Kysy mitä vain luuserilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kouluttautunut? Jos et, niin oletko harkinnut, että hankkisit nyt uuden ammatin ja ehkä sitä myötä saisit paremmin töitä? :)

Olen yrittänyt kouluttautua. Tälläkin hetkellä opiskelen. Lähinnä toki sen takia, että olisi jotain tekemistä.

ap

Et ole tuon perustella luuseri.

Jos kipottelet, vihaat ihmisiä mitättömistä syistä, syöt mitä sattuu ja kuppaat Kelaa, olet luuseri.

Tuo oli ehkä paranneltu kuvaus itsestäni. Nuo sanomasi muut asiat kyllä joskus osuvat itseeni.

ap

Eipä sillä väliä, jos joskus. On eri juttu, jos elää jokaisen päivän huonosti ravittuna, epäsosiaalisena juoppona yhteiskunnan piikkiin.

Niin se on varmaan miten tulkitsee. Pitkäaikaistyöttömänä kai olen melko pitkään ollut yhteiskunnan elättinä. Pyrin toki pitämään itsestäni huolta, mutta aina en siinä onnistu.

ap

Työttömyys on nykyisessä yhteiskunnassa harvemmin oma vika.

Ei aina varmaan ole, mutta itse koen, että mulla se on. En ole tehnyt kaikkea työllistyäkseni.

ap

Määrittele kaikki.

Oletko huomannut, että jos olisit vauras sijoittaja tms, olisit downshiftaaja. Kukaan ei katsoisi alaspäin, tai se olisi yhdentekevää.

Koulutus, aktiviteetti, jatkuva työnhaku. Väitän että, jos olisin kaikkeni tehnyt niin en olisi työtön.

En ole tuollaista huomannut. Kai siltikin joku katsoisi alaspäin, jos ei mitään tee?

ap

Työ ei ole kaikki. Aina ei saa sitä työtä mitä hakee tai haluaa.

Pääasia että yrittää itselleen riittävästi.

Mitä viimeiseen aiheeseen tulee, niin raha ratkaisee. Jos pystyt jäämään oloneuvokseksi tilit täynnä, saat vapaasti nauttia elämästä kuten tahdot.

Ei se ehkä filosofisesti ajatellen ole kaikki. Mutta kyllä se ihmistä määrittelee.

Koen että jos yrittäisin riittävästi niin en olisi työtön. Siksi työssäkäyvänä en olisi luuseri.

ap

Et siis riitä itsellesi niillä standardeilla, jotka olet asettanut.

Ovatko ne realistisia, vai onko kyseessä heikon itsetunnon siirto, rima liian korkealla?

Koska nyt kuitenkin opiskelet, näkisin että suunta on luuserina olosta pois päin.

Vaikea kysymys. 

En tiedä omaanko standardeja tai olenko asettanut niitä itselleni.

Nyt toki yritän tehdä jotain, mutta jos se ei johda johonkin konkreettiseen niin ei se asiaa muuta.

ap

Sinuna tarkastelisin tuota asetelmaa: liian korkea rima saa alittamaan sen. Puuttuu rakentava keskikaista, jousto ja realismi. On joko-tai, kun pitäisi palkita itseään yrittämisestä ja miettiä, mitä voi tehdä jos suunnitelmat muuttuvat.

Entä jos saavutettu työ ei olekaan se lopullisen onnen tuoja? Mitä todella puuttuu?

Olen yrittänyt tarkastella ja perustella tämän nykyisen tilanteeni olemassaoloa itselleni. Olen miettinyt, että en vaadi itseltäni mitään suurta, keskinkertaisuuskin riittäisi. Sellainen ihmisyys, jota en häpeäisi. Että kokisin olevani oikea ja arvostettava ihminen. Ei se välttämättä vaatisi työtä, mutta jotain sellaista ainakin, että kokisin itseni tarpeelliseksi ja hyödylliseksi.

ap

Onko sinulla sosiaalista elämää työnhaun ja koulutuksen lisäksi? Käytkö missään?

Harrastan urheilua ja kavereita näen joskus. Lähinnä jos jossain käyn niin käyn yksin, mutta joskus myös toisten ihmisten kanssa. Suurimman osan ajastani kyllä vietän yksin.

ap

Ja siinä se ongelman ydin lieneekin. Työpaikka tietysti auttaa asiaan, mutta *omat* ihmiset, edes yksi, pitävät pään kasassa.

Ja ihmiskontaktit ylipäänsä.

Ehkä sinun olisi hyvä katsoa jokin muukin harrastus, jokin mielenkiinnon kohde, jossa tapaa toisia ihmisiä. Ehkä myös erilaisia kuin itse on, mutta samoista asioista kiinnostuneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kouluttautunut? Jos et, niin oletko harkinnut, että hankkisit nyt uuden ammatin ja ehkä sitä myötä saisit paremmin töitä? :)

Olen yrittänyt kouluttautua. Tälläkin hetkellä opiskelen. Lähinnä toki sen takia, että olisi jotain tekemistä.

ap

Et ole tuon perustella luuseri.

Jos kipottelet, vihaat ihmisiä mitättömistä syistä, syöt mitä sattuu ja kuppaat Kelaa, olet luuseri.

Tuo oli ehkä paranneltu kuvaus itsestäni. Nuo sanomasi muut asiat kyllä joskus osuvat itseeni.

ap

Eipä sillä väliä, jos joskus. On eri juttu, jos elää jokaisen päivän huonosti ravittuna, epäsosiaalisena juoppona yhteiskunnan piikkiin.

Niin se on varmaan miten tulkitsee. Pitkäaikaistyöttömänä kai olen melko pitkään ollut yhteiskunnan elättinä. Pyrin toki pitämään itsestäni huolta, mutta aina en siinä onnistu.

ap

Työttömyys on nykyisessä yhteiskunnassa harvemmin oma vika.

Ei aina varmaan ole, mutta itse koen, että mulla se on. En ole tehnyt kaikkea työllistyäkseni.

ap

Määrittele kaikki.

Oletko huomannut, että jos olisit vauras sijoittaja tms, olisit downshiftaaja. Kukaan ei katsoisi alaspäin, tai se olisi yhdentekevää.

Koulutus, aktiviteetti, jatkuva työnhaku. Väitän että, jos olisin kaikkeni tehnyt niin en olisi työtön.

En ole tuollaista huomannut. Kai siltikin joku katsoisi alaspäin, jos ei mitään tee?

ap

Työ ei ole kaikki. Aina ei saa sitä työtä mitä hakee tai haluaa.

Pääasia että yrittää itselleen riittävästi.

Mitä viimeiseen aiheeseen tulee, niin raha ratkaisee. Jos pystyt jäämään oloneuvokseksi tilit täynnä, saat vapaasti nauttia elämästä kuten tahdot.

Ei se ehkä filosofisesti ajatellen ole kaikki. Mutta kyllä se ihmistä määrittelee.

Koen että jos yrittäisin riittävästi niin en olisi työtön. Siksi työssäkäyvänä en olisi luuseri.

ap

Et siis riitä itsellesi niillä standardeilla, jotka olet asettanut.

Ovatko ne realistisia, vai onko kyseessä heikon itsetunnon siirto, rima liian korkealla?

Koska nyt kuitenkin opiskelet, näkisin että suunta on luuserina olosta pois päin.

Vaikea kysymys. 

En tiedä omaanko standardeja tai olenko asettanut niitä itselleni.

Nyt toki yritän tehdä jotain, mutta jos se ei johda johonkin konkreettiseen niin ei se asiaa muuta.

ap

Sinuna tarkastelisin tuota asetelmaa: liian korkea rima saa alittamaan sen. Puuttuu rakentava keskikaista, jousto ja realismi. On joko-tai, kun pitäisi palkita itseään yrittämisestä ja miettiä, mitä voi tehdä jos suunnitelmat muuttuvat.

Entä jos saavutettu työ ei olekaan se lopullisen onnen tuoja? Mitä todella puuttuu?

Olen yrittänyt tarkastella ja perustella tämän nykyisen tilanteeni olemassaoloa itselleni. Olen miettinyt, että en vaadi itseltäni mitään suurta, keskinkertaisuuskin riittäisi. Sellainen ihmisyys, jota en häpeäisi. Että kokisin olevani oikea ja arvostettava ihminen. Ei se välttämättä vaatisi työtä, mutta jotain sellaista ainakin, että kokisin itseni tarpeelliseksi ja hyödylliseksi.

ap

Onko sinulla sosiaalista elämää työnhaun ja koulutuksen lisäksi? Käytkö missään?

Harrastan urheilua ja kavereita näen joskus. Lähinnä jos jossain käyn niin käyn yksin, mutta joskus myös toisten ihmisten kanssa. Suurimman osan ajastani kyllä vietän yksin.

ap

Ja siinä se ongelman ydin lieneekin. Työpaikka tietysti auttaa asiaan, mutta *omat* ihmiset, edes yksi, pitävät pään kasassa.

Ja ihmiskontaktit ylipäänsä.

Ehkä sinun olisi hyvä katsoa jokin muukin harrastus, jokin mielenkiinnon kohde, jossa tapaa toisia ihmisiä. Ehkä myös erilaisia kuin itse on, mutta samoista asioista kiinnostuneita.

Saatat olla oikeassa. Olen pohtinut, että alitajuisesti välttelen ihmisiä, koska en halua tuoda luuseriuttani ihmisille ilmi. Aina kun kohtaan normaaleja ihmisiä niin joudun kohtaamaan oman epätyydyttävän olemukseni. Käyn melko usein vanhempiani tapaamassa. Koen että se pitää pään kunnossa.

ap

Luuserius on henkinen tila. Muuta ajatteluasi ja lopeta luuserius.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kouluttautunut? Jos et, niin oletko harkinnut, että hankkisit nyt uuden ammatin ja ehkä sitä myötä saisit paremmin töitä? :)

Olen yrittänyt kouluttautua. Tälläkin hetkellä opiskelen. Lähinnä toki sen takia, että olisi jotain tekemistä.

ap

Et ole tuon perustella luuseri.

Jos kipottelet, vihaat ihmisiä mitättömistä syistä, syöt mitä sattuu ja kuppaat Kelaa, olet luuseri.

Tuo oli ehkä paranneltu kuvaus itsestäni. Nuo sanomasi muut asiat kyllä joskus osuvat itseeni.

ap

Eipä sillä väliä, jos joskus. On eri juttu, jos elää jokaisen päivän huonosti ravittuna, epäsosiaalisena juoppona yhteiskunnan piikkiin.

Niin se on varmaan miten tulkitsee. Pitkäaikaistyöttömänä kai olen melko pitkään ollut yhteiskunnan elättinä. Pyrin toki pitämään itsestäni huolta, mutta aina en siinä onnistu.

ap

Työttömyys on nykyisessä yhteiskunnassa harvemmin oma vika.

Ei aina varmaan ole, mutta itse koen, että mulla se on. En ole tehnyt kaikkea työllistyäkseni.

ap

Määrittele kaikki.

Oletko huomannut, että jos olisit vauras sijoittaja tms, olisit downshiftaaja. Kukaan ei katsoisi alaspäin, tai se olisi yhdentekevää.

Koulutus, aktiviteetti, jatkuva työnhaku. Väitän että, jos olisin kaikkeni tehnyt niin en olisi työtön.

En ole tuollaista huomannut. Kai siltikin joku katsoisi alaspäin, jos ei mitään tee?

ap

Työ ei ole kaikki. Aina ei saa sitä työtä mitä hakee tai haluaa.

Pääasia että yrittää itselleen riittävästi.

Mitä viimeiseen aiheeseen tulee, niin raha ratkaisee. Jos pystyt jäämään oloneuvokseksi tilit täynnä, saat vapaasti nauttia elämästä kuten tahdot.

Ei se ehkä filosofisesti ajatellen ole kaikki. Mutta kyllä se ihmistä määrittelee.

Koen että jos yrittäisin riittävästi niin en olisi työtön. Siksi työssäkäyvänä en olisi luuseri.

ap

Et siis riitä itsellesi niillä standardeilla, jotka olet asettanut.

Ovatko ne realistisia, vai onko kyseessä heikon itsetunnon siirto, rima liian korkealla?

Koska nyt kuitenkin opiskelet, näkisin että suunta on luuserina olosta pois päin.

Vaikea kysymys. 

En tiedä omaanko standardeja tai olenko asettanut niitä itselleni.

