Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämä on koulinut minua todella kovasti. Onneksi. Uskallan väittää että elämäni isoin menestys on tehnyt minusta paremman ihmisen ja saanut minut ymmärtämään sen, mikä elämässä on oikeasti tärkeintä.
24.09.2022 |
Ei ole ollut elämäni helpoimmat 12 vuotta, mutta elämäni opettavaisimmat. En enää valita turhasta, kiirehdi turhaan, suutu turhasta... Jokainen hetki voi olla se viimeinen, jokainen viesti ja soitto voivat olla viimeisiä. Rakastakaa läheisiänne nyt ja sanokaa se heille. Tee nyt kaikkea mistä nautit ja jaa ihania muistoja läheistesi kanssa. Muista että ikinä et voi tietää mitä päivä tuo tullessaan -hyvässä ja pahassa. Minun lapsi lähti kouluun klo 7.45. Noin 8.00 sain puhelun, jota kukaan vanhempi ei halua saada. 11.02 lapseni menehtyi. Jälkeenpäin olen miettinyt, että onneksi tuo kaikki tapahtui juuri tuona aamuna. Edellisenä aamuna meillä oli valtava riita ihan tyhmästä asiasta. Illalla sovimme ja kerroimme puolin ja toisin rakastavamme. Vain muutamaa tuntia myöhemmin se ei olisi enää ollut mahdollista. Ikävä on järjetön.
Kommentit (19)
Niin se on. Elämä opettaa. Osanotot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Mitä oikein tapahtui?
Jäi koulumatkalla auton alle. Ihan koulun kulmalla oli todella vaarallinen risteys. Onneksi ei ole enää. Yhden hengen se vaati. Aluksi olin katkera, pettynyt ja vihainen kunnalle siitä että aiemmin asialle ei tehty mitään vaikka vaara tiedettiin. Nykyään osaan ajatella niin että rakas lapseni ei kuollut turhaan. Hänen kuolemansa ansiosta vaaranpaikka korjattiin ja hän on kenties pelastanut monien pienempien ja isompien koululaisten hengen. Niin haluan uskoa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Mitä oikein tapahtui?
Jäi koulumatkalla auton alle. Ihan koulun kulmalla oli todella vaarallinen risteys. Onneksi ei ole enää. Yhden hengen se vaati. Aluksi olin katkera, pettynyt ja vihainen kunnalle siitä että aiemmin asialle ei tehty mitään vaikka vaara tiedettiin. Nykyään osaan ajatella niin että rakas lapseni ei kuollut turhaan. Hänen kuolemansa ansiosta vaaranpaikka korjattiin ja hän on kenties pelastanut monien pienempien ja isompien koululaisten hengen. Niin haluan uskoa. Ap
Eli kuoli turhaan, koska risteys tiedettiin vaaralliseksi jo ennen kuin lapsesi kuoli. On luonnollista että ajattelet noin koska se suojelee sua mutta ei se sun lapsesta hengenpelastajaa tee.
Menestys. Pidät lapsesi kuolemaa menestyksenä?
Vierailija kirjoitti:
Eli kuoli turhaan, koska risteys tiedettiin vaaralliseksi jo ennen kuin lapsesi kuoli. On luonnollista että ajattelet noin koska se suojelee sua mutta ei se sun lapsesta hengenpelastajaa tee.
Jotain nrgatiivista sinun täytyi tänne tulla kirjoittamaan?!? Mene pois!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyöräili kulman takaa auton eteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Mitä oikein tapahtui?
Jäi koulumatkalla auton alle. Ihan koulun kulmalla oli todella vaarallinen risteys. Onneksi ei ole enää. Yhden hengen se vaati. Aluksi olin katkera, pettynyt ja vihainen kunnalle siitä että aiemmin asialle ei tehty mitään vaikka vaara tiedettiin. Nykyään osaan ajatella niin että rakas lapseni ei kuollut turhaan. Hänen kuolemansa ansiosta vaaranpaikka korjattiin ja hän on kenties pelastanut monien pienempien ja isompien koululaisten hengen. Niin haluan uskoa. Ap
Eli kuoli turhaan, koska risteys tiedettiin vaaralliseksi jo ennen kuin lapsesi kuoli. On luonnollista että ajattelet noin koska se suojelee sua mutta ei se sun lapsesta hengenpelastajaa tee.
