Lue keskustelun säännöt.
Lukio aikainen ystäväni/ex-tyttöystävä kuoli ja kaverini eivät kertoneet minulle siitä
28.09.2022 |
Lukio aikainen kaverini/ex tyttöystäväni kuoli. (Olen nainen myös) Kaverini eivät tiedä hänen kuolin syytään. Olen nykyään 26v eli lukiosta on minulla noin 10 vuotta aikaa.
Kaverini päättivät jättää kertomatta entisen ystävän/exän kuolemasta, koska en ole ollut hänen kanssaan lukion jälkeen toistemme elämässä ja eromme oli dramaattinen ja emme sen jälkeen enää tulleet toimeen. Kuitenkin olimme 2 vuotta lukiossa todella todella läheisiä. (Kuulin asiasta kun yksi kaveri koki vääräksi olla kertomatta minulle ja kertoi) Oliko väärin muilta kavereilta jättää kertomatta minulle? He ilmeisesti kokivat että eivät kestäneet sitä, että minulla oli negatiivisia kokemuksia tämän tytön kanssa ja eivät halunneet ajatella hänen huonoja puoliaan ja siksi jättivät kertomatta minulle. Minullakin mielestäni on oikeus surra ja tuntui että muut kaverit ignoorasivat tunteeni kokonaan.
Kommentit (31)
Kuolintapauksissa ilmoitusvelvollisuutta ei taida olla kenelläkään muulla kuin viranomaisilla lähiomaisille.
Jos jotain vielä vaivaa näin kovasti lukioaikaiset tuttavat niin olisi kai kannattanut joko pitää yhteyttä niihin tai käsitellä asiat itsekseen. Sulla on kuitenkin ollut se noin kymmenen vuotta aikaa on päästä elämässä eteenpäin.
Minua ei sinänsä kiinnosta kuulla vastaavia uutisia yhdestäkään entisestä koulukaverista tai seurustelukumppanista, vaikka ihan hyviä tyyppejä olivatkin enkä kenestäkään ole riidoissa erkaantunut. Ymmärrän kuitenkin, että joidenkin elämässä ei ole paljoa sattunut sitten lukion, joka on ihmiselämässä tapahtumarikasta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos et ole ollut hänen kanssaan missään tekemisissä enää lukion jälkeen niin ei heillä välttämättä tullut edes mileenkään kertoa sulle. Kuolemasta usein kerrotaan vaan läheisille/ihmisille jotka ovat olleet kuolleen elämässä mukana ja joita kuolema jollain tavalla koskettaa. En usko että kertoivat myöskään exäsi jokaiselle lapsuuden ystävälle tai vanhoille opettajille, vaikka hekin joskus muinoin olivat tärkeänä osana exäsi elämää. Minusta kirjoituksesi perusteella vaikuttaa että exäsi kuolema ei koskettanut sinua mitenkään etkä sure häntä vaan suret pelkästään sitä että sinulle ei kerrottu asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Kuolintapauksissa ilmoitusvelvollisuutta ei taida olla kenelläkään muulla kuin viranomaisilla lähiomaisille.
Jos jotain vielä vaivaa näin kovasti lukioaikaiset tuttavat niin olisi kai kannattanut joko pitää yhteyttä niihin tai käsitellä asiat itsekseen. Sulla on kuitenkin ollut se noin kymmenen vuotta aikaa on päästä elämässä eteenpäin.
Minua ei sinänsä kiinnosta kuulla vastaavia uutisia yhdestäkään entisestä koulukaverista tai seurustelukumppanista, vaikka ihan hyviä tyyppejä olivatkin enkä kenestäkään ole riidoissa erkaantunut. Ymmärrän kuitenkin, että joidenkin elämässä ei ole paljoa sattunut sitten lukion, joka on ihmiselämässä tapahtumarikasta aikaa.
Ei velvollisuus, mutta miten hyvä kaveri toimii. Mutta totesin jo, että taidan etääntyä heistä.
