Miten välillä tuntuu siltä, että suurin osa ihmisistä on vähän yksinkertaisia?

Paras tuo Eifach-kommentti :D. Täällä toinen samanmoinen. Tosiaan olen jonkin verran keskiverron yläpuolella, mutta se on omassa akateemisessa viitekehyksessäni hyvin tavanomaista. Ero todella nerokkaisiin ihmisiin on kohdallani kuitenkin suuren suuri. Näen ja tiedostan sen hyvin kirkkaasti. Sillä mennään mitä on saatu. Opetan koulussa, jossa näen todella paljon sitä käyrän alempaa puoltakin. Yksinkertaisuus kyllä näkyy ja loistaa monista oppilaista, mutta mitä sitten? Suhtaudun siihen osana ihmisyyden monimuotoisuutta. 

Minä en itseäni ole koskaan älykkäänä tai viisaana pitänyt, mutta tuon esille muutaman asian.

Työyhteisöissä koen toisinaan ulkopuolisuuden tunnetta, kaipaan monesti ns omaa rauhaa. Siksipä teenkin työtä jossa 90% olen yksin.

Olen ollut työelämässä noin 25 vuotta ja osallistunut näinä vuosina yhden kerran pikkujoulujuhliin.

Minulle tulee kiusallinen tunne, ahdistun ja haluan kotiin. Näissä juhlissa tarkoitus on juoda viinaa nopealla tahdilla? Ohjelmanumeroina hääbingo tyyppisiä leikkejä! Itse olisin kaivannut tietovisa tms tyylistä visailua.

Koen epämukavuutta, jos työpaikoilla pidetään yhteisiä kahvi- tai ruokataukoja joissa puhutaan ja kaakatetaan suureen ääneen. Kiusataan työkaveria tai puhutaan muista pahaa.

Keskustelun aiheeksi kun ei tuntunut kelpaavan hyönteiset tai pölyttäjien katoaminen vaan olisi pitänyt puhua Tallinnan matkojen kohokohdista..

En minä erakko ole, minun ajattelumaailmani ei vain sopineet suurimpaan osaan työyhteisöistä, siksi päädyin tekemään nykyistä työtäni jossa päivät vietän aika yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on totta, että näyttäisi siltä ettei älykkäät ole useinkaan kunnianhimoisia.

Miksi älykkäät olisivat kunnianhimoisia tavoitteiden suhteen, jotka vähemmän älykkäät ovat arvottaneet tavoiteltaviksi? Kyllä melkein jo todennäköisyys sanoo, ettei jonkun perusjantterin optimi ole oikeasti se korkein optimi. Se on paras, mitä hän keksii arvostaa ja tavoitella ja varmasti hänelle ihan mielekästäkin. Hän voi saada jotain, mitä muutkin samanlaiset tavoittelevat, saavutus.

Älykkäät ovat usein hyvinkin "kunnianhimoisia" eli päämäärätietoisia, se vaan suuntautuu kunnian ja muiden ulkoisten asioiden sijaan tietoon, ideoihin ja kaikenlaiseen abstraktiin. Eli päämäärä on eri. Ei siihen, mitä valtaosa muista arvottaa tavoiteltavana ja mikä heille näyttäytyy järkevänä ja mielekkäänä.

Noin se vaan on. Ne perusjantterit pitävät ideaalina omakotitaloa ja kahta autoa, ