliisille kun kukaan ei hölmöile. Mikä ihmeen oletusarvo joillain on, että poliisin tai vaikka lastensuojelun kanssa tekemisissä oleminen on arkinen asia jokapäiväisessä elämässä.

Samaa mietin, ei normiperheellä tule asiointia kummankaan kanssa ikinä.

Toisaalta suurin osa tuntemistani lääkäreistä ja muistakin vastaavissa töissä olevista ei haluaisi asua samalla pikkukylällä kun on töissä. Juuri siksi että pysyy työt ja henkilökohtainen elämä erillään. Ei ole kovin kiva kassajonossa kuunnella jonkun potilaan terveyshuolia tai ottaa naapurin papalta ajokorttia pois.

Maalla varmaan ajetaan usein kännissä kun poliisia ei ole lähistöllä?

Vierailija kirjoitti:

Asutaan pienellä kylällä jossa on paljon muitakin lapsiperheitä. Ei ole ollut tarvetta lastensuojelulle tai poliisille kun kukaan ei hölmöile. Mikä ihmeen oletusarvo joillain on, että poliisin tai vaikka lastensuojelun kanssa tekemisissä oleminen on arkinen asia jokapäiväisessä elämässä.

Niin että koskee ihan vain sellaisia tietynlaisia perheitä lasun tai poliisin tarve? Ihan kuin ei voisi asioita tapahtua ihan kenelle vain, myös sinulle. Voisit paremminkin sanoa että et ole kuullut tapauksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asutaan pienellä kylällä jossa on paljon muitakin lapsiperheitä. Ei ole ollut tarvetta lastensuojelulle tai poliisille kun kukaan ei hölmöile. Mikä ihmeen oletusarvo joillain on, että poliisin tai vaikka lastensuojelun kanssa tekemisissä oleminen on arkinen asia jokapäiväisessä elämässä.

Niin että koskee ihan vain sellaisia tietynlaisia perheitä lasun tai poliisin tarve? Ihan kuin ei voisi asioita tapahtua ihan kenelle vain, myös sinulle. Voisit paremminkin sanoa että et ole kuullut tapauksista.

Kyllähän sitä kaikenlaista voi sattua, mutta jos hoitaa itse asiansa hyvin niin todennäköisyys joutua kummankaan kanssa tekemisiin on aika pieni.

Asun maaseutukunnassa jossa vähän alle 5000 asukasta. Kaikki ei todellakaan tunne kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Asun maaseutukunnassa jossa vähän alle 5000 asukasta. Kaikki ei todellakaan tunne kaikkia.

Asun noin 7000 asukkaan kunnassa kuntaliitokseen jälkeen, ennen asukkaita oli noin 5000. En tuntenut ennen, enkä tunne nytkään kuin noin prosentin kuntalaisista. Ihme juttua näistä juorupiireistä, ehkä kaupungeissa ei ole muuta tekemistä kuin roikkua ikkunassa vahtaamassa naapureita.

Perheestä ei tehdä lasua. En niiden tekeminen meidän useimpien lastenkaan kohdalla ole tavallista.