Nyt toki yritän tehdä jotain, mutta jos se ei johda johonkin konkreettiseen niin ei se asiaa muuta.

ap

Sinuna tarkastelisin tuota asetelmaa: liian korkea rima saa alittamaan sen. Puuttuu rakentava keskikaista, jousto ja realismi. On joko-tai, kun pitäisi palkita itseään yrittämisestä ja miettiä, mitä voi tehdä jos suunnitelmat muuttuvat.

Entä jos saavutettu työ ei olekaan se lopullisen onnen tuoja? Mitä todella puuttuu?

Olen yrittänyt tarkastella ja perustella tämän nykyisen tilanteeni olemassaoloa itselleni. Olen miettinyt, että en vaadi itseltäni mitään suurta, keskinkertaisuuskin riittäisi. Sellainen ihmisyys, jota en häpeäisi. Että kokisin olevani oikea ja arvostettava ihminen. Ei se välttämättä vaatisi työtä, mutta jotain sellaista ainakin, että kokisin itseni tarpeelliseksi ja hyödylliseksi.

ap

Onko sinulla sosiaalista elämää työnhaun ja koulutuksen lisäksi? Käytkö missään?

Harrastan urheilua ja kavereita näen joskus. Lähinnä jos jossain käyn niin käyn yksin, mutta joskus myös toisten ihmisten kanssa. Suurimman osan ajastani kyllä vietän yksin.

ap

Ja siinä se ongelman ydin lieneekin. Työpaikka tietysti auttaa asiaan, mutta *omat* ihmiset, edes yksi, pitävät pään kasassa.

Ja ihmiskontaktit ylipäänsä.

Ehkä sinun olisi hyvä katsoa jokin muukin harrastus, jokin mielenkiinnon kohde, jossa tapaa toisia ihmisiä. Ehkä myös erilaisia kuin itse on, mutta samoista asioista kiinnostuneita.

Saatat olla oikeassa. Olen pohtinut, että alitajuisesti välttelen ihmisiä, koska en halua tuoda luuseriuttani ihmisille ilmi. Aina kun kohtaan normaaleja ihmisiä niin joudun kohtaamaan oman epätyydyttävän olemukseni. Käyn melko usein vanhempiani tapaamassa. Koen että se pitää pään kunnossa.

ap

Hyvä. Onko sinulla kiinnostusta ja mahdollisuutta käydä keikoilla, messuilla tai muissa yleisötapahtumissa? Esimerkiksi sarjakuviin keskittyneet conit ovat loistavia paikkoja kokea hyvää fiilistä. Ne ovat korostetusti tasa-arvoisia, tule sellaisena kuin olet-tilaisuuksia.

Myös alternative-henkiset klubit suorastaan hellivät sielua ja mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kouluttautunut? Jos et, niin oletko harkinnut, että hankkisit nyt uuden ammatin ja ehkä sitä myötä saisit paremmin töitä? :)

Olen yrittänyt kouluttautua. Tälläkin hetkellä opiskelen. Lähinnä toki sen takia, että olisi jotain tekemistä.

ap

Et ole tuon perustella luuseri.

Jos kipottelet, vihaat ihmisiä mitättömistä syistä, syöt mitä sattuu ja kuppaat Kelaa, olet luuseri.

Tuo oli ehkä paranneltu kuvaus itsestäni. Nuo sanomasi muut asiat kyllä joskus osuvat itseeni.

ap

Eipä sillä väliä, jos joskus. On eri juttu, jos elää jokaisen päivän huonosti ravittuna, epäsosiaalisena juoppona yhteiskunnan piikkiin.

Niin se on varmaan miten tulkitsee. Pitkäaikaistyöttömänä kai olen melko pitkään ollut yhteiskunnan elättinä. Pyrin toki pitämään itsestäni huolta, mutta aina en siinä onnistu.

ap

Työttömyys on nykyisessä yhteiskunnassa harvemmin oma vika.

Ei aina varmaan ole, mutta itse koen, että mulla se on. En ole tehnyt kaikkea työllistyäkseni.

ap

Määrittele kaikki.

Oletko huomannut, että jos olisit vauras sijoittaja tms, olisit downshiftaaja. Kukaan ei katsoisi alaspäin, tai se olisi yhdentekevää.

Koulutus, aktiviteetti, jatkuva työnhaku. Väitän että, jos olisin kaikkeni tehnyt niin en olisi työtön.

En ole tuollaista huomannut. Kai siltikin joku katsoisi alaspäin, jos ei mitään tee?

ap

Työ ei ole kaikki. Aina ei saa sitä työtä mitä hakee tai haluaa.

Pääasia että yrittää itselleen riittävästi.

Mitä viimeiseen aiheeseen tulee, niin raha ratkaisee. Jos pystyt jäämään oloneuvokseksi tilit täynnä, saat vapaasti nauttia elämästä kuten tahdot.

Ei se ehkä filosofisesti ajatellen ole kaikki. Mutta kyllä se ihmistä määrittelee.

Koen että jos yrittäisin riittävästi niin en olisi työtön. Siksi työssäkäyvänä en olisi luuseri.

ap

Et siis riitä itsellesi niillä standardeilla, jotka olet asettanut.

Ovatko ne realistisia, vai onko kyseessä heikon itsetunnon siirto, rima liian korkealla?

Koska nyt kuitenkin opiskelet, näkisin että suunta on luuserina olosta pois päin.

Vaikea kysymys. 

En tiedä omaanko standardeja tai olenko asettanut niitä itselleni.

Nyt toki yritän tehdä jotain, mutta jos se ei johda johonkin konkreettiseen niin ei se asiaa muuta.

ap

Sinuna tarkastelisin tuota asetelmaa: liian korkea rima saa alittamaan sen. Puuttuu rakentava keskikaista, jousto ja realismi. On joko-tai, kun pitäisi palkita itseään yrittämisestä ja miettiä, mitä voi tehdä jos suunnitelmat muuttuvat.

Entä jos saavutettu työ ei olekaan se lopullisen onnen tuoja? Mitä todella puuttuu?

Olen yrittänyt tarkastella ja perustella tämän nykyisen tilanteeni olemassaoloa itselleni. Olen miettinyt, että en vaadi itseltäni mitään suurta, keskinkertaisuuskin riittäisi. Sellainen ihmisyys, jota en häpeäisi. Että kokisin olevani oikea ja arvostettava ihminen. Ei se välttämättä vaatisi työtä, mutta jotain sellaista ainakin, että kokisin itseni tarpeelliseksi ja hyödylliseksi.

ap

Onko sinulla sosiaalista elämää työnhaun ja koulutuksen lisäksi? Käytkö missään?

Harrastan urheilua ja kavereita näen joskus. Lähinnä jos jossain käyn niin käyn yksin, mutta joskus myös toisten ihmisten kanssa. Suurimman osan ajastani kyllä vietän yksin.

ap

Ja siinä se ongelman ydin lieneekin. Työpaikka tietysti auttaa asiaan, mutta *omat* ihmiset, edes yksi, pitävät pään kasassa.

Ja ihmiskontaktit ylipäänsä.

Ehkä sinun olisi hyvä katsoa jokin muukin harrastus, jokin mielenkiinnon kohde, jossa tapaa toisia ihmisiä. Ehkä myös erilaisia kuin itse on, mutta samoista asioista kiinnostuneita.

Saatat olla oikeassa. Olen pohtinut, että alitajuisesti välttelen ihmisiä, koska en halua tuoda luuseriuttani ihmisille ilmi. Aina kun kohtaan normaaleja ihmisiä niin joudun kohtaamaan oman epätyydyttävän olemukseni. Käyn melko usein vanhempiani tapaamassa. Koen että se pitää pään kunnossa.

ap

Hyvä. Onko sinulla kiinnostusta ja mahdollisuutta käydä keikoilla, messuilla tai muissa yleisötapahtumissa? Esimerkiksi sarjakuviin keskittyneet conit ovat loistavia paikkoja kokea hyvää fiilistä. Ne ovat korostetusti tasa-arvoisia, tule sellaisena kuin olet-tilaisuuksia.

Myös alternative-henkiset klubit suorastaan hellivät sielua ja mieltä.

On mulla mahdollisuuksia ja olenkin yrittänyt kaikenlaisissa tapahtumissa käydä.

Valitettavasti en osaa sosialisoida ja siksi tapahtumatkin ovat vain samaa yksinäisyyttä. Ehkä joskus olen saanut yhteyden ihmisiin, mutta en syvää yhteyttä, koska pakenen aina, jos joku osoittaa kiinnostusta.

ap

tykkäätkö Beck - Loser biisistä :D

Mun mielestä se on hyvä

Vierailija kirjoitti:

tykkäätkö Beck - Loser biisistä :D

Mun mielestä se on hyvä

Vihasin sitä aikanaan. Sitten tutustuin Beckin muuhun tuotantoon ja siitä tykkään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kouluttautunut? Jos et, niin oletko harkinnut, että hankkisit nyt uuden ammatin ja ehkä sitä myötä saisit paremmin töitä? :)

Olen yrittänyt kouluttautua. Tälläkin hetkellä opiskelen. Lähinnä toki sen takia, että olisi jotain tekemistä.

ap

Et ole tuon perustella luuseri.

Jos kipottelet, vihaat ihmisiä mitättömistä syistä, syöt mitä sattuu ja kuppaat Kelaa, olet luuseri.

Tuo oli ehkä paranneltu kuvaus itsestäni. Nuo sanomasi muut asiat kyllä joskus osuvat itseeni.

ap

Eipä sillä väliä, jos joskus. On eri juttu, jos elää jokaisen päivän huonosti ravittuna, epäsosiaalisena juoppona yhteiskunnan piikkiin.

Niin se on varmaan miten tulkitsee. Pitkäaikaistyöttömänä kai olen melko pitkään ollut yhteiskunnan elättinä. Pyrin toki pitämään itsestäni huolta, mutta aina en siinä onnistu.

ap

Työttömyys on nykyisessä yhteiskunnassa harvemmin oma vika.

Ei aina varmaan ole, mutta itse koen, että mulla se on. En ole tehnyt kaikkea työllistyäkseni.

ap

Määrittele kaikki.

Oletko huomannut, että jos olisit vauras sijoittaja tms, olisit downshiftaaja. Kukaan ei katsoisi alaspäin, tai se olisi yhdentekevää.

Koulutus, aktiviteetti, jatkuva työnhaku. Väitän että, jos olisin kaikkeni tehnyt niin en olisi työtön.

En ole tuollaista huomannut. Kai siltikin joku katsoisi alaspäin, jos ei mitään tee?

ap

Työ ei ole kaikki. Aina ei saa sitä työtä mitä hakee tai haluaa.

Pääasia että yrittää itselleen riittävästi.

Mitä viimeiseen aiheeseen tulee, niin raha ratkaisee. Jos pystyt jäämään oloneuvokseksi tilit täynnä, saat vapaasti nauttia elämästä kuten tahdot.

Ei se ehkä filosofisesti ajatellen ole kaikki. Mutta kyllä se ihmistä määrittelee.

Koen että jos yrittäisin riittävästi niin en olisi työtön. Siksi työssäkäyvänä en olisi luuseri.

ap

Et siis riitä itsellesi niillä standardeilla, jotka olet asettanut.

Ovatko ne realistisia, vai onko kyseessä heikon itsetunnon siirto, rima liian korkealla?

Koska nyt kuitenkin opiskelet, näkisin että suunta on luuserina olosta pois päin.

Vaikea kysymys. 

En tiedä omaanko standardeja tai olenko asettanut niitä itselleni.

Nyt toki yritän tehdä jotain, mutta jos se ei johda johonkin konkreettiseen niin ei se asiaa muuta.

ap

Sinuna tarkastelisin tuota asetelmaa: liian korkea rima saa alittamaan sen. Puuttuu rakentava keskikaista, jousto ja realismi. On joko-tai, kun pitäisi palkita itseään yrittämisestä ja miettiä, mitä voi tehdä jos suunnitelmat muuttuvat.

Entä jos saavutettu työ ei olekaan se lopullisen onnen tuoja? Mitä todella puuttuu?

