Lue keskustelun säännöt.
Luoja miten pystyyn kuollutta tämä elämä on.
01.10.2022 |
Oravanpyörässä arkisin pyörimistä, illat työpäivän jälkeen koomaväsyneenä röhnöttäen ja keräten voimia uuteen aamuun ja työpäivän, vkonloput kotona kökkimistä johon vaihtelua tuo ruokakauppa reissu.
Mieskin vain nukkuu ja ruutuilee.
Luoja kuinka kuollutta ja kuivaa, en olisi vielä valmis tällaiseen.
Kommentit (28)
Ai hurjaa, ensi viikolla saan taas koomata illat, kun olen uudessa työpaikassa. Puoliso ""tietää", että olen ensimmäisen viikon ihan "kuollut" iltaisin.
Viimeksi, kun olin töissä, olin ensimmäisen viikon joka ilta ihan umpi puhki väsynyt. Toisella viikolla aloin jo tottua, kolmannella viikolla ryttyyntyä, neljännellä viikolla alkoi jo v**ttaa, etenkin loppuviikosta. Viidennen viikon kestin, kun töitä oli vain maanantaina ja tiistaina, jotka oli viikon helpoimmat päivät. Sitten työt jo loppuivatkin. 7 kk meni toipuessa.
t. opettajan sijainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai hurjaa, ensi viikolla saan taas koomata illat, kun olen uudessa työpaikassa. Puoliso ""tietää", että olen ensimmäisen viikon ihan "kuollut" iltaisin.
Viimeksi, kun olin töissä, olin ensimmäisen viikon joka ilta ihan umpi puhki väsynyt. Toisella viikolla aloin jo tottua, kolmannella viikolla ryttyyntyä, neljännellä viikolla alkoi jo v**ttaa, etenkin loppuviikosta. Viidennen viikon kestin, kun töitä oli vain maanantaina ja tiistaina, jotka oli viikon helpoimmat päivät. Sitten työt jo loppuivatkin. 7 kk meni toipuessa.
t. opettajan sijainen
Et taida oikein huolehtia itsestäsi? Ammattitaito hakusalla myös?
Ihan sama täällä. Elämä sitä samaa ravaamista työpaikan ja kotisohvan väliä ja mies yhtä uuvahtanut.
Huomaan myös että nuoruudessa niin kovin innostavat menot eivät kiinnosta enää, tupakanhajuiset ja meluisat klubit, samojen juttujen kuuntelu työkavereiden viini-illoissa.
Kulttuuria olen harrastanut paljon mutta nykyään teatteri, näyttelyt tms tuntuu puuduttavan passiiviselta. Aivan kuin telkkaa tölläisi. Ei herää tunteita tai ajatuksia suuntaan eikä toiseen. Itse en ole yhtään luova ja kaikki väsäilyt tuntuvat vain ajanhukalta.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama täällä. Elämä sitä samaa ravaamista työpaikan ja kotisohvan väliä ja mies yhtä uuvahtanut.
Huomaan myös että nuoruudessa niin kovin innostavat menot eivät kiinnosta enää, tupakanhajuiset ja meluisat klubit, samojen juttujen kuuntelu työkavereiden viini-illoissa.
Kulttuuria olen harrastanut paljon mutta nykyään teatteri, näyttelyt tms tuntuu puuduttavan passiiviselta. Aivan kuin telkkaa tölläisi. Ei herää tunteita tai ajatuksia suuntaan eikä toiseen. Itse en ole yhtään luova ja kaikki väsäilyt tuntuvat vain ajanhukalta.
Sulla on huono mielikuvitus jos se rajoittuu ryyppäämiseen ja passiiviseen tuijottamiseen. Mene keikalle ja tanssi. Osallistu improkurssille/lukupiiriin/luontoretkelle. Opiskele uusi kieli. Mene kaverin kanssa pelaamaan tennistä tai biljardia. Pane sitä miestäsi. Tee päiväreissuja naapurikaupunkiin.
Näin lapset tekemättä jättäneensä on tosiaan joutunut miettimään nämä asiat läpi. Lapset vievät elämästä valtavan lohkon ja lapsettomalla on heihin verrattuna uskomaton määrä aikaa ja energiaa käytössään. Tarvitaan vähän viitseliäisyyttä. Säälittä ihmiset, joiden käsitys vapaa-ajan vietosta on jäänyt jonnekin sinne teinin/nuoren aikuisen tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun elämän on sun omissa käsissä, ja se mitä sulla on nyt on omien valintojesi seurausta. Aivan turha märistä kiittämättömänä täällä tuntemattomille, jos haluat jotain muuta elämältäsi, niin sen mahdollistaja ja tekijä löytyy peilistä.
Toivottavasti mies ymmärtää ainakin häipyä tuollaisesta parisuhteesta.
Hyvä hyvä jos jaksat työn lisäksi tehdä muutakin. Itse alan olla v/##uuntunut työhöni. En jaksa tehdä mitään mitä haluaisin ja pienetkin muutokset kuten lääkäriajan varaaminen tms. Saa oloni ahdistumaan.
Toivottavasti et ole tehnyt lisää kärsijöitä.