Ootteko joku saanut miehen pään kääntymän?

Me olimme molemmat ehdottomasti sitä mieltä toisen jälkeen (joka oli vielä halkiolapsi ja ekat 2 v oli TOSI vaikeat) ei enää lapsia... no, keväällä alkoi arki helpottamaan kun korvakierre saatiin vihdoin katki (4 putket, 30 tulehdusta silti) ja päätettiin antaa nyt lupa vielä yhdelle. Ennestään siis tytöt 4,5v ja 3v ja nyt mulla sitten rv 4+3 menossa.



Mies kääntyi yllättävän helposti, ja on tosi onnessaan nyt :) kaipa se poikaa hiukkasen toivoisi ;)

Makahi:Mulla on kanssa fyysistä pahoinvointia, ahistusta ja runsasta itkuisuutta, koska tällä hetkellä vallalla on se mielipide, että en saa kolmatta lasta.En saa enää tuntea pienen vauvan liikkeitä masussa yms ihanaa.



Neiti21:Nyt vinkit kehiin, kuinka usein mainitsit kolmannesta lapsesta.



Palaillaan

äippä0308: Itseasiassa mainitsin kerran tyyliin, olisko yks poika mitään... josta lähti huumorivivahteinen juttu ettei me mitään poikia osata kuitenkaan tehdä.

Mies kysyi sitten muutaman päivän myöhemmin että jaksaisinko minä (koska hän tekee reissuhommia ja on aina 6-8vkoa kerrallaan pois) ja sanoin että kyllä mä varmaan jaksaisin koska ikäero olisi yli 3 vuotta nuorempaan , tytöt siis jo melko omatoimisia jo nyt, niin silloin tietty vielä enemmän.



Taas oli muutama päivä ihan etten maininnut asiasta, kunnes taas sanoin että olis se kyl ihanaa pikkuinen vauva vielä.. ja sanoin että jos vauvvoja halutaan vielä se yks niin yli 3-kymppisenä en siihen enää ala, eli se on nyt tai ei ollenkaan. (mulla siis 26v ikää)



Yhtenä päivänä mies sitten vain totesi että kyllä meille yksi vielä mahtuisi, että talous vain huolettaa hiukan vaikka sen puoleen ongelmaa ei olekaan. Ja että ihan sama olisiko tyttö vai poika (poikaa nyt tietysti salassa toivooooo...)



Nyt mies on tosi innoissaan tästä raskaudesta, ja on osalle kavereistaankin jo kertonut vaikka ihan alussa mennään!

Olen lueskellut pinoa mielenkiinnolla,sillä....itse en ole vielä uskaltanut kertoa miehelle,että kolmannen haluan.Meillä lapset P -06 ja nyt T -08.Esikkoonkin sain suostutella, ja sitten vielä odotella lupaa yrityksen aloittamiseen.Toiseen lapseen en lupaa edes kysellyt,koska ehkäisy oli miehen kontolla,ja koska hän tiesi minun toista haluavan.Molemmat lapset ovat olleet kuitenkin erittäin odotettuja nyt myös rakastettuja.



Mutta kolmanteen lapseen tiedän saavani ehdottoman EI:n.Siksi en jotenkin uskalla ottaa asiaa puheeksi,koska kieltävä vastaus vaikuttaa ainakin hetkellisesti meidän suhteeseen.Olisin henkisesti todella lyöty ja itsensä kokoon kursiminen veisi aikaa.



Mutta koskaan ei voi tietenkään etukäteen tietää,miten asiat menevät,joten teidän viesteistä haen rohkaisua ottaa asia puheeksi.Odottelen nyt oikeaa aikaa ja hetkeä....hänen aloitustaan aiheesta...



Kaunista syksyä teille ja onnea jo raskautuneille ja käännytystyön lopettaneille

Eli miehen päätä en ole saanut käännytettyä tuohon kolmanteen lapseen.