Olen yrittänyt tarkastella ja perustella tämän nykyisen tilanteeni olemassaoloa itselleni. Olen miettinyt, että en vaadi itseltäni mitään suurta, keskinkertaisuuskin riittäisi. Sellainen ihmisyys, jota en häpeäisi. Että kokisin olevani oikea ja arvostettava ihminen. Ei se välttämättä vaatisi työtä, mutta jotain sellaista ainakin, että kokisin itseni tarpeelliseksi ja hyödylliseksi.

ap

Onko sinulla sosiaalista elämää työnhaun ja koulutuksen lisäksi? Käytkö missään?

Harrastan urheilua ja kavereita näen joskus. Lähinnä jos jossain käyn niin käyn yksin, mutta joskus myös toisten ihmisten kanssa. Suurimman osan ajastani kyllä vietän yksin.

ap

Ja siinä se ongelman ydin lieneekin. Työpaikka tietysti auttaa asiaan, mutta *omat* ihmiset, edes yksi, pitävät pään kasassa.

Ja ihmiskontaktit ylipäänsä.

Ehkä sinun olisi hyvä katsoa jokin muukin harrastus, jokin mielenkiinnon kohde, jossa tapaa toisia ihmisiä. Ehkä myös erilaisia kuin itse on, mutta samoista asioista kiinnostuneita.

Saatat olla oikeassa. Olen pohtinut, että alitajuisesti välttelen ihmisiä, koska en halua tuoda luuseriuttani ihmisille ilmi. Aina kun kohtaan normaaleja ihmisiä niin joudun kohtaamaan oman epätyydyttävän olemukseni. Käyn melko usein vanhempiani tapaamassa. Koen että se pitää pään kunnossa.

ap

Hyvä. Onko sinulla kiinnostusta ja mahdollisuutta käydä keikoilla, messuilla tai muissa yleisötapahtumissa? Esimerkiksi sarjakuviin keskittyneet conit ovat loistavia paikkoja kokea hyvää fiilistä. Ne ovat korostetusti tasa-arvoisia, tule sellaisena kuin olet-tilaisuuksia.

Myös alternative-henkiset klubit suorastaan hellivät sielua ja mieltä.

On mulla mahdollisuuksia ja olenkin yrittänyt kaikenlaisissa tapahtumissa käydä.

Valitettavasti en osaa sosialisoida ja siksi tapahtumatkin ovat vain samaa yksinäisyyttä. Ehkä joskus olen saanut yhteyden ihmisiin, mutta en syvää yhteyttä, koska pakenen aina, jos joku osoittaa kiinnostusta.

ap

Käy sellaisissa, missä ei tarvitse sosialisoida. Juurikin tapahtumissa, joissa olet osa yleisöä. Voit ottaa kontaktia tai olla ottamatta. Poistut kun haluat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kouluttautunut? Jos et, niin oletko harkinnut, että hankkisit nyt uuden ammatin ja ehkä sitä myötä saisit paremmin töitä? :)

Olen yrittänyt kouluttautua. Tälläkin hetkellä opiskelen. Lähinnä toki sen takia, että olisi jotain tekemistä.

ap

Et ole tuon perustella luuseri.

Jos kipottelet, vihaat ihmisiä mitättömistä syistä, syöt mitä sattuu ja kuppaat Kelaa, olet luuseri.

Tuo oli ehkä paranneltu kuvaus itsestäni. Nuo sanomasi muut asiat kyllä joskus osuvat itseeni.

ap

Eipä sillä väliä, jos joskus. On eri juttu, jos elää jokaisen päivän huonosti ravittuna, epäsosiaalisena juoppona yhteiskunnan piikkiin.

Niin se on varmaan miten tulkitsee. Pitkäaikaistyöttömänä kai olen melko pitkään ollut yhteiskunnan elättinä. Pyrin toki pitämään itsestäni huolta, mutta aina en siinä onnistu.

ap

Työttömyys on nykyisessä yhteiskunnassa harvemmin oma vika.

Ei aina varmaan ole, mutta itse koen, että mulla se on. En ole tehnyt kaikkea työllistyäkseni.

ap

Määrittele kaikki.

Oletko huomannut, että jos olisit vauras sijoittaja tms, olisit downshiftaaja. Kukaan ei katsoisi alaspäin, tai se olisi yhdentekevää.

Koulutus, aktiviteetti, jatkuva työnhaku. Väitän että, jos olisin kaikkeni tehnyt niin en olisi työtön.

En ole tuollaista huomannut. Kai siltikin joku katsoisi alaspäin, jos ei mitään tee?

ap

Työ ei ole kaikki. Aina ei saa sitä työtä mitä hakee tai haluaa.

Pääasia että yrittää itselleen riittävästi.

Mitä viimeiseen aiheeseen tulee, niin raha ratkaisee. Jos pystyt jäämään oloneuvokseksi tilit täynnä, saat vapaasti nauttia elämästä kuten tahdot.

Ei se ehkä filosofisesti ajatellen ole kaikki. Mutta kyllä se ihmistä määrittelee.

Koen että jos yrittäisin riittävästi niin en olisi työtön. Siksi työssäkäyvänä en olisi luuseri.

ap

Et siis riitä itsellesi niillä standardeilla, jotka olet asettanut.

Ovatko ne realistisia, vai onko kyseessä heikon itsetunnon siirto, rima liian korkealla?

Koska nyt kuitenkin opiskelet, näkisin että suunta on luuserina olosta pois päin.

Vaikea kysymys. 

En tiedä omaanko standardeja tai olenko asettanut niitä itselleni.

Nyt toki yritän tehdä jotain, mutta jos se ei johda johonkin konkreettiseen niin ei se asiaa muuta.

ap

Sinuna tarkastelisin tuota asetelmaa: liian korkea rima saa alittamaan sen. Puuttuu rakentava keskikaista, jousto ja realismi. On joko-tai, kun pitäisi palkita itseään yrittämisestä ja miettiä, mitä voi tehdä jos suunnitelmat muuttuvat.

Entä jos saavutettu työ ei olekaan se lopullisen onnen tuoja? Mitä todella puuttuu?

Olen yrittänyt tarkastella ja perustella tämän nykyisen tilanteeni olemassaoloa itselleni. Olen miettinyt, että en vaadi itseltäni mitään suurta, keskinkertaisuuskin riittäisi. Sellainen ihmisyys, jota en häpeäisi. Että kokisin olevani oikea ja arvostettava ihminen. Ei se välttämättä vaatisi työtä, mutta jotain sellaista ainakin, että kokisin itseni tarpeelliseksi ja hyödylliseksi.

ap

Onko sinulla sosiaalista elämää työnhaun ja koulutuksen lisäksi? Käytkö missään?

Harrastan urheilua ja kavereita näen joskus. Lähinnä jos jossain käyn niin käyn yksin, mutta joskus myös toisten ihmisten kanssa. Suurimman osan ajastani kyllä vietän yksin.

ap

Ja siinä se ongelman ydin lieneekin. Työpaikka tietysti auttaa asiaan, mutta *omat* ihmiset, edes yksi, pitävät pään kasassa.

Ja ihmiskontaktit ylipäänsä.

Ehkä sinun olisi hyvä katsoa jokin muukin harrastus, jokin mielenkiinnon kohde, jossa tapaa toisia ihmisiä. Ehkä myös erilaisia kuin itse on, mutta samoista asioista kiinnostuneita.

Saatat olla oikeassa. Olen pohtinut, että alitajuisesti välttelen ihmisiä, koska en halua tuoda luuseriuttani ihmisille ilmi. Aina kun kohtaan normaaleja ihmisiä niin joudun kohtaamaan oman epätyydyttävän olemukseni. Käyn melko usein vanhempiani tapaamassa. Koen että se pitää pään kunnossa.

ap

Hyvä. Onko sinulla kiinnostusta ja mahdollisuutta käydä keikoilla, messuilla tai muissa yleisötapahtumissa? Esimerkiksi sarjakuviin keskittyneet conit ovat loistavia paikkoja kokea hyvää fiilistä. Ne ovat korostetusti tasa-arvoisia, tule sellaisena kuin olet-tilaisuuksia.

Myös alternative-henkiset klubit suorastaan hellivät sielua ja mieltä.

On mulla mahdollisuuksia ja olenkin yrittänyt kaikenlaisissa tapahtumissa käydä.

Valitettavasti en osaa sosialisoida ja siksi tapahtumatkin ovat vain samaa yksinäisyyttä. Ehkä joskus olen saanut yhteyden ihmisiin, mutta en syvää yhteyttä, koska pakenen aina, jos joku osoittaa kiinnostusta.

ap

Käy sellaisissa, missä ei tarvitse sosialisoida. Juurikin tapahtumissa, joissa olet osa yleisöä. Voit ottaa kontaktia tai olla ottamatta. Poistut kun haluat.

Näin olen yrittänyt tehdä. Isommissa tapahtumissa sulaudun joukkoon. Ei tarvitse kuin olla yksi osa isoa joukkoa. Luuseriutta tuo ei toki poista, mutta onpahan ainakin jotain tekemistä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanan tiedostavalta ja fiksulta luuserilta vaikutat. Oletko suhteessa?

Sekoititko nyt minut johonkin toiseen?

En ole suhteessa. Luuserit eivät ole suhteessa.

ap

Paitsi kun kaksi luuseria rakastuu toisiinsa. Mutta ovatko he sitten enää luusereita, kun yhdessä elävät luuserielämää toisiaan tukien?

Ehkä noin. Mutta kuinka usein tuota tapahtuu?

ap

Eipä juuri koskaan. Yksikään nainen, luuserikaan, ei rakastu luuserimieheen. Tuostakin syystä miehen on pingotettava.

Lue kirja "Mies joka tuli puskista"

Taustalla tositarina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanan tiedostavalta ja fiksulta luuserilta vaikutat. Oletko suhteessa?

Sekoititko nyt minut johonkin toiseen?

En ole suhteessa. Luuserit eivät ole suhteessa.

ap

Paitsi kun kaksi luuseria rakastuu toisiinsa. Mutta ovatko he sitten enää luusereita, kun yhdessä elävät luuserielämää toisiaan tukien?

Ehkä noin. Mutta kuinka usein tuota tapahtuu?

ap

Eipä juuri koskaan. Yksikään nainen, luuserikaan, ei rakastu luuserimieheen. Tuostakin syystä miehen on pingotettava.

Lue kirja "Mies joka tuli puskista"

Taustalla tositarina.

Onko se tuo Emmy Abrahamsonin kirja?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kouluttautunut? Jos et, niin oletko harkinnut, että hankkisit nyt uuden ammatin ja ehkä sitä myötä saisit paremmin töitä? :)

Olen yrittänyt kouluttautua. Tälläkin hetkellä opiskelen. Lähinnä toki sen takia, että olisi jotain tekemistä.

ap

Et ole tuon perustella luuseri.

Jos kipottelet, vihaat ihmisiä mitättömistä syistä, syöt mitä sattuu ja kuppaat Kelaa, olet luuseri.

Tuo oli ehkä paranneltu kuvaus itsestäni. Nuo sanomasi muut asiat kyllä joskus osuvat itseeni.

ap

Eipä sillä väliä, jos joskus. On eri juttu, jos elää jokaisen päivän huonosti ravittuna, epäsosiaalisena juoppona yhteiskunnan piikkiin.

Niin se on varmaan miten tulkitsee. Pitkäaikaistyöttömänä kai olen melko pitkään ollut yhteiskunnan elättinä. Pyrin toki pitämään itsestäni huolta, mutta aina en siinä onnistu.

ap

Työttömyys on nykyisessä yhteiskunnassa harvemmin oma vika.

Ei aina varmaan ole, mutta itse koen, että mulla se on. En ole tehnyt kaikkea työllistyäkseni.

ap

Määrittele kaikki.

Oletko huomannut, että jos olisit vauras sijoittaja tms, olisit downshiftaaja. Kukaan ei katsoisi alaspäin, tai se olisi yhdentekevää.

Koulutus, aktiviteetti, jatkuva työnhaku. Väitän että, jos olisin kaikkeni tehnyt niin en olisi työtön.

En ole tuollaista huomannut. Kai siltikin joku katsoisi alaspäin, jos ei mitään tee?

ap

Työ ei ole kaikki. Aina ei saa sitä työtä mitä hakee tai haluaa.

Pääasia että yrittää itselleen riittävästi.

Mitä viimeiseen aiheeseen tulee, niin raha ratkaisee. Jos pystyt jäämään oloneuvokseksi tilit täynnä, saat vapaasti nauttia elämästä kuten tahdot.

Ei se ehkä filosofisesti ajatellen ole kaikki. Mutta kyllä se ihmistä määrittelee.

