Miten lapsuusajan kiusaamiskokemukset vaikuttavat sinuun nyt aikuisena?

Varmaan monessa tapauksessa kiusaaminen oli lapsen ymmärtämättömyyttä. Mutta, eihän ihmisen luonne koskaan muutu, tämä on kiistaton tosiasia. Minä tapasin kiusaajani, nyt yli 40-vuotiaan perheellisen henkilön, joka edelleen käyttäytyi yhtä typerästi. En tietenkään jäänyt hänen kanssaan keskustelemaan, kun totesin saman idiotismin jatkuvan, vaan poistuin paikalta jättäen hänet suu auki kesken lauseensa keskelle kaupan käytävää. Tässä tapauksessa ihminen on ilkeä ja pahantahtoinen, ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki olisivat tällaisia.

Ei oikeastaan muuten kuin etten kovin nopeasti päästä ketään lähipiiriin ja omia lapsia en ole koskaan halunnut, koska en kykene heitä suojelemaan millään tavalla sattummanvaraiselta ja mielivaltaiselta kohtelulta. Itse kykenen pitämään puoleni ketä tahansa vastaan.

Ymmärtää että kiusaaminen johtuu aina kiusaajan omista jutuista: huonosta itsetunnosta, pahuudesta; persoonallisuushäiriöstä, huonosta lapsuudesta tms. Näkee ilmiön läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siinä että en mene spontaanisti ihmisten luo juttelemaan tai osaa tulkita milloin olen tervetullut. Töissä tämä näkyy siinä että odotan jollain tavalla kutsua esim. kahveille tai lounaalle, kun pelkään että saatan tuppautua seuraan johon minua ei haluta. Välillä työnnän itseni mukaan ja hyvinhän se on mennyt ainakin omasta mielestäni, mutta työstämistä tämä vaati. Tällaista se voi olla esim. ulkopuoliseksi jätetyille ja muutenkin kiusatuille. 

Aika ylitulkintaa!

Mene pois täältä typerä koulukiusaaja. Monella elämä riekaleina julman  kiusaamisen takia. Kehtaat kommentoida vielä täällä. Olet säälittävä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtää että kiusaaminen johtuu aina kiusaajan omista jutuista: huonosta itsetunnosta, pahuudesta; persoonallisuushäiriöstä, huonosta lapsuudesta tms. Näkee ilmiön läpi.

Kiusaaja alapeukuttaa :D

Ei mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan monessa tapauksessa kiusaaminen oli lapsen ymmärtämättömyyttä. Mutta, eihän ihmisen luonne koskaan muutu, tämä on kiistaton tosiasia. Minä tapasin kiusaajani, nyt yli 40-vuotiaan perheellisen henkilön, joka edelleen käyttäytyi yhtä typerästi. En tietenkään jäänyt hänen kanssaan keskustelemaan, kun totesin saman idiotismin jatkuvan, vaan poistuin paikalta jättäen hänet suu auki kesken lauseensa keskelle kaupan käytävää. Tässä tapauksessa ihminen on ilkeä ja pahantahtoinen, ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki olisivat tällaisia.

Jotkut muuttuu jotkut ei. Jotkut elää teini-iän typeryydessä vaikka lapsena oli aivan erilainen. Mikä muutos se oli mun kohdalla? No se typerä teini-ikä. Kiusasin olin typerä mutta sitten palauduin siksi mikä olin ennen kovaa ylä-aste maailmaa. Tuli muutos aikuiseksi ja se lapsuuden persoona heräsi taas esiin.

Tieteen kuvalehden mukaanko se oli? että sama ihminen on aivan eri ihminen 14 vuotiaana kuin 74 vuotiaana tai jotain vastaavaa. Aina on niitä synnynnäisesti pahoja, pahoiksi muokkautuneita ja hyviä jne. Ihmisen elämänkokemuksia ei voi tietää.

