Ulkomailla asuminen. Kokemuksia kellään?

Up

On pitkäaikainen kokemus.

https://www.facebook.com/groups/1578390962388532/

liity tänne. Tosi mukavahenkinen palsta.  Itse kuulun sinne, vaikka en edes ole ulkosuomalainen ja aina saan ystävällisä vastauksia ihmettelyihini , kysymyksiin.

Loistavia kokemuksia. Missään en ole tykännyt asua niin vähää kuin Suomessa. Kokemusta Englanti, Thaimaa, Belgia, Latvia.

Joo, kokemusta on Luxemburgista, Ranskasta ja Saksasta493

Vierailija kirjoitti:

Loistavia kokemuksia. Missään en ole tykännyt asua niin vähää kuin Suomessa. Kokemusta Englanti, Thaimaa, Belgia, Latvia.

Mikä teki noista maista sinulle tärkeitä ja hyviä  ? Minkä alan töitä teet ?Oletko suoman kansalinen ? Mihin verot ?

Tunsin vapautuneeni kun pääsin pois Suomesta. Suomessa kun viettää edes viikon vaikkapa kesälomalla niin alkaa heti ahdistamaan. Samat ihmiset, samat rakennukset, sama alakuloisuus vallitsee koko maassa. Sää surkea, palkat surkeat, verotus korkea. Eipä ole syitä palata kirjoille Suomeen, sukulaisissa voi sen viikon käydä vuodessa. 

Kokemusta Saksasta ja Briteistä, viihdyin oikein hyvin etenkin Saksassa ja palaan toivottavasti vielä takaisin. Suomessa en jostain syystä tunnu viihtyvän yhtä hyvin, ja minulla on jatkuva kaipuu maailmalle, vaikka kotimaa on tietenkin rakas ja asiat toki toimivat ainakin suomalaiselle hyvin Suomessa. Haluaisin kokeilla asumista myös Euroopan ulkopuolella.

Suosittelen muuttamaan, ihan vaikka vain lyhytaikaisesti. Varmasti avartava kokemus, pidit siitä lopulta tai et. Ehkä kannattaa valita joku "helppo" Euroopan maa alkuun jos jännittää. 😁Sellainen, joka on kulttuurisesti lähellä Suomea

Vierailija kirjoitti:

Tunsin vapautuneeni kun pääsin pois Suomesta. Suomessa kun viettää edes viikon vaikkapa kesälomalla niin alkaa heti ahdistamaan. Samat ihmiset, samat rakennukset, sama alakuloisuus vallitsee koko maassa. Sää surkea, palkat surkeat, verotus korkea. Eipä ole syitä palata kirjoille Suomeen, sukulaisissa voi sen viikon käydä vuodessa. 

Missä asut?

Kulttuurishokki tulee kun menee ja jotkut ei pääse niistä kulttuurieroista yli koskaan. Sitten palatessa sama uudestaan, kokee uudestaan kulttuurishokin kun on tottunut jonkun verran siihen toiseen kulttuuriin. Erittäin stressaavaa ja pitää olla rahaa säästettynä esimerkiksi kymppitonni. Suurin osa ongelmista liittyy yleensä rahaan. Alkuun tulee sellainen hurmos kun moni suomesta tuttu ankeus puuttuu sitten alkaa ärsyttää paikalliset hölmöydet. Rahaa ja kielitaitoa vaaditaan. Naisille riittää hyväksikäyttäjiä jonoksi asti.

Ihan persoonasta kiinni, toisille sopii ja sitten riippuu myös maasta minne menee, joku kulttuuri sopii jollekkin ja joku toiselle. Kannattaa käydä kirjastossa ja hankkia tietoa etukäteen ettei mene ihan väärään maahan ;D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunsin vapautuneeni kun pääsin pois Suomesta. Suomessa kun viettää edes viikon vaikkapa kesälomalla niin alkaa heti ahdistamaan. Samat ihmiset, samat rakennukset, sama alakuloisuus vallitsee koko maassa. Sää surkea, palkat surkeat, verotus korkea. Eipä ole syitä palata kirjoille Suomeen, sukulaisissa voi sen viikon käydä vuodessa. 

Missä asut?

Vietnam

Muutaman vuoden olen nyt asunut ja ihan hyvin viihtynyt. Arki rullaa puolison kanssa aika samalla lailla kuin Suomessakin, maassa toki maan tavalla ja esimerkiksi jotkin arkiset asiat (vuokrasopimukset, pankkiasiat jne.) eivät hoidu ihan niin helposti kuin mihin Suomessa on tottunut.

