Lue keskustelun säännöt.
Huolisitko jonkun exän tai ihastuksen kaukaisilta ajoilta?
Kommentit (49)
Vaikea sanoa kun en ole ollut (kymmeniin) vuosiin tekemisissä, mutta jos olisivat edelleen samanlaisia kuin silloin joskus, suurimman osan kyllä "huolisin", ilomielinkin. Hyviä ihmisiä olivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on tykännyt juoda vaikka kohtuullisesti koko elämänsä, niin nuorena ovat aivot olleet terveemmät jolloin rakastuminen on tuntunut huumaavammalta kuin mikään koskaan sen jälkeen elämässä kohtaama uusi rakkaus koska aika ja hermomyrkky tehneet tehtävänsä aivoissa, tuhonneet ihmisen tärkeintä osaa.
Sitten se nuorena ja terveenä kohtaama tyyppi jää kaihertamaan sieluun, mitä jos..
Kahta halaisin, keskustelisin selväksi muutaman kesken jääneen asian ja pyytäisin anteeksi. Tämä riittäisi, jotta saisin rauhan. Tai pitäisi kai sitä ajatella ilman tuollaista kohtaamistakin, että asiat ovat ok ja välillämme on rauha. Usein vain jää päättyneistä ihmissuhteista sellainen tunne, että jotakin tärkeätä jäi sanomatta. Meillä kaikilla on tahoillamme omat elämämme ja perheet, joten tuskin tapasimme enää yhden keskustelun jälkeen.
Huolisin yhden, jonka kanssa hommat jäi kesken.
ottaisin ensirakkauteni ihan koska vaan.... mietin häntä välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En eksiä. Olen vähän sellainen, että kerran suljettu ovi saa suljettuna pysyäkin.
Entäs jos sitä ovea ei ole vielä avattu? Vasta raotettu varovaisesti.
En ottaisi takaisin ketään, koska meillä kaikilla on omat perheet ja elämät. Olisi kuitenkin ihana kohdata kerran ja puhua joistakin tärkeistä asioista. En koskaan unohda niitä muutamaa nuoruuden poikaystävääni, jotka välittivät minusta ja olivat minulle ystävällisiä ja joiden kanssa jaoimme hienoja ja kauniita asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis yhden kerran tapaisin mielelläni.
Vierailija kirjoitti:
Yhden kerran tapasin mielelläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutaman kanssa asiat jäivät niin kesken, ettei mitään koskaan ehtinyt alkaakaan. Ilmeisesti näin oli tarkoituskin. Ne olivat kuitenkin kauneimpia muistojani. Haluaisin vielä tavata, mutta haaveeksi taitaa jäädä. En ainakaan tee mitään asian eteen, koska tuntuu oikealta ja luontevalta ratkaisulta olla tekemättä mitään tapaamisen järjestämiseksi.
Tää on ihanan rehellinen kommentti.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan, en tahdo edes sietää omia aikuisia poikiani. Aivan käsittämätöntä kuka niitäkin kestää. Yhtään miestä ei enää ikinä, missään muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen niin yksinäinen, että kyllä ottaisin. Kehenkään heistä en tietenkään pystyisi enää luottamaan enkä rakastumaan enkä ketään heistä kaipaakaan, mutta ottaisin silti.
M
Tämähän se taitaisi noin niin kuin monen miehen tila olla.
Se juna meni jo, kaikesta nostalgiasta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että ottaisin, mutta voi olla että mieleni muuttuisi kun kohtaisin hänet. En ole nähnyt häntä vuosiin, en tiedä tekisikö samanlaista vaikutusta enää.
Kyseessä siis ensirakkauteni ja toistaiseksi myös viimeinen.
En ainakaan nyt. Jos olisin sinkku, niin ehkä jonkin entisistä ihastuksista vuosikymmenten takaa saattaisi kelvata. Minulla ei mitään hajua, mitä heistä on tullut.
Olen löytänyt netin kautta ihan riittävät tiedot entisten poikaystävien ja ihastusten elämästä, eli tiedän ammatit, urat ja perhetilanteet. Yhden kerran voisin tavata ja puhua jostakin muusta kuin näistä elämän ulkoisista puitteista. Puhuisin muutamasta keskenjääneestä asiasta. Se on itse asiassa toiveeni, jota en ole kuitenkaan toteuttamassa. Jotkut asiat vaan taitavat jäädä elämässä kokonaan tekemättä.
Ei sitä nyt varattuna mitään tällaisia siirtoja alkaisi tekemään. Sitäpaitsi ei ole mitään takeita siitä, että nuoruuden ihastusta enää kiinnostaisi vuosikymmenien jälkeen, vaikka olisimmekin molemmat sinkkuja.
En tod. Eroihin tai erilleen ajautumisiin on syynsä. Ihmettelen näitä juttuja, miten haikaillaan jotain tyyliin nuoruudenrakastettua tai "mitä meistä olisi voinut tulla..." Mun kohdallani ei toimi.
En ottaisi vaikka hän ehkä vielä houkuttaisikin. Niin menevänsorttinen jo silloin, ja olen kuullut, että ketään ei voi vaatia muuttumaankaan, joten antaa olla. Liian erilaisia oltiin ja ollaan taatusti vieläkin.