Ihmeitä tapahtuu...
haluan kertoa oman tarinani rohkaisuksi niille, joilla vauvatoiveet välillä meinaavat hiipua. Ensimmäinen lapseni sai alkunsa 7 v. sitten neljän tuloksettoman clomikerron jälkeen. Koska clomeista ei ollut apua yksityisen lääkäri antoi lähetteen lisätutkimuksiin. Tutkimuksiin en ehtinyt kun yhtäkkiä huomasinkin olevani raskaana. 4 vuotta sitten tulin toisen kerran raskaaksi kolmannesta clomikerrosta. Mieltä jäi kaivelemaan haave kolmannesta lapsesta ja loppuvuodesta -04 menin taas yksityiselle lääkäriin ja clomit aloitettiin, ensin kolme kiertoa ilman seurantaa (ultria) ja sitten kolme kiertoa seurannassa. Koko ajan annosta suurennettiin ja muutamassa kierrossa söin peräti 3 clomia/pv. Tuloksena kaksi kertaa hyvän kokoinen follikkeli, mutta ei raskautta. Käytössä myös pregnyl kahdessa kierrossa. Sitten pidettiin muutaman kk:n tauko ja uudelleen clomeilla kaksi kiertoa, kunnes lääkäri totesi, että turha yrittää näillä konsteilla. Sain lähetteen kunnalliselle puolelle, johon pääsin 2kk:n kuluttua. Siellä todettiin, että mitään hoitoja emme voi saada, koska meillä on kaksi yhteistä lasta. Minua kehotettiin vain laihduttamaan, joka edesauttaisia raskautumista. Samalla todettiin lievähkö pco ja lääkäri sanoi hyvin suoraan, että luomuna ei ole mahdollista raskautua, eikä tod.näk. clomeillakaan. Se jäi siis siihen ja hetkiä jo mietimme, että luovutetaan ja annetaan asian olla. Kuitenkin mielessä pyöri ajatus yksityiselle lapsettomuusklinikalle siirtymisestä ja kesän aikana päätimmekin, että syksyn tullen tilaamme ajan sinne, ainakin kysyäksemme miten siellä nähdään mahdollisuutemme. Ja kappas vain, elokuussa oli menkat myöhässä (syyksi tietyisti luulin ensin epäsäännöllisen kierron, joka muutoinkin on vaivannut) ja plussatesti paukahti eteen. Olipahan melkoinen yllätys! Alkuraskaudenultrassa aiemmin hoitanut lääkäri totesi, että tämä on todellinen ihme. Kohta lähestytään raskauden puoliväliä ja tähän saakka kaikki on sujunut hyvin.
Älkäämme siis menettäkö toivoa... ihmeitä tapahtuu. Tsemppiä ja pikaisia plussia jokaiselle!
Kommentit (6)
Musta on näiden vuosien aikana tullu niin kyyninen ihminen näitten ihmeitten kohalla et henkilökohtasesti ne vaan oksettaa... Siis hienoa on että ihmeitä tapahtuu, mutta niitä ei tapahu mulle, piste!
Sitä päivää todellakin saa oottaa että ihme ja onni potkasis mua, mä varmaan pyörtyisin...
Tää elämä ei oo yllättäny mua positiivisesti ku kerran, sillon ku aloin Ellaa oottamaan... Mut sekin ilo vietiin pois, isän hautajaisten jälkeen todettiin vauvankin kuolleen... Ihmehän tuokin, negatiivinen sellainen..
Mua itteeni lähinnä nää ihmekertomukset ärsyttää, koska niitä ei omalle kohalle oikeesti koskaan tapahu.
Eikä mun tarkotuksena ole loukata ketään, ei todellakaan. On vaan pakko saada purkaa tätä paskaa ulos tai mä poksahdan. Musta tuntuu niin pahalta, 700euroa ihan kankkulankaivoon eikä mitään toivoa ole. Ei minkäänlaista ihmeenpoikasta edes...