Ja oon kyllä ihan eri elämäntilanteessa ja eri ihminen kun olin lukiossa ja on tapahtunut tosi paljon välissä, että siitä ei ole kyse. Joistain asioista voi vaan jäädä arpia elämässä. Ja minulla on muita ihmisiä kuten poikaystävä jonka kanssa käsitellä asioita, jos minulla on tarve siihen. Joten en periaatteessa tarvitse ketään kaveria siihen. Tosin tulen kyllä etääntymään näistä kavereista, kun en pysty heille enää kertomaan kaikesta mitä tunnen/ajattelen.
Ja tämän tytön kanssa asioita ei pystynyt sopia, törmäsin häneen viimeisen kerran tinderissä 4 vuotta sitten ja hän silloin hän vaan haukkui minua ja sanoi esim "hänestä oli huvittavaa kun itkin lukiossa" ja hänen mielestään syöpäni oli vaan "yksi yö sairaalassa" niin sitten poistin hänet heti.
Ja minusta on kuitenkin normaalia välittää ihmisistä sen verran että haluaa heidän mieluummin olevan elossa kuin kuolleena, vaikka he eivät ole olleetkaan elämässä pitkään aikaan. Kyllähän vaikka uutisista jossa joku randomi kuoli vaikka kolarissa jota ei ole koskaan tavannutkaan tulee pahamieli.
Minä minä minä minä ja minä.
Ollutta ja mennyttä.
Jos olisit ollut hänen kanssaan tekemisissä, olisit kuolemasta tietoinen ilman kiertoreittejä.
Toisekseen; Tuommoinen nuoren ihmisen kuolema on aina raskas paikka. Ilman että sillä alkaa exät tai muut uteliasta nokkaansa asiaan tunkemaan.
Rauha hänen sielulleen ja läheisilleen.
Draamaa teininä/varhaisaikuisena meillä on ollut jokaisella. Ja sinne ne kuuluu jättääkin. Ei alkaa kaivelemaan siinä vaiheessa, kun toinen kuollut.
Vierailija kirjoitti:
No jos et ole ollut hänen kanssaan missään tekemisissä enää lukion jälkeen niin ei heillä välttämättä tullut edes mileenkään kertoa sulle. Kuolemasta usein kerrotaan vaan läheisille/ihmisille jotka ovat olleet kuolleen elämässä mukana ja joita kuolema jollain tavalla koskettaa. En usko että kertoivat myöskään exäsi jokaiselle lapsuuden ystävälle tai vanhoille opettajille, vaikka hekin joskus muinoin olivat tärkeänä osana exäsi elämää. Minusta kirjoituksesi perusteella vaikuttaa että exäsi kuolema ei koskettanut sinua mitenkään etkä sure häntä vaan suret pelkästään sitä että sinulle ei kerrottu asiasta.
Mulla ainakin jos ihminen kuolee välillä itkee, välillä on shokissa, välillä ei ymmärrä tapahtunutta ja elää elämäänsä ja ei mieti asiaa ja miettii ihan muita. Mulla on 2 sukulaista kuollut, joiden kanssa sureminen toimi samalla tavalla kuin nytkin.
Tietty tässä tapauksessa minua myös harmittaa miten tämä tapaus tulee etäännyttämään mua kavereista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolintapauksissa ilmoitusvelvollisuutta ei taida olla kenelläkään muulla kuin viranomaisilla lähiomaisille.
Jos jotain vielä vaivaa näin kovasti lukioaikaiset tuttavat niin olisi kai kannattanut joko pitää yhteyttä niihin tai käsitellä asiat itsekseen. Sulla on kuitenkin ollut se noin kymmenen vuotta aikaa on päästä elämässä eteenpäin.
Minua ei sinänsä kiinnosta kuulla vastaavia uutisia yhdestäkään entisestä koulukaverista tai seurustelukumppanista, vaikka ihan hyviä tyyppejä olivatkin enkä kenestäkään ole riidoissa erkaantunut. Ymmärrän kuitenkin, että joidenkin elämässä ei ole paljoa sattunut sitten lukion, joka on ihmiselämässä tapahtumarikasta aikaa.
Ei velvollisuus, mutta miten hyvä kaveri toimii. Mutta totesin jo, että taidan etääntyä heistä.
