Onko kukaan eronnut kumppanin lasten takia?

En nyt suoranaisesti niiden lasten takia, mutta oli se osasyy eroon, että en vaan pitänyt hänen lapsistaan.

Ja myös toinen suhde kariutui, siinä selkeämmin syynä miehen ääliöt aikuiset lapset.

Jos miehelleni olisi ollut lapseni kanssa oleminen vaikeaa, olisin ollut ( toki surullinen) mutta tyytyväinen, että olsii sanonut suoraan, että kokee tilanteen sellaiseksi ettei suhdetta ole mahdollista jatkaa 

Olen joskus ihmetellyt miten miehelläni ei mennyt hermot lapseni temppuiluun , ja hän taas on ihmetellyt miten kuvittelen hänen lapsen uhmaa kauhistelleen. Mutta hän on todella "aikuinen", paljon enempi kuin minä.

Eri asia ällöttääkö lapset omina persooninaan vai se et ovat ns konkreettinen muistutus miehen aiemmasta seksielämästä.

Mua ällötti se ja helpotti kun lapset kasvoi eikä olleet enää pikkulapsia.

No osasyynä lapset, mutta lähinnä sen takia ettei mies osannut pitää minkäänlaisia rajoja vaan sekä lapset että  eksä saivat terrorisoida miestä ja minua mielin määrin. Mekin tapasimme useita vuosia miehen eron jälkeen - ihan lasten kertomaa tietoa muuten - mutta sillä ei eksälle ollut väliä. Hänen mielestään hän oli edelleen ykkönen miehen elämässä ja sen jälkeen lapset ja sitten hänen muu  sukunsa, ex-appivanhempia myöten. Minun osani oli olla näkymätön palvelija miehelle ja lapsille taustalla ja pitää suu kiinni tai eksä räjähti. Juu, räjähti jos en esim. laittanut perheelle lasten viikonloppuna ruoaksi eksän määräämää ruokalajia (lapset kantelivat oitis)  ja muuta vastaavaa kaistapäisyyttä. Mies oli tuon loputtoman pomotuksen edessä täysi tossu ja pelkäsi ihan oikeasti.  Tuhlasin vuoden elämästäni kunnes tulin järkiini. Tajusin ettei tuo koskaan muutu ja lähdin. Sehän tietysti oli eksän ja lasten tarkoituskin.

Mies on edelleen sinkku, minä olen nykyään naimisissa miehen kanssa jolla aikuiset tasapainoiset lapset ja normaali eksä. Elämä sujuu ihan lokoisasti meillä kaikilla.

Muutimme eri asuntoihin asumaan, kun en vaan oppinut pitämään miehen lapsista. Pidän hänen exästään, eikä minulla ole mitään ongelmaa ajatella miehen menneisyyttä, se ei ole syy. En vaan sietänyt niitä lapsia ja kuitenkin mielestäni on hyvä, että mies tapaa heitä säännöllisesti, joten on parempi, että tekee sen toisessa asunnossa.

Sellainen äiti/isäpuoli valehtelee joka väittää ettei koskaan olisi ollut mitään mustasukkaisuuden tai inhotuksen tunteita toisen lapsia kohtaan. Mutta ne voi käsitellä ja jos se on se eksän terrorisointi mistä nuo fiilikset kumpuaa niin sille onneksi voi tehdä jotain. En heittäisi helpolla hyvää suhdetta menemään vaan tekisin kaikkeni että pääsee eroon noista ajatuksista. Erokin saattaa aiheuttaa vuosien harmituksen ja kadutuksen. Nimimerkillä kokemusta on.

Mikä siinä siis tarkemmin inhottaa? Miten se eksä terrorisoi?

Minä taas olin se entisen suhteen lapsi jota ei siedetty.

Nyt 35v ja kohta alkaa toinen intensiivinen terapiajakso. Joskus tästä vielä ehkä ihan normaalielämään pääsee kiinni. Onneksi välit on jo muutaman vuoden ollut rehdisti poikki isään ja puolisoonsa. Voin keskittyä oman mielenterveyden kasaamiseen eikä tarvitse leikkiä että se miten minua kohdeltiin kun olin lapsi, olisi ihan ok. Ei ollut.

Moni on eronnut juurikin lasten takia. Ei sitä kaikkea tarvii sietääkään, mutta sun tapauksessa kysehän ei ole niinkään lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen äiti/isäpuoli valehtelee joka väittää ettei koskaan olisi ollut mitään mustasukkaisuuden tai inhotuksen tunteita toisen lapsia kohtaan. Mutta ne voi käsitellä ja jos se on se eksän terrorisointi mistä nuo fiilikset kumpuaa niin sille onneksi voi tehdä jotain. En heittäisi helpolla hyvää suhdetta menemään vaan tekisin kaikkeni että pääsee eroon noista ajatuksista. Erokin saattaa aiheuttaa vuosien harmituksen ja kadutuksen. Nimimerkillä kokemusta on.

Sä tiedät kaikki tilanteet suhteet ja tapaukset?