Olen ollut suurimman osan elämääni työtön, nyt olen sairaseläkkeellä masennuksen vuoksi. Mitään parisuhteita ei ole ollut. Ei juuri kavereitakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan monessa tapauksessa kiusaaminen oli lapsen ymmärtämättömyyttä. Mutta, eihän ihmisen luonne koskaan muutu, tämä on kiistaton tosiasia. Minä tapasin kiusaajani, nyt yli 40-vuotiaan perheellisen henkilön, joka edelleen käyttäytyi yhtä typerästi. En tietenkään jäänyt hänen kanssaan keskustelemaan, kun totesin saman idiotismin jatkuvan, vaan poistuin paikalta jättäen hänet suu auki kesken lauseensa keskelle kaupan käytävää. Tässä tapauksessa ihminen on ilkeä ja pahantahtoinen, ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki olisivat tällaisia.

Jotkut muuttuu jotkut ei. Jotkut elää teini-iän typeryydessä vaikka lapsena oli aivan erilainen. Mikä muutos se oli mun kohdalla? No se typerä teini-ikä. Kiusasin olin typerä mutta sitten palauduin siksi mikä olin ennen kovaa ylä-aste maailmaa. Tuli muutos aikuiseksi ja se lapsuuden persoona heräsi taas esiin.

Tieteen kuvalehden mukaanko se oli? että sama ihminen on aivan eri ihminen 14 vuotiaana kuin 74 vuotiaana tai jotain vastaavaa. Aina on niitä synnynnäisesti pahoja, pahoiksi muokkautuneita ja hyviä jne. Ihmisen elämänkokemuksia ei voi tietää.

Ei kiusaaminen ole missään iässä hyväksyttävää. Siihen pitää aina puuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan monessa tapauksessa kiusaaminen oli lapsen ymmärtämättömyyttä. Mutta, eihän ihmisen luonne koskaan muutu, tämä on kiistaton tosiasia. Minä tapasin kiusaajani, nyt yli 40-vuotiaan perheellisen henkilön, joka edelleen käyttäytyi yhtä typerästi. En tietenkään jäänyt hänen kanssaan keskustelemaan, kun totesin saman idiotismin jatkuvan, vaan poistuin paikalta jättäen hänet suu auki kesken lauseensa keskelle kaupan käytävää. Tässä tapauksessa ihminen on ilkeä ja pahantahtoinen, ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki olisivat tällaisia.

Jotkut muuttuu jotkut ei. Jotkut elää teini-iän typeryydessä vaikka lapsena oli aivan erilainen. Mikä muutos se oli mun kohdalla? No se typerä teini-ikä. Kiusasin olin typerä mutta sitten palauduin siksi mikä olin ennen kovaa ylä-aste maailmaa. Tuli muutos aikuiseksi ja se lapsuuden persoona heräsi taas esiin.

Tieteen kuvalehden mukaanko se oli? että sama ihminen on aivan eri ihminen 14 vuotiaana kuin 74 vuotiaana tai jotain vastaavaa. Aina on niitä synnynnäisesti pahoja, pahoiksi muokkautuneita ja hyviä jne. Ihmisen elämänkokemuksia ei voi tietää.

Monessa tapauksessa ne kiusatut eivät koskaan palaudu ns. normaaleiksi itseikseen. Mietipä sitä.

Jotkut muuttuu jotkut ei. Jotkut elää teini-iän typeryydessä vaikka lapsena oli aivan erilainen. Mikä muutos se oli mun kohdalla? No se typerä teini-ikä. Kiusasin olin typerä mutta sitten palauduin siksi mikä olin ennen kovaa ylä-aste maailmaa. Tuli muutos aikuiseksi ja se lapsuuden persoona heräsi taas esiin.