Meillä siis ennestään tyttö -02 ja poika -05 ja kova vauvakuume vaivannut minua enenmmän ja vähemmän jo lähes vuoden. Alkuvuodesta sain mieheltä tiukan päätöksen ettei enää lapsia ja sama päätös pitää. Itselleni olen uskotellut, että onhan minulla vielä aikaa ku olen vasta kolmekymppinen jos vaikka se mies siitä lämpenisi ajatukselle, kun antaa ajan kulua, mutta nyt viime viikolla lääkärissä käydessä lääkäri löysi endoa ja totesi et jollei lapsiluku ole täynnä, niin ne lapset pitää tehdä nyt. No ei mies lämmennyt silti asialle, joten taidamme kaksi lapsiseksi perheeksi jäädä :(.



Vielä kuitenkin haluan yrittää ottaa asiaa puheeksi vaikka se vaan aiheuttaa minulle pahaa mieltä ja itkuisuutta. Yksi ilta jo tällä viikolla vietetty surressa :(



Tsemppiä kuitenkin muille miesten päiden käännyttämiseen.

Miehen kanssa käytiin saunoessa keskustelua tästä kolmannen lapsen yrittämisestä. Yritin jutella että eipä tässä nyt kiirusta, että ehkä vuoden kuluttua voisi olla ajankohtaista, mies siihen: ei ikinä. Kerroin jälleen kerran että olen aina haaveillut kolmesta lapsesta ja kuumeiluttaa kovasti. Mies siihen no ehkä kymmenen vuoden kuluttua (mulla ikää kohta 33 miehellä 38). Vaadin perusteluja, johon mies: autoon ei mahdu kolmea turvaistuinta (mahtuupas, takapenkille menee 3 erilaista istuinta, kokeiltu on!) taloon ei mahdu (kylläpäs!) hän haluaa joskus eläkkeellekin (sinne pääsee niin lapsettomat kuin kolmen lapsen isätkin). Saunan jälkeen sanoin että hyvä on, tyydyn kahteen jos kolmatta en saa. :|



Mutta taivuttelu jatkuu.... ;)

Makahi:Meillä on ihan samanlaisia selityksiä, varsinkin tuo asuntoon ei mahdu, naapurissa samankokoisessa on neljä lasta ja hyvin tuntuu mahtuvan, kun kaksospojat samassa huoneessa.



Meillä on se, että halutaan matkustella, no tuohan se varmasti lisäkustannuksia, mutta mun vanhemmat pystyy varsin mainiosti vahtimaan muksuja, jos vaikka halutaan kahdestaankin matkustella, ja mies on päässyt jokikiselle futis ja jääkiekko reissulleen.Jotenkin tuntuu niiin väärältä, että kun minä, suhteen juostava osapuoli kerrankin haluan jotain, tottakai sitä ei voi saada.Uskon ja toivon, että pää kuitenkin vielä kääntyy.

Enkä haluaisi mennä sille linjalle, että jätän salaa pillerit pois, se on jotenkin liian julmaa.



Haluaisin niin paljon sitä kolmatta muksua!!



Taivutellen jatketaan.

Mua ihan oksettaa syödä minipillereitä, kun on niin kova vaavikuume.

Vuoden verran olen kärsinyt enemmän ja vähemmän vauvakuumeesta. Meillä on lapset 01 ja 05. Mies sanoi toisen jälkeen, ettei meille sitten enää tule lisää. Hän tietää kyllä oman kantani asiaan. Muutaman kerran hän on jo myöntynyt, mutta ei vakavissaan. Olen 27 -vuotias ja haluaisin yhden vielä ennen kuin olen 30v. En kuitenkaan pidä sitä ehdottomana rajana, jos mies sitten sanookin 30v. synttäreiden jälkeen, että nyt sopis.

Emme ole riidelleet asiasta, hieman huumorilla keskustelleet. Miehelle en osannut sen paremmin perustella, kuin että musta tuntuu siltä.

Lapsetkaan eivät ole ihan helpoimmasta päästä, nuorin on tosi kiukkuinen persoona. Raskauksien ja synnytystenkin vaivat unohtuvat ajanmittaan. Viimeksi mietin, miksi ihmeessä olen taas täällä, kun sairaalaan päästiin. Kätilökin sanoi, että ehkäpä taas tavataan. Minä sanoin siihen, että jos se on miehestä kiinni, tää oli viimenen kerta.