Ja oon kyllä ihan eri elämäntilanteessa ja eri ihminen kun olin lukiossa ja on tapahtunut tosi paljon välissä, että siitä ei ole kyse. Joistain asioista voi vaan jäädä arpia elämässä. Ja minulla on muita ihmisiä kuten poikaystävä jonka kanssa käsitellä asioita, jos minulla on tarve siihen. Joten en periaatteessa tarvitse ketään kaveria siihen. Tosin tulen kyllä etääntymään näistä kavereista, kun en pysty heille enää kertomaan kaikesta mitä tunnen/ajattelen.
Ja tämän tytön kanssa asioita ei pystynyt sopia, törmäsin häneen viimeisen kerran tinderissä 4 vuotta sitten ja hän silloin hän vaan haukkui minua ja sanoi esim "hänestä oli huvittavaa kun itkin lukiossa" ja hänen mielestään syöpäni oli vaan "yksi yö sairaalassa" niin sitten poistin hänet heti.
Ja minusta on kuitenkin normaalia välittää ihmisistä sen verran että haluaa heidän mieluummin olevan elossa kuin kuolleena, vaikka he eivät ole olleetkaan elämässä pitkään aikaan. Kyllähän vaikka uutisista jossa joku randomi kuoli vaikka kolarissa jota ei ole koskaan tavannutkaan tulee pahamieli.
Hei AP. Olisiko sun mahdollista saada jotain ammattiapua asioittesi käsittelyyn? Saan kirjoituksistasi vaikutelman, että sinulla ei ehkä ole ihan ikäisesi tasoiset tunne-elämätaidot. Kaikkea hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Minä minä minä minä ja minä.
Ollutta ja mennyttä.
Jos olisit ollut hänen kanssaan tekemisissä, olisit kuolemasta tietoinen ilman kiertoreittejä.
Toisekseen; Tuommoinen nuoren ihmisen kuolema on aina raskas paikka. Ilman että sillä alkaa exät tai muut uteliasta nokkaansa asiaan tunkemaan.
Rauha hänen sielulleen ja läheisilleen.
Draamaa teininä/varhaisaikuisena meillä on ollut jokaisella. Ja sinne ne kuuluu jättääkin. Ei alkaa kaivelemaan siinä vaiheessa, kun toinen kuollut.
No siis en todellakaan häiriköi hänen läheisiään. Sen takia kukaan meidän kaveriporukasta ei tiedetä edes kuolinsyytä, koska ei olla haluttu kysyä ja häiritä heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö ole seurustelleet koskaan aikaisemmin? Seurustelukumppanit ovat olleet aikanaan monelle meistä elämän tärkeimpiä läheisiä. Ihan sama, vaikka ei olisi ollut 10v tekemisissä ja olisi ollut myrskyisä ero tottakai tuollaisesta pitää kertoa. Pitäisin tiedon pimittämistä valehteluna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten saakeli soikoon joku voi kirjoittaa lukio aikainen, mitä v i T T ua sinun päässäsi liikkuu? Paskaako?
Kuolin syytään?
Saattana, älä enää koskaan kirjoita yhtään mitään, hemmetin tampio. Harmi kun sinä et kuollut sen toisen sijaan.Olipas aggressiivinen teksti. Mikä sinua noin kovin harmittaa? Jos et osaa sanoa mitään rakentavampaa ja koet helpotusta muiden haukkumisesta, niin jätä mieluummin kirjoittamatta tai mieluummin laita koko netti kiinni ja lähde ulos.
Ohesta totean, että mikä ihmeen palstapyhimys olet? Sinultako pitää kysyä lupa kirjoituksiin. Jokainen kirjoittaa kuten haluaa, jos et kestä, mene pois. Mene itse ulos jeesustelemaan, jookos! Kirjoita ketjuun aloittajan asiasta, älä ala muita neuvomaan.
Tui tui, vedäpä pullaa naamaan niin vähän rauhotut :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän tyhmältä kuulostaa, että eivät kertoneet. Kyllä tuo on sen verran iso asia, että se pitäisi kertoa.
Jos et kerran ollut aikoihin missään tekemisissä ja välit oli poikki, niin miksi sulle olis pitänyt asiasta tiedottaa? Ihan turha kitistä.