Lue keskustelun säännöt.
Masennus - kaikki suoritukset tuntuvat vain päässä raskaana mössönä. En saa aikaiseksi.
03.10.2022 |
En vain jaksa suorittaa. Kaikki painostavat ympärillä tai siltä se tuntuu.
En edes tiedä miten juuri ja juuri jaksan työelämää. Käyn töissä kuitenkin. Valmistuin erinomaisin arvosanoin, en ymmärrä miten mutta valmistuin kuitenkin. Olen ollut vakavan masennusken kourissa mutta yrittänyt peitellä sitä puolta itsessäni.
Yksi yritys keväältä, kun meinasin lähteä kokonaan kun tuntui etten vain päriää elämässä kuitenkaan.
Tästä olen hiljaa myös.
Lisää suorituksia tulossa. Uudet työkuviot nyt menossa, olen saanut hyviä suositteluja. Yritän säästää itseäni mutta samalla tulee painostusta läheisiltä, että pitäisi nyt vaan suorittaa ja jaksaa.
Töiden lomassa, muutkin pystyvät siihen.
Minä haluaisin käyttää kaiken ajan nukkumiseen ja kaiken suorittamisen unohtamiseen. Mennä hiljaa eteenpäin.
Tuntuu, että minulle nauretaan kun en saa vain varattua aikaa uusien asioiden hoitamiseen.
Yritän kyllä olla mukana elämässä mutta kaikki tuntuu vain turhalta kurjuudelta.
En tiedä miten jaksan kaikkea. On vain pakko mennä eteenpäin ja yrittää parhaansa.
Kun vain saisi tarmonsa ja menisi eteenpäin. Kun kahlaisi jossain mudassa ja yrittäisi epätoivoisesti vain kestää. Seuraavaksi jos en jaksa niin luovutan kokonaan. En vain koe pärjääväni täällä.
Kommentit (11)
Pahoittelut kirjoitusvirheistä.
Tämä kaikki valituskin on surkeaa. Ei minulla edes ole mikään mahdoton tilanne. Tämän pitäisi olla helppoa.
Ehkä minua vaivaa merkityksettömyyden kokemus enneminkin kuin se, että olisi liikaa elämässä asioita.
Olen kuin puoliunessa koko ajan. Tekisi mieli vain huutaa tai jotain..
Että olisin hereillä ja alkaisin elämään kuten pitää. Olen jotenkin rahnistunut viime vuosina. Ollut traumaattiset vuodet takanapäin ja kaikki uudet kuviot elämässä koronan myötä.
En muista koska olisin ollut onnellinen, välillä yritän asennoitua erilailla elämään ja koen hetkellisestä helpotusta kun yritän olla ajattelematta.
Siitä huolimatta asiat eivät vain etene. Painin itseni kanssa jatkuvasti. Tarvitsisin apua varmaankin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, ei kannatta ahnehtia liikaa töitä ja vastuuta, et kauan jaksa : (
Jos on vakava masennus . Ei valmistu erinomaisin arvosanoin kuten itse kerroit.
Kannattaa käydä keskustelemassa työpsykologin kanssa. Apua on saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
AP, ei kannatta ahnehtia liikaa töitä ja vastuuta, et kauan jaksa : (
En todellakaan ahnehdi enkä etenkään vastuutakaan halua. Ennen tein sitä paljonkin ja tein aivan liikaa töitä siihen tilanteeseen nähden mikä oli. Toisaalta se oli opettavaista. Tästä jo vuosia aikaa, eri ala nyt.
Nyt on ne uudet työkuviot, tämä kaikki on mennyt todella nopeasti. Olen yrittänyt parhaani ja se on kai huomattu. En ymmärrä miten ihmeessä olen saanut niin hyvää palautetta jne. Mielestäni olen surkea mutta peitän tämän puolen. Kuuntelen ja kohtelen vain ihmisiä hyvin, siksi olen päässyt näinkin hyvin etenemään. Minut on otettu ja hyvin vastaan ja vakituista sopparia vihjailtiin pitkään, kieltäydyin mutta lopulta päätin, että no on ainakin se turva sitten takana mutta mielessä oli vähän muita asioita. Että menisin rauhassa eteenpäin. Katselisin sivusta ja tekisin töitä hiljalleen, tavallaan antaisin elämän rauhoittua hetkeksi ja silti pärjäisin taloudellisesti jotenkin.
No ei kun pyörän kyytiin sitten vaan, tein sen päätöksen aika nopeasti. Se vähän kaduttaa mutta tavallaan taas ei. Olisin vain hetken tahtonut jäsenellä kaikkea..
Nyt vaan on liian iso vaihde päällä vaikka monille tämä olisi varmasti helppo ja normaali hyvä tilanne.
Minua tämä kaikki normaali vastuu nyt vain ahdistaa. Ihan kuin minusta olisi palasia vähän joka puolella ja yritän niitä keräillä ja saada kokoon epätoivoisesti. Yrittää pärjätä niillä voimilla mitä on.
En tajua itseäni. Vihaan jopa välillä. Ehkä vain siksi etten tiedä mitä pitäisi tehdä ja miten asennoitua elämään. Olen jollain tavalla etuoikeutettu työelämässä kai mutta minusta se kaikki on valheellista. En tiedä olenko ansainnut paikkaani, kai se johtuu juuri siitä etten edes tiedä haluanko tätä kaikkea nyt.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahinta on tunne että tekee työtä vain muille ja kun se on valmis heillä kestää noin kaksi sekunttia keksiä uutta tekemistä tai jopa uusi tapa tehdä sama uusiksi.
Toisaalta mietin, onko minulla vain paha asenneongelma elämää kohtaan. Kun ei vain saa itseään eteenpäin kuten pitäisi.
Toisaalta olen tehnyt kaiken kuten pitää. Siinä on ristiriitaa.
Pidän asiakkaistani ja he minusta, oikeasti työ on ihanaa omalla tavallaan mutta en jaksaisi mitään ylimääräistä. Tavallaan on pelottavaa astua uuteen elämään ja yritän vastustella koska pelkään vain liiakseni jotain. Etten ehkä pärjääkään. En oikein saa kiinni tästä itsekään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen opiskellut nyt joitakin tunteja. Ajatukset harhailevat enkä vain saa päähäni mitään. Yritän keskittyä mutta silti vain huomaan, etten opi mitään . Jossain mielessä pyörii levy siitä kuinka paska olen ja valheellinen. Ei minusta ole mihinkään. Yhtä tyhjää kaikki. Ajatukset pyörivät myös itsetuhoisuudessa. Häpeän itseäni kun edes ajattelen, samalla tuntuu ettei muuta vaihtoehtoa vain ole ja minun on pakko lähteä. Yritän miettiä, että milloin ja miten. Samalla koen itseni vain enemmän luuseriksi. Niin tyhmäksi etten voi ylpeyttäni hakea apua, en siitä mitään hyödy kuitenkaan ja heillä on parempiakin ihmisiä, enemmän apua tarvitsevia hoidettavana. Lisäksi olen itse mokannut kaiken, tämä koko mieli mitä elän, on omaa syytäni koska en kyennyt valitsemaan toisin silloin kun tämä kaikki alkoi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole itsellesi armelias ja ei kaiken tarvitse olla "täydellistä".
Mulla sama. Vaativa tietotyö, pää ei tahdo enää jaksaa tätä kuormaa. Elämä on pelkkää suorittamista.