Avioeroko paras ratkaisu???
Olemme kohta nelikymppinen aviopari, yhdessä ollaan oltu vuodesta -91 lähtien, josta naimisissa kohta 3 vuotta, meillä on noin puolivuotias tytär. Ongelmana meillä on se, että riitelemme nykyään aina jos vaan on yhteistä aikaa, siis viikonloput, pitemmät lomat. Riidat tulee yleensä siivouksesta, ruuasta ja rahasta. itse olen nyt äitiyslomalla ja töitä ei ole tiedossa. Mieheni on ollut koko ajan töissä suhteemme ajan ja aina kun tulee riita, hän haukkuu minua työttömäksi paskaksi, vaikka nykyään hoidankin lastamme. Tätä on jatkunut kauan ja olen jo aivan kypsä tähän. Rahatilanteemme on aika heikko kun olen minimiäitiysrahalla ja kaiken lisäksi mieheni aloitti " karppaamisen" , jonka takia täytyy tehdä eri ruuat molemmille, tämäkin lisää entisestään menoja ja riitoja. Mieheni on aika hullu suuttuessaan, esim.nakkelee tavaroita jos sattuu käsissään olemaan tai särkee paikkoja. viime lauantaina tuli taas riita tekemättömistä töistä, niin hän raivostui kun olin laskemassa kylpyvettä lapselle ja heitteli minua märillä talouspapereilla vauva sylissään, pelottaa vaan jos tämä vaan menee pahemmaksi niin kuin on nyt vuosien aikana mennyt, ei se ole hyväksi jos lapsi näkee tällaista. jos eroan niin saanko lapsen varmasti itselle kun minulla ei ole työpaikkaa tällä hetkellä? ja paljonko yh saa yleensäkin tukea?
Kommentit (4)
Johtui sitten mistä hyvänsä, ei kenenkään tarvi sietää toiselta vähättelyä, haukkumista ja alistamista. Tavaroiden heittely on jo huolestuttava askel fyysisen väkivallan suuntaan. Mietit eroa, mikä ei ole ihme, mutta älä mieti yksin. Varaa aika perheneuvolaan, ehkä saat miehenkin mukaan. Sillä tavalla et olisi avioerossakaan niin tyhjän päällä, vaan saisit tarvittaessa monenlaista tukea. Äläkä pelkää - ei työttömyys ole peruste viedä lasta äidiltään.
vauva on nukkunut tosi hyvin, riidat ei johdu ainakaan unenpuutteesta. ennen vauvan syntymää mieheni halusi moneen kertaan erota minusta aika ajoin, syynä on lähinnä eri kaveripiirit, ei mitään yhteistä muutenkaan hänen mielestään. Itse silloin halusin jatkaa suhdetta, raskausaika sujui suht. hyvin, koska mieheni pelkäsi minun saavan keskenmenon jos alkaa kovin haukkumaan, sain sen kuulla pari viikkoa sitten kun hän oli isyyslomalla. Ensimmäinen lapseni menehtyi 22 raskausviikolla syksyllä 2003 raskausmyrkytyksen vuoksi. Töissä olen ollut viimeksi 2005 vuonna ja olen kyllä aktiivisesti etsinyt aina uutta työtä entisen loputtua, mutta nykyään se on aika vaikeaa saada sitten se työpaikka. Kyllähän meillä on ollut hyviäkin aikoja, mutta pelottaa nuo riitojen toistuminen ja paheneminen. Eniten pelottaa selviytyminen taloudellisesti jos ero tulee. Onko se perheneuvola sama kuin missä käydään vauvan kanssa?
Lakisääteinen, löytyy joka kunnasta: " Perheneuvola auttaa lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvissä kysymyksissä ja perheen vuorovaikutusongelmissa" .
Kyllä työtön yksinhuoltajakin pärjää, saat asumistukea ja lapsesta elatusapua ja kaikissa sosiaalituissa on yksinhuoltajakorotus.
Rohkeasti vain kissa pöydälle ja miehen kanssa asioita selvittämään!
ja ihan ihmeelliset riidat ja käytöstavat saattavat johtua ihan vaan unenpuutteesta, väsymyksestä, tunnemyllerryksestä ja yleisestä huolesta siitä, miten perhe pärjää..
Sanoisin, että jos ootte vuodesta -91 olleet yhdessä ja kestäneet tähänastiset karikot niin odotelkaa sen eron kanssa vielä siihen asti kunnes lapsi alkaa nukkua kokonaisia öitä ja saatte vähän levätä. Katsokaa sitten uudelleen, miltä näyttää.
Meillä on nyt reilu vuotias napero, joka ei ensimmäiseen vuoteen nukkunut juuri ollenkaan. Isommat riidat alkoivat juuri siinä lapsen ollessa puolen vuoden tienoolla ja silloin tuntui, että ollaan umpikujassa eikä tästä voi selvitä. Itse olen mm. raivoissani potkaissut kipsilevyseinään reiän, heitellyt kaikkia outoja (pehmeitä) esineitä (en tosin toista päin) ja muutenkin raivo nousee paljon helpommin pienistäkin asioista (kuten juuri kotityöt, siivoaminen, lapsenhoito tmv.).
Nyt lapsi on noin kuukauden verran nukkunut vähän paremmin ja tuo siippa on taas aika kiva tyyppi. ;) Siihen auttaa myös se, kun vuotiasta voi vähän paremmin jättää jo hoitoon ja saa vähän yhteistä aikaa siipan kanssa kahden (ja kotiäiti tarvitsee myös omaa rauhaa).
Tsemppiä ja jaksamista arkeen...