#*# MARRASMURUJEN TIISTAI #*#

Ja onnea murujen hakijoille. Miten sitä tuleekin haikea olo, vaikka oma raskaus oli aivan karmeaa :D Ehkä sitä nyt kaipaa vain sitä rauhaa ja omaa aikaa, mitä silloin vielä oli...



Meillä alkaa arki pikkuhiljaa luistamaan joten kuten. Yöt on vielä aika hullunmyllyä, mutta kait tässä jollain hormonihöyryillä vielä mennään päivästä toiseen. Tänään pääsin parin viikon sisällä olon jälkeen esikoisen kanssa kaksistaan puistoon. Olipas ihanaa pitkästä aikaa jaksaa leikkiä ja juosta.



Joku kyseli kotiintulo vaatteista. Aika pieni on se aika, mitä ulkona menee, jos on autolla liikenteessä, että meillä on ainakin ollut sisävaatteiden lisäksi vain paksummat sukat, tumput, kypärälakki+pipo ja haalarit.



Alia ja Miska+Jouni 13pv

Terveisiä Pariisista ja sylintäydeltä onnea kaikille vauvansa saaneille! :) Olette palkintonne ansainneet. :)



Olen tosiaan lueskellut kirjoituksianne jo pitkän aikaa, melkein koko odotusaikani. Olen ollut vain aikamoisen masennuksen kourissa, joten en ole saanut aikaiseksi kirjoiteltua... On kuitenkin ollut todella mukavaa lukea juttujanne ja seurata muidenkin raskautta. :) Toivottavasti tänne mahtuu vielä loppumetreille mukaan!



Oma raskauteni ei ole ollut mitenkään helppo, on ollut jos jonkinmoista vaivaa ja supistuksia myös aikaisilta viikoilta lähtien. Masennusta olen myös potenut... Tämä on toinen raskauteni, sain ensimmäisen lapseni 2003. Tämä raskaus on ollut aivan erilainen kuin aikaisempi, paljon paljon vaikeampi. Kohtahan tämä on loppusuoralla ja saan taas alkaa jopa ulkoilemaan normaalisti!



Pähkinänkuoressa vähän tietoa raskaudestani: Hb on ollut koko raskauden alhainen, jotain 100 luokkaa, vähän molemmin puolin. Ei ole kertaakaan mennyt yli 106:n. :/ Olen syönyt rautaa koko raskauden ajan, mutta eipä tunnu paljoa auttavan. Verenpaine on ollut myös jotain omituista, liian alhainen. Viime mittauksessa verenpaine oli 86/52!! Mitään asialle ei ole kuitenkaan tehty eikä asiaa pahemmin kommentoitu. Huippaa ja tärisyttää kyllä aika mahtavasti välillä... Painoa on tullut jotain 10 kiloa, ehkä vähän reilut, ihan sopivasti. Limatulppaa on irronnut selkeästi jonkin verran ja olen kärsinyt kivuliaista supistuksista jo jonkin aikaa. Myös näitä " sukkapuikko-kipuja" on ollut ja tekeekin todella kipeää!!! Suonikohjuja ei ole tullut, pari vanhaa raskausarpea punoittaa hieman, muttei paljoa. Esikoinen painoi syntyessää 4050g ja oli 51 cm pitkä, joten massun iho repesi aika pahasti silloin. :/ Nyt on selkeästi pienempi vauva tulossa, huomaa massun koosta ja muutenkin ovat sanoneet lääkärissä vauvan olevan pienempi. Se, että uskaltaako lääkärin sanaan luottaa, onkin sitten eri asia...! ;) Liitoskivut ovat vaivanneet todella paljon, samoiten on ollut jo parin viikon ajan todella kovaa alaselän kipuilua ja myös vatsassa tuntuu olevan jokin lihas/hermo puristuksissa ja kipeää tekee. Käveleminen on päivä päivältä hankalampaa.



Vahva tunne on, että vauva syntyy ennen laskettua aikaa, joka on (vasta) 25.11. Minun oma veikkaukseni olisi 16.11 ja miehen 23.11. Saas nähdä. ;)



Palailen taas myöhemmin asiaan, oikein mukavaa tiistai-illan jatkoa kaikille murusille!



CC 36+3.

Hirmuisen lumituiskun keskeltä täältä kirjoittelen.