Koen että jos yrittäisin riittävästi niin en olisi työtön. Siksi työssäkäyvänä en olisi luuseri.

ap

Et siis riitä itsellesi niillä standardeilla, jotka olet asettanut.

Ovatko ne realistisia, vai onko kyseessä heikon itsetunnon siirto, rima liian korkealla?

Koska nyt kuitenkin opiskelet, näkisin että suunta on luuserina olosta pois päin.

Vaikea kysymys. 

En tiedä omaanko standardeja tai olenko asettanut niitä itselleni.

Nyt toki yritän tehdä jotain, mutta jos se ei johda johonkin konkreettiseen niin ei se asiaa muuta.

ap

Sinuna tarkastelisin tuota asetelmaa: liian korkea rima saa alittamaan sen. Puuttuu rakentava keskikaista, jousto ja realismi. On joko-tai, kun pitäisi palkita itseään yrittämisestä ja miettiä, mitä voi tehdä jos suunnitelmat muuttuvat.

Entä jos saavutettu työ ei olekaan se lopullisen onnen tuoja? Mitä todella puuttuu?

Olen yrittänyt tarkastella ja perustella tämän nykyisen tilanteeni olemassaoloa itselleni. Olen miettinyt, että en vaadi itseltäni mitään suurta, keskinkertaisuuskin riittäisi. Sellainen ihmisyys, jota en häpeäisi. Että kokisin olevani oikea ja arvostettava ihminen. Ei se välttämättä vaatisi työtä, mutta jotain sellaista ainakin, että kokisin itseni tarpeelliseksi ja hyödylliseksi.

ap

Onko sinulla sosiaalista elämää työnhaun ja koulutuksen lisäksi? Käytkö missään?

Harrastan urheilua ja kavereita näen joskus. Lähinnä jos jossain käyn niin käyn yksin, mutta joskus myös toisten ihmisten kanssa. Suurimman osan ajastani kyllä vietän yksin.

ap

Ja siinä se ongelman ydin lieneekin. Työpaikka tietysti auttaa asiaan, mutta *omat* ihmiset, edes yksi, pitävät pään kasassa.

Ja ihmiskontaktit ylipäänsä.

Ehkä sinun olisi hyvä katsoa jokin muukin harrastus, jokin mielenkiinnon kohde, jossa tapaa toisia ihmisiä. Ehkä myös erilaisia kuin itse on, mutta samoista asioista kiinnostuneita.

Saatat olla oikeassa. Olen pohtinut, että alitajuisesti välttelen ihmisiä, koska en halua tuoda luuseriuttani ihmisille ilmi. Aina kun kohtaan normaaleja ihmisiä niin joudun kohtaamaan oman epätyydyttävän olemukseni. Käyn melko usein vanhempiani tapaamassa. Koen että se pitää pään kunnossa.

ap

Hyvä. Onko sinulla kiinnostusta ja mahdollisuutta käydä keikoilla, messuilla tai muissa yleisötapahtumissa? Esimerkiksi sarjakuviin keskittyneet conit ovat loistavia paikkoja kokea hyvää fiilistä. Ne ovat korostetusti tasa-arvoisia, tule sellaisena kuin olet-tilaisuuksia.

Myös alternative-henkiset klubit suorastaan hellivät sielua ja mieltä.

On mulla mahdollisuuksia ja olenkin yrittänyt kaikenlaisissa tapahtumissa käydä.

Valitettavasti en osaa sosialisoida ja siksi tapahtumatkin ovat vain samaa yksinäisyyttä. Ehkä joskus olen saanut yhteyden ihmisiin, mutta en syvää yhteyttä, koska pakenen aina, jos joku osoittaa kiinnostusta.

ap

Käy sellaisissa, missä ei tarvitse sosialisoida. Juurikin tapahtumissa, joissa olet osa yleisöä. Voit ottaa kontaktia tai olla ottamatta. Poistut kun haluat.

Näin olen yrittänyt tehdä. Isommissa tapahtumissa sulaudun joukkoon. Ei tarvitse kuin olla yksi osa isoa joukkoa. Luuseriutta tuo ei toki poista, mutta onpahan ainakin jotain tekemistä.

ap

Tuosta on hyvä jatkaa. Nyt kun rajoitukset ovat poistuneet, on taas kaikenlaista happeningia meneillään.

Sinne vain ihmisten joukkoon, kiinnostumaan asioista tai muuten vaan viihtymään. Pois tuttujen seinien sisältä.

Jos vielä urheilet ja opiskelet, näkisin että perusasiasi/olosuhteesi ovat melko hyvin.

Vaikutat kuitenkin kärsivän jonkinlaisesta masennuksesta. Toivottavasti saat apua siihenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kouluttautunut? Jos et, niin oletko harkinnut, että hankkisit nyt uuden ammatin ja ehkä sitä myötä saisit paremmin töitä? :)

Olen yrittänyt kouluttautua. Tälläkin hetkellä opiskelen. Lähinnä toki sen takia, että olisi jotain tekemistä.

ap

Et ole tuon perustella luuseri.

Jos kipottelet, vihaat ihmisiä mitättömistä syistä, syöt mitä sattuu ja kuppaat Kelaa, olet luuseri.

Tuo oli ehkä paranneltu kuvaus itsestäni. Nuo sanomasi muut asiat kyllä joskus osuvat itseeni.

ap

Eipä sillä väliä, jos joskus. On eri juttu, jos elää jokaisen päivän huonosti ravittuna, epäsosiaalisena juoppona yhteiskunnan piikkiin.

Niin se on varmaan miten tulkitsee. Pitkäaikaistyöttömänä kai olen melko pitkään ollut yhteiskunnan elättinä. Pyrin toki pitämään itsestäni huolta, mutta aina en siinä onnistu.

ap

Työttömyys on nykyisessä yhteiskunnassa harvemmin oma vika.

Ei aina varmaan ole, mutta itse koen, että mulla se on. En ole tehnyt kaikkea työllistyäkseni.

ap

Määrittele kaikki.

Oletko huomannut, että jos olisit vauras sijoittaja tms, olisit downshiftaaja. Kukaan ei katsoisi alaspäin, tai se olisi yhdentekevää.

Koulutus, aktiviteetti, jatkuva työnhaku. Väitän että, jos olisin kaikkeni tehnyt niin en olisi työtön.

En ole tuollaista huomannut. Kai siltikin joku katsoisi alaspäin, jos ei mitään tee?

ap

Työ ei ole kaikki. Aina ei saa sitä työtä mitä hakee tai haluaa.

Pääasia että yrittää itselleen riittävästi.

Mitä viimeiseen aiheeseen tulee, niin raha ratkaisee. Jos pystyt jäämään oloneuvokseksi tilit täynnä, saat vapaasti nauttia elämästä kuten tahdot.

Ei se ehkä filosofisesti ajatellen ole kaikki. Mutta kyllä se ihmistä määrittelee.

Koen että jos yrittäisin riittävästi niin en olisi työtön. Siksi työssäkäyvänä en olisi luuseri.

ap

Et siis riitä itsellesi niillä standardeilla, jotka olet asettanut.

Ovatko ne realistisia, vai onko kyseessä heikon itsetunnon siirto, rima liian korkealla?

Koska nyt kuitenkin opiskelet, näkisin että suunta on luuserina olosta pois päin.

Vaikea kysymys. 

En tiedä omaanko standardeja tai olenko asettanut niitä itselleni.

Nyt toki yritän tehdä jotain, mutta jos se ei johda johonkin konkreettiseen niin ei se asiaa muuta.

ap

Sinuna tarkastelisin tuota asetelmaa: liian korkea rima saa alittamaan sen. Puuttuu rakentava keskikaista, jousto ja realismi. On joko-tai, kun pitäisi palkita itseään yrittämisestä ja miettiä, mitä voi tehdä jos suunnitelmat muuttuvat.

Entä jos saavutettu työ ei olekaan se lopullisen onnen tuoja? Mitä todella puuttuu?

Olen yrittänyt tarkastella ja perustella tämän nykyisen tilanteeni olemassaoloa itselleni. Olen miettinyt, että en vaadi itseltäni mitään suurta, keskinkertaisuuskin riittäisi. Sellainen ihmisyys, jota en häpeäisi. Että kokisin olevani oikea ja arvostettava ihminen. Ei se välttämättä vaatisi työtä, mutta jotain sellaista ainakin, että kokisin itseni tarpeelliseksi ja hyödylliseksi.

ap

Onko sinulla sosiaalista elämää työnhaun ja koulutuksen lisäksi? Käytkö missään?

Harrastan urheilua ja kavereita näen joskus. Lähinnä jos jossain käyn niin käyn yksin, mutta joskus myös toisten ihmisten kanssa. Suurimman osan ajastani kyllä vietän yksin.

ap

Ja siinä se ongelman ydin lieneekin. Työpaikka tietysti auttaa asiaan, mutta *omat* ihmiset, edes yksi, pitävät pään kasassa.

Ja ihmiskontaktit ylipäänsä.

Ehkä sinun olisi hyvä katsoa jokin muukin harrastus, jokin mielenkiinnon kohde, jossa tapaa toisia ihmisiä. Ehkä myös erilaisia kuin itse on, mutta samoista asioista kiinnostuneita.

Saatat olla oikeassa. Olen pohtinut, että alitajuisesti välttelen ihmisiä, koska en halua tuoda luuseriuttani ihmisille ilmi. Aina kun kohtaan normaaleja ihmisiä niin joudun kohtaamaan oman epätyydyttävän olemukseni. Käyn melko usein vanhempiani tapaamassa. Koen että se pitää pään kunnossa.

ap

Hyvä. Onko sinulla kiinnostusta ja mahdollisuutta käydä keikoilla, messuilla tai muissa yleisötapahtumissa? Esimerkiksi sarjakuviin keskittyneet conit ovat loistavia paikkoja kokea hyvää fiilistä. Ne ovat korostetusti tasa-arvoisia, tule sellaisena kuin olet-tilaisuuksia.

Myös alternative-henkiset klubit suorastaan hellivät sielua ja mieltä.

On mulla mahdollisuuksia ja olenkin yrittänyt kaikenlaisissa tapahtumissa käydä.

Valitettavasti en osaa sosialisoida ja siksi tapahtumatkin ovat vain samaa yksinäisyyttä. Ehkä joskus olen saanut yhteyden ihmisiin, mutta en syvää yhteyttä, koska pakenen aina, jos joku osoittaa kiinnostusta.

ap

Käy sellaisissa, missä ei tarvitse sosialisoida. Juurikin tapahtumissa, joissa olet osa yleisöä. Voit ottaa kontaktia tai olla ottamatta. Poistut kun haluat.

Näin olen yrittänyt tehdä. Isommissa tapahtumissa sulaudun joukkoon. Ei tarvitse kuin olla yksi osa isoa joukkoa. Luuseriutta tuo ei toki poista, mutta onpahan ainakin jotain tekemistä.

ap

Tuosta on hyvä jatkaa. Nyt kun rajoitukset ovat poistuneet, on taas kaikenlaista happeningia meneillään.

Sinne vain ihmisten joukkoon, kiinnostumaan asioista tai muuten vaan viihtymään. Pois tuttujen seinien sisältä.

Jos vielä urheilet ja opiskelet, näkisin että perusasiasi/olosuhteesi ovat melko hyvin.

Vaikutat kuitenkin kärsivän jonkinlaisesta masennuksesta. Toivottavasti saat apua siihenkin.

Kiitos rohkaisevista sanoista. Yritän potkia itseäni ulos täältä asunnostani useammin. 

Ehkä annoin liian ruusuisen kuvan elämästäni. Opiskelen ja urheilen toki, mutta en kovin korkealla tasolla. Ei niillä vielä normaaliksi nousta, mutta onpahan jotain tekemistä. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kouluttautunut? Jos et, niin oletko harkinnut, että hankkisit nyt uuden ammatin ja ehkä sitä myötä saisit paremmin töitä? :)

Olen yrittänyt kouluttautua. Tälläkin hetkellä opiskelen. Lähinnä toki sen takia, että olisi jotain tekemistä.

ap

Et ole tuon perustella luuseri.

Jos kipottelet, vihaat ihmisiä mitättömistä syistä, syöt mitä sattuu ja kuppaat Kelaa, olet luuseri.