Että se siitä ihmeestä, meidän kohdalla...
Täytys varmaan luovuttaa ihan kokonaan ja antaa tän vauva-asian olla...
Halaus sinulle. :)
Saa täällä kirjoitella tuntemuksistaan.
Ymmärrän hyvin tunteesi. Mekin yritimme vuosikaudet saada raskautta alulle. Toiset kertoivat raskauksistaan. Minulla ei koskaan tullut edes sitä yhtä kertaa viivaa raskaustestiin.
Tuntui että sen alemmas ei voi enää vajota. Miksi me? Miksi kaikki muut saa lapsen?
Emme koskaan saaneet lasta.
Nyt olen jo tottunut ajatukseen, eikä se tunnukaan maailman lopulle, vaan oikeastaan helpottavalle.
Olemme menneet mukaan adoptioon ja ehkä saamme sen kautta joku päivä ihan ikioman lapsen...?
Me kaikki olemme yksilöitä ja vaikka välillä tuntuisi älyttömän vaikealta, niin ehkä joskus jollakin tavalla asiat vielä selkenee...
Enkä tällä kirjoituksella tarkoita että teidän kannattaisi välttämättä tehdä sama ratkaisu, mutta toivon vain että löydätte oman ratkaisunne.
Ja omasta kokemuksesta voin sanoa, että jos vain on mahdollista, niin kannattaa yrittää etsiä elämäniloa myös lasta odotellessa. (Minä tunnustan että käytin aikaani vain stressaamiseen ja vuodet vieri. Nyt yritän nauttia melkein jokaisesta hetkestä. Elämä on liian lyhyt ohitettavaksi.)
Pieniä ilon pilkahduksia elämääsi! :)
Minäkin inhosin joskus näitä yllätysraskauksia, omalla kohdallanihan on sanottu, että se olisi TÄYSIN MAHDOTONTA! Munatorvet täysin tukossa ja ainoa vaihtoehto IVF. Sitäkin ennen tarvittiin leikkaus, IVF ja PAS, jossa kaikki alkiot kuoli jo sulatukseen. 2. IVF kuitenkin onnistui ja olen osannut asennoitua siihen, että meidän lapset tulee hoidoilla toisin kuin muiden. Nyt kuitenkin olen itse testannut aivan totaalisen yllätysplussan vaikka tämän ei pitänyt mitenkään olla mahdollista!!! Sitä en osaa sanoa jatkuuko raskaus, mutta kyllä niitä ihmeitä voi tapahtua melkein kelle vaan. Teilläkin on saanut yksi Ihme alkunsa ihan luonnollisesti, vaikka sitten ikävästi kävikin, mutta kaikki on kuitenkin edelleen mahdollista. Vaikka rankka tuo tie kyllä on, ennen kuin lapsen saa, aivan turhan rankka. Joskin kummasti se unohtuu kun lapsen saa. Voimia!!
Ja alkuperäiselle tietenkin onnittelut!
Baby ja IVF-poika 1v3kk, luomuplussa testattu 13.10.
et ei se meidän keskenmennyt raskaus ihan luonnollisesti alkuun saatu.
Söin siinä kierrossa clomifenia 3tabua/pvä ja sitten tehtiin inssi.
Meillä vikana on se, etten minä ovuloi...
Ja babyllekin! Mä pystyn ottaa nuo ihmeet vastaan, kun olen sekunda. Meillä on yksi ivf tyttö. Mutta ymmärrän todella hyvin tunteet, joissa ihmeisiin on kyllästytty, kun ei satu omalle kohdalle. Mäkin niiin haluisin ihmeen! (toisen ihmeen)
Onnea ja jaksamista kaikille.
Paljon onnea raskauden johdosta! :) Niin se elämä yllättää ja ihmeitä tapahtuu! Oon kuullut monta ihmetarinaa lähipiiristäkin, niitä on aina mukava kuulla...