Miettiikö kukaan muu eroa, koska yhteiselosta ei vain tule mitään? Tosi surullista, kun tätä ei tosiaan haluaisi.

Tuntuu pahalta, kun tietää, että asiat voisi olla hyvinkin eikä mistään suurista jutuista ole kyse. Arkipäivän askareista syntyneet yhteenotot vain kasaantuvat aina vaan uudelleen ja uudelleen. Näin jo vuosia, mutta yha yritämme yhdessä...

et ole ainoa... tunnen syyllisyyttä siitä, että minulla on oikeasti hyvä mies. hän olisi hyvä isä, vastuuntuntoinen ja rakastava. mielestäni meillä ei ole kuitenkaan koskaan ollut sellaista henkistä yhteyttä, että haluaisin mennä naimisiin hänen kanssaan. hyvä olla (silloin kun ei mieti tätä pinnan alla kytevää pahaa oloa), mutta en ole rakastunut.



pahinta on, että mietin vieläkin liikaa ex-miestäni. miten sitä voi elää täysillä elämää, kun tietää että on joskus rakastanut niin paljon, että tuntee täyden varmuuden... hänen kanssaan olisin halunnut naimisiin, mutta suhteemme päättyi aika ikävästi.



enää ei uskalla erota...en usko, että löytäisin kunnollisempaa miestä. pelkään, että löydän itseni noidankehästä, ettei ole hyväolla yksin eikä kenenkään muunkaan kanssa. vauvakuumekin on. miksei voi aidosti haluta näitä asioita nykyisen kanssa. on tää elämä perseestä.

En mieti eroa nyt, mutta et taatusti ole ainoa, jolla menee parisuhteessa huonosti. Kun itse erosin, niin kolme ystävääni erosi myös seuraavan vuoden aikana. Mutta erota ei kannata liian heppoisin perustein. Mikä teidän suhteessa mättää? Mitä olette yrittäneet asian eteen tehdä?

Helkkarin vanha aloitus, mutta silti ajankohtainen. Tuttua juttua. Ei tahtoisi jaksaa enää.

Jos nyt en päivittäin niin ainakion viikottain. En vain koe että avokkini tuo nykyisin elämääni oikeastaan mitään erityistä lisäarvoa sen vastapainoksi kuinka paljon vie. Sotkee, meluaa,vie tilaa kaikin tavoin, rajoittaa, vaatii jatkuvia kompromisseja vähän kaikessa jne. Kun tarkastelen tätä yhteistä reilun kymmenevuoden taipaletta nyt taaksepäin ilman ruusunpunaisia laseja niin huomaan että koko suhteen ajan olen itse tehnyt hänen eteensä paljon enemmän kuin hän minun, hän on lähinnä odottanut passaamista. Nyt ei ole oikein tunteista jäljellä kuin ärtymys, pettymys ja kyllästyminen. Siksi en oikein näe miten tilannetta voisi korjatakaan kun se ei ole missään vaiheessa ole ollut hyvin, vaikken sitä alkuun tajunnutkaan. Olen parina viime vuonna laittanut elämääni kuntoon monilta muilta osin ja samalla on pikkuhiljaa kirkastunut että tämä parisuhde taitaa olla yksi niistä asiosita joista on hankkiuduttava myös eroon, että voisin hyvin.