Tuo oli ehkä paranneltu kuvaus itsestäni. Nuo sanomasi muut asiat kyllä joskus osuvat itseeni.

ap

Eipä sillä väliä, jos joskus. On eri juttu, jos elää jokaisen päivän huonosti ravittuna, epäsosiaalisena juoppona yhteiskunnan piikkiin.

Niin se on varmaan miten tulkitsee. Pitkäaikaistyöttömänä kai olen melko pitkään ollut yhteiskunnan elättinä. Pyrin toki pitämään itsestäni huolta, mutta aina en siinä onnistu.

ap

Työttömyys on nykyisessä yhteiskunnassa harvemmin oma vika.

Ei aina varmaan ole, mutta itse koen, että mulla se on. En ole tehnyt kaikkea työllistyäkseni.

ap

Määrittele kaikki.

Oletko huomannut, että jos olisit vauras sijoittaja tms, olisit downshiftaaja. Kukaan ei katsoisi alaspäin, tai se olisi yhdentekevää.

Koulutus, aktiviteetti, jatkuva työnhaku. Väitän että, jos olisin kaikkeni tehnyt niin en olisi työtön.

En ole tuollaista huomannut. Kai siltikin joku katsoisi alaspäin, jos ei mitään tee?

ap

Työ ei ole kaikki. Aina ei saa sitä työtä mitä hakee tai haluaa.

Pääasia että yrittää itselleen riittävästi.

Mitä viimeiseen aiheeseen tulee, niin raha ratkaisee. Jos pystyt jäämään oloneuvokseksi tilit täynnä, saat vapaasti nauttia elämästä kuten tahdot.

Ei se ehkä filosofisesti ajatellen ole kaikki. Mutta kyllä se ihmistä määrittelee.

Koen että jos yrittäisin riittävästi niin en olisi työtön. Siksi työssäkäyvänä en olisi luuseri.

ap

Et siis riitä itsellesi niillä standardeilla, jotka olet asettanut.

Ovatko ne realistisia, vai onko kyseessä heikon itsetunnon siirto, rima liian korkealla?

Koska nyt kuitenkin opiskelet, näkisin että suunta on luuserina olosta pois päin.

Vaikea kysymys. 

En tiedä omaanko standardeja tai olenko asettanut niitä itselleni.

Nyt toki yritän tehdä jotain, mutta jos se ei johda johonkin konkreettiseen niin ei se asiaa muuta.

ap

Sinuna tarkastelisin tuota asetelmaa: liian korkea rima saa alittamaan sen. Puuttuu rakentava keskikaista, jousto ja realismi. On joko-tai, kun pitäisi palkita itseään yrittämisestä ja miettiä, mitä voi tehdä jos suunnitelmat muuttuvat.

Entä jos saavutettu työ ei olekaan se lopullisen onnen tuoja? Mitä todella puuttuu?

Olen yrittänyt tarkastella ja perustella tämän nykyisen tilanteeni olemassaoloa itselleni. Olen miettinyt, että en vaadi itseltäni mitään suurta, keskinkertaisuuskin riittäisi. Sellainen ihmisyys, jota en häpeäisi. Että kokisin olevani oikea ja arvostettava ihminen. Ei se välttämättä vaatisi työtä, mutta jotain sellaista ainakin, että kokisin itseni tarpeelliseksi ja hyödylliseksi.

ap

Onko sinulla sosiaalista elämää työnhaun ja koulutuksen lisäksi? Käytkö missään?

Harrastan urheilua ja kavereita näen joskus. Lähinnä jos jossain käyn niin käyn yksin, mutta joskus myös toisten ihmisten kanssa. Suurimman osan ajastani kyllä vietän yksin.

ap

Ja siinä se ongelman ydin lieneekin. Työpaikka tietysti auttaa asiaan, mutta *omat* ihmiset, edes yksi, pitävät pään kasassa.

Ja ihmiskontaktit ylipäänsä.

Ehkä sinun olisi hyvä katsoa jokin muukin harrastus, jokin mielenkiinnon kohde, jossa tapaa toisia ihmisiä. Ehkä myös erilaisia kuin itse on, mutta samoista asioista kiinnostuneita.

Saatat olla oikeassa. Olen pohtinut, että alitajuisesti välttelen ihmisiä, koska en halua tuoda luuseriuttani ihmisille ilmi. Aina kun kohtaan normaaleja ihmisiä niin joudun kohtaamaan oman epätyydyttävän olemukseni. Käyn melko usein vanhempiani tapaamassa. Koen että se pitää pään kunnossa.

ap

Hyvä. Onko sinulla kiinnostusta ja mahdollisuutta käydä keikoilla, messuilla tai muissa yleisötapahtumissa? Esimerkiksi sarjakuviin keskittyneet conit ovat loistavia paikkoja kokea hyvää fiilistä. Ne ovat korostetusti tasa-arvoisia, tule sellaisena kuin olet-tilaisuuksia.

Myös alternative-henkiset klubit suorastaan hellivät sielua ja mieltä.

On mulla mahdollisuuksia ja olenkin yrittänyt kaikenlaisissa tapahtumissa käydä.

Valitettavasti en osaa sosialisoida ja siksi tapahtumatkin ovat vain samaa yksinäisyyttä. Ehkä joskus olen saanut yhteyden ihmisiin, mutta en syvää yhteyttä, koska pakenen aina, jos joku osoittaa kiinnostusta.

ap

Käy sellaisissa, missä ei tarvitse sosialisoida. Juurikin tapahtumissa, joissa olet osa yleisöä. Voit ottaa kontaktia tai olla ottamatta. Poistut kun haluat.

Näin olen yrittänyt tehdä. Isommissa tapahtumissa sulaudun joukkoon. Ei tarvitse kuin olla yksi osa isoa joukkoa. Luuseriutta tuo ei toki poista, mutta onpahan ainakin jotain tekemistä.

ap

Tuosta on hyvä jatkaa. Nyt kun rajoitukset ovat poistuneet, on taas kaikenlaista happeningia meneillään.

Sinne vain ihmisten joukkoon, kiinnostumaan asioista tai muuten vaan viihtymään. Pois tuttujen seinien sisältä.

Jos vielä urheilet ja opiskelet, näkisin että perusasiasi/olosuhteesi ovat melko hyvin.

Vaikutat kuitenkin kärsivän jonkinlaisesta masennuksesta. Toivottavasti saat apua siihenkin.

Kiitos rohkaisevista sanoista. Yritän potkia itseäni ulos täältä asunnostani useammin. 

Ehkä annoin liian ruusuisen kuvan elämästäni. Opiskelen ja urheilen toki, mutta en kovin korkealla tasolla. Ei niillä vielä normaaliksi nousta, mutta onpahan jotain tekemistä. 

ap

Sekin on jo jotain. Ei kaikkien tarvitse olla jonkun toisen määrittämiä mestareita. Kaikilla on oma tasonsa.

Aina voi myös tähdätä vähä vähältä hiukan korkeammalle, kun edellinen taso on saavutettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kouluttautunut? Jos et, niin oletko harkinnut, että hankkisit nyt uuden ammatin ja ehkä sitä myötä saisit paremmin töitä? :)

Olen yrittänyt kouluttautua. Tälläkin hetkellä opiskelen. Lähinnä toki sen takia, että olisi jotain tekemistä.

ap

Et ole tuon perustella luuseri.

Jos kipottelet, vihaat ihmisiä mitättömistä syistä, syöt mitä sattuu ja kuppaat Kelaa, olet luuseri.

Tuo oli ehkä paranneltu kuvaus itsestäni. Nuo sanomasi muut asiat kyllä joskus osuvat itseeni.

ap

Eipä sillä väliä, jos joskus. On eri juttu, jos elää jokaisen päivän huonosti ravittuna, epäsosiaalisena juoppona yhteiskunnan piikkiin.

Niin se on varmaan miten tulkitsee. Pitkäaikaistyöttömänä kai olen melko pitkään ollut yhteiskunnan elättinä. Pyrin toki pitämään itsestäni huolta, mutta aina en siinä onnistu.

ap

Työttömyys on nykyisessä yhteiskunnassa harvemmin oma vika.

Ei aina varmaan ole, mutta itse koen, että mulla se on. En ole tehnyt kaikkea työllistyäkseni.

ap

Määrittele kaikki.

Oletko huomannut, että jos olisit vauras sijoittaja tms, olisit downshiftaaja. Kukaan ei katsoisi alaspäin, tai se olisi yhdentekevää.

Koulutus, aktiviteetti, jatkuva työnhaku. Väitän että, jos olisin kaikkeni tehnyt niin en olisi työtön.

En ole tuollaista huomannut. Kai siltikin joku katsoisi alaspäin, jos ei mitään tee?

ap

Työ ei ole kaikki. Aina ei saa sitä työtä mitä hakee tai haluaa.

Pääasia että yrittää itselleen riittävästi.

Mitä viimeiseen aiheeseen tulee, niin raha ratkaisee. Jos pystyt jäämään oloneuvokseksi tilit täynnä, saat vapaasti nauttia elämästä kuten tahdot.

Ei se ehkä filosofisesti ajatellen ole kaikki. Mutta kyllä se ihmistä määrittelee.

Koen että jos yrittäisin riittävästi niin en olisi työtön. Siksi työssäkäyvänä en olisi luuseri.

ap

Et siis riitä itsellesi niillä standardeilla, jotka olet asettanut.

Ovatko ne realistisia, vai onko kyseessä heikon itsetunnon siirto, rima liian korkealla?

Koska nyt kuitenkin opiskelet, näkisin että suunta on luuserina olosta pois päin.

Vaikea kysymys. 

En tiedä omaanko standardeja tai olenko asettanut niitä itselleni.

Nyt toki yritän tehdä jotain, mutta jos se ei johda johonkin konkreettiseen niin ei se asiaa muuta.

ap

Sinuna tarkastelisin tuota asetelmaa: liian korkea rima saa alittamaan sen. Puuttuu rakentava keskikaista, jousto ja realismi. On joko-tai, kun pitäisi palkita itseään yrittämisestä ja miettiä, mitä voi tehdä jos suunnitelmat muuttuvat.

Entä jos saavutettu työ ei olekaan se lopullisen onnen tuoja? Mitä todella puuttuu?

Olen yrittänyt tarkastella ja perustella tämän nykyisen tilanteeni olemassaoloa itselleni. Olen miettinyt, että en vaadi itseltäni mitään suurta, keskinkertaisuuskin riittäisi. Sellainen ihmisyys, jota en häpeäisi. Että kokisin olevani oikea ja arvostettava ihminen. Ei se välttämättä vaatisi työtä, mutta jotain sellaista ainakin, että kokisin itseni tarpeelliseksi ja hyödylliseksi.

ap

Onko sinulla sosiaalista elämää työnhaun ja koulutuksen lisäksi? Käytkö missään?

Harrastan urheilua ja kavereita näen joskus. Lähinnä jos jossain käyn niin käyn yksin, mutta joskus myös toisten ihmisten kanssa. Suurimman osan ajastani kyllä vietän yksin.

ap

Ja siinä se ongelman ydin lieneekin. Työpaikka tietysti auttaa asiaan, mutta *omat* ihmiset, edes yksi, pitävät pään kasassa.

Ja ihmiskontaktit ylipäänsä.

Ehkä sinun olisi hyvä katsoa jokin muukin harrastus, jokin mielenkiinnon kohde, jossa tapaa toisia ihmisiä. Ehkä myös erilaisia kuin itse on, mutta samoista asioista kiinnostuneita.

Saatat olla oikeassa. Olen pohtinut, että alitajuisesti välttelen ihmisiä, koska en halua tuoda luuseriuttani ihmisille ilmi. Aina kun kohtaan normaaleja ihmisiä niin joudun kohtaamaan oman epätyydyttävän olemukseni. Käyn melko usein vanhempiani tapaamassa. Koen että se pitää pään kunnossa.

ap

Hyvä. Onko sinulla kiinnostusta ja mahdollisuutta käydä keikoilla, messuilla tai muissa yleisötapahtumissa? Esimerkiksi sarjakuviin keskittyneet conit ovat loistavia paikkoja kokea hyvää fiilistä. Ne ovat korostetusti tasa-arvoisia, tule sellaisena kuin olet-tilaisuuksia.

Myös alternative-henkiset klubit suorastaan hellivät sielua ja mieltä.

On mulla mahdollisuuksia ja olenkin yrittänyt kaikenlaisissa tapahtumissa käydä.

