Lue keskustelun säännöt.
En osaa enää elää, kun sain lapsia
06.10.2022 |
Olin ennen lasta aktiivinen, sosiaalinen ihminen laajalla tuttavapiirillä. Matkustelin paljon, useampaa maanosaa tullut kierrettyä. Harrastin monia asioita. Rakensin myös uraa menestyksekkäästi. Olin aika rento ja kai vapaamielinenkin.
Sain lyhyellä ikäerolla kaksi lasta. Toki suunnitellusti. Mutta minulta katosi samalla kyky elää ja tehdä asioita. Luulin, että minusta tulisi lasten kanssa matkusteleva, paljon ystäviä tapaava ja edelleen uraankin panostava äiti. Mutta en osaa tai pysty näihin mihinkään enää. Matkustaminen lasten kanssa tuntuu täysin mahdottomalle, en vain osaa lähteä. Samoin kaikki muu aktiviteetti. Ei me käydä oikein missään. Enkä osaa edes yhdistää uraa ja äitiyttä.
Millä te muut tuon oikein teette?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
En minäkään kyllä menisi risteilylle kolmistaan kahden pienen lapsen kanssa.
Ompa outoa, jos jonnekkin reissuun pitäis lähteä yksin lasten kanssa niin toi tuntuis helpoimmalta. Siellä on niin paljon valmista ohjelmaakin lapsille. Ei tarttis miettiä mitään muuta kuin kellon aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehka kun mulla on vain yksi lapsi. Rahasta ei pulaa ja mies vetaa matkoille.
Mutta se ilo ja jannitys lapsella on kaikki vaivan arvoista.
Ollaan matkustettu maitse, meritse, ilmassa siita lahtien kun vauva oli 1kk.
Just ajettiin tuhansia kilometreja "vaihtoon" etelan lampoon.
Mutta! Se henkilokohtainen elama. Eli illalliset kavereiden kanssa, kahvihetket ilman lapsia tai viikonloppu shoppailumatka ystavattarien kanssa. Puhumatta bileista ja juhlista niin ei. Ei tule mielenkaan. Yritin muutaman kerran kahvilaa ja illanistujaisia ja olo oli vaivaantunut ja vieras. Kun pitaakin huomio kiinnittaa itseensa ja ystavaansa eika siihen kullannuppuun. Ihan kamalaa :D
Eli matkat on kaikki mita mulla on. Urakin on jep..
Mulla 1,5 v ja en minäkään vielä lähtisi lapsen kanssa mihinkään kauemmas reissuun kaksin. Voidaan käydä jossain reilun tunnin automatkan päässä päiväseltään ja palata illaksi kotiin, mutta siinä se. Sen verran on hommaa pienen vilkkaan lapsen kanssa ja joissakin paikoissa nyt vaan on helpompi liikkua, jos mukana on 2 aikuista. Kesällä matkustettiin Suomessa koko perhe viikon reissu (mies, minä ja lapsi) ja kyllä siinäkin säätöä riitti. Matkapinnasänkyä sai kuljettaa mukana ja pohtia, miten missäkin majapaikassa lapsi nukkuu. Tavaramäärä on pienen lapsen kanssa melkoinen, kun vaihtovaatetta ja muuta riittää. Taukoja sai pitää enemmän ja helpompi vaikka itsellä käydä vessassa/syödä, kun puoliso sillä aikaa huolehtii lapsesta. Joku toinen superäiti varmaan helposti reissaa lapsen tai parinkin kanssa, mutta minä en omilla voimavaroillani jaksa. Käytän jaksamiseni mieluummin siihen, että satsaan arjessa läsnäoloon lapsen kanssa ja elämä on aika yksinkertaista. Reissaamista ja muuta ehtii sitten myöhemminkin.
Jep. Näin minullakin, mutta joka vuosi helpottaa ja koen pääseväni hieman lähemmäksi sitä vanhaa elämää. Nyt yritän vaan nauttia hyvistä hetkistä ja lusia huonot hetket. Haluan uskoa, että kun saan taas nukkua joka yö täydet yöunet, niin elämä voittaa.
Voi, voi. Niin kuin matkusteleminen olisi elämän tarkoitus. Ei ole. Et tajua pienten lasten äitinä olemisesta mitään. Mutta sinunkin lapsesi kasvavat aikuisiksi, ja 20-30 vuoden kuluttua olet yksin ja toivot että he joskus ottaisivat yhteyttä ja tulisivat käymään luonasi.
Sinun tyytymättömyytesi on sinun lastesi lapsuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kolme tuttavapariskuntaa sai lapset samana vuonna ja reissattiin porukassa. Pieni lapsi viihtyy Kreikassa rattaissa huonommin kuin leikkipuistossa. Paitsi jos on kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Voi, voi. Niin kuin matkusteleminen olisi elämän tarkoitus. Ei ole. Et tajua pienten lasten äitinä olemisesta mitään. Mutta sinunkin lapsesi kasvavat aikuisiksi, ja 20-30 vuoden kuluttua olet yksin ja toivot että he joskus ottaisivat yhteyttä ja tulisivat käymään luonasi.
Sinun tyytymättömyytesi on sinun lastesi lapsuus.
Ikävä, että et ole nähnyt sitä lasten riemua ja uteliaisuutta uusissa paikoissa, uusissa kaupungeissa ja maissa.
Et ole tajunnut matkustamisesen merkityksestä mitään, mutta ehkä lapsesi matkustavat omien perheidensä kanssa ja saavat nähdä omien lastensa riemun ja ymmärtävät sitten vanhemmuuden iloista vähän enemmän kuin sinä.
No jos mies ei osallistu No on en ihmettele. Minulla on jatkunut melko aktiivinen elämä, koska mies on aktiivinen, lapset ovat suunnitellusti kuuden vuoden ikäerolla ja olen osittain pakottanut itseni esim. menemään lasten kanssa, vaikka ei olisi aina jaksanut.