Muita aikuisia (30+) jotka eivät etsi parisuhdetta koska häpeävät omaa elämäntilannettaan?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 34v keskipalkkaisessa työssä käyvä mies ja oma ongelmani taas on ylipaino josta olen kärsinyt koko aikuisiän.

Tästä syystä en ole edes yrittänyt etsiä parisuhdetta tai naisystävää.. koska en halua tämännäköisenä. En koe itseäni mieheksi tai miehekkääksi, sellaiseksi josta nainen kiinnostuisi seksuaalisesti. Tämä on vaikeaa koska seksi ja seksuaalisuus on minussa aika vahvana, mutta en pääse toteuttamaan sitä sillä tavalla kuin haluaisin. Naisten lähellä en salli itselleni mitään "oikeutta" edes yrittää mitään.

Viimeksi häpesin sitä kun eräs hyvännäköinen nainen katsoi minua salilla. Ajattelin, mitä katsottavaa minussa on. Näin alas olen vajonnut.

Tämä on yksi häpeänaihe, ja sekin, miksi en ole korjannut ongelmaa tähän ikään mennessä.

Toinen häpeänaihe on taas se, että olen tästä samasta syystä myös täysin kokematon. En ole koskaan edes koskenut naista millään tavalla seksuaalisesti.. ja voitte kuvitella miten paljon olen siitä haaveillut.

et kärsi ylipaino "ongelmasta" , kärsit itsekurin puuttumisesta , ylipaino ei ole sairaus , se on itse kehitetty ongelma ja siitä pääsee myös eroon jos itse sitä haluaa tarpeeksi , tsemit

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin kans, että turhaa hävetä, vaikka ymmärrän tunteesi. Olen itse 31v ja elän vieläkin kuin joku Peppi Pitkätossu.. Kämppä on halpa kulahtanut puutaloyksiö, sisustettu mummon mökkityylillä ja roskalavakalusteilla :D Itse pukeudun kirppisvaatteisiin, toisinaan käyn leipäjonossa. Olen kulttuurialalla (=työtön, pienipalkkainen ja aina myös kiireinen silti samaan aikaan.) Teen paskaa taidetta enkä ole erityisen menestynyt.

Harrastan vesijuoksemista kaupungin tukemalla rannekkeella ja välillä käyn räkälässä kaljalla, muuhun ei ole varaa.

Silti on löytynyt kumppaneita jonoksi asti ;)

Itseironia. <3

Minulla suht samat ongelmat ja sama häpeän tunne.

En tiedä, miten parisuhdetta edes etsittäisiin. Jos tulee vastaan, niin tulee.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 34v keskipalkkaisessa työssä käyvä mies ja oma ongelmani taas on ylipaino josta olen kärsinyt koko aikuisiän.

Tästä syystä en ole edes yrittänyt etsiä parisuhdetta tai naisystävää.. koska en halua tämännäköisenä. En koe itseäni mieheksi tai miehekkääksi, sellaiseksi josta nainen kiinnostuisi seksuaalisesti. Tämä on vaikeaa koska seksi ja seksuaalisuus on minussa aika vahvana, mutta en pääse toteuttamaan sitä sillä tavalla kuin haluaisin. Naisten lähellä en salli itselleni mitään "oikeutta" edes yrittää mitään.

Viimeksi häpesin sitä kun eräs hyvännäköinen nainen katsoi minua salilla. Ajattelin, mitä katsottavaa minussa on. Näin alas olen vajonnut.

Tämä on yksi häpeänaihe, ja sekin, miksi en ole korjannut ongelmaa tähän ikään mennessä.

Toinen häpeänaihe on taas se, että olen tästä samasta syystä myös täysin kokematon. En ole koskaan edes koskenut naista millään tavalla seksuaalisesti.. ja voitte kuvitella miten paljon olen siitä haaveillut.

Thaimaa voisi toimia sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Käyt töissä, etkä pysty yhtä matkaa varten säästämään? Nihin rahasi oikein palaa?