Mä tunsin mieheni lapset paljon aikaisemmin ennen kuin sitä miestä. Lasten äidinkin. Mieheen rakastuin sitten muita teitä.

Seurusteltiinkin pitkään ennenkuin tapasin lapset ja jatkettiin seurustelua vielä vuosia. Ei ollut mitään kiirettä pistää rynttyitä yhteen, vaan tosiaan ihmeteltiin ja tutustuttiin.

En ole kokenut koskaan inhoa tai mustasukkaisuutta mieheni lapsia kohtaan. Kyllä, ärsyynnyin yleistämisestäsi.

Kun menee hyvin, kaikki on tyytyväisiä. Omat kodit paras ratkaisu. Mieluusti lähekkäin.

Te elätte elämäänne ja lapset sekä eksät sopeutuvat siihen. Ei ydinperheissäkään toisten hyvinvointia sivuuteta lasten edun vuoksi. Eli sinne eksään kaikki yhteydet poikki nyt alkuunsa.

Vierailija kirjoitti:

ja lapset sekä eksät sTe elätte elämäänneopeutuvat siihen. Ei ydinperheissäkään toisten hyvinvointia sivuuteta lasten edun vuoksi. Eli sinne eksään kaikki yhteydet poikki nyt alkuunsa.

Oikeasti? 

Te elätte elämäänne ja lapset sekä eksät sopeutuvat siihen. Ei ydinperheissäkään toisten hyvinvointia sivuuteta lasten edun vuoksi. Eli sinne eksään kaikki yhteydet poikki nyt alkuunsa.

Lapseni koulukaverin eronnut isä on super hottis. Olen jopa joskus lausunut isän nimen vahingossa kun olen puhunut lapsesta. En kuitenkaan voisi ikinä kuvitella seurustelevani hänen kanssaan koska en voi sietää hänen lastaan. Vanhemmat vaikuttavat ihan normaaleilta kuitenkin enkä oikein käsitä miten heidän lapsensa on tullut niin huonokäytöksinen. Joten kyllä. Jos olisin tutustunut tähän mieheen ensiksi ja alkanut tapailemaan olisi suhde päättynyt kun olisin alkanut tekemään tuttavuutta hänen lapseen.

Hei ihan oikeesti, te jotka tunnette inhoa lasta kohtaan siksi, ettette kykene käsittelemään miestenne historiaa ja eksiä - hankkikaa ny tosissanne apua. Miten voi elää itsensä kanssa jos itsetunto on sitä luokkaa, että lapsien saamasta huomiosta ollaan mustasukkaisia/ vihataan lasta koska hän on elävä todiste miehen aiemmasta seksielämästä.😅 Itteeni huolestuttais enemmän, jos kukaan nainen ei ois mua ennen kelpuuttanut miestä itselleen. Mentaliteettiini toki vaikuttaa terve itsetuntoni: tiedän olevani viehättävä ja kivaa seuraa, vähintään yhtä hyvä tyyppi kuin ne eksätkin.

Valitetaan et miehet on hirviöitä, mutta ainakin tässä asiassa ovat mielestäni ihan heittämällä kiltimpiä, empaattisempia ja epäitsekkäämpiö kuin nämä monsterimimmit!

Vähän suvaitsevaisuutta kehiin. Itse jättäisin tuollaisen naisen, joka ajattelee pahaa lapsistani. Ei oo ihan normaali.

Ymmärrän sinua Ap! Oman mieheni teinityttö on ihan Ok ja fiksu, mutta ärsyttää se miten hän pompottaa isäänsä ja saa kaiken tahtomansa läpi. Isä selvästi kompensoi vähäistä yhdessoloaikaansa laittamalla tilille rahaa, ostamalla mitä tyttö haluaa jne. En kestä tätä! Meillä on kaksi yhteistä lasta ja huomaan olevani mustasukkainen meidän lapsiemme puolesta siitä, että miehen lapsen pitää saada aina kaikki. Ja isä ostaa! Hänen exänsä ei osta mitään ja toteaa aina lapselle pyydä isältä / kyllä isä ostaa. Exällä ei ole mitään vastuuta ja käyttää rahansa tekoripsiin ja matkusteluun. Välillä tekisi mieli erota ehkä sitten meidänkin lapset saisivat enemmän.

Tsemppiä ap! Ei olla erottu, mutta mielessä se on koko ajan. En yksinkertaisesti kestä sitä, että tämä ex vaikuttaa meidän jokapäiväiseen elämään negatiivisesti. Lasten kanssa meni alkuun hyvin, mutta nyt ilmeisesti jonkun sortin aivopesun jäljiltä myös lapset kohtelevat exän tavoin minua ja joka toinen viikko tuntuu, kuin olisin vieraana omassa kodissani.

Olen. Lapsi oli mukava, mutta en halua käyttää vapaitani muiden lasten hoitamiseen.

Ero oli ainut ratkaisu.

Kaikki exätkään ei ole mukavia.

Ei juma mitä wtporukkaa täällä on!