Lue keskustelun säännöt.
Ekaluokkalainen ei suoriudu koulussa
05.10.2022 |
Otsikossa se tulikin. Olen todella huolissani. Pedagogisen arvion mukaan suoriutuu kaikesta muusta huonommin kuin 95% ikäryhmästä paitsi matematiikassa. Ei siinäkään hehkuttamista, 85% ikäryhmästä suoriutuu paremmin. Mitä tässä voi tehdä? Ei osaa edes tavuja lukea, ei tunnista kaikkia kirjaimia. Nyt sai helpotetun matematiikan kirjan. On tod.näk. adhd/asperger (diagnooseja ei vielä ole), mutta ei epäilystäkään, meillä on sitä suvussa paljon. Mitä tässä voi tehdä? Mä opin lapsena ihan itse lukemaan ja kirjoittamaan sekä laskemaan plus- ja miinuslaskuja 5-vuotiaana. Pelkään, että mun pojalla on älyllistä vajausta. Joutuuko se kertaamaan 1.luokan? Olis kyllä tosi ikävä juttu, mutta olen huolissani. Eikä se tunnu oppivan millään. Ollaan kotona käyty läksyjä läpi, mutta turhautuu ja kyllästyy nopeasti, ei meinaa jaksaa keskittyä yhtään.
Kommentit (44)
Kiva provo
Miksi?
No kun ei ekalla luokalla ole tuollaista
kotiläksyissä opetellaan tekemään läksyjä, ei itse tehtäviä
vasta kevällä tarvitsee osata lukea
aika kovat tuomiot sulle tullut jo tässä syksyn ekan kuukauden aikana?
Kirjaimia ja numeroita opetellaan vasta, ei hätää
Näin meillä valtion koulussa
tuo kuulostaa aika normaalilta, sillä lapsilla ei lähötasot ekalla luokalla!!!
Keväällä sitten tasaantuu!!!
PROVO PROVO Provo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä osasin lukea, kun menin kouluun. Ensimmäisen luokan syksyllä olin siis yksi parhaita siinä lajissa omalla luokallani. Kevättalvella yksi jos toinenkin luokkakaveri meni siinä taidossa minun ohi. Kolmannella luokalla olin vähintään kerran viikossa erityisopettajan luona lukemista harjoittelemassa.
Matematiikassa olin hyvä, ja minulla on kuulomuisti. Niillä eväillä olen nyt maisteri, pääaineeni ei ole matematiikka. Ei päässeet istumalihakset kehittymään riittävästi, kun olin peruskoulussa niin hyvä matematiikassa.
Elämä ei saa ollakaan suorittamista vaan elämistä.
Se kotona harjoittelu. Monta tuntia joka päivä. Kirjaimet olisi pitänyt kyllä oppia jo eskarissa
Vierailija kirjoitti:
Kiva provo
Miksi?
No kun ei ekalla luokalla ole tuollaista
kotiläksyissä opetellaan tekemään läksyjä, ei itse tehtäviä
vasta kevällä tarvitsee osata lukea
aika kovat tuomiot sulle tullut jo tässä syksyn ekan kuukauden aikana?
Kirjaimia ja numeroita opetellaan vasta, ei hätää
Näin meillä valtion koulussa
tuo kuulostaa aika normaalilta, sillä lapsilla ei lähötasot ekalla luokalla!!!
Keväällä sitten tasaantuu!!!
PROVO PROVO Provo!
Nykyään mennään kouluun eskarin kautta, lapsissa on montaa eri tasoa ja jos sattuu olemaan sellainen ryhmä missä on paljon aikaisia lukijoita ym, niin voi todella alkaa ahdistaa se ettei oma lapsi osaakaan vielä jotain. Plus se, että epäilys saattaa olla takaraivossa jo päiväkotiajoilta, mutta se ei ole vielä silloin ollut mitenkään ensisijaista, kun ei päiväkodissa tarvi osata edes laittaa omia saappaita jalkaan.