Ainakin pääkaupunkiseudulla elinkustannukset (vuokra, matkakulut jne) on niin isot, että jos on pienipalkkainen niin sinne se raha palaa. Jos käy töissä, ansaitsee luultavasti juuri sen verran että asumistukia saa muutaman hassun kympin. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Olen 32 vuotias ja päädyin muutama vuosi sitten ulosottoon liiallisen kulutuksen takia. Häpeän tilannettani paljon ja sen takia en halua deittailla ketään. Uskoisin uo tilanteen karkottavan monta naista. Olen onneksi saanut paljon velkaa lyhennettyä, luultavasti 2 vuoden päästä velaton. Sitten alkaa ikää jo olla liian paljon ja minulla ei ole edes säästötiliä omaan asuntoon. Luopusin jopa autosta jotta saan maksettua enemmän velkoja per kuukausi. Bussilla kulkeva mies ei taida olla kuumaa kamaa deittimarkkinoilla. Noh, ei voi mitään. Täytyy keksiä jotain muuta. Onneksi en kärsi yksinäisyydestä.

Häh! En ole varmaan lähes ikinä deittaillut auton omistavaa miestä. Olen kaupunkilaishipsteri.

Mulla sama juttu. Olen sairaslomalla burnoutin takia ja toimeentulotuella ja firma(pieni) on konkurssikypsä, joten tässä olo ei ole kovin hohdokas. Autoakaan ei ole, mutta kukapa näinä aikoina sellaista kaipaakaan ellei asu taajamassa. Lisäksi on pari muutakin sairautta, jotka eivät ole niin glamorous, MUTTA itsetunto on hyvä sillä tiedän, että olisin hemmetin hyvä kumppani. Olen parisuhdeihminen luonnostaan ja on mulla muutama kumppani ollutkin. Ulkokuori ja sisäpuoli on enemmän kuin kunnossa:) No, muutama kilo ylipainoa(dad bod). Silti arastelen vähän, että kuka "huolisi" rinnalleen tällaisen miehen.

Sun rahatilanne on ongelma vain golddiggereille. Nykyään tasavertaisessa suhteessa nainen maksaa omat kulut.

Mulla surkean asumistilanteen sekä työttömyyden lisäksi myös terveys on mennyt ja näytän suoraan sanottuna hirveältä, joten se siitä. Seuraavassa elämässä ehkä.

Mies stadista kirjoitti:

Mulla sama juttu. Olen sairaslomalla burnoutin takia ja toimeentulotuella ja firma(pieni) on konkurssikypsä, joten tässä olo ei ole kovin hohdokas. Autoakaan ei ole, mutta kukapa näinä aikoina sellaista kaipaakaan ellei asu taajamassa. Lisäksi on pari muutakin sairautta, jotka eivät ole niin glamorous, MUTTA itsetunto on hyvä sillä tiedän, että olisin hemmetin hyvä kumppani. Olen parisuhdeihminen luonnostaan ja on mulla muutama kumppani ollutkin. Ulkokuori ja sisäpuoli on enemmän kuin kunnossa:) No, muutama kilo ylipainoa(dad bod). Silti arastelen vähän, että kuka "huolisi" rinnalleen tällaisen miehen.

Kuka tahansa, jonka kanssa svengaa ja natsaa hyvin yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla surkean asumistilanteen sekä työttömyyden lisäksi myös terveys on mennyt ja näytän suoraan sanottuna hirveältä, joten se siitä. Seuraavassa elämässä ehkä.

Aika monella örkillä on joku. Henkinen yhteensopivuus on tärkeintä, ja että pitää itsensä siistinä.

Minä. Käyn nyt yliopisto-opintojani loppuun ja olen osa-aika töissä. Asun rumassa asunnossa, joka on halpa. Kymmenen vuotta meni vakavan masennuksen kourissa ja olen onnellinen sekä ihmeissäni, että olen hengissä, mutta sellainen häpeä jäi tai on edelleen tilanteesta. En tietäis miten selittää kenellekään tuota aikaa elämästä. Ai nii, kavereita ei enää ole.

