Olen 20, enkä näe itselläni minkäänlaista tulevaisuutta

Katso Youtubesta dokumenttisarja "Behind the bars" ja sieltä Madagascarin vankilan 45 minuuttinen. Jos joskus tuntuu, että elämäsi on surkeaa, niin muista tuo dokumentti.

Onhan myös syrjäytyneisyys tulevaisuutta. Saat oman vuokrayksiön kunnalta, ja tuet juoksevat kunhan käyt pupukerhossa tai ilmaistyössä. Pupukerhosta voi löytää jonkun syrjäytyneen mt-naisenkin joka suostuu sinulle puolisoksi.

Kannattaa vaihtaa sivariin, niin pääset vuoden ajaksi esim. leikkimään lasten kanssa päiväkodissa.

Aika moni muukin on hukassa 20v. Pelkästään jo huonosta suhteesta lähtö voi kohentaa mielialaa. Kaikki tässä elämässä käydään samoja ajatuksia ja elämässä on huonompia vaiheita.

Käyt sen armeijan ja hankit sitten kokoaika työn. Kaikki menee omalla painollaan.

Älä elä harhassa. Elät epäsopivan puolison seurassa. Uskalla lähteä. Armeijan jälkeen voit aloittaa opinnot uusiksi nettiperuskoulussa ja aikuisopinnoissa.

Armeijassa ei tarvi miettiä mitään ku tehdä vaan mitä käsketään siellähän sitä saa lomaa oman elämänsä surkeudesta ja huonosta suhteesta voi sit tajuta et voi elää ilmankin.

Vierailija kirjoitti:

Armeijassa ei tarvi miettiä mitään ku tehdä vaan mitä käsketään siellähän sitä saa lomaa oman elämänsä surkeudesta ja huonosta suhteesta voi sit tajuta et voi elää ilmankin.

Armeijassa katoaa loppukin elämänhallinta, koska omien aivojen käyttäminen on siellä rangaistuksen uhalla kielletty.

Kunpa voisin loitsia sulle valoisia ajatuksia! Elämässä voi tapahtua myös ihania asioita ja tulevassa on paljon, mitä odottaa.

Kiusaaminen jättää haavoja, mutta saatko nyt olla rauhassa? Jaksaisitko hoitaa vanhoja haavoja, jos saat apua? Olisiko kotipaikkakunnallasi nuorten keskustelutoimintaa, johon voisit mennä? Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla toimii HelsinkiMissio, jossa monenlaista matalan kynnyksen tukea.

Hae apua. Sitä voi olla vaikea saada, mutta hae silti. Asiat eivät muutu hetkessä, mutta ne on mahdollista saada muuttumaan. Olet itse todiste siitä: otit ensimmäisen askeleen ja kirjoitit tänne, sinulla on siis sekä toivoa että kykyjä muuttaa elämääsi, pienenpieni askel kerrallaan.

Vaikka siltä ei tuntuisi, elämässä on tulossa kivoja ja onnellisia juttuja. En olisi aina itsekään uskonut, mutta pikkuhiljaa niitä on alkanut ilmestyä.

Intti on hieno kokemus, mutta jos se tuntuu liian raskaalta, hae lykkäystä tai mene sivariin. Töitä voi olla hankala saada, mutta jos nykyinen tuntuu kamalalta, hae muita paikkoja. Jos olet varma, että vaikeudet parisuhteessa johtuvat siitä, että puoliso on väärä eikä omista vaikeuksistasi, ole rohkea ja kerro, että haluat erota. Pitemmän päälle se on parempi myös itsellesi, sillä on raskasta elää valheessa.

Paljon tsemppiä. Toivon tosi paljon, että just sulle tapahtuu hyviä juttuja!

Ei varmaan saisi sanoa, mutta RYHDISTÄYDY.

Ensimmäisenä kannattaa lopettaa joku koulukiusaamisen ja opettajien ne ei välittäneet muistelu ja sen murehtiminen. Se aika meni jo. Elämä on edessä päin.

Jos työ ei nappaa, niin hae jotain muuta. Armeija on kaltaisillesi varsin loistava paikka: Tee kuten käsketään. Ei tarvitse ajatella, vain totella.

Ja kyllä se siitä. Anteeksi vaan, mutta olet vielä ihan pentu. Koko elämä on edessä. Tuo vaihe on monelle hankala, mutta se on VAIN vaihe, joka menee ohi.

Vierailija kirjoitti:

Armeijassa ei tarvi miettiä mitään ku tehdä vaan mitä käsketään siellähän sitä saa lomaa oman elämänsä surkeudesta ja huonosta suhteesta voi sit tajuta et voi elää ilmankin.