Tänään olinkin koko päivän AMK:n pääsykokeissa. Järkkyä ison vatsan kanssa istua koko pitkä päivä paikoillaan, mutta hengissä selvisin ja toivottavasti pääsen sinne opiskelemaan.



Nyt voi sitten ihan hyvällä omalla tunnolla alkaa kolmen ässän harjoitukset, kun ei tarvitse tsempata noita opiskelusuunnitelmia enää.



Onnea kaikille nyyttinsä saaneille ja tervetuloa kaikki uudet + entiset taustailijat. Nyt vain kovasti kirjoittelua kehiin!



Oma napa: liitoskivut ovat mahtavat, vauva on ollut tänään epätavallisen liikkuvainen, mutta muuten olotila on kumman energinen. Ristiselkääkin hieman jomottelee. Olisikohan tämä nyt sitä synnytystä ennakoivaa lisäenergiaa vai onko yötä vasten otetulla raudalla ollut kenties vaikutusta asiaan?



Aamulla sinnittelin viiteen saakka ja lähdin sitten pissalle. Muutenkin koko yö meni ihan harakoille, kun mietin tätä päivää ja niitä pääsykokeita. Olisi niin ihanaa saada opiskelupaikka jo valmiiksi. Opinnot aloittaisin sitten tammikuussa 2008, pidettyäni yhden lukuvuoden mittaisen poissaolojakson. Kaikkea sitä vielä viimeisillään lähtee yrittämään :-)



Jotakin piti kommentoidakin, mutta unohdin jo, että mitä...:-) No, ei se varmaan ollut mitään kauhean oleellista.



Nyt pitää mennä juomaan kuppi kuumaa kaakaota. Huomenna alkaa meidän ikioma kuukausi, muruset :-)



Kanelisokeri 37+3

Lista vielä ylös ja sitten odottamaan sohvalle salkkareiden alkua :)

Tervetuloa uusille :) ja onnea kaikille marrasmurunsa saaneille :)



Swehina rv 38+2

sellaista tässä pohdin että äitiyslomalla olen ollut jo kaksi viikkoa mutta kelasta en ole saanut vielä mitään paperia... saan palkkaa toki ekat kuukaudet työnantajalta joten vaikuttaisiko se siihen miten nopeasti hakemus käsitellään, ihan ajallaan olen sen tietenkin jättänyt. Tuntuu vaan hassulta täällä lomailla kun mitään virallista päätöstä en ole äitiysrahasta saanut. Äityispakkauskin tuli tosi myöhään, pari viikkoa sitten.



Muuten iltaan ei kuulu mitään, alavatsaa kivistää kovin, mies on lätkämatsissa ja yritän kuluttaa aikaa. Telkasta tulee taas näköjään pelkkää *skaa. Täällä sade on edelleen ihan pelkkää vettä. Ehkä yöksi kylmenee ja saatais lunta pääkaupunkiinkin.



Mukavaa illanjatkoa kaikille,

t. silveriina + kisu 37+0

luulin olevani viimeinen taustailija, kun vähän aikaa sitten aktivoiduin kirjoittamaankin.



Painon muutoksesta aika monet maininneet ohimennen. Jonkinlainen painonmuutos gallup kiinostaisi, mut en tiedä haluaako muut " tunnustaa" ? Uskoisin kuitenkin olevani aika kärjessä, ja siksi asia kiinostaa :)

Itse voin tunnustaa, jos vaikka olisi vertaistukea jollekin toiselle :) Nyt on tullut noin 22 kiloa, ja varmasti ehtii vielä tulla lisääkin, jos laskettuun aikaan asti (tai yli) kestää tämä raskaus. Mut oon ihan luottavaisin mielin, että tippuvat kyllä sitten ekan vuoden aikana pois, kuten esikoisenkin jälkeen. Olen ihan himolenkkeilijä, mut juoksulenkit jätin jo 4.kuukaudella pois ja kesällä jäi myös reippaat kävelyt pois ennenaikaisten supistusten vuoksi. Ja paljon olen viettänyt aikaa sohvalla leväten (lue:syöden). Mut uskon siis että kunhan taas pääsee normaalisti lenkkeilemään ja elämään, niin alkupainooni taas palaan. Hitaasti ehkä, mut varmasti...