Niin ja olen 35-vuotias.

33 viestin kirjoittanut

Olen oppinut häpeämään.

Jäin graduvaiheessa sairaslomalle ja nykyään eläkkeellä. 

Sen jälkeen olen vain lukenut, lukenut, taiteillut ja kehittänyt itseäni.

Perin juuri 850 000 vanhempieni kuollessa. Olen siis mielestäni ihan perusälykäs, sivistynyt kivan näköinen mies, mutta kaikki keskustelu esim. Tinderissä loppuu vastaukseen työstä. 

Olen sanonut, että töiden välissä, lomalla, haen töitä, mitä vain ... niin aina jengi ghostaa.

Tälläisten ilmiöiden on pakko johtua somesta! Vielä 80- ja 90- luvuillakin, puhumattakaan aiemmista ajoista. ihmiset elivät elämäänsä, tavattiin kasvokkain ja käytiin ravintoloissa ja harrastettiin, siellä tavattiin kasvokkain kumppaneita, ihastuttiin ja rakastuttiin.

Kyllä naistenlehdissä ja telkkarissa toki näkyi kauniita ja rikkaita, mutta mitä sitten? Ihmiset osasivat elää arkeaan paremmin, oli jotenkin itsestään selvää ja ymmärrys siitä, että ihmisiä on eri yhteiskuntaluokista, mutta tälläiset kollektiiviset, perusteettomat häpeän ja arvottomuuden tuntemukset on jotenkin vaan tässä aikakaudessa olevia ilmiöitä.

MITÄ IHMETTÄ IHMISET?!

Häpeän sekä elämäntilannettani että itseäni. Ei tällaisella keski-ikäisellä seksuaalisesti kokemattomalla pitkäaikaistyöttömällä, joka on ruma niin kasvoiltaan kuin keholtaan ole kenellekään mitään annettavaa parisuhderintamalla. Tähän kun vielä lisätään muutama krooninen sairaus ja introverttiluonne niin melko mahdotonta olisi ketään löytää vaikka jollakin tavalla kykenisin häpeän ja itseinhon hävittämään elämästäni pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyt töissä, etkä pysty yhtä matkaa varten säästämään? Nihin rahasi oikein palaa?

Ainakin pääkaupunkiseudulla elinkustannukset (vuokra, matkakulut jne) on niin isot, että jos on pienipalkkainen niin sinne se raha palaa. Jos käy töissä, ansaitsee luultavasti juuri sen verran että asumistukia saa muutaman hassun kympin. 

Matkakulut?? Eiköhän juuri siellä ne matkakulut ole Suomen halvimmat muiden isojen kaupunkien tavalla.

Meillä on 2 autoa ja niiden kuluilla saisi aika monta kuukausikorttia julkisiin kulkuvälineisiin. Vaihdoimme keväällä toisen auton uuteen ja laskimme uteliaisuuttamme, että paljonko sen arvo oli alentenut/kk sinä aikana kun se meillä oli. Summa oli yli 500€/kk.

Ap:n tilanne on ihan normaalia. Ei ole tosi, että aikuisetkin luulee, että toisten some-elämä on jotain luksusta. Ala elämään äläkä kyttää muita.

itsekkin jo reippaasti yli 40v.koko nuoruus meni ilman seurusteluita ahdistuneisuushäiriön takia,ryyppykavereita toki aina löytyi.nyt kun on jollain lailla asiat kunnossa ja vois vaikka seurustellakkin niin koen itseni kuitenkin vialliseksi ihmiseksi.ulkonäkö on suht normaali tämän ikäiseksi mutta en jaksa uskoa että moni nainen kiinnostuu seurustelemattomasta ja pienipalkkaisesta keski-ikäisestä miehestä.kaippa sitä yksin on vaan pärjäiltävä.