Ketään, joka ei välttämättä kannata pientä ikäeroa sisaruksilla?

Juu, onhan noista seuraa toisilleen mutta minä olisin jaksanut PALJON paremmin ja osannut paremmin nauttia kummastakin erikseen jos ikäeroa olisi ollut enemmän. Ikäeroa meillä1½v

Vierailija:

ja sairaan lapsen hoito on ollut niin vaativaa että terve vauva tuntuu todella helpolta. Kaksi menee siinä kuin yksikin.

.

kahden vuoden ikäero on ihan sulaa hulluutta.

niin ei sille mitään mahda vaikka kuinka ohjais positiiviseen kanssakäymiseen

Vierailija:

tuleeko lapsista leikkikaverit vai ei. Joissain perheissä vanhemmat ei laita mitään rajoja sisarusten väliselle kanssakäymiselle, ei ohjaa positiiviseen yhdessä oloon jne. EI mikään ihme, jos lapset vain tappelevat.

olen samaa mieltä. En ym märrä ihmisiä, jotka puskevat väkisin lapsia pienellä ikäerolla ja sitten valittavat, kuinka rankkaa on. Millainen on lapsen elämä, jos äiti on koko ajan väsynyt ja kireä... Itse ainakin olen melkein hirviö, jos en saa unta tarpeeksi, joten ei kiitos lapsia pienellä ikäerolla!

Onhan sisar aina sisar, vaik olis ikäroa 20v. Yli 3vuoden ikäerolla vain ei sitten ole yhteisiä leikkejä enää. Meillä tarkoituksella ikäeroa 2v5kk ja nyt vasta leikkivät jonkun verran yhdessä /1v7kk ja +4v). Kyllä on pikkusisko paljon " kuritusta" joutunut kärsimään isoveikan kohtelussa mutta on selvästi vahvempi, ei itkekkään pienistä ja ei ole arka. Mikä vois olla toisin jos olis esim. kuopus. Osaa siis pitää puoliaan.

Vierailija:

Noh, oma jaksaminen kyseessä, musta olis mukavampaa että esikoinen jo osais asioita enemmän siinä vaiheessa kun sisarus syntyy..eli syö itse, pukee itse, vaipaton, yms. Olisi sitten " apunakin" äidille..

.

Meillä esikoinen oli 3v4kk kun toinen lapsemme syntyi. Toinen oli 2v7kk kun kolmas syntyi. Kolmonen taas 3v5kk nelosen synnyttyä. Nelonen 3v5kk vitosen synnyttyä. Ja näin on ollut meille hyvä.



Erään kaverini esikoinen oli 1v8kk kun toinen lapsi syntyi ja esikoinen lopetti puhumisen, hymyilemisen, nauramisen. Oli vain totinen lasittunut katse ei leikkinyt oli paikallaan. Ja tätä kesti muutama viikko sen jälkeen kun äiti oli tullut kotiin vauvan kanssa. Ja on edelleen todella mustasukkainen vaikka " vauva" jo 1½vuotias. Kiusaa, tönii, kävelee päältä jne

Jos onnistuu helposti tulemaan raskaaksi vaikka 32-34-vuotiaana, niin ei se hedelmällisyys ihan heti romahda, vaan voi huoletta odottaa edes 3 vuoden ikäeroa.



Itse sain esikoisen 31 v ja kakkosen 36 v ja vanhemmalla iällä tärppäsi heti, esikoista tehtiin muutama kuukausi :)

ei haluta toista lasta ihan heti, niin terkkari kehui kovasti ratkaisuamme. Sanoi, että näkee työssään niin paljon nääntyneitä vanhempia, joilla on lapset pienellä ikäerolla, että ei suosittele sitä kenellekään. Pienestä ikäerosta kärsivät hänen kokemuksensa mukaan niin lapset kuin vanhemmatkin ja parisuhde natisee liitoksissaan.



Meillä on nyt 3,5 -vuotias tyttö, ja just puhuttiin, että olisi kiva, jos toinen syntyisi silloin, kun esikoinen menee kouluun...

Lässyn lässyn sanon minä. Jos te tarkoituksella lisäännyitte juuri tuon 2 vuoden ikäerolla, ja se on teille hyvä, niin se EI ole ainoa totuus.



Luoja, kuinka typerä voit olla...

En ole kokenut arkea rankkana, onhan mulla myös MIES joka auttaa lastenhoidossa, siivouksessa, ruuanlaitossa jne minkä vain töiltään ehtii. Kaksi vanhinta leikkivät jo todella hienosti keskenään, ja pieninkin häärää usein isosiskojensa mukana (2 vanhinta siis tyttöjä, nuorimmainen poika). Kerran kuukaudessa isovanhemmat tulevat meille yökylään, ja me menemme miehen kanssa kylpylään, hotelliin tms hoitamaan parisuhdettamme.

Mustasukkaisuutta meillä ei ole juuri ollut. Esikoinen oli keskimmäisen syntyessä niin pieni, että ei osannut olla mustis. Ja pikkuveljen synnyttyä isosiskot olivat jo tottuneet siihen, että eivät ole ainoita lapsia perheessämme.

Ärsyttää se, kun monet töksäyttävät lastemme pienistä ikäeroista kuultuaan jotain typerää tyyliin " oliko kaikki suunniteltuja?" (kyllä, teimme tietoisen päätöksen olla käyttämättä ehkäisyä, koska halusimme suurperheen), tai päivittelevät miten rankkaa meillä varmaankin on (no, ei oikeastaan ole, kaikki lapset nukkuneet pienestä asti hyvin). Rahanmenoa kauhistellaan myös, mutta jos meillä ei olisi lapsia, se raha menisi sitten johonkin muuhun. Pienempi tytöistä saa kaikki vaatteet isosiskoltaan, eivätkä ne ole ehtineet mennä vielä muodista pois, juuri sai siskoltaan Aristokatit-paidan jota löytyy vieläkin H&M:n hyllyltä. Isommalla ikäerolla vaatteita ei voisi kierrättää samalla lailla, koska muoti on jo ehtinyt muuttua (jollekin ei ehkä tärkeää, minulle on). Kaikilla lapsillamme on käytetty kestovaippoja, joten niihinkään ei rahaa mene. Esikoinen on ollut täysin kuiva 2-vuotiaasta, keskimmäinen 1v10kk iästä, ja pikkuvelikin käy jo potalla ja on jo usein päivällä kotona ilman vaippaa.

Kummallista kyllä, ne kaikkein loppuunpalaneimmat ja väsyneimmät äidit tuttavapiirissäni ovat niitä, joilla on vain yksi lapsi, tai lapset 5+v ikäerolla!

Ainoa negatiivinen puoli näinkin pienissä ikäeroissa on mielestäni se, että auto piti vaihtaa isompaan kun 3 turvaistuinta ei mahtunut entiseen autoomme. Ja kulkeminen oli kuopuksen synnyttyä hieman vaikeaa, kun piti kulkea tuplarattaat+seisomalauta -yhdistelmällä. Nyt molemmat tytöt jo kävelevät hienosti, ja rattaissa istuu enää vain vauva. Monessa suuremman ikäeron perheessä vielä 4-vuotiaatkin istuvat rattaissa, ja käyttävät yövaippaa...asia, joka naurattaa minua kovasti!

vajaa kahden vuoden ikäeroilla ja aivan liian rankkaa. Suosittelen vain yli-positiivisille ja energisille ihmisille. lapsetkin saavat väsyneen ja kireän äidin, joka valittaa liikaa. Kaksi lasta ehkä menisikin, mutta ei kolmea liian lähekkäin! tosin nyt alkanut helpottamaan ja lapset pitävät todella toisistaan. Ehkä äidistäänkin hieman..

Omilla lapsilla on 7 vuoden ikäero. Ja se on toiminut hyvin. Esikoinen aloitti koulun samana syksynä kuin kuopus syntyi. Oli ihanaa kun sai olla lasta vastassa kun hän tuli kotiin. Ja vietää muutaman tunnin vauvan kanssa ihan kahdestaan, kun vanhempi oli koulussa. Varsinaisia yhteisiä leikkejä ei pahemmin ole. Mutta kyllä he yhdessäkin touhuavat. Toissa päivänä tänne satoi ensilumi, ja esikoinen halusi viedä veljensä pulkkamäkeen. Esikoinen opettaa paljon veljelleen asioita. Esim. miten pelataa mitäkin peliä, rakentaa hänelle hienon tallin leegoista ym.

Myös molempien vauva-aika on jäänyt hyvin mieleen. Kun sai keskittyä vain sen yhden pienen hoitamiseen.

Kaverini jonka lapsilla on reilu vuoden ikäero, on kertonut että, hän ei oikein edes muista aikaa kun lapset olivat ihan pieniä. Se oli mennyt ihan sumussa. Tosin hänen toisella lapsella oli koliikki ja korvatulehdus kierre, mikä valvotti vanhempia, ja tämä on varmasti osa syy siihen muistamattomuuteen.



Mä olen tyytyväinen lapsieni ikäeroon. Se ei ollut mikään suunniteltu juttu, asiat vain meni näin ja hyvä niin.

Heh, juttelin töissä toisen kaksosäidin kanssa, hänen kaksosensa ovat jo 35-v, mutta totesi, " onneksi omat lapset eivät ole saaneet kaksosia" .

Ihan samaa toivon omilleni.



Ei sillä, etteikö heistä iloa olisi tai että heitä antaisi pois =)

Kahden pienen kanssa olisi liian raskasta. Eikä siitä leikkikaveruudestakaan tiedä - veljen kanssa 1 v ikäeroa ja tapeltiin vaan.

Ainoa este pitkälle odottelulle on ikä: olen pian 32 ja tytär täyttää 2. Ei viitsisi ikäloppuna lapsia tehdä.

tuleeko lapsista leikkikaverit vai ei. Joissain perheissä vanhemmat ei laita mitään rajoja sisarusten väliselle kanssakäymiselle, ei ohjaa positiiviseen yhdessä oloon jne. EI mikään ihme, jos lapset vain tappelevat.

kyllä meidän vanhemmat kaikkemme yritti. Oltiin veljen kanssa tosi erilaisia, hän ylivilkas riehuja ja minä rauhallinen, tappeluksi meni.

Meistä tuli ystävät vasta aikuisina.

ja on aivan mahtavaa katsella 3,5-v ja 1,5-v mahtavaa suhdetta. ELi olen siis väärä henkilö vastaamaan tähän.

Äitityyppinä olen parempi äiti ns. yhdelle lapselle kerrallaan. Siksi ikäero 10-vuotta, kaksi samanikäistä saisi minut hermoromahduksen partaalle.