Lue keskustelun säännöt.
Oletko mielestäsi empaattinen ihminen?
Kommentit (27)
En. Tosin liikutun siitä, jos joku läheinen ihminen suree jotain toista ihmistä tai leintä. Kuolleita ja tuntemattomia kohtaan en tunne yhtään mitään. Mummon hautajaisissa teki pahaa katson kun isä pidätteli itkua. Samoin kun haudattiin meidän koira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen erittäin empaattinen. Erityisesti eläimiä kohtaan. Väistän kävellessä ja pyöräillessä etanoita ja perhosia etten vahingossa liiskaa niitä ja käännän koppakuoriaisen toisinpäin jos näen sen selällään sätkimässä. Pyydän herkästi anteeksi myös elottomilta asioilta jos vahingossa"satutan" niitä vaikka niillä ei tuntoaistia olekaan.
Vierailija kirjoitti:
En ole. En esimerkiksi ymmärrä, että kum joku lapsi hukkuu jokeen niin ventovieraat roudaa kynttilöitä "muistoksi". Minkä muistoksi? Ikinä et ollut lasta nähnyt ja kun lapsi oli elossa niin et olisi voinut hänestä vähempää välittää.
Tunnen joitain empatian pilkahduksia, mutta ne vaativat sitten jo todella rankkoja asioita, jotka tapahtuvat muille.
Dorka. Kynttilöidä viedään koska halutaan osoittaa yhteisön tukea hirveän menetyksen kokeneille lapsen vanhemmille ja muille läheisille. Kunnioitetaan ja huomioidaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. En esimerkiksi ymmärrä, että kum joku lapsi hukkuu jokeen niin ventovieraat roudaa kynttilöitä "muistoksi". Minkä muistoksi? Ikinä et ollut lasta nähnyt ja kun lapsi oli elossa niin et olisi voinut hänestä vähempää välittää.
Tunnen joitain empatian pilkahduksia, mutta ne vaativat sitten jo todella rankkoja asioita, jotka tapahtuvat muille.
Turhaan alapeukutatte. Empatian puute mahdollistaa sen, että voin työssäni käsitellä todella rankkoja asioita kuten lapsipornoa ja äärimmäistä pahuutta. Empaattinen ihminen sortuisi. Eikö ole kiva, että joku seisoo sinun ja sen p askan välissä ja pää pysyy kasassa.
:D Tänään nettipoliisi, huomenna astronautti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiettyyn rajaan saakka.
Omien lasten ja läheisten huolet ja surut tietty koskettaa syvästi ja olen aina tukena ja elän kaiken mukana.
Mutta muuten pidän vain outona jos äiti käy lapsen haudalla joka sunnuntai (lapsi olisi nyt 40v) tai kuusikymppinen mies vaeltaa kuin haamu hautuumaalla itkemässä parikymmentä vuotta sitten kuolleita vanhempiaan ja postaa someen nyyhkyjuttuja. Minulla kuolleet läheiset on sydämessä 24/7 enkä osaa palvoa kiveä. En myöskään kaipaa toisilta huomiota näihin henkilökohtaisiin asioihin.
Tai porukka vetoaa koulukiusaamiseen, köyhään lapsuuteen, huonoon koulumenestykseen, huonoihin työpaikkoihin tms sitä etteivät ole päässeet elämässä eteenpäin. Varmasti on niitä jotka ovat oikeasti fyysisesti ja henkisesti heikkoja eivätkä selviä mutta arvostan niitä jotka sitkeästi yrittävät.. Sellaista ilmistä kohtaan olen empaattinen ja kannustava. On olemassa ihmisiä jotka elävät pelkän voivottelun, hymistelyn ja surkuttelun voimalla, siihen en lähde mukaan.
Abc