Valitettavasti en osaa sosialisoida ja siksi tapahtumatkin ovat vain samaa yksinäisyyttä. Ehkä joskus olen saanut yhteyden ihmisiin, mutta en syvää yhteyttä, koska pakenen aina, jos joku osoittaa kiinnostusta.

ap

Käy sellaisissa, missä ei tarvitse sosialisoida. Juurikin tapahtumissa, joissa olet osa yleisöä. Voit ottaa kontaktia tai olla ottamatta. Poistut kun haluat.

Näin olen yrittänyt tehdä. Isommissa tapahtumissa sulaudun joukkoon. Ei tarvitse kuin olla yksi osa isoa joukkoa. Luuseriutta tuo ei toki poista, mutta onpahan ainakin jotain tekemistä.

ap

Tuosta on hyvä jatkaa. Nyt kun rajoitukset ovat poistuneet, on taas kaikenlaista happeningia meneillään.

Sinne vain ihmisten joukkoon, kiinnostumaan asioista tai muuten vaan viihtymään. Pois tuttujen seinien sisältä.

Jos vielä urheilet ja opiskelet, näkisin että perusasiasi/olosuhteesi ovat melko hyvin.

Vaikutat kuitenkin kärsivän jonkinlaisesta masennuksesta. Toivottavasti saat apua siihenkin.

Kiitos rohkaisevista sanoista. Yritän potkia itseäni ulos täältä asunnostani useammin. 

Ehkä annoin liian ruusuisen kuvan elämästäni. Opiskelen ja urheilen toki, mutta en kovin korkealla tasolla. Ei niillä vielä normaaliksi nousta, mutta onpahan jotain tekemistä. 

ap

Sekin on jo jotain. Ei kaikkien tarvitse olla jonkun toisen määrittämiä mestareita. Kaikilla on oma tasonsa.

Aina voi myös tähdätä vähä vähältä hiukan korkeammalle, kun edellinen taso on saavutettu.

Kai se on kyllä jotain. Enemmän kuin viimeisimmän kymmenen vuoden aikana. Asetan itselleni matalat odotukset ja jos esim. opiskelussa pääsen edes matalalla tasolla eteenpäin niin sekin olisi jo hienoa.

Sitten olisi vielä paljon muutakin korjattavaa elämässä, mutta en tiedä onnistunko siinä. Ei ehkä enää onnistu, koska elämää olen hukannut jo liikaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kouluttautunut? Jos et, niin oletko harkinnut, että hankkisit nyt uuden ammatin ja ehkä sitä myötä saisit paremmin töitä? :)

Olen yrittänyt kouluttautua. Tälläkin hetkellä opiskelen. Lähinnä toki sen takia, että olisi jotain tekemistä.

ap

Et ole tuon perustella luuseri.

Jos kipottelet, vihaat ihmisiä mitättömistä syistä, syöt mitä sattuu ja kuppaat Kelaa, olet luuseri.

Tuo oli ehkä paranneltu kuvaus itsestäni. Nuo sanomasi muut asiat kyllä joskus osuvat itseeni.

ap

Eipä sillä väliä, jos joskus. On eri juttu, jos elää jokaisen päivän huonosti ravittuna, epäsosiaalisena juoppona yhteiskunnan piikkiin.

Niin se on varmaan miten tulkitsee. Pitkäaikaistyöttömänä kai olen melko pitkään ollut yhteiskunnan elättinä. Pyrin toki pitämään itsestäni huolta, mutta aina en siinä onnistu.

ap

Työttömyys on nykyisessä yhteiskunnassa harvemmin oma vika.

Ei aina varmaan ole, mutta itse koen, että mulla se on. En ole tehnyt kaikkea työllistyäkseni.

ap

Määrittele kaikki.

Oletko huomannut, että jos olisit vauras sijoittaja tms, olisit downshiftaaja. Kukaan ei katsoisi alaspäin, tai se olisi yhdentekevää.

Koulutus, aktiviteetti, jatkuva työnhaku. Väitän että, jos olisin kaikkeni tehnyt niin en olisi työtön.

En ole tuollaista huomannut. Kai siltikin joku katsoisi alaspäin, jos ei mitään tee?

ap

Työ ei ole kaikki. Aina ei saa sitä työtä mitä hakee tai haluaa.

Pääasia että yrittää itselleen riittävästi.

Mitä viimeiseen aiheeseen tulee, niin raha ratkaisee. Jos pystyt jäämään oloneuvokseksi tilit täynnä, saat vapaasti nauttia elämästä kuten tahdot.

Ei se ehkä filosofisesti ajatellen ole kaikki. Mutta kyllä se ihmistä määrittelee.

Koen että jos yrittäisin riittävästi niin en olisi työtön. Siksi työssäkäyvänä en olisi luuseri.

ap

Et siis riitä itsellesi niillä standardeilla, jotka olet asettanut.

Ovatko ne realistisia, vai onko kyseessä heikon itsetunnon siirto, rima liian korkealla?

Koska nyt kuitenkin opiskelet, näkisin että suunta on luuserina olosta pois päin.

Vaikea kysymys. 

En tiedä omaanko standardeja tai olenko asettanut niitä itselleni.

Nyt toki yritän tehdä jotain, mutta jos se ei johda johonkin konkreettiseen niin ei se asiaa muuta.

ap

Sinuna tarkastelisin tuota asetelmaa: liian korkea rima saa alittamaan sen. Puuttuu rakentava keskikaista, jousto ja realismi. On joko-tai, kun pitäisi palkita itseään yrittämisestä ja miettiä, mitä voi tehdä jos suunnitelmat muuttuvat.

Entä jos saavutettu työ ei olekaan se lopullisen onnen tuoja? Mitä todella puuttuu?

Olen yrittänyt tarkastella ja perustella tämän nykyisen tilanteeni olemassaoloa itselleni. Olen miettinyt, että en vaadi itseltäni mitään suurta, keskinkertaisuuskin riittäisi. Sellainen ihmisyys, jota en häpeäisi. Että kokisin olevani oikea ja arvostettava ihminen. Ei se välttämättä vaatisi työtä, mutta jotain sellaista ainakin, että kokisin itseni tarpeelliseksi ja hyödylliseksi.

ap

Onko sinulla sosiaalista elämää työnhaun ja koulutuksen lisäksi? Käytkö missään?

Harrastan urheilua ja kavereita näen joskus. Lähinnä jos jossain käyn niin käyn yksin, mutta joskus myös toisten ihmisten kanssa. Suurimman osan ajastani kyllä vietän yksin.

ap

Ja siinä se ongelman ydin lieneekin. Työpaikka tietysti auttaa asiaan, mutta *omat* ihmiset, edes yksi, pitävät pään kasassa.

Ja ihmiskontaktit ylipäänsä.

Ehkä sinun olisi hyvä katsoa jokin muukin harrastus, jokin mielenkiinnon kohde, jossa tapaa toisia ihmisiä. Ehkä myös erilaisia kuin itse on, mutta samoista asioista kiinnostuneita.

Saatat olla oikeassa. Olen pohtinut, että alitajuisesti välttelen ihmisiä, koska en halua tuoda luuseriuttani ihmisille ilmi. Aina kun kohtaan normaaleja ihmisiä niin joudun kohtaamaan oman epätyydyttävän olemukseni. Käyn melko usein vanhempiani tapaamassa. Koen että se pitää pään kunnossa.

ap

Hyvä. Onko sinulla kiinnostusta ja mahdollisuutta käydä keikoilla, messuilla tai muissa yleisötapahtumissa? Esimerkiksi sarjakuviin keskittyneet conit ovat loistavia paikkoja kokea hyvää fiilistä. Ne ovat korostetusti tasa-arvoisia, tule sellaisena kuin olet-tilaisuuksia.

Myös alternative-henkiset klubit suorastaan hellivät sielua ja mieltä.

On mulla mahdollisuuksia ja olenkin yrittänyt kaikenlaisissa tapahtumissa käydä.

Valitettavasti en osaa sosialisoida ja siksi tapahtumatkin ovat vain samaa yksinäisyyttä. Ehkä joskus olen saanut yhteyden ihmisiin, mutta en syvää yhteyttä, koska pakenen aina, jos joku osoittaa kiinnostusta.

ap

Käy sellaisissa, missä ei tarvitse sosialisoida. Juurikin tapahtumissa, joissa olet osa yleisöä. Voit ottaa kontaktia tai olla ottamatta. Poistut kun haluat.

Näin olen yrittänyt tehdä. Isommissa tapahtumissa sulaudun joukkoon. Ei tarvitse kuin olla yksi osa isoa joukkoa. Luuseriutta tuo ei toki poista, mutta onpahan ainakin jotain tekemistä.

ap

Tuosta on hyvä jatkaa. Nyt kun rajoitukset ovat poistuneet, on taas kaikenlaista happeningia meneillään.

Sinne vain ihmisten joukkoon, kiinnostumaan asioista tai muuten vaan viihtymään. Pois tuttujen seinien sisältä.

Jos vielä urheilet ja opiskelet, näkisin että perusasiasi/olosuhteesi ovat melko hyvin.

Vaikutat kuitenkin kärsivän jonkinlaisesta masennuksesta. Toivottavasti saat apua siihenkin.

Kiitos rohkaisevista sanoista. Yritän potkia itseäni ulos täältä asunnostani useammin. 

Ehkä annoin liian ruusuisen kuvan elämästäni. Opiskelen ja urheilen toki, mutta en kovin korkealla tasolla. Ei niillä vielä normaaliksi nousta, mutta onpahan jotain tekemistä. 

ap

Sekin on jo jotain. Ei kaikkien tarvitse olla jonkun toisen määrittämiä mestareita. Kaikilla on oma tasonsa.

Aina voi myös tähdätä vähä vähältä hiukan korkeammalle, kun edellinen taso on saavutettu.

Kai se on kyllä jotain. Enemmän kuin viimeisimmän kymmenen vuoden aikana. Asetan itselleni matalat odotukset ja jos esim. opiskelussa pääsen edes matalalla tasolla eteenpäin niin sekin olisi jo hienoa.

Sitten olisi vielä paljon muutakin korjattavaa elämässä, mutta en tiedä onnistunko siinä. Ei ehkä enää onnistu, koska elämää olen hukannut jo liikaa.

ap

Korjaa se minkä voit korjata niin hyvin kuin pystyt. First things first, niin asiat hoituvat ja edistyvät edes jotenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kouluttautunut? Jos et, niin oletko harkinnut, että hankkisit nyt uuden ammatin ja ehkä sitä myötä saisit paremmin töitä? :)

Olen yrittänyt kouluttautua. Tälläkin hetkellä opiskelen. Lähinnä toki sen takia, että olisi jotain tekemistä.

ap

Et ole tuon perustella luuseri.

Jos kipottelet, vihaat ihmisiä mitättömistä syistä, syöt mitä sattuu ja kuppaat Kelaa, olet luuseri.

Tuo oli ehkä paranneltu kuvaus itsestäni. Nuo sanomasi muut asiat kyllä joskus osuvat itseeni.

ap

Eipä sillä väliä, jos joskus. On eri juttu, jos elää jokaisen päivän huonosti ravittuna, epäsosiaalisena juoppona yhteiskunnan piikkiin.

Niin se on varmaan miten tulkitsee. Pitkäaikaistyöttömänä kai olen melko pitkään ollut yhteiskunnan elättinä. Pyrin toki pitämään itsestäni huolta, mutta aina en siinä onnistu.

ap

Työttömyys on nykyisessä yhteiskunnassa harvemmin oma vika.

Ei aina varmaan ole, mutta itse koen, että mulla se on. En ole tehnyt kaikkea työllistyäkseni.

ap

Määrittele kaikki.

Oletko huomannut, että jos olisit vauras sijoittaja tms, olisit downshiftaaja. Kukaan ei katsoisi alaspäin, tai se olisi yhdentekevää.

Koulutus, aktiviteetti, jatkuva työnhaku. Väitän että, jos olisin kaikkeni tehnyt niin en olisi työtön.

En ole tuollaista huomannut. Kai siltikin joku katsoisi alaspäin, jos ei mitään tee?

ap

Työ ei ole kaikki. Aina ei saa sitä työtä mitä hakee tai haluaa.

Pääasia että yrittää itselleen riittävästi.

Mitä viimeiseen aiheeseen tulee, niin raha ratkaisee. Jos pystyt jäämään oloneuvokseksi tilit täynnä, saat vapaasti nauttia elämästä kuten tahdot.

