Onnellisesti avioliitossa, kertokaa kokemuksia!

Joskus väsyttää lukea pettämisistä, vallankäytöstä ja muista vaikeuksista ja haluaisin kuulla myös onnistumisista sekä siitä, mitä kaikkea se vaatii. Aloitan omalla.

Tapasimme mieheni kanssa kymmenen vuotta sitten kun olimme kumpikin tahoillamme suhteessa, hän myös avioliitossa. Tiesimme heti, että kuulumme yhteen, jokin vetovoima vain oli niin vahva ettei sitä voinut vastustaa. Kyse ei ollut edes seksistä (se kun ei ollut kummoista alkuun), vaan jostain sielujen sympatiasta ja siitä, että olimme kumpikin nähneet paljon. Alku ei kuitenkaan ollut helppo, sillä oli huolehdittava molempien erot maaliin ja olimme valitettavasti myös "yhteensopivia" sillä tavalla, että ruokimme toisissamme paitsi hyviä puolia, myös pelkoja ja kaikenlaisia traumoja.

Muutimme aika pian yhteen ja olimme onnellisia, vaikka toisaalta myös riitelimme paljon. Kävimme kahteen otteeseen pariterapiassa selvitelläksemme kommunikaatiovaikeuksiamme. Kummallakin oli paljon painolastia aina lapsuudesta alkaen ja hankala tilanne exiemme suhteen. Emme kuitenkaan harkinneet eroa, sillä tiesimme, että mitään parempaa ei voinut eteemme tulla, ja että samat ongelmat toistuisivat uusissakin suhteissa.

Lapsemme syntyi vain kaksi vuotta tapaamisemme jälkeen ja ekat pari vuotta olivat rankkoja. Olin masentunut ja parisuhteemme kuihtui aivan olemattomiin. Tässä vaiheessa harkitsin eroa monta kertaa ja täytin kerran jopa avioeropaperit, niin lopussa olin. Sinänsä miehessä ei ollut mitään vikaa vaan hän heittäytyi täysillä vauvanhoitoon ja perhe-elämään, mutta tunsin olevani loukussa ja kadottaneeni itseni äitiyteen.

Nyt lapsemme on 8-vuotias ja olemme todella onnellisia yhdessä. Ymmärrämme vihdoin toisiamme, osaamme antaa tilaa ja kommunikoida tavoilla, jotka eivät riko, vaan rakentavat. Nautimme täysin siemauksin toisistamme ja perhe-elämästämme ja minä olen löytänyt tapoja olla oma itseni ja toteuttaa haaveitani.

Kertokaa mielellään vaikeuksien kautta voittoon -tarinoita muutkin!