Eli ap:n tilanne voi olla ihan mahdollinen. Ei ap ole lastaan hankkinut vasta elokuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistuukin mieleeni kaksi vuotta nuorempi veljeni. Itse menin kolmannelle luokalle kun hän aloitti koulun. Yhdessä mentiin kouluun viikko. Sitten veli - erittäin rauhallinen poika - sanoikin, että ei hän nyt sentään joka päivä kouluun mene, monta päivää jo siellä kävi. Nyt hän lähtee metsään leikkimään intiaania. Koulu ei maittanut hänelle alakoulussa ollenkaan. Rauhallisesti ja jämptisti valisti vanhemmille, ettei kaikkien tarvi koulua käydä kun rupeaa traktorikuskiksi. - Eivät kaikki lapset kehity samaa vauhtia. Lopulta veljestä tuli hammaslääkäri, eikä hän ikinä luokalleen jäänyt edes.
Tämä kaikki tuli yllätyksenä? Olisi varmaan kannattanut jäädä kertaamaan eskari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva provo
Miksi?
No kun ei ekalla luokalla ole tuollaista
kotiläksyissä opetellaan tekemään läksyjä, ei itse tehtäviä
vasta kevällä tarvitsee osata lukea
aika kovat tuomiot sulle tullut jo tässä syksyn ekan kuukauden aikana?
Kirjaimia ja numeroita opetellaan vasta, ei hätää
Näin meillä valtion koulussa
tuo kuulostaa aika normaalilta, sillä lapsilla ei lähötasot ekalla luokalla!!!
Keväällä sitten tasaantuu!!!
PROVO PROVO Provo!
Nykyään mennään kouluun eskarin kautta, lapsissa on montaa eri tasoa ja jos sattuu olemaan sellainen ryhmä missä on paljon aikaisia lukijoita ym, niin voi todella alkaa ahdistaa se ettei oma lapsi osaakaan vielä jotain. Plus se, että epäilys saattaa olla takaraivossa jo päiväkotiajoilta, mutta se ei ole vielä silloin ollut mitenkään ensisijaista, kun ei päiväkodissa tarvi osata edes laittaa omia saappaita jalkaan.
Eli ap:n tilanne voi olla ihan mahdollinen. Ei ap ole lastaan hankkinut vasta elokuussa.
Älkää unohtako että ero on tuon ikäisissä räikeä riippuen onko syntynyt alkuvuodesta vai loppuvuodesta. Joulukuun lapset kyllä ottavat ne alkupään lapsoset kiinni ilman diagnoosejakin, sen eron tasaa aika.
Jos lapsellasi on ADHD&Asperger niin kyllä ne oppimisvaikeudet voivat selittyä myös vääränlaisella ympäristöllä. Luki-testi ja hahmotusvaikeudet tulevat mieleen ihan ensimmäisenä mitkä pitäisi tehdä. Toki myös laajemmin psykologin tutkimukset, mutta yritän rohkaista että kyse ei välttämättä ole mistään kehitysvammasta vaan ihan siitä, että lapsi oireilee vääränlaista ympäristöä ja huonoa tukea.
Eikö opettaja ole halunnut mihinkään eteenpäin laittaa asiaa? Onhan erityisopettaja jo mukana kuviossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on tosi pieni. Kauheat arviot jo ekalla. Silloinhan vasta opetellaan uusia asioita, ei vielä osata "suoriutua" kaikesta. Opettaja katsoo peiliin ja alkaa auttamaan sitten lasta. Steinerkoulussa ei ollut asiantuntijoita laskemassa joka suoritusta, opettajat ohjasivat eteenpäin vähitellen. Lapset oppivat myös eri tavalla, ei vain yhdellä.
Ja mitä koulua on nyt käyty? Pari kuukautta?
Hippasen hätiköityä nyt alkaa viemään heti johonkin testeihin kun lapsi ei ole yhtä erinomainen kuin äitinsä heti alkumetreillä.
Eikö sinusta ole lainkaan hälyttävää, jos on tunne, että lapsi on suoralainaus: "edagogisen arvion mukaan suoriutuu kaikesta muusta huonommin kuin 95% ikäryhmästä paitsi matematiikassa. Ei siinäkään hehkuttamista, 85% ikäryhmästä suoriutuu paremmin"
Koska kolun käynti on jo alkanut, niin asia tuskin paranee vain sillä, että lykkää asian käsittelyä. Oma veljeni puolsioineen lykkäsi yhden lapsistaan koulunkäyntiä vuodella, koska merkit olivat jo ennen koulunalkamista niin selkeät siitä, että lapsi ei tulsi pärjäämään koulussa muiden mukana. Joten oli helpompaa ottaa vuoden aikalisä kuin asettaa lapsi epäkiitollsieen asemaan. Asemaan jossa hän suoriutuu ja pärjää huonosti vain koska on kehittynyt ikätovereitaan hitaammin. - Asia jonka myöntäminem koulussa ja opiskeluissa aina kiitettävän hyvin pärjänneille ja viihtyneille oli varmasti iso yllätys. (olsihan ollut paljon helpompaa aatella, että vaikkapa geenien kautta lapsi olsi saanut valmiudet pärjätä koulussa hyvin, koska onhan Suomessakin nähtävissä mm. se kuinka kesikimäärrin kouluissa pärjäävät yeensä paremmin he, joiden vanhemmat/ läheisetkin ovat pärjäneet).
