Te, jotka olette varakkaita

Tottakai laitetasn ruokaa ja leivotaan jos suinkin on aikaa. Kuka sitä nyt vapaaehtoisesti aina ravintolassa söisi (tai takeawayta, vielä huonompi vaihtoehto jatkuvaan käyttöön jos ei oo aivan pakko)

Luuletko, että olisivat varakkaita jos kaikki ostettaisiin ulkoa valmiina?

Koeta nyt ymmärtää, että varakkuutemme perustuu nuukuutta hipovaan säästämiseen.

Syön lounasta noin pari kertaa kuussa ihan tavallisissa lounaspaikoissa, mutta enimmäkseen laitan ruuan itse ja käytän pääasiassa luomutuotteita. Noin kerran kk käymme ulkona syömässä, jolloin en katso ruuan hintaa enkä terveellisyyttä, kyseessä on elämys.

Ravintolaruoka on liian suolaista ja rasvaista syödä usein. Lounaspaikoissa syön aina kasvisruuan tai otan vain salaattipöydästä. Olen terveysintoilija, nuorena sairastin ortoreksiaa, joten makeaa leivottua tulee todella harvoin, kerran vuodessa jouluna taatelikakkua. Focacciaa teen joskus viikonloppuisin, koska se on parasta tuoreena.

Vierailija kirjoitti:

Koeta nyt ymmärtää, että varakkuutemme perustuu nuukuutta hipovaan säästämiseen.

Oikea varakkuus on sellaista, ettei mistään tarvitse nuukailla ja säästää.

Varakkuus on usein hankittu harkitulla rahankäytöllä ja elämäntapaa jatketaan vaikka ei tarvitsisikaan.

Ravintolasyömisestäkin menee ilo jos sitä harrastaa paljon. Hyvin tehty kotiruoka on parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai laitetasn ruokaa ja leivotaan jos suinkin on aikaa. Kuka sitä nyt vapaaehtoisesti aina ravintolassa söisi (tai takeawayta, vielä huonompi vaihtoehto jatkuvaan käyttöön jos ei oo aivan pakko)

Voi sanoa suomeksi noutoruokaa, vaikka rikas oletkin. Takeawayta, voi hirvitys!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koeta nyt ymmärtää, että varakkuutemme perustuu nuukuutta hipovaan säästämiseen.

Oikea varakkuus on sellaista, ettei mistään tarvitse nuukailla ja säästää.

Kyllä, mutta tunnen muutaman pihin, erittäin varakkaan ihmisen. Heillä on kaikilla tavallinen tai köyhä tausta. 

Useimpina aamuina teen itse aamiaista, paistan pannulla munia ja röstipottuja tai vastaavaa. Kerran viikossa syön lounasta ulkona, muutoin työpäivinä syön lounaaksi jonkun marketista ostetun valmiin leivän tai valmisruuan.

Ostan sushia pari kertaa viikossa ja noutoruokaa haen parisen kertaa viikossa. Kokkaan itse kausittain: välillä ei jaksa ja välillä syntyy tiheästi ensisijaisesti aasialaista ruokaa. En hirveästi jaksa ja viitsi suunnitella syömisiä, vaikka tiedostan että olisi hyvä syödä enemmän hedelmiä ja vihanneksia. Olisi hienoa olla sellainen ruokapreppaaja, jolla on aina viikoksi ruuat annoksina pakkasessa tai jääkaapissa. 😀

Vierailija kirjoitti:

Varakkuus on usein hankittu harkitulla rahankäytöllä ja elämäntapaa jatketaan vaikka ei tarvitsisikaan.

Ravintolasyömisestäkin menee ilo jos sitä harrastaa paljon. Hyvin tehty kotiruoka on parempaa.

Harkittu rahan käyttäminen liittyy mielestäni luonteeseen aivan kuten pihiyskin. Ensin mainittu liittyy hyvään taloudelliseen tilanteeseen, jos lähtötilanne on heikko, mutta ei valmiiksi varakkaan talous kärsi mitenkään päivittäisistä ruokaostoksista ja syömisistä. Jos varakas pihistelee ruuasta, on taustalla luonteeseen ja taustaan liittyviä tekijöitä kuten köyhä lapsuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koeta nyt ymmärtää, että varakkuutemme perustuu nuukuutta hipovaan säästämiseen.

Oikea varakkuus on sellaista, ettei mistään tarvitse nuukailla ja säästää.

Oikea varakkuus ei tarkoita tuhlaamista. Jos joka päivä syö ravintolassa, maistuu itsetehty kotiruoka erityisen hyvältä.

Puolisoni (jonka varakkuudesta saan nauttia, vaikka itse olen vain hieman keskivertokansalaista varakkaampi) on suomalaisten TOP-1000 listalla eikä käy ravintolassa kuin noin kaksi kertaa vuodessa. Ja miki ihmeessä edes kävisi, kun elämänsä on ihan jossain muualla kuin tähtiravintolan nurkalla.

Meillä ei nuukailla tai säästetä silloin, kun hankitaan lisää arvoa tuottavaa omaisuutta. Ravintolaruoka ei ole sellaista kuin juhlahetkissä.

No en tiedä olenko nyt varakas, mutta kokkaan itse vaikka olisi varaa tilata noutoruokaa, mutta niissä on niin paljon rasvaa ja suolaa sekä vielä sokeria, ettei ole terveellistä pitemmän päälle vaikka ihan vaan salaattia tilaisi. 