Tieteen kuvalehden mukaanko se oli? että sama ihminen on aivan eri ihminen 14 vuotiaana kuin 74 vuotiaana tai jotain vastaavaa. Aina on niitä synnynnäisesti pahoja, pahoiksi muokkautuneita ja hyviä jne. Ihmisen elämänkokemuksia ei voi tietää.[/quote]

Ei kiusaaminen ole missään iässä hyväksyttävää. Siihen pitää aina puuttua.[/quote]

Ei niin olekaan. mutta varmasti monet ovat käyneet kouluajan läpi ja tietävät mitä se voi pahimmillaan olla. Asiat eivät ole muuttuneet eivätkä varmaan muutu täysin. Se on teini-ikä mikä saa jotkut ihmiset sekoilemaan pahasti.

Hyväksyttävää se ei ole mutta valitettavan normaalia joillakin enemmän joillakin vähemmän. Moni asia maailmassa ei ole hyväksyttävää mutta näitä ikäviä ilmiöitä on niin kauan kun on ihmisiä ja erilaisia persoonia ihmisissä.

Koululuokat saisivat olla pieniä, paljon eri kouluja ja opettajia. Sitähän se ei ole ollut aikohin. Ongelmat kasaantuu.

On vaikuttanut niin, että tunnistan aikuisena persoonallisuushäiriöiset tai muuten epävarmat kiusaajat työelämässä ja muutenkin. Puutun toisten kiusaamiseen ja joskus ystävällisesti neuvon myös lapsia huomatessani kiusaamista jonkin ominaisuuden vuoksi.

On vaikuttanut niin, että tunnistan aikuisena persoonallisuushäiriöiset tai muuten epävarmat kiusaajat työelämässä ja muutenkin. Puutun toisten kiusaamiseen ja joskus ystävällisesti neuvon myös lapsia huomatessani kiusaamista jonkin ominaisuuden vuoksi.

Ei enää mitenkään. Olen käsitellyt asian ja siirtynyt elämässäni eteenpäin. Traumaan kiinni jääminen estää kehityksen ja vain pilaa omaa elämää.

Jaa-a.

Hyvinä puolina: ihmisten hylkäämäksi tuleminen jalosti selviytymiskeinokseni näyttämisen halun, opiskeluvimman. Minun oli helppoa lähteä synnyinpaikkakunnalta. Minun on helppo luopua kodeista, ihmissuhteista, tavaroista. Menetyksien hyväksymisen kyky on mainio.

Huonoina puolina: Yksinäisyys ja kyvyttömyys luottaa ihmisiin. En siedä joitain ihmisryhmiä. Sietämättömyyden rajat mukailevat traumojani: teinityttölaumat ja tietynoloiset lippalakkipojat ovat vastenmielisiä. Jopa yksi tietty värisävy on erityisen vavahduttava, koska siihen väriin pukeutunut poika hakkasi minut. En viihdy vapaamuotoisissa tilanteissa vaan tarvitsen aina statuksen turvakseni. Pitää olla fiksuin, verkostoitunein ja tehokkain.

Iän karttuessa palaan pikkuhiljaa touhukkaaksi, hiukan omalaatuiseksi poikatytöksi ja näen itseni paremmin. Kiusaaminen siirsi minuun samaa julmuutta ja ankaruutta, jolla minua kohdeltiin. Pidän silti ääliönä jokaista, joka kuvittelee tämän olleen muka lahja; että oli muka hyvä, että minusta tuli kylmempi, erakoituneempi, epäluuloisempi. Olisin mieluummin tavoitellut tavallisempia asioita, kuten perhettä. Mutta se turvallisuudentunne ei olekaan koskaan palannut minuun, se kyky luottaa toisiin ihmisiin.

Joten elän yksin ja olen se julma harpyija siskoni perheen suojelijana, se joka varmistaa että suvun tytöt saavat vähän kivemman lapsuuden kuin itse sain :)

Kerron kiusaajastani lapsilleni, sillä hän on psykiatrina ja työskenteli kotikaupungissani. Kiulukiussajani rääkkäsi myös eläimiä ja kehuskeli sillä. Ainakin kiusaajan isä hyväksyi kiusaamisen. Kiusaaminen ei unohdu. Nykyisinkään ei ole keinoja koulukiusaamiseen.

kasvakaa aikuiseks :D vieläkö vanhempien erokin on syy teijän epäonnistuneisiin suhteisiin

Vierailija kirjoitti:

Kerron kiusaajastani lapsilleni, sillä hän on psykiatrina ja työskenteli kotikaupungissani. Kiulukiussajani rääkkäsi myös eläimiä ja kehuskeli sillä. Ainakin kiusaajan isä hyväksyi kiusaamisen. Kiusaaminen ei unohdu. Nykyisinkään ei ole keinoja koulukiusaamiseen.

