Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu kun diagnoosisi tulee muotiin ja kaikki kuvittelevat että heilläkin on se
Kommentit (9)
Hyvänä puolena tietoisuus asiasta lisääntyy, huonona puolena oikeasti sairaita ei enää oteta tosissaan vaan luullaan muotisairaiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ADHD:t ja nepsyilyt ja muutkin niiden tapaiset ovat nimenomaan 2000-luvun muoti-ilmiö: laiskat vanhemmat saavat vastuuvapauden ja voivat sitten maireasti hymyillen kertoa muille, että kauhukakaransa on saanut "diagnoosin" ja että "ei me mahdeta mitään; pitää vain yrittää kestää; on tämä välillä kovin raskasta, mutta sankareitahan me olemme".
Huomaan vaan että olen kokoajan 10v. edellä sairauksista.
Harmittaa kun ei silloin aikoinaan otettu todesta ja sain taistella saadakseni hoitoa. Potilaat pääsee nykyään onneksi helpommalla kun lääkärit tietää enemmän.
Varastorauta oli vähissä, vatsa ei sietänyt sokeria eikä kotimaisia jauhoja, borreolis ilman rengasta, nämä jälkeenpäin todettu, löytyi verikokeella.
Vierailija kirjoitti:
ADHD:t ja nepsyilyt ja muutkin niiden tapaiset ovat nimenomaan 2000-luvun muoti-ilmiö: laiskat vanhemmat saavat vastuuvapauden ja voivat sitten maireasti hymyillen kertoa muille, että kauhukakaransa on saanut "diagnoosin" ja että "ei me mahdeta mitään; pitää vain yrittää kestää; on tämä välillä kovin raskasta, mutta sankareitahan me olemme".
Kun kuria ei enää lapsille saa pitää, mutta lasten huono käytös on kuitenkin yhä tuomittavaa, niin vaihtoehdoksi jää lähinnä se diagnoosin hommaaminen lapselle jos aikoo pitää hyvän vanhemman kulissia yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrankin ratsastan trendin harjalla.
Hyvä vain jos voidaan puhua mielenterveysongelmista ilman häpeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorten naisten sekoiluja, ovat mielisairaita monet.
Huojntavalta ehkä (ei ole enää diagnoosia kylläkään, nuorena sain sellaisen arvion, nykyisin ei enää täyty kriteerit. Mutta huojentavaa jos ei sitä pidetä niin ihmeellisenä enää. Kyseessä traumaan liittyvä asia.