Höh, mikä kysymys tuo nyt on?

nimim. olipa hyvä, että hirvi käveli yöllä pihaan

Olemme todella hyvätuloisia, sanoisin että varakkaitakin. Ruokaa teen itse alusta alkaen raaka-aineista kerran parissa kuukaudessa. Kaikki muut ateriat syödään joko ravintolassa (kerran pari viikossa, lomilla useammin), tilataan Woltilla kotiin, tai ostetaan kauppojen valmisruokatiskeiltä, esim. Stockmannin tiskiltä saa hyvää ruokaa. Leivon pari kertaa vuodessa.

Osaan laittaa ruokaa mutta en tykkää siitä puuhasta. Olemme viisikymppinen lapseton pariskunta, ja olemme eläneet näin aina (eli emme tehneet ruokaa aiemminkaan).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koeta nyt ymmärtää, että varakkuutemme perustuu nuukuutta hipovaan säästämiseen.

Oikea varakkuus on sellaista, ettei mistään tarvitse nuukailla ja säästää.

Oikea varakkuus ei tarkoita tuhlaamista. Jos joka päivä syö ravintolassa, maistuu itsetehty kotiruoka erityisen hyvältä.

Puolisoni (jonka varakkuudesta saan nauttia, vaikka itse olen vain hieman keskivertokansalaista varakkaampi) on suomalaisten TOP-1000 listalla eikä käy ravintolassa kuin noin kaksi kertaa vuodessa. Ja miki ihmeessä edes kävisi, kun elämänsä on ihan jossain muualla kuin tähtiravintolan nurkalla.

Meillä ei nuukailla tai säästetä silloin, kun hankitaan lisää arvoa tuottavaa omaisuutta. Ravintolaruoka ei ole sellaista kuin juhlahetkissä.

Onhan noita uusrikkaitakin. Omistan asunnon alueelta, missä asuvat Suomen rikkaimmat ihmiset (se ei muuten ole Ullanlinna) ja olen koko ikäni elänyt vastaavalla alueella. Siellä uusrikkaat erottuvat kuin huutomerkit pukeutumisellaan, puhumisillaan ja kuluttamisellaan, mutta ei heitä montaa ole. Tällä hetkellä vain yksi. 

Sinä kuulut ilmeisesti koulutettuihin varakkaisiin, jotka elävät hyvin tavallisesti, mutta eroa varattomiin on, kuten nyt sekin, että ihminen, jolla ei ole varaa syödä usein ravintolassa pitää sitä hienona. Kun taas esimerkiksi matkatöitä tekevä joutuu syömään ravintolassa niin usein, että arvostaa eniten joko kotiruokaa tai ihan poikkeuksellisen hienoa (ja yleensä varsin kallista) ravintolaruokaa. Tavallinen ravintolaruoka Suomessa on harvoin todella hyvää. Ja se tosiaan on aivan liian rasvaista ja suolaista.

Aika erikoiselta tuntuisi tuo AP:n ajattatelema ihanuus varakkaiden tekemisistä. Täällä tuskin on niitä shampanjaristeilyjen varakkaita paikalla. Jos varakkaaksi katsotaan se, että on asunto ja vähän rahaa pankkitilillä ennen tilipäivääkin, niin he ovat kyllä varakkuutensa ansainneet ihan työtä tekemällä ja elämällä säästeliäästi. Moni, joka asuu yhteiskunnan maksamassa asunnossa ja elää tuilla elää paremmin, kuin nykyinen varakas, joka saattoi olla tosi tiukoilla esim. asuntovelkaansa maksaessaan.

Vierailija kirjoitti:

Aika erikoiselta tuntuisi tuo AP:n ajattatelema ihanuus varakkaiden tekemisistä. Täällä tuskin on niitä shampanjaristeilyjen varakkaita paikalla. Jos varakkaaksi katsotaan se, että on asunto ja vähän rahaa pankkitilillä ennen tilipäivääkin, niin he ovat kyllä varakkuutensa ansainneet ihan työtä tekemällä ja elämällä säästeliäästi. Moni, joka asuu yhteiskunnan maksamassa asunnossa ja elää tuilla elää paremmin, kuin nykyinen varakas, joka saattoi olla tosi tiukoilla esim. asuntovelkaansa maksaessaan.

Onhan varakkuudelle olemassa kriteereitä. Tavallista palkansaajaa ei yleensä kutsuta varakkaaksi, ellei ansaitse reippaasti yli satatuhatta vuodessa. Suurin osa ihmisistä, jotka itse katson varakkaiksi on lisäksi perinyt omaisuutta, joskus varsin mittavankin omaisuuden. 

Mutta se on totta, että Suomessa ei ole tapana näyttää olevansa varakas, vaan pidetään matalaa profiilia. Vain uusrikkaat tekevät sellaista, siis duunaritaustaiset, kouluttamattomat,  työllä rikastuneet ihmiset.

En nyt massipäällikkö oo mut kyl kai sitä vois ravintelis syödä muutama kerta viikkoon jos niikseen haluis. Kotona laitan safkat itse ja joskus harvoin syön 10e pikaruokaa jos oikein hurjaksi ryhdyn. Ei maistu enää mättösapuskat niinkuin nuorempana