Jos on sellainen tyyppi, että viihtyy armeijan valmiissa maailmassa, sieltä saa tosi hyvän urapolun itselleen.

Näin kävi mun koulukaverille. Oli hukassa elämänsä kanssa, mutta armeijassa hänellä oli paikka ja tehtävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Armeijassa ei tarvi miettiä mitään ku tehdä vaan mitä käsketään siellähän sitä saa lomaa oman elämänsä surkeudesta ja huonosta suhteesta voi sit tajuta et voi elää ilmankin.

Armeijassa katoaa loppukin elämänhallinta, koska omien aivojen käyttäminen on siellä rangaistuksen uhalla kielletty.

Sellainen armeija jossa tulen alla ollessa aletaan käyttämään "omia aivoja" käskyjen noudattamisen sijaan pötkii pakosalle Ukrainalaisia parhaillaan.

Onneksi olkoon "hyvästä tulevaisuudesta". Itse koin saman ja nyt olen nelikymppisenä työkyvyttömyyseläkkeellä vailla puolisoa, kavereita ja omaisuutta.

Saatat olla masentunut vielä sen yhden huoltajan poismenon johdosta. Kyllä se menee ohi. Opi puolustamaan itseään sanallisesti, napakasti ja jämäkästi. Toisten teot ei ole koskaan sinun vika, kiusaajat eivät osanneet käyttäytyä. Se ei ollut sinun vikasi, sinä osaat kyllä hyvin käyttäytyä. Liiku paljon luonnossa ja auringossa, kyllä se ahdistuneisuus katoa. Lopeta huonot suhteet nopeasti. Myös kaverisuhteet, jossa on kyseenalaista suhtautumista. Sinun tehtävä ei ole korjata heidät. Tee sitä, mikä on tuonut sinulle joskus iloa ja kohta olet onnellinen. Huonossa työssä saat kuitenkin raha ja työn merkitys voi olla se, että tulet itse toimeen. Opi sanomaan ei.

Huonosta suhteesta kannattaa lähteä. On hienoa, että sinulla on osa-aikatyö. Kaikki hyvä on vasta edessä!!!

 

Suoriudut kyllä varusmiespalveluksesta. Ota sitä odotellessa tavaksi käydä lenkillä muutaman kerran viikossa (reipasta kävelyä, portaissa menoa jos löytyy lähistöltä). Kuuntele samalla äänikirjoja ja tee lenkeistä omaa hyvänolon aikaa. Liikkeessä, ulkoilmassa ja äänikirjan tai muun kuunneltavan parissa ei ahdista. Palkinnoksi saat paremman peruskunnon, joka parantaa oloa ja itsevarmuutta ylipäänsä, ja helpottaa varusmiepalvelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Armeijassa ei tarvi miettiä mitään ku tehdä vaan mitä käsketään siellähän sitä saa lomaa oman elämänsä surkeudesta ja huonosta suhteesta voi sit tajuta et voi elää ilmankin.

Armeijassa katoaa loppukin elämänhallinta, koska omien aivojen käyttäminen on siellä rangaistuksen uhalla kielletty.

Sellainen armeija jossa tulen alla ollessa aletaan käyttämään "omia aivoja" käskyjen noudattamisen sijaan pötkii pakosalle Ukrainalaisia parhaillaan.

Tuo on aivan eri asia kuin se mistä nyt puhutaan. Se, että armeijassa ei saa käyttää omia aivoja vaan meininki on kuin lastentarhassa vaikka kyseessä ovat aikuiset ihmiset, on myrkkyä syrjäytymisvaarassa olevalle. Syrjäytymisvaarassa oleva tarvitsee vastuunottoon tottumista, ja sitä ei armeijassa todellakaan ole tarjolla.

Onneksi olet vasta 20-vuotias, ehdit selvittämään vielä monet kriisit. 

Vierailija kirjoitti:

Kunpa voisin loitsia sulle valoisia ajatuksia! Elämässä voi tapahtua myös ihania asioita ja tulevassa on paljon, mitä odottaa.

Kiusaaminen jättää haavoja, mutta saatko nyt olla rauhassa? Jaksaisitko hoitaa vanhoja haavoja, jos saat apua? Olisiko kotipaikkakunnallasi nuorten keskustelutoimintaa, johon voisit mennä? Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla toimii HelsinkiMissio, jossa monenlaista matalan kynnyksen tukea.

Kiusaaminen loppui, kun pääsin peruskoulusta ja menin ammattikouluun. En ole itse ainakaan tietoinen mistään nuorten keskustelutoiminnasta kotipaikkakunnallani.

Ap

Samaistun. Olen aina ollut kuin musta lammas.