Kouluvuoden ensimmäisen luokan kertaaminen kuullostaa tietysti monen mielestä tylsältä ajatukselta jo pelkästään siksi, että nykysiin ei ole tapana jättää luokalleen, silloinkaan kuin kenties pitäsi. Tai ainakin pitäsi harkita.
Vuosi kehittyä ja kerrata ja yrittää tavoittaa valmiuksia nuorempana (alle 12 vuotiaana) on ajallisesti ja opillsiesti paljon isompi askel kuin vaikka lukio-opinnoista siirtyä ensimmäisen viuoden opinnosiat tosien vuoden opintooihin. Nuorempana tavataa luoda se perusta, jolle enemmän ja vähemmän tulevakin oppimien ja osaaminen rakentuu.
On aivan eriasia aloittaa esimerkiksi vieraankielen opiskelu silloin kun osaa hyvin sujuvasti lukea ja kirjoitaa, kuin silloin kun omaa hyvin auttavan lukutaidon ja kirjoitustaidon.
Seurauskena on paitsi uusien asioisen opiskelemisen vaikeus, jolloin lapsi saattaa niin lukittautua ja sulkeutia mutta yhtä hyvin hänestä voi tulla luokan pelle tai kiusaaja, joka näin toimimalla ainakaan alussa haluaa enemmän kuin haluaa satutaa tai loukata muita janoaa ja kaipaa huomiota ja muiden hyväksyntää. - Kuitenkaan luokan kiusajana tai hyvin sulkeutumisensa ja kuoreena vetäytymien tuskn vie hänen opiskeluaan eteenpäin, ainakaan ilman tukea.
Toisinaan riittää pienemmät toimet toisinaan aika lisä, kuten yhden (tai jos tarve niin mahd. useammankin) alaluokan kertaamine saattaa olla tulevaisuutta ajatellen paljon parempi ratkaisu kuin se, että lapsi nostetaan ja luokalta toiselle vain koska näin nyt vain on ollut tapana riippumatta siitä, millaiset eväät ja valmiudet lapsella on selvitä koulupäivien sisällöstä, niin että hän saattaisi sekä itse viihtyä että oppia ja saavuttaa taitoja ja tietoja omaa tulevaisuuttaan varten.
Toki innon ja valmiudet voi saavuttaa minkäikäsenä vain mutta uskallan silti väittää, että parempi yrittää saada perusasioiden omaksuminen (, kuten oppia lukemaan ja kirjoittamaan ja tunnsitamaan numerot) haltuun jo nuorempana kuin vasta paljon vanhempana. Ei se silloin paljon vanhempanakaan myöhäsitä ole mutta mahdollsiesti eritavoin raskaampaa, koska elämme yhä monimutkaisemmassa ja vaikeammassa maailmassa monen asian hoitamien on vaikeaa, jollei omaa riittävää määrää peruasioita edes hyvin auttavasti.
Mutta kuka tai keneltä riittäisi antaa resursseja ja tukea täysi-ikäsielle, joka ei ole varsinaisesti sairas tai vaikeasti vammautunut mutta joka ei vielä oikein osaa lukea saati kirjoittaa?
Haluaisin nähdä ekaluokan, jossa on lokakuussa pystytty jo määrittämään millä tasolla lapsi on luokkaansa nähden prosentuaalisesti.
Väkisinkin tulee mieleen, että joku puhuu jostain läheisensä lapsesta, jota epäilee kehitysvammaiseksi tms. kun lapsireppana oireilee nepsyasioita.
Ihan tiedoksi, että on edelleen ekaluokkalaisia, jotka opettelevat vasta kirjaimia ja laskuja. Kaikissa eskareissa ei näihin keskitytä lainkaan, sillä esiops ei vaadi numeroiden eikä kirjainten opettamista.