Ei se ehkä filosofisesti ajatellen ole kaikki. Mutta kyllä se ihmistä määrittelee.

Koen että jos yrittäisin riittävästi niin en olisi työtön. Siksi työssäkäyvänä en olisi luuseri.

ap

Et siis riitä itsellesi niillä standardeilla, jotka olet asettanut.

Ovatko ne realistisia, vai onko kyseessä heikon itsetunnon siirto, rima liian korkealla?

Koska nyt kuitenkin opiskelet, näkisin että suunta on luuserina olosta pois päin.

Vaikea kysymys. 

En tiedä omaanko standardeja tai olenko asettanut niitä itselleni.

Nyt toki yritän tehdä jotain, mutta jos se ei johda johonkin konkreettiseen niin ei se asiaa muuta.

ap

Sinuna tarkastelisin tuota asetelmaa: liian korkea rima saa alittamaan sen. Puuttuu rakentava keskikaista, jousto ja realismi. On joko-tai, kun pitäisi palkita itseään yrittämisestä ja miettiä, mitä voi tehdä jos suunnitelmat muuttuvat.

Entä jos saavutettu työ ei olekaan se lopullisen onnen tuoja? Mitä todella puuttuu?

Olen yrittänyt tarkastella ja perustella tämän nykyisen tilanteeni olemassaoloa itselleni. Olen miettinyt, että en vaadi itseltäni mitään suurta, keskinkertaisuuskin riittäisi. Sellainen ihmisyys, jota en häpeäisi. Että kokisin olevani oikea ja arvostettava ihminen. Ei se välttämättä vaatisi työtä, mutta jotain sellaista ainakin, että kokisin itseni tarpeelliseksi ja hyödylliseksi.

ap

Onko sinulla sosiaalista elämää työnhaun ja koulutuksen lisäksi? Käytkö missään?

Harrastan urheilua ja kavereita näen joskus. Lähinnä jos jossain käyn niin käyn yksin, mutta joskus myös toisten ihmisten kanssa. Suurimman osan ajastani kyllä vietän yksin.

ap

Ja siinä se ongelman ydin lieneekin. Työpaikka tietysti auttaa asiaan, mutta *omat* ihmiset, edes yksi, pitävät pään kasassa.

Ja ihmiskontaktit ylipäänsä.

Ehkä sinun olisi hyvä katsoa jokin muukin harrastus, jokin mielenkiinnon kohde, jossa tapaa toisia ihmisiä. Ehkä myös erilaisia kuin itse on, mutta samoista asioista kiinnostuneita.

Saatat olla oikeassa. Olen pohtinut, että alitajuisesti välttelen ihmisiä, koska en halua tuoda luuseriuttani ihmisille ilmi. Aina kun kohtaan normaaleja ihmisiä niin joudun kohtaamaan oman epätyydyttävän olemukseni. Käyn melko usein vanhempiani tapaamassa. Koen että se pitää pään kunnossa.

ap

Hyvä. Onko sinulla kiinnostusta ja mahdollisuutta käydä keikoilla, messuilla tai muissa yleisötapahtumissa? Esimerkiksi sarjakuviin keskittyneet conit ovat loistavia paikkoja kokea hyvää fiilistä. Ne ovat korostetusti tasa-arvoisia, tule sellaisena kuin olet-tilaisuuksia.

Myös alternative-henkiset klubit suorastaan hellivät sielua ja mieltä.

On mulla mahdollisuuksia ja olenkin yrittänyt kaikenlaisissa tapahtumissa käydä.

Valitettavasti en osaa sosialisoida ja siksi tapahtumatkin ovat vain samaa yksinäisyyttä. Ehkä joskus olen saanut yhteyden ihmisiin, mutta en syvää yhteyttä, koska pakenen aina, jos joku osoittaa kiinnostusta.

ap

Käy sellaisissa, missä ei tarvitse sosialisoida. Juurikin tapahtumissa, joissa olet osa yleisöä. Voit ottaa kontaktia tai olla ottamatta. Poistut kun haluat.

Näin olen yrittänyt tehdä. Isommissa tapahtumissa sulaudun joukkoon. Ei tarvitse kuin olla yksi osa isoa joukkoa. Luuseriutta tuo ei toki poista, mutta onpahan ainakin jotain tekemistä.

ap

Tuosta on hyvä jatkaa. Nyt kun rajoitukset ovat poistuneet, on taas kaikenlaista happeningia meneillään.

Sinne vain ihmisten joukkoon, kiinnostumaan asioista tai muuten vaan viihtymään. Pois tuttujen seinien sisältä.

Jos vielä urheilet ja opiskelet, näkisin että perusasiasi/olosuhteesi ovat melko hyvin.

Vaikutat kuitenkin kärsivän jonkinlaisesta masennuksesta. Toivottavasti saat apua siihenkin.

Kiitos rohkaisevista sanoista. Yritän potkia itseäni ulos täältä asunnostani useammin. 

Ehkä annoin liian ruusuisen kuvan elämästäni. Opiskelen ja urheilen toki, mutta en kovin korkealla tasolla. Ei niillä vielä normaaliksi nousta, mutta onpahan jotain tekemistä. 

ap

Sekin on jo jotain. Ei kaikkien tarvitse olla jonkun toisen määrittämiä mestareita. Kaikilla on oma tasonsa.

Aina voi myös tähdätä vähä vähältä hiukan korkeammalle, kun edellinen taso on saavutettu.

Kai se on kyllä jotain. Enemmän kuin viimeisimmän kymmenen vuoden aikana. Asetan itselleni matalat odotukset ja jos esim. opiskelussa pääsen edes matalalla tasolla eteenpäin niin sekin olisi jo hienoa.

Sitten olisi vielä paljon muutakin korjattavaa elämässä, mutta en tiedä onnistunko siinä. Ei ehkä enää onnistu, koska elämää olen hukannut jo liikaa.

ap

Korjaa se minkä voit korjata niin hyvin kuin pystyt. First things first, niin asiat hoituvat ja edistyvät edes jotenkin.

Näin se pitäisi ajatella. On vain hankalaa, kun haluaisi parempaa ja jos ei siihen pysty niin taas masentuu. Edes pienet edistysaskeleet pitäisi nähdä hyvinä eikä kokea vain epäonnistumisen tunteita. Ei ajatella, että pitää saavuttaa kaikki vaan olla tyytyväinen edes pieniin saavutuksiin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kouluttautunut? Jos et, niin oletko harkinnut, että hankkisit nyt uuden ammatin ja ehkä sitä myötä saisit paremmin töitä? :)

Olen yrittänyt kouluttautua. Tälläkin hetkellä opiskelen. Lähinnä toki sen takia, että olisi jotain tekemistä.

ap

Et ole tuon perustella luuseri.

Jos kipottelet, vihaat ihmisiä mitättömistä syistä, syöt mitä sattuu ja kuppaat Kelaa, olet luuseri.

Tuo oli ehkä paranneltu kuvaus itsestäni. Nuo sanomasi muut asiat kyllä joskus osuvat itseeni.

ap

Eipä sillä väliä, jos joskus. On eri juttu, jos elää jokaisen päivän huonosti ravittuna, epäsosiaalisena juoppona yhteiskunnan piikkiin.

Niin se on varmaan miten tulkitsee. Pitkäaikaistyöttömänä kai olen melko pitkään ollut yhteiskunnan elättinä. Pyrin toki pitämään itsestäni huolta, mutta aina en siinä onnistu.

ap

Työttömyys on nykyisessä yhteiskunnassa harvemmin oma vika.

Ei aina varmaan ole, mutta itse koen, että mulla se on. En ole tehnyt kaikkea työllistyäkseni.

ap

Määrittele kaikki.

Oletko huomannut, että jos olisit vauras sijoittaja tms, olisit downshiftaaja. Kukaan ei katsoisi alaspäin, tai se olisi yhdentekevää.

Koulutus, aktiviteetti, jatkuva työnhaku. Väitän että, jos olisin kaikkeni tehnyt niin en olisi työtön.

En ole tuollaista huomannut. Kai siltikin joku katsoisi alaspäin, jos ei mitään tee?

ap

Työ ei ole kaikki. Aina ei saa sitä työtä mitä hakee tai haluaa.

Pääasia että yrittää itselleen riittävästi.

Mitä viimeiseen aiheeseen tulee, niin raha ratkaisee. Jos pystyt jäämään oloneuvokseksi tilit täynnä, saat vapaasti nauttia elämästä kuten tahdot.

Ei se ehkä filosofisesti ajatellen ole kaikki. Mutta kyllä se ihmistä määrittelee.

Koen että jos yrittäisin riittävästi niin en olisi työtön. Siksi työssäkäyvänä en olisi luuseri.

ap

Et siis riitä itsellesi niillä standardeilla, jotka olet asettanut.

Ovatko ne realistisia, vai onko kyseessä heikon itsetunnon siirto, rima liian korkealla?

Koska nyt kuitenkin opiskelet, näkisin että suunta on luuserina olosta pois päin.

Vaikea kysymys. 

En tiedä omaanko standardeja tai olenko asettanut niitä itselleni.

Nyt toki yritän tehdä jotain, mutta jos se ei johda johonkin konkreettiseen niin ei se asiaa muuta.

ap

Sinuna tarkastelisin tuota asetelmaa: liian korkea rima saa alittamaan sen. Puuttuu rakentava keskikaista, jousto ja realismi. On joko-tai, kun pitäisi palkita itseään yrittämisestä ja miettiä, mitä voi tehdä jos suunnitelmat muuttuvat.

Entä jos saavutettu työ ei olekaan se lopullisen onnen tuoja? Mitä todella puuttuu?

Olen yrittänyt tarkastella ja perustella tämän nykyisen tilanteeni olemassaoloa itselleni. Olen miettinyt, että en vaadi itseltäni mitään suurta, keskinkertaisuuskin riittäisi. Sellainen ihmisyys, jota en häpeäisi. Että kokisin olevani oikea ja arvostettava ihminen. Ei se välttämättä vaatisi työtä, mutta jotain sellaista ainakin, että kokisin itseni tarpeelliseksi ja hyödylliseksi.

ap

Onko sinulla sosiaalista elämää työnhaun ja koulutuksen lisäksi? Käytkö missään?

Harrastan urheilua ja kavereita näen joskus. Lähinnä jos jossain käyn niin käyn yksin, mutta joskus myös toisten ihmisten kanssa. Suurimman osan ajastani kyllä vietän yksin.

ap

Ja siinä se ongelman ydin lieneekin. Työpaikka tietysti auttaa asiaan, mutta *omat* ihmiset, edes yksi, pitävät pään kasassa.

Ja ihmiskontaktit ylipäänsä.

Ehkä sinun olisi hyvä katsoa jokin muukin harrastus, jokin mielenkiinnon kohde, jossa tapaa toisia ihmisiä. Ehkä myös erilaisia kuin itse on, mutta samoista asioista kiinnostuneita.

Saatat olla oikeassa. Olen pohtinut, että alitajuisesti välttelen ihmisiä, koska en halua tuoda luuseriuttani ihmisille ilmi. Aina kun kohtaan normaaleja ihmisiä niin joudun kohtaamaan oman epätyydyttävän olemukseni. Käyn melko usein vanhempiani tapaamassa. Koen että se pitää pään kunnossa.

ap

Hyvä. Onko sinulla kiinnostusta ja mahdollisuutta käydä keikoilla, messuilla tai muissa yleisötapahtumissa? Esimerkiksi sarjakuviin keskittyneet conit ovat loistavia paikkoja kokea hyvää fiilistä. Ne ovat korostetusti tasa-arvoisia, tule sellaisena kuin olet-tilaisuuksia.

Myös alternative-henkiset klubit suorastaan hellivät sielua ja mieltä.

On mulla mahdollisuuksia ja olenkin yrittänyt kaikenlaisissa tapahtumissa käydä.

Valitettavasti en osaa sosialisoida ja siksi tapahtumatkin ovat vain samaa yksinäisyyttä. Ehkä joskus olen saanut yhteyden ihmisiin, mutta en syvää yhteyttä, koska pakenen aina, jos joku osoittaa kiinnostusta.

ap

Käy sellaisissa, missä ei tarvitse sosialisoida. Juurikin tapahtumissa, joissa olet osa yleisöä. Voit ottaa kontaktia tai olla ottamatta. Poistut kun haluat.