Jos lähdetään psykologisoimaan asiaa niin eläinten rääkkääminen lapsuudessa on erittäin vahva indikaattori psykopatiasta. Jännä, että kiusaajasi ryhtyi nimenomaan psykiatriksi. Ammatissa kun olisi hyvä olla empatiakykyä ja eläinten rääkkääminen ja kiusaaminen viittaa siihen, että sitä ei ole ollenkaan. Toisaalta psykiatri on valta-asemassa ja valta houkuttaa sosiopaatteja/psykopaatteja.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan monessa tapauksessa kiusaaminen oli lapsen ymmärtämättömyyttä. Mutta, eihän ihmisen luonne koskaan muutu, tämä on kiistaton tosiasia. Minä tapasin kiusaajani, nyt yli 40-vuotiaan perheellisen henkilön, joka edelleen käyttäytyi yhtä typerästi. En tietenkään jäänyt hänen kanssaan keskustelemaan, kun totesin saman idiotismin jatkuvan, vaan poistuin paikalta jättäen hänet suu auki kesken lauseensa keskelle kaupan käytävää. Tässä tapauksessa ihminen on ilkeä ja pahantahtoinen, ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki olisivat tällaisia.

Tiedän myös monia sellaisia, jotka ovat muuten harmittomia ja hyväntahtoisia, mutta ovat silti menneet mukaan kiusaamiseen, koska eivät ole uskaltaneet vastustaa pääkiusaajia. "Joukossa tyhmyys tiivistyy".

Mulla on huono itsetunto. En koskaan tunne olevani tarpeeksi (tarpeeksi hauska, tarpeeksi nätti, tarpeeksi huomioiva, tarpeeksi hiljainen, tarpeeksi sosiaalinen, tarpeeksi hyödyllinen, tarpeeksi mitään). En tykkää kotoa poistumisesta, koska häpeä kalvaa jatkuvasti ja olen varma, että muut ihmiset ajattelevat minusta ikäviä. Olen huono tekemään aloitteita, koska en usko olevani tarpeeksi mielenkiintoinen.

En luota ihmisiin. Pidän kaikki ihmissuhteeni ensisijaisesti salaisuutena, koska oletan, että muita hävettää olla tekemisissä kanssani, enkä halua nolata heitä. Varmistelen jatkuvasti, haluavatko ihmiset oikeasti olla kanssani ("Jos sulla on jotain muuta suunnitelmaa niin ymmärrän kyllä--"). En usko pitkäaikaisiin ystävyyssuhteisiin, vaan mietin koko ajan, mistä löydän uusia, jos nykyiset jättävät. Otan helposti itseeni neutraaleistakin kommenteista, koska pelkään, että ne oli tarkoitettu piilovittuiluksi. Tunnen aina itseni yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi. En koe koskaan kuuluvani porukkaan, vaan tunnen itseni ihmiseksi, jota roikotetaan mukana säälistä/muusta vastaavasta syystä.

Väistän nopeita liikkeitä, koska pelkään saavani turpaan.

Välttelen entisiä tuttuja kaikkialla. En esimerkiksi mennyt lähikauppaani moneen kuukauteen, koska vanha kiusaajani oli siellä kesätöissä. Ajatus vanhojen koulukavereiden kohtaamisesta herättää suurta ahdistusta, ja turhaudun tajutessani, miten paljon he minuun vielä vaikuttavat. En mä tule koskaan antamaan anteeksi. Toivottavasti joskus pääsen kuitenkin asiasta yli niin, että voisin elää elämääni vapaammin.

N26