Yöllä vanhempien viereen tepsuttava 4-vuotias, apua kaivataan..

Saattaa olla myös ns. yöllinen kauhukohtaus, kun itkee (googleta). Ikä sopisi myös kuvaan.

jokaisesta omassa sängyssä nukutusta yöstä oli seuraavana aamuna luvassa pieni palkinto. Ei mitään suurta, mutta tyyliin tarkka-arkki tai hiuspinni tms. Tehosi heti, vaikka toki takapakkiöitä välillä tuli. Se kyllä sitten harmitti, ettei saanut mitään palkintoa aamulla ja seuraava yö taas nukuttiin omassa sängyssä. Vähitelle omassa sängyssään nukkumisesta tuli niin tavanomaista, että sitten todettiin että saa nyt yhden isomman ns. loppupalkinnon, kun on kerran jo niin iso että on oppinut nukkumaan kokonaan omassa sängyssään. Sai valita kaupasta jotain (ei sekään mitään järin suurta ollut, muistaakseni tarrakirja, johon sai liimata kaikki aiemmin saamansa tarrat) eikä sen koomin ole palkintojen perään kysellyt.



Toki voi tehdä myös niin, että saa omassa sängyssään nukutusta yöstä rastin ruutuun ja kun on tietty määrä rasteja, niin saa sitten jonkun palkinnon.

Meillä on auttanut seuraava:



Kuten edellinenkin kirjoittaja ehdotti, tehkää esimerkiksi paperille ruudukko tai laita tarravihon sivu seinään, lapsen sängyn viereen seinään kiinni. Jo hyvissä ajoin päivällä juttelette lapselle iloisesti, miten meillä on nyt tästä lähtien kivaa kun äiti ja isi eivät ole aamulla niin väsyneitä, kun sinä olet jo iso tyttö/poika ja osaat nukkua omassa sängyssä aamuun asti. Illalla vielä samat jutut uudestaan. Ja katsotte yhdessä niitä hienoja tarroja, joita saa aina yhden hyvin nukutun yön päätteeksi.



2-vaiheisuus tarkoittaa sitä, että teillä on myös varasysteemi josta juttelette lapsen kanssa etukäteen ja näytätte miten se toimii: Isän ja äidin sängyn vieressä lattialla on patja, johon saa tulla nukkumaan jos omassa huoneessa nukkuminen ei jostain syystä enää tunnukaan keskellä yötä hyvältä. Sänkyyn ei saa kiivetä, että isi ja äitikin saisivat nukkua, mutta patjalle saa tepsuttaa hiljaa. Tällaisista öistä ei saa tarroja, mutta voi silti kehua lasta aamulla hiljaa hipsimisestä.



Toivottavasti yönne paranevat! Varmasti vaihe on vain ohimenevä,m mutta eihän se silmät ristissä töihin raahustavaa paljon lohduta...

Joskus tullaan joku yö ja sitten ei kuukauteen kertaakaan.

Itse en kyllä kieltäisi viereen tuloa - sillä muistan itsekin vielä miten hyvä oli että pääsi vanhempien viereen, kun oli nähnyt painajaisia. Aika kauheeta olis ollut, jos se olis ollut kiellettyä ja olis jonkun tarran voimalla pitänyt pysyä omassa sängyssä, kun ihan oikeasti pelotti.

Eri asia on kai sitten jos viereen tulo on vaan jonkinlainen tapa.

Yleensä kannan lapsen takaisin omaan sänkyyn, kun on nukahtanut, jos en saa itse nukuttua. Toi patja vanhempien huoneessa vois olla kokeilemisen arvoinen idea.

Eli jos lapset yöllä tulevat meidän makuuhuoneen ovelle tai sänkyyn, niin sanotaan ihan ystävälliseen sävyyn että yöllä kaikki nukkuvat omissa sängyissään, koska muuten tulee liian ahdasta eikä kukaan saa nukuttua, ja aamulla saa sitten tulla meidän sänkyyn hetkeksi makoilemaan. Tämä on muutamaa pientä protestia lukuunottamatta mennyt 3v ja 4.5v lapsille hyvin perille, ja aamuisin vietetään usein sitten pieni hetki vierekkäin ennen kuin noustaan.

Täytyy tehdä kunnon suunnitelma, jota lähdemme koko perheen voimin toteuttamaan. Kiitos kirjavihjeestä. Yritän löytää sen. Meillä nimittäin yleensäkin tarinat jäävät lapsen mieleen hyvinkin voimakkaasti.

Olen myös miettinyt voiko olla haitallista lapselle, jos ei pääse viereen, kun siihen on ihan selkeä tarve.

Tämä nukkumisjuttu ja viereen päästäminen on niin hassu juttu. Ennen kuin minulla oli omaa lasta, en kerrassaan voinut käsittää, että joku päästää lapsen nukkumaan viereensä... :)

Tuttu juttu!

Meillä nyt jo 5 ja 6 vuotiaat tytöt sekä 2 vuotias poitsu.



POika on alusta saakka nukkunut omassa sängyssään eikä ole väliin tullut. Tyttöjen kanssa onkin ollut aina sellaista " yöjuoksua" ihan vauvasta saakka.

Molemmat on tosi levottomia myös ja tulivat vuosia joka yö meidän väliin. Sit alkoi kypsyttää kun aloin odottaa junioria ja olin ison masun kanssa sängyn laidalla kun neidit valtasivat pedin.

Päätimme ottaa patjasysteemin käyttöön.

Eli jos pelottaa yöllä niin saa tulla, mut patjalle.

Se alkoin toimia tosi hyvin. Alkuun molemmat tulivat tyynyineen ja peittoineen lähes joka yö, pikkuhiljaa kerrat harventuivat pariin kertaan viikossa, ja sitten lopulta muutamaan kertaan kuukaudessa. Ihan älyttömän helposti, ja kaikkien uni parani! SUOSITTELEN LÄMPIMÄSTI KOKEILEMAAN!

En oikein tässä hommassa usko sellaiseen kiristykseen enkä lahjontaankaan. Ymmärrän lasta, joka pelkää nukkua yksin ja äidin ja isän vieressä olisi niin turvallista. Se vaan on niin, että itse kun olen hyvin herkkäuninen, en sitten nuku jos muksu heittelehtii siinä välissä. Tämä ollut hyvä kompromissi kaikille.

Patja on todellakin ollut olemassa jo keväästä saakka, tosin se on edelleen alkuperäisessä paketissaan siis käyttämättömänä. Ajattelimme, että laittaisimme sen pojan huoneeseen sängyn viereen ja me aikuiset menisimme sinne, kun hänelle tulee aikuisen kaipuu.



Täytyy uudelleen miettiä, olisiko se sittenkin viisasta siten, että patja on makuuhuoneessa. Mieheni totesi, että jos patja on makuuhuoneessa, poika hivuttautuu viereemme, kun olemme nukahtaneet. Miten teillä muilla on käynyt? Miten lapsi on pysynyt patjalla?



Hohoijaa... uskon, että tällä hetkellä joku nauraa tälle pohdinnalle. Tämä on meille kuitenkin yllättävänkin iso juttu, joten kiitos teille, jotka olette viitsineet viestiini vastata :)

Kyllä meillä lapset ainakin ovat tyytyneet siihen, että ovat saaneet tulla äidin ja isin makuuhuoneeseen nukkuman, vaikkakin patjalle! Pientä protestia siitä välillä yritti tulla, mutta kun vaihtoehdoiksi annettiin, että joko oma sänky tai patja niin ei siinä mitään, siihen nukahtivat!

Pääasia, että lapsella on turvallinen olo.