Ja sinunlaisesi on täysin kykenemätön ymmärtämään kuinka sairas ihminen olet
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli kuoli turhaan, koska risteys tiedettiin vaaralliseksi jo ennen kuin lapsesi kuoli. On luonnollista että ajattelet noin koska se suojelee sua mutta ei se sun lapsesta hengenpelastajaa tee.
Jotain nrgatiivista sinun täytyi tänne tulla kirjoittamaan?!? Mene pois!!
Räkäinen elämäänsä turhautunut trolli, koittakaa nyt jo oppia olemaan antamatta huomiota tuollaisille.
Olen tullut samaan tulokseen, vaikken noin syvää menetetystä ole kokenut, osanottoni.
Kun syystä tai toisesta syvällisesti ymmärtää kuinka ohimenevää elämä on, sitä todella alkaa elää hetkessä ja arvostaa sitä hyvää mitä on. Ei haluaisi hukata hetkeäkään.
Kaikkea hyvää sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menestys. Pidät lapsesi kuolemaa menestyksenä?
En tietenkään pidä. Siellä on ylimääräinen s. Kyllä lapseni kuolema on elämäni isoin menetys. Paljon muutakin olen menettänyt, mutta mikään ei ole iskenyt yhtä kovasti. Ap
Elämä pakottaa kasvamaan, toisia enemmän ja toisia vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka pääsit vihasta ja katkeruudesta yli? Mulla vähän samanlainen kokemus, mutta katkeruus ei helpota vaikka aika kuluu.
Aika auttaa, tiedän kokemuksesta. Menetin lapseni auto-onnettomuudessa. Aluksi suru oli sietämätöntä, jollei muita lapsia olisi ollut, olisin riistänyt hengen itseltäni.
Nyt vuosien jälkeen sietämätön suru on muuttunut tavalliseksi suruksi ja kaipaukseksi. Myös joskus nauruksi, kun muistellaan meidän kuolleen lapsen elämää, piloja/jekkuja joita hän teki perheelle ja kavereilleen.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pääsit vihasta ja katkeruudesta yli? Mulla vähän samanlainen kokemus, mutta katkeruus ei helpota vaikka aika kuluu.
Aika auttoi. Ja sen hyväksyminen että mikään määrä vihaa ei tuo lastani takaisin. Niin kliseistä kuin onkin, ajattelin että lapseni haluaisi mun olevan onnellinen. Hänellä oli aina riidellessäkin tapana sanoa mulle, että älä ole mun takia surullinen. Ehkä silläkin oli joku tarkoitus kun välillä petyin häneen ja itkin hänen ajattelemattomuuden takia. Ehkä oli tarkoitettu että hän sanoisi minulle nuo sanat niin monta kertaa että muistaisin ne silloinkin kuin ikävöin häntä. Minulle onkin jäänyt hänestä päällimmäisenä mieleen lämpö ja lohduttaminen, vaikka viimeisten kuukausien aikana meillä oli yhä enemmän riitoja. Hän oli oikein ihana nuori ja ihminen.
Ja sinulle toivotan oikein paljon voimia. Usko tai älä aika auttaa. Joku päivä huomaat että olet taas hieman vähemmän katkera tapahtuneesta kuin eilen. Voimia. Ap
Vierailija kirjoitti:
Aika auttaa, tiedän kokemuksesta. Menetin lapseni auto-onnettomuudessa. Aluksi suru oli sietämätöntä, jollei muita lapsia olisi ollut, olisin riistänyt hengen itseltäni.
Nyt vuosien jälkeen sietämätön suru on muuttunut tavalliseksi suruksi ja kaipaukseksi. Myös joskus nauruksi, kun muistellaan meidän kuolleen lapsen elämää, piloja/jekkuja joita hän teki perheelle ja kavereilleen.
Juuri näin. Samoin ajattelen. Halaus sinulle. Ap
En voi edes kuvitella miten pahalta tuo tuntuu. Osanotot.
Alue: Aihe vapaa
Otan osaa. Mitä oikein tapahtui?