Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen sarkasmista/ironiasta eroon?
30.09.2022 |
Olen pohjimmiltani lämmin ja empatiakykyinen tyyppi, joka haluaa että kaikki viihtyy. Ilmeisesti verenperintönä olen saanut melkoisen taipumuksen sarkasmiin ja ironiaan ja todellinen luonteeni jää usein huonon "huumorin" varjoon. Huomaan usein vasta jälkeenpäin, miten tyhmästi sanoin huumorin varjolla ja olen suututtanut muutaman kaverin sanoillani. Haluan päästä taipumuksesta eroon! Mutta kun yritän olla olematta mitä olen, mietin jokaista lausetta ja lopulta en sano mitään. Ja sekin hämmentää muita, sillä olen tutussa porukassa yleensä puhelias. Miten voisin oppia olemaan vähän pehmeämpi sanoissani...?
Kommentit (24)
Itse olin myös sarkastinen ja kyyninen.
En oikein uskonut mihinkään, pidän ihmisiä aika tolloina yleisesti.
Hankin koiran ja oarannuin TÄYSIN kyynisyydestä ja kyynisyyden aikaansaamista sarkasmista.
N34, tekniikan tohtori
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa: ongelma ilmenee usein kun ollaan isommalla porukalla. Menee joku ihme show-moodi päälle. Kahdenkesken olen kuin eri ihminen ja osaan silloin löytää oikeat sanat aivan eritavalla.
Eli olet huomionkipeä ja sisimmässäsi epävarma. Voi liittyä lapsuuden kiintymyssuhteisiin. Terapia voisi olla hyödyksi.
Pysy vain omana itsenäsi. Ainakin minä arvostan sarkastista heittoja. Tunnistan kyllä itseni aloituksesta, vähän samaa vikaa, varsinkin isommassa seurueessa. Mutta pahimmat läpät kohdistan ihmisiin, joiden tiedän osaavan ottaa ne huumorilla. Parhaimmillaan tilanne kehittyy molemminpuolisesti herjanheitoksi, joka ei kuitenkaan mene mauttomuuksiin, ja kaikilla on hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa: ongelma ilmenee usein kun ollaan isommalla porukalla. Menee joku ihme show-moodi päälle. Kahdenkesken olen kuin eri ihminen ja osaan silloin löytää oikeat sanat aivan eritavalla.
Tää kuulostaa niin yläasteelta. Varmaan kaikki naiset muistaa siltä ajalta vähintään yhden kaverin, joka oli tuollainen. Porukassa ilkeä huumorin varjolla, kahden kesken toinen ihminen. Yök.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa: ongelma ilmenee usein kun ollaan isommalla porukalla. Menee joku ihme show-moodi päälle. Kahdenkesken olen kuin eri ihminen ja osaan silloin löytää oikeat sanat aivan eritavalla.
Eli olet huomionkipeä ja sisimmässäsi epävarma. Voi liittyä lapsuuden kiintymyssuhteisiin. Terapia voisi olla hyödyksi.
Tässä on ihan ideaa! Koulukiusattu olen, en kelvannut heille vaikka tein mitä! Taitaa heijastua sieltä, kun yritän edelleen pitää hyvää meininkiä ja saada hymyä huulille (keinoja kaihtamatta). Jos yrittää liikaa, silloinhan on vaarana että menee yli. Huomionkipeyttä en oikein allekirjoita, mutta kaipaan hyväksymistä porukkaan. Kiitti! Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa: ongelma ilmenee usein kun ollaan isommalla porukalla. Menee joku ihme show-moodi päälle. Kahdenkesken olen kuin eri ihminen ja osaan silloin löytää oikeat sanat aivan eritavalla.
Tää kuulostaa niin yläasteelta. Varmaan kaikki naiset muistaa siltä ajalta vähintään yhden kaverin, joka oli tuollainen. Porukassa ilkeä huumorin varjolla, kahden kesken toinen ihminen. Yök.
Niinpä, YÖK! Siksi haluan taipumuksesta eroon ja olla oma mukava itseni aina. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekniikan tohtori tekee laitteen, jolla kitketään sarkasmi pois. Tai lääk. tieteen tai psykiatrian lääkäriltä lääkkeet.
Paitsi paljon pahempiakin tekosia tiedän kun olla välillä sarkastinen ja kuka sellaisesta tosissaan suuttuu tai on sitten kolahtanut tosissaan. Ja ei et kai ap e koko ajan sarkastinen? Sellaista ei kukaan jaksa.
Huonot vitsit sitten eri, mutta ne onkin sellaisia että niitä ei tajua, koska eivät ole tippaakaan hauskoja tai sarkastisia, muuta kun kertojan omasta mielestä. Valitettavasti tuhmat ja ehkä vähän loukkaavat jutut saattavat olla hauskojakin, mutta tosiaan ei tuntemattomille kannata niitä sanoa, jotkut on liian herkkähipiäisiä, jopa sellaisille jutuille, mitkä eivät ole erityisen loukkaavia.
Vierailija kirjoitti:
Tekniikan tohtori tekee laitteen, jolla kitketään sarkasmi pois. Tai lääk. tieteen tai psykiatrian lääkäriltä lääkkeet.
Paitsi paljon pahempiakin tekosia tiedän kun olla välillä sarkastinen ja kuka sellaisesta tosissaan suuttuu tai on sitten kolahtanut tosissaan. Ja ei et kai ap e koko ajan sarkastinen? Sellaista ei kukaan jaksa.
Huonot vitsit sitten eri, mutta ne onkin sellaisia että niitä ei tajua, koska eivät ole tippaakaan hauskoja tai sarkastisia, muuta kun kertojan omasta mielestä. Valitettavasti tuhmat ja ehkä vähän loukkaavat jutut saattavat olla hauskojakin, mutta tosiaan ei tuntemattomille kannata niitä sanoa, jotkut on liian herkkähipiäisiä, jopa sellaisille jutuille, mitkä eivät ole erityisen loukkaavia.
En tosiaan ihan holtittomasti heittele heittojani, kyllä tutustun ensin ja haistelen tunnelmia, mitä ihminen saattaisi kestää. Jonkinlainen toleranssi taitaa siis jo löytyä, mutta välillä vaan tulee fiilis, miksi niille lähimmille ja rakkaimmille pitää heitellä tyhmää läppää. Heidän seurassaan kun se suodatin menee ihmeellisesti pois päältä... Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopettamalla sen. Sinun ei tarvitse kommentoida joka asiaan, eikä hakea huomiota.
Lue sitä naimisissa pellen kanssa -ketjua, niin ymmärrät, kuinka noloja juttusi ovat.
Mieti mitä aiot sanoa, etukäteen. Voit vielä perua sanat. Itsekuria!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa putää vaan turpa kiinni eikä kommentoida mitään. Kunpa oppis, niin välttyis töissäkin noilta ikäviltä varoituksilta. Seuraavaksi on kengän kuva perseessä?
*Ja seuraavaksi mä sanon tän maanantaina töissä ääneen*
Mieti tai kirjota vaikka paperille mitä hyödyt tosta sarkastisuudesta. Sillä on pakko olla jokin hyöty, miks muuten tekisit sitä. (Esim. hyväksynnän haku, ei tarvi olla haavoittuvainen muiden silmissä porukassa) Sen jälkeen mieti, ootko todella valmis luopumaan tästä sen tuomasta hyödystä ja mihin haittapuoliin on oltava valmis jos päätät luopua siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et kuulosta ihan kusipäältä. Ehkä jopa näet oman käytöksesi pahempana kuin mitä se on. Miksi sanon näin? Koska sinä pystyt ottamaan muita huomioon JA sinä pystyt näkemään sarkasmin negatiivisessa valossa. Se on kusipäisyydelle täysin vastakkaista olemista.
Mitä olen huomannut, niin nämä "sarkasmin" rakastajat etenkin netissä ovat narsistipiirteisiä taikka tunnepuutteisia miehiä, jotka oikeuttavat loppuun asti ilkeän käytöksensä ja sarkasminsa - he eivät näe siinä MITÄÄN vikaa. Heillä on asenne, että sarkasmi on nerojen tyyli ja he ovat neroja. Ei hyvää päivää.... Ja kun joku ei tykkää heidän ilkeilystään, niin se ei vain "tajua" heidän neroa tyyliään. Ei hyvää päivää.....
Niin että sinuna en olisi liian huolissani. Sinulla on kykyä aivojen ja sydämen käyttöön ok. Jos olet irroittelut kusipäisesti ja letkautellut nälväisyjä ja heittoja, niin jatkossa rajoita sellaisten kanssa, joihin sellainen sattuu. Esim. jos ystäväsi on jätetty, niin ei kannata mennä heittämään kutsuilla, että kannattaako ahtaa kakkua, pahempaa kuin dumpattu on olla lkäski ja dumpattu hahhaa.
Sitten taas jos sulla on kusipäista vettuilua harrastava kaveri, niin sen kanssa voitte toisianne "sarkasmoida" loputtomiin ja teillä on hauskaa.
Pointti. Otat huomioon mitä teet ja keiden kanssa, niin että on ok.
Ja ei, vänkääjäkommentoijat, tämä ei tarkoita että pitäisi varpaillaan mennä kaikkialla jottei kehenkään vaan satu mikään. Vaan normaalia huomioimista siitä mitä tekee ja mikä on ok.
Väistämättä joskus tulee ihan tahtttomastikin loukanneeksi toisia. Niin etttä silleen vaan, että ei lähde kiusaamaan vaan on ihan kohtuu silleen ei paskasti.
Mun ajatusmaailmassa sarkasmi liittyy keskenkasvuisuuteen ja edes jonkinasteiseen kusipäisyyteen.
Kun kasvoin aikuiseksi ja murrosikä jäi, jäi myös sarkasmi.
Sitten tutustuin mieheen, joka osoittautui kusipäiden kuninkaaksi, kuitenkin piilosellaiseksi. Hänen harjoittamansa henkinen väkivalta ja piilokiusaaminen laukaisi minussa sarkasmin ja vit**ilun, mitä en ollut tehnyt vuosikymmeniin. Meni joitain kuukausia eromme jälkeen, kun vihdoin palauduin itsekseni. Olin jo huolissani siitä, mikä mulkku minusta kuoriutuukaan.
Miksi siitä pitäisi päästä eroon? Työpaikalla noin 1/3 ymmärtää yleensä mistä vitsailen, ja tämä kaikki on hyväntahtoista huumoria. Brittihuumoria.
Vierailija kirjoitti:
Mun ajatusmaailmassa sarkasmi liittyy keskenkasvuisuuteen ja edes jonkinasteiseen kusipäisyyteen.
Kun kasvoin aikuiseksi ja murrosikä jäi, jäi myös sarkasmi.
Sitten tutustuin mieheen, joka osoittautui kusipäiden kuninkaaksi, kuitenkin piilosellaiseksi. Hänen harjoittamansa henkinen väkivalta ja piilokiusaaminen laukaisi minussa sarkasmin ja vit**ilun, mitä en ollut tehnyt vuosikymmeniin. Meni joitain kuukausia eromme jälkeen, kun vihdoin palauduin itsekseni. Olin jo huolissani siitä, mikä mulkku minusta kuoriutuukaan.
Luin mielenkiinnolla. Koen samoin, yhdistän sarkasmin kusipäisyyteen ja vettuilemiseen. Sitähän se yleensä onkin. Henkistä väkivaltaa. TOSIN sarkasmi voi olla kohdistumattomana/yksilöimättömänä ok huumoria, siis jos sillä ei ole kohdetta vaan sanotaan sarkastisesti asiantiloista. Mutta usein vaan sarkasmia käytetään letkauttelutyylinä. Elikkä vaatisi varmaan enemmän taitoa, jos sarkasmia käytettäisiin sen vähemmin osattuun tapaan kohdistuen asioihin ja asiantiloihin, yhteiskuntaan jne.
Onneksi pääsit tuosta sortajasta eroon. Negatiivinen myrkkyenergia ulos, vaikutusenergia ulos. Nuo ovat sokeita toiminnalleen, henkisen väkivallan käyttäjät tarvitsevat toisen johon purkaa ja käyttää valtaa. Nyt olet vapaudessa. Ja energiat bäkkiin.
Sarkasmi on puolustusmekanismi.
Kehitä itsesi.
Harva jaksaa kuunnella tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin myös sarkastinen ja kyyninen.
En oikein uskonut mihinkään, pidän ihmisiä aika tolloina yleisesti.
Hankin koiran ja oarannuin TÄYSIN kyynisyydestä ja kyynisyyden aikaansaamista sarkasmista.
N34, tekniikan tohtori
Kuka v...u kysyi ammattiasi????!!!🤣🤣 MYÖTÄHÄPEÄ!!!!!
N100, professori
Ap jatkaa: ongelma ilmenee usein kun ollaan isommalla porukalla. Menee joku ihme show-moodi päälle. Kahdenkesken olen kuin eri ihminen ja osaan silloin löytää oikeat sanat aivan eritavalla.