Näin olen yrittänyt tehdä. Isommissa tapahtumissa sulaudun joukkoon. Ei tarvitse kuin olla yksi osa isoa joukkoa. Luuseriutta tuo ei toki poista, mutta onpahan ainakin jotain tekemistä.

ap

Tuosta on hyvä jatkaa. Nyt kun rajoitukset ovat poistuneet, on taas kaikenlaista happeningia meneillään.

Sinne vain ihmisten joukkoon, kiinnostumaan asioista tai muuten vaan viihtymään. Pois tuttujen seinien sisältä.

Jos vielä urheilet ja opiskelet, näkisin että perusasiasi/olosuhteesi ovat melko hyvin.

Vaikutat kuitenkin kärsivän jonkinlaisesta masennuksesta. Toivottavasti saat apua siihenkin.

Kiitos rohkaisevista sanoista. Yritän potkia itseäni ulos täältä asunnostani useammin. 

Ehkä annoin liian ruusuisen kuvan elämästäni. Opiskelen ja urheilen toki, mutta en kovin korkealla tasolla. Ei niillä vielä normaaliksi nousta, mutta onpahan jotain tekemistä. 

ap

Sekin on jo jotain. Ei kaikkien tarvitse olla jonkun toisen määrittämiä mestareita. Kaikilla on oma tasonsa.

Aina voi myös tähdätä vähä vähältä hiukan korkeammalle, kun edellinen taso on saavutettu.

Kai se on kyllä jotain. Enemmän kuin viimeisimmän kymmenen vuoden aikana. Asetan itselleni matalat odotukset ja jos esim. opiskelussa pääsen edes matalalla tasolla eteenpäin niin sekin olisi jo hienoa.

Sitten olisi vielä paljon muutakin korjattavaa elämässä, mutta en tiedä onnistunko siinä. Ei ehkä enää onnistu, koska elämää olen hukannut jo liikaa.

ap

Korjaa se minkä voit korjata niin hyvin kuin pystyt. First things first, niin asiat hoituvat ja edistyvät edes jotenkin.

Näin se pitäisi ajatella. On vain hankalaa, kun haluaisi parempaa ja jos ei siihen pysty niin taas masentuu. Edes pienet edistysaskeleet pitäisi nähdä hyvinä eikä kokea vain epäonnistumisen tunteita. Ei ajatella, että pitää saavuttaa kaikki vaan olla tyytyväinen edes pieniin saavutuksiin.

ap

Juurikin näin. Kuten tuossa jo ilmaisin: liian korkea rima tekee alisuoriutujaksi.

Tyvestä puuhun noustaan. Olet jo aloittanut sen. Toivon että etenet opinnoissasi ja löydät työtä ja muuta mielekästä sisältöä elämääsi.

On hyvä asia, että sinulla on toimivat välit vanhempiisi. Kun he vanhenevat, voit varmasti olla heille hyödyksi.

Jassoo taas heilutaan 🤔 hommaa itsellesi joku hyvä harrastus ja yritä siinä menestyä ,kirjoittelullasi et näemmä menesty ,uskottavuutesi on mennyt jo heti alussa ,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kouluttautunut? Jos et, niin oletko harkinnut, että hankkisit nyt uuden ammatin ja ehkä sitä myötä saisit paremmin töitä? :)

Olen yrittänyt kouluttautua. Tälläkin hetkellä opiskelen. Lähinnä toki sen takia, että olisi jotain tekemistä.

ap

Et ole tuon perustella luuseri.

Jos kipottelet, vihaat ihmisiä mitättömistä syistä, syöt mitä sattuu ja kuppaat Kelaa, olet luuseri.

Tuo oli ehkä paranneltu kuvaus itsestäni. Nuo sanomasi muut asiat kyllä joskus osuvat itseeni.

ap

Eipä sillä väliä, jos joskus. On eri juttu, jos elää jokaisen päivän huonosti ravittuna, epäsosiaalisena juoppona yhteiskunnan piikkiin.

Niin se on varmaan miten tulkitsee. Pitkäaikaistyöttömänä kai olen melko pitkään ollut yhteiskunnan elättinä. Pyrin toki pitämään itsestäni huolta, mutta aina en siinä onnistu.

ap

Työttömyys on nykyisessä yhteiskunnassa harvemmin oma vika.

Ei aina varmaan ole, mutta itse koen, että mulla se on. En ole tehnyt kaikkea työllistyäkseni.

ap

Määrittele kaikki.

Oletko huomannut, että jos olisit vauras sijoittaja tms, olisit downshiftaaja. Kukaan ei katsoisi alaspäin, tai se olisi yhdentekevää.

Koulutus, aktiviteetti, jatkuva työnhaku. Väitän että, jos olisin kaikkeni tehnyt niin en olisi työtön.

En ole tuollaista huomannut. Kai siltikin joku katsoisi alaspäin, jos ei mitään tee?

ap

Työ ei ole kaikki. Aina ei saa sitä työtä mitä hakee tai haluaa.

Pääasia että yrittää itselleen riittävästi.

Mitä viimeiseen aiheeseen tulee, niin raha ratkaisee. Jos pystyt jäämään oloneuvokseksi tilit täynnä, saat vapaasti nauttia elämästä kuten tahdot.

Ei se ehkä filosofisesti ajatellen ole kaikki. Mutta kyllä se ihmistä määrittelee.

Koen että jos yrittäisin riittävästi niin en olisi työtön. Siksi työssäkäyvänä en olisi luuseri.

ap

Et siis riitä itsellesi niillä standardeilla, jotka olet asettanut.

Ovatko ne realistisia, vai onko kyseessä heikon itsetunnon siirto, rima liian korkealla?

Koska nyt kuitenkin opiskelet, näkisin että suunta on luuserina olosta pois päin.

Vaikea kysymys. 

En tiedä omaanko standardeja tai olenko asettanut niitä itselleni.

Nyt toki yritän tehdä jotain, mutta jos se ei johda johonkin konkreettiseen niin ei se asiaa muuta.

ap

Sinuna tarkastelisin tuota asetelmaa: liian korkea rima saa alittamaan sen. Puuttuu rakentava keskikaista, jousto ja realismi. On joko-tai, kun pitäisi palkita itseään yrittämisestä ja miettiä, mitä voi tehdä jos suunnitelmat muuttuvat.

Entä jos saavutettu työ ei olekaan se lopullisen onnen tuoja? Mitä todella puuttuu?

Olen yrittänyt tarkastella ja perustella tämän nykyisen tilanteeni olemassaoloa itselleni. Olen miettinyt, että en vaadi itseltäni mitään suurta, keskinkertaisuuskin riittäisi. Sellainen ihmisyys, jota en häpeäisi. Että kokisin olevani oikea ja arvostettava ihminen. Ei se välttämättä vaatisi työtä, mutta jotain sellaista ainakin, että kokisin itseni tarpeelliseksi ja hyödylliseksi.

ap

Onko sinulla sosiaalista elämää työnhaun ja koulutuksen lisäksi? Käytkö missään?

Harrastan urheilua ja kavereita näen joskus. Lähinnä jos jossain käyn niin käyn yksin, mutta joskus myös toisten ihmisten kanssa. Suurimman osan ajastani kyllä vietän yksin.

ap

Ja siinä se ongelman ydin lieneekin. Työpaikka tietysti auttaa asiaan, mutta *omat* ihmiset, edes yksi, pitävät pään kasassa.

Ja ihmiskontaktit ylipäänsä.

Ehkä sinun olisi hyvä katsoa jokin muukin harrastus, jokin mielenkiinnon kohde, jossa tapaa toisia ihmisiä. Ehkä myös erilaisia kuin itse on, mutta samoista asioista kiinnostuneita.

Saatat olla oikeassa. Olen pohtinut, että alitajuisesti välttelen ihmisiä, koska en halua tuoda luuseriuttani ihmisille ilmi. Aina kun kohtaan normaaleja ihmisiä niin joudun kohtaamaan oman epätyydyttävän olemukseni. Käyn melko usein vanhempiani tapaamassa. Koen että se pitää pään kunnossa.

ap

Hyvä. Onko sinulla kiinnostusta ja mahdollisuutta käydä keikoilla, messuilla tai muissa yleisötapahtumissa? Esimerkiksi sarjakuviin keskittyneet conit ovat loistavia paikkoja kokea hyvää fiilistä. Ne ovat korostetusti tasa-arvoisia, tule sellaisena kuin olet-tilaisuuksia.

Myös alternative-henkiset klubit suorastaan hellivät sielua ja mieltä.

On mulla mahdollisuuksia ja olenkin yrittänyt kaikenlaisissa tapahtumissa käydä.

Valitettavasti en osaa sosialisoida ja siksi tapahtumatkin ovat vain samaa yksinäisyyttä. Ehkä joskus olen saanut yhteyden ihmisiin, mutta en syvää yhteyttä, koska pakenen aina, jos joku osoittaa kiinnostusta.

ap

Käy sellaisissa, missä ei tarvitse sosialisoida. Juurikin tapahtumissa, joissa olet osa yleisöä. Voit ottaa kontaktia tai olla ottamatta. Poistut kun haluat.

Näin olen yrittänyt tehdä. Isommissa tapahtumissa sulaudun joukkoon. Ei tarvitse kuin olla yksi osa isoa joukkoa. Luuseriutta tuo ei toki poista, mutta onpahan ainakin jotain tekemistä.

ap

Tuosta on hyvä jatkaa. Nyt kun rajoitukset ovat poistuneet, on taas kaikenlaista happeningia meneillään.

Sinne vain ihmisten joukkoon, kiinnostumaan asioista tai muuten vaan viihtymään. Pois tuttujen seinien sisältä.

Jos vielä urheilet ja opiskelet, näkisin että perusasiasi/olosuhteesi ovat melko hyvin.

Vaikutat kuitenkin kärsivän jonkinlaisesta masennuksesta. Toivottavasti saat apua siihenkin.

Kiitos rohkaisevista sanoista. Yritän potkia itseäni ulos täältä asunnostani useammin. 

Ehkä annoin liian ruusuisen kuvan elämästäni. Opiskelen ja urheilen toki, mutta en kovin korkealla tasolla. Ei niillä vielä normaaliksi nousta, mutta onpahan jotain tekemistä. 

ap

Sekin on jo jotain. Ei kaikkien tarvitse olla jonkun toisen määrittämiä mestareita. Kaikilla on oma tasonsa.

Aina voi myös tähdätä vähä vähältä hiukan korkeammalle, kun edellinen taso on saavutettu.

Kai se on kyllä jotain. Enemmän kuin viimeisimmän kymmenen vuoden aikana. Asetan itselleni matalat odotukset ja jos esim. opiskelussa pääsen edes matalalla tasolla eteenpäin niin sekin olisi jo hienoa.

Sitten olisi vielä paljon muutakin korjattavaa elämässä, mutta en tiedä onnistunko siinä. Ei ehkä enää onnistu, koska elämää olen hukannut jo liikaa.

ap

Korjaa se minkä voit korjata niin hyvin kuin pystyt. First things first, niin asiat hoituvat ja edistyvät edes jotenkin.

Näin se pitäisi ajatella. On vain hankalaa, kun haluaisi parempaa ja jos ei siihen pysty niin taas masentuu. Edes pienet edistysaskeleet pitäisi nähdä hyvinä eikä kokea vain epäonnistumisen tunteita. Ei ajatella, että pitää saavuttaa kaikki vaan olla tyytyväinen edes pieniin saavutuksiin.

ap

Juurikin näin. Kuten tuossa jo ilmaisin: liian korkea rima tekee alisuoriutujaksi.

Tyvestä puuhun noustaan. Olet jo aloittanut sen. Toivon että etenet opinnoissasi ja löydät työtä ja muuta mielekästä sisältöä elämääsi.

On hyvä asia, että sinulla on toimivat välit vanhempiisi. Kun he vanhenevat, voit varmasti olla heille hyödyksi.

Noin se on. Itse olen valitettavasti huomannut opinnoissakin, että pidän rimaa liian korkealla. Kaikki alisuorittaminen aiheuttaa ahdistusta. Tuollaiselle ei ole mitään syytä, koska kaikki opiskelu olisi hyvästä. Vaikka suorittaisi alemmallakin tasolla.

Kiitos tsempistä. En tiedä löydänkö mitään, mutta kunhan en enää palaa tekemättömyyden kierteeseen niin se olisi jo saavutus.

ap