Te jotka olette olleet varattuna ihastuneita toiseen
Kuinka kauan ihastus kesti? Ruokitko ihastumisen tunnetta esim. pitämällä kohteeseen yhteyttä vai pystyitkö pitämään asian täysin oman pään sisällä? Jos ruokit, miten asia lopulta ratkesi? Jos et, miten pystyit olemaan ruokkimatta tunnetta mitenkään? Haluaisin kuulla kokemuksia ja vertaistukea siihen että näitä sattuu hyvässäkin suhteessa. En missään nimessä haluaisi seurustella ihastuksen kanssa, eli siitä ei ole kyse. Mutta olemme ystäviä ja viihdymme vähän liiankin hyvin yhdessä, ysrävyys on kestänyt kauemmin kuin seurustelusuhteeni. Synkimpinä hetkinä mietin pitäisikö vain lopettaa ystävyys, mutta sekin tuntuu hyvin julmalta koska eiköhän tämä aikanaan mene ohi. Meneehän? Pahinta on että tunne tuntuu olevan molemminpuolinen vaikka molemmat olemme varattuja. Miten voikin olla näin huono omatunto ja pelko päällä jo pelkistä ajatuksista ja tunteista. Ihastuksessani ei ole mitään ns. parempaa kuin kumppanissani, joku vahva fyysinen kemia vain. Apuja, kokemuksia, kivitystä?
Kommentit (23)
En ole varattu. Olen parisuhteessa. Ihminen, enkä mikään kirjaston kirja jota varaillaan ja jonotellaan. Inhoan ko. sanaa. Mua ei kukaan varaa.
Mitä ihastumisiin tulee, niin hieman vaihtelee. Yleensä kestää vuosia vaikka ei olisi missään tekemisissä kohteen kanssa. Yhteydenpito, näkeminen tms. yleeensä lietsoo, mutta on käynyt niinkin että kohde on paljastunut tylsimykseksi tai tämän suhde toisen kanssa on auttanut ihastumisen laantumisessa.
Eli ystävyytenne alussa et tuntenut mitään vetovoimaa?
Se on kerralla yksi. Jos mies ei riitä minulle jätän hänet.
Vietäköön avionrikkojat, sekä mies että nainen kaupungin muurien ulkopuolelle, jossa heidät kivitettäköön.
Poistakaa paha keskuudestanne.
Vierailija kirjoitti:
Vietäköön avionrikkojat, sekä mies että nainen kaupungin muurien ulkopuolelle, jossa heidät kivitettäköön.
Poistakaa paha keskuudestanne.
Kestä on heittämään ensimmäinen kivi?
Olen ihastunut vain kerran parisuhteen aikana. En usko, että näin olisi käynyt jos ihastumiseni kohde ei olisi osoittanut mitään mielenkiintoa mua kohtaan.
Hän oli työkaverini. Enkä ajatellut hänestä aluksi muuta kuin, että onpa hyvännäköinen. Sitten hän alkoi aika pian hakeutumaan seuraani, kyselemään kaikenlaista jne.. Itse en kuitenkaan ollut mitenkään flirtti tai muuta. Saatoin kyllä panostaa enemmän meikkiin ja hiuksiin.
Kesän jälkeen hän vaihtoi työpaikkaa. Emme ole nähneet sen jälkeen, mutta olen kuullut hänen alkaneen seurustelemaan. Tästä on nyt pari vuotta aikaa ja joskus vielä tulee mieleen, mutta ihastuminen on paljonkin laantunut, koska ei nähdä. Kyllä mä silti häntä joskus ajattelen. Varsinkin kun itse erosin jonkin aikaa sitten.
Minä erosin, hän erosi, nyt olemme pari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietäköön avionrikkojat, sekä mies että nainen kaupungin muurien ulkopuolelle, jossa heidät kivitettäköön.
Poistakaa paha keskuudestanne.Kestä on heittämään ensimmäinen kivi?
Sitä varten voitaisiin rakentaa laite jossa robotti heittää ensimmäisen kiven.
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin, hän erosi, nyt olemme pari.
Olette tehneet huorin ja joudutte kadotukseen rikoksestanne.
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin, hän erosi, nyt olemme pari.
Parisuhteen aloittaminen pettämisellä. Hienoa, luottamuksen arvoista.
En ole nähnyt noin 3 vuoteen ja silti ajattelen tuota toista miestä koko ajan. En taida päästä näistä tunteista ikinä eroon. Ja tapahtui mitä tahansa niin omasta miehestäni olen eroamassa, eikä se liity tuohon toiseen mieheen tai keneenkään ulkopuoliseen.
Vierailija kirjoitti:
Vietäköön avionrikkojat, sekä mies että nainen kaupungin muurien ulkopuolelle, jossa heidät kivitettäköön.
Poistakaa paha keskuudestanne.
Eihän tunteita voi hallita. Ei mikään fantasia tai ajatus vielä ole mikään aviorikos, teot ja valehtelu on sitten asia erikseen. Ihminen voi rakastaa useampaa samaan aikaan vaikka meidän luterilaiseen kasvatukseen kuuluukin ajatus yksiavioisuudesta. Se ei silti ole mikään ainut totuus, sillä käytönnössä nämä eivät ole mustavalkoisia asioita. Eihän pettämisen välttämisessä olisi mitään erikoista jos ihminen ei kykenisi rakastamaan ja haluamaan kuin yhtä kerrallaan. Sehän on tavallaan osoitus suuremmasta uskollisuudesta, jos tekisi kyllä mieli, mutta silti pystyy ja valitsee hillitä itsensä. Valitsee sen kumppanin houkutuksista huolimatta. Houkutus itsessään ei ole rangaistava teko vaan inhimillistä ja ehkä merkki jostain, mitä voisi omassa suhteessa parantaa.
Vuosia kestänyt. Todella raivostuttavaa. Me emme siis ole normaalissa elämässä tekemisissä. Luulin jo päässeeni hänestä yli ja taas tulee herra kaupassa vastaan tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin, hän erosi, nyt olemme pari.
Parisuhteen aloittaminen pettämisellä. Hienoa, luottamuksen arvoista.
Niin. Katsotaan mihin tilanne kehittyy.
Ap, olisi kiva kuulla miten sinulla menee.
Täällä kohtalotoveri. Varattuna olen ihastunut sinkkuun. Minun tilanteestami vaikean tekee se, että tiedän tunteen olevan molemminpuolinen. Saisin hänet, jos haluaisin. Ja oikeastaan haluaisinkin, mutta en halua luopua parisuhteestani enkä perheestäni, joten en häntä voi saada.
Ihastun harvoin, mutta jos ihastun niin kunnolla. Se tässä pelottaakin, kun menneet ihastukseni ovat kestäneet vuosia, vaikka en ole nähnyt ihastustani. En pidä häneen mitään yhteyttä, näemme nykyisin enää sattumalta. Yritän pitää etäisyyttä, etten anna hänelle turhaa toivoa, koska en ole jättämässä puolisoani. Samalla toivon, että oma ihastukseni laantuisi.
Sen verran olen ihastustani ruokkinut, että olen etsinyt hänen Facebook-profiilinsa ja heikkona hetkenä saatan käydä katsomassa hänen kuvaansa. Sitten taas päätän luopua ihastuksestani ja etten enää käy katsomassa kuvaa, kunnes tulee seuraava heikko hetki ja löydän taas itseni kuvaa katsomassa. Olen katsellut sitä niin paljon, että pystyisin piirtämään sen ulkomuistista. Tämä on kuin jostain riippuvuudesta irti taistelua.
Täälläkin yksi, jonka työkaveri laittanut ajatukset aivan sekaisin. Ei auta tilannetta, että tunne on molemminpuolinen ja molemmat ovat varattuja perheellisiä. Ainakin vuoden päivät jo menty näin ja tilanne tuntuu muuttuvan yhä intensiivisemmäksi, vaikka mitään halausta ihmeellisempää ei olekaan tapahtunut.
Itse olen varattuna ihastunut tai ennemminkin ehkä viehättynyt toisesta ihmisestä, kun omassa parisuhteessa on mennyt huonosti.
Esim. edellisen parisuhteen aikana aloin fantasioida nuoremmasta komeasta työkaverista siinä vaiheessa, kun oma parisuhde veteli viimeisiään. Tästä meni reilu vuosi, erosin ja sitten fantasiat kävikin toteen, olen nyt päätynyt tuon työkaverin kanssa samaan sänkyyn pari kertaa. Vetovoima on molemmin puolista ja saa nähdä tuleeko tästä koskaan mitään.
Kaverini mies, molemmat parisuhteessa, kaikki neljä oltiin tiiviisti tekemisissä. Lapset kavereita keskenään. Pari vuotta oli vaikeaa, ajattelin häntä. Mutta se meni ohi.
Tuo toinen pariskunta on jo eronnut, minä ja mieheni ei. Lapset ovat yhä kavereita, näen siis miestä yhä aika usein. Nykyään jo mietin, että miksi edes joskus ihastuin, pidän asiaa hassuna. Se todellakin meni ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin, hän erosi, nyt olemme pari.
Olette tehneet huorin ja joudutte kadotukseen rikoksestanne.
Rakastuminen ja ihastuminen syvästi ei lähde no vain vaikka itse haluaisi. Monisäikeinen vaikeasti käsiteltävä asia.
Ehkä hän tuntee samoin.