Mitä ajattelet ihmisestä joka on aina hyvällä tuulella, onnistuu kaikessa tekemisessä eikä tuhlaa energiaa negatiivisuuteen

Ei ole vielä tullut yhtään sellaista vastaan. On tekopositiivisia, jotka ovat lopulta ihan yhtä toksisia kuin kaikesta valittavat pessimistit.

Minä olen tuollainen. En toki aina hyvällä tuulella, mutta en jää negatiivisuuteen vellomaan. Vihaisena teen kaikki tekemättömät hommat ja se saakin jo paremmalle tuulelle..

Saa varmasti paljon ka*kaa niskaansa. Suomi on pienten kateellisten mielien maa. Onnellista elämää toki hänen kannaltaan kuitenkin, hyvällä tuulella on sina mukavampi olla kuin pahalla :)

Vierailija kirjoitti:

Suomessa positiivisuutta pidetään epäilyttävänä ja syyttä hymyilevä ihminen näyttää tyhmältä. Suomessa älyköt ovat kyynisiä. Negatiivisuus on kypsää ja positiivisuus naiivia.

Oikeasti viisaimmat meistä ovat käyneet läpi tämän sirkuksen ja ymmärtävät, miten tärkeää on tehdä elämästään elämisen arvoinen. Se että vaikuttaa jonkun kalkkiksen silmissä feikiltä hihhulilta, on pieni hinta onnellisesta ja rikkaasta elämästä.

Näin, lisäksi ei onnellisen ihmisen tarvitse olla koko ajan suupielet korvissa, toivotella hyviä päivän jatkoja jne. , vaan onnellisuus näkyy kyllä muutenkin.

Jos aina onnistuu tekemisissään, niin silloin tulee kyllä mieleen, että ei varmaan hirveesti mitään uutta ja itselle vierasta tee. Mulla on positiivinen asenne, mutta en minäkään aina onnistu, jos teen jotakin ihan uutta josta ei ole kokemusta. En myöskään ole aina hyvällä tuulella, koska välillä väsyttää ja on nälkä. Lisäksi olen sen verran myötäelävä ihminen jonka peilisolut toimivat, niin että en ole immuuni yleiselle ilmapiirille. Jos se esim. jossain asiakaspalaverissa on yleisesti äkäinen, niin kyllä siitä osa tarttuu, mikä ei välttämättä ole huono asia, jos sen tunnetilan ei anna liikaa vallata itseään. Mulla nimittäin on yksi työkaveri joka ei tässä suhteessa ns. osaa lukea huonetta ja täytyy sanoa, että se sen alituinen hyväntuulisuus ei tosiaankaan auta tilanteessa, jossa vastapuoli on myrtsinä :D

Onnellisuus on asenteesta kiinni.

Kun aina onnistuu kaikessa on helppoa olla aina hyvällä tuulella eikä negatiivisuus vie energiaa.

Valitettavasti tuo ei toimi toisin päin eli vaikka olisi kuinka hyväntuulinen ja vailla negatiivisuutta niin asiat menee silti jatkuvasti päin sitä itseään eikä mikään onnistu edes toisella/kolmannella yrittämisellä.

Sen jälkeen alkaa se hyväntuulisuus karista ja asiat menee edelleen päin veetä.

Vierailija kirjoitti:

Onnellisuus on asenteesta kiinni.

Lähinnä mielialalääkityksen vahvuudesta kiinni. Tarpeeksi tujut tabut ja kaikki on oikein mainiosti ja olo oikein onnellinen.

Sen sijaan reaalimaailmassa tosiasioiden kanssa silmätysten elävä ei onnellisuuttaan voi asenteella muovata.

Känni voi auttaa, mutta sekin vain hetkeksi.

Vierailija vierailija qw34 kirjoitti:

Teeskentelyä. Mikään ei ole niin hirveän näköistä kuin tekopirteä pakotettu hymyily. Yleensä tämä ihmistyyppi hymyilee ja makeilee edessä ja on toki sosiaalisesti lahjakaskin usein, mutta ovat kyllä selän takana niitä pahimpia selkäänpuukottajia. Kroonisesti aina iloiset ovat älyllisesti heikkolahjaisia.

Vedit mutkat suoraksi. Olen ap:n kuvailema ihmistyyppi. Peruspositiivinen, en jää murehtimaan ja teen kaikenlaista. Ihmiset ei tosin tiedä esim kuinka paljon haen tietoa, ennen kuin teen asioita. En myöskään ole lainkaan tekopirteä, pidän sellaisia ärsyttävinä kanoina, mutten jää siihenkään vellomaan, kyllä heillekin varmasti kavereita löytyy ilman minuakin.

Olen positiivinen, aikaansaava, ahkera, tunnollinen, en valita turhista, olen henkisesti vahva (todistetusti, en selitä tähän), älykäs (mensan jäsen), vaativa asiantuntijatyö on minulle helppoa, joten työt ei kuormita.

Kateellisten takia pitää vaan olla vaatimaton. Mitäs teit viikonloppuna -kysymykseen vastaan 'enpä mitään erityistä', vaikka pesin matot, poimin 20 mustikoita, juoksin 10km, järjestin vuoden valokuvat kansioon ja järjestin juhlat kehitysvammaisen lapseni luokalle.