Ja suurin osa ekaluokkalaisista taitaa vasta totutella koko läksyjen ideaan. Ainakin toivottavasti. Ylipäätään jo pelkkä ADHD voi selittää paljon ap:n kuvaamia asioita. Poislukien nuo prosenttijutut, joita ei missään pedagogisessa arviossa todellakaan tehdä. Jos AP:n aloitus on totta, niin aikamoisen puoskariopen on kohdannut.
T. Eskariope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt ihan vielä panikoituisi ja alkaisi ottamaan asiasta stressiä. Ehkä lapsi on vain erilainen oppija, tai ehkä siellä koulussa on jotain häiriötekijöitä tms.? Kyllä se siitä vielä. Jos lapsessa oikeasti olisi jotain huonolla tavalla poikkeavaa, eiköhän se olisi jo paljon aikaisemmin huomattu.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin nähdä ekaluokan, jossa on lokakuussa pystytty jo määrittämään millä tasolla lapsi on luokkaansa nähden prosentuaalisesti.
Väkisinkin tulee mieleen, että joku puhuu jostain läheisensä lapsesta, jota epäilee kehitysvammaiseksi tms. kun lapsireppana oireilee nepsyasioita.
Ihan tiedoksi, että on edelleen ekaluokkalaisia, jotka opettelevat vasta kirjaimia ja laskuja. Kaikissa eskareissa ei näihin keskitytä lainkaan, sillä esiops ei vaadi numeroiden eikä kirjainten opettamista.
Ja suurin osa ekaluokkalaisista taitaa vasta totutella koko läksyjen ideaan. Ainakin toivottavasti. Ylipäätään jo pelkkä ADHD voi selittää paljon ap:n kuvaamia asioita. Poislukien nuo prosenttijutut, joita ei missään pedagogisessa arviossa todellakaan tehdä. Jos AP:n aloitus on totta, niin aikamoisen puoskariopen on kohdannut.
T. Eskariope
Ei kaikissa eskareissa opeteta, mutta silti jotkut osaavat jo siinä iässä esim. lukea. Jotkut opetetaan kotona aikaisin, jotkut oppii kuin itsestään. Jos näitä on ryhmässä paljon, niin vähemmän osaavan lapsen vanhempi voi huolestua. Ja "puoskariopeja" on paljon, työhän on helpompaa, jos kaikki jo osaavat. Vähemmän osaaville saattaa tulla helposti sanomista, kun täytyy pitää ryhmä kasassa. Ei siellä yksilöllisesti opeteta luokkatilanteessa, vaan mennään eteenpäin asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan vielä panikoituisi ja alkaisi ottamaan asiasta stressiä. Ehkä lapsi on vain erilainen oppija, tai ehkä siellä koulussa on jotain häiriötekijöitä tms.? Kyllä se siitä vielä. Jos lapsessa oikeasti olisi jotain huonolla tavalla poikkeavaa, eiköhän se olisi jo paljon aikaisemmin huomattu.
Voi olla, että onkin jo huomattu mutta asian on halunnut sivuuttaa, koska ei se ole lainkaan helppoa myöntää, että oma lapsi on nyt "Se" lapsi, joka ei olekaan aivan kuin kaikki muut, vaan on heitä hyvin eritavoin jäljessä.Osaako silloin kohdata ja löytää keinot auttaa lasta, jos itse on aina pärjännyt ja osannut ja se, ettei oma lapsi pärjääkään on jotain mitä ei ole kenties koskaan joutunut omakohtaisesti kohtaamaan.
Mutta yhtä hyvin ahdistava tilanne voi olla niin janan keskellä, jolloin saatetaan tuhahtaa, että niimpä tietysti on perinyt äitinsä huonon matikka pään ja isänsähän on ollut aina kömpelö mutta kyllä se siitä ajastaan. Tai millaista on kohdata tällainen tilanne silloin kun on itse oma kohtaisesti ollut hyvin samantapaisessa asemassa kuin oma lapsi nyt?
Löytääkö omasta kokemuksesta voimavaroja, joilla tukea ja vahvistaa lasta vai lyökö lossiksi ja tuhahstaa, ja kääntää selkänsä ikäänkuin olisi luonnonlaksi ja valinta, että koska itse on pärjännyt ja viihtynyt koulussa kehnosti ja saamatta tukea mutta kuitenkin on pärjännyt niinkuin on pärjännyt niin sama tapahtunee ja asiat edetköön omalla painollaan oman lapsenkin kohdalta.