Jos sinulla on halu ja mahdollisuus lähteä kokeilemaan elämää ulkomailla kannattaa mielestäni aina lähteä. Takaisin kotimaahan voi palata mutta ei tarvitse harmitella sitä ettei tullut kokeiltua jotain uutta.

Kolme päivää komennuksella Helsingissä, en suosittele.

Muista sanoa taikasana asylum rajalla (mielisairaala).

Vierailija kirjoitti:

Kulttuurishokki tulee kun menee ja jotkut ei pääse niistä kulttuurieroista yli koskaan. Sitten palatessa sama uudestaan, kokee uudestaan kulttuurishokin kun on tottunut jonkun verran siihen toiseen kulttuuriin. Erittäin stressaavaa ja pitää olla rahaa säästettynä esimerkiksi kymppitonni. Suurin osa ongelmista liittyy yleensä rahaan. Alkuun tulee sellainen hurmos kun moni suomesta tuttu ankeus puuttuu sitten alkaa ärsyttää paikalliset hölmöydet. Rahaa ja kielitaitoa vaaditaan. Naisille riittää hyväksikäyttäjiä jonoksi asti.

Ihan persoonasta kiinni, toisille sopii ja sitten riippuu myös maasta minne menee, joku kulttuuri sopii jollekkin ja joku toiselle. Kannattaa käydä kirjastossa ja hankkia tietoa etukäteen ettei mene ihan väärään maahan ;D

Ei kymppitonni riitä säästöiksi oikein missään. Nykyään suositellaan jopa kahden tai kolmenkin vuoden elämisen kuluja vastaavat säästöt, eikä maasta toiseen muuttaminen ja asettuminen ole ilmaista. Täytyy olla säästöjä ja/tai työpaikka.

Costa Del Crime

Intia, Kanada, USA. Suomeen en muuta.

Autismin kirjoilla olevalle on ulkomailla asuminen vapauttava kokemus, kun omat omituisuudet menee ulkomaalaisuuden piikkiin eikä vierasmaalaisen odoteta ymmärtävän kaikkia "oikeita" käyttäytymistapoja. Olen asunut suurimman osan aikuiselämästäni ulkomailla ja se on kyllä minulle helpompaa kuin mitä Suomessa oleminen on ollut.

Vieras piruhan sitä kumminkin on, eikä vierasta kulttuuria opi tuntemaan muutamassa vuodessa, kielitaito ja alkuasukaspuoliso helpottaa siinä.

Varaudu hankaluuksiin jos aiot palata kotimaahan pidemmän ulkomailla oleskelun jälkeen, Suomi muuttuu nopeaa vauhtia, ja yli kymmenen vuoden jälkeen voi pudota kärryiltä.

Asuin muutaman vuoden Yhdysvalloissa. Yleisesti ottaen nautin koko ajasta. Kulttuurishokki toki iski sekä siellä että vielä pahemmin paluumuuton jälkeen. Eniten hyötyä saavutetun kielitaidon sekä tutkinnon lisäksi oli siitä, että opin arvostamaan monia asioita Suomessa. Ja tuo aika helpotti myös hyväksymään Suomen korkeat verot kun ymmärtää hyvin, mitä niistä saa vastineeksi.

En asu kaukana Suomesta vaan Saksassa, eikä kulttuurierojakaan juuri ole. Olen asunut täällä monta vuotta, täällä syntyneet lapsenikin ovat jo aikuisia.

Puhun 8 meillä olleen suomalaisen au-pairin suulla nyt kun sanon, että vuosi Saksassa, jo koulusta opeteltua kieltä arjessa käyttäen, uusiin asioihin toki törmäten, mutta perheenjäsenenä perusturvallisuuden omaten oli uskomattoman hyvä kokemus, joka antoi itsetuntoa ja avarsi horisonttia ja samalla - etäisyyden kautta - opetti näkemään, miten erinomainen maa Suomi on!

Heistä, arkea ulkomailla nähneistä, ei koskaan tule niitä, jotka Suomea haukkuen ryntäävät naiiveina ah-niin-ihanaan Espanjaan tai Amerikkaan tai muualle, ottamatta asioista (asunnot, palkka, vakuutukset, koulut, hintataso, lastenhoito, lomapäivät j.n.e) selvää.