Uskovainen mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko lisääntyä, jos suku täynnä vammaisia? Oikeasti ihmetyttää joskus katsoa, kun pakko tehdä vaan lisää kehitysvammaisia lapsia, jotka eivät tässä yhteyskunnassa selviä.
Onko pakko ottaa kantaa jos ei mistään mitään tiedä?
AP:llä oli kyllä asiain laita tiedossa, mutta silti vaan piti avata haarat ilman ehkäisyä.
Kuinka paljon olette lukeneet lapsen ollessa pieni? Leikkineet kirjaimilla? Kyllähän nuo perusjutut kirjaimista ja lukemisesta tulevat kotoa jo.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon olette lukeneet lapsen ollessa pieni? Leikkineet kirjaimilla? Kyllähän nuo perusjutut kirjaimista ja lukemisesta tulevat kotoa jo.
Miksi oppimisestakin on tullut suorittamista? Itse olen 70-luvun lapsi ja opin lukemaan vasta koulussa. Laskemaan olin tosin oppinut jo aiemmin, mutta siihenkään mua ei varsinaisesti opetettu.
Nykyään pitää osata jo valmiiksi kaikki, mikä on aikoinaan tarkoitettu opetettavaksi koulussa.
No sen takia koulussa on sitten alettu tekemään kaikkea muuta kuin opettamista ja pisa-tulokset sen kuin laskee.
En nyt kovin huolissani olisi lukemisesta kun koulua on käyty vasta kaksi kuukautta. Jos nepsyhaasteet hankaloittavat koulunkäyntiä, pyrkisin saamaan lapseni koulupsykologin tutkittavaksi ja sitä kautta lastenneurologille. Keskittymisvaikeudet tai autismikirjoon liittyvät haasteet voivat vaikeuttaa oleellisesti oppimista, joten välttämättä kyse ei tarvitse olla oppimisvaikeudesta. Jos suvussa on lukivaikeutta, se toki on todennäköisempää lapsellanne.
T. erityisopettaja
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon olette lukeneet lapsen ollessa pieni? Leikkineet kirjaimilla? Kyllähän nuo perusjutut kirjaimista ja lukemisesta tulevat kotoa jo.
On totta, että monen asian kohdalla on vaikutusta sille miten niiten ne on huomioitu ja mahdollistettu lapsen kotona. Mutta lapsi, joka omaa esimerkiksi motoristisia vaikeuksia voi syntyä ja elää lapsuuttaan yhtä hyvin kodissa, jossa kannustetaan ja tuetaan oppimista ja siten mm. tuetaan ohjataan peruasioiden omaksumiseen, jota koulu mahdollsiesti sitten vain kertaa kuin sellaisessa, jossa lapsi ei saa tai saa hyvin tukea ja kannustusta.
Motoriset vaikeudet eivät useinkaan ole kenenkään syytä, vaan motorisen kömpelyyden lapsi on saanut paljossa synnyin lahjana, jolloin tietysti useimmat vanhemmat tekevät varmasti kaikkensa tukeaksseen ja tsempatakseen ja auttaakseen lasta mutta lienee selvää., että olisi kohtuutonta vaatia, että vanhemmatkaan pystyisivät aina ihmeisiin ja saattamaan lapsen "samalle tasolle" lapsen ikätovereihin nähden. vaikka saisivatkin esimerkiksi ostettua ulkopuolsita apua ja tukea.
On vain ymmärrettävä, että me kaikki emme kehity ja suoriudu asioista kovan yrittämisenkään jälkeen samalla tavoin.
Uskovainen mies
Omenapuu omenoi toisinaan paljon vaikka mitä sanoisit sille.
Maapallo ihmisöi hyvää ihmissatoa tällä vuosituhannella.
Hyvä ihmissato on syy juhlia kekriä.
Olet erityislaatuinen kun haluat heikkoa satoa ja syntyvyyttä.
Kannatat heikkoutta ja tuottamattomuutta. Kenties suosittelet tekemättömyyden filosofiaa ja olet laiska ihminen noin ylipäätään. Kenties henkisesti jo kuollut ja siksi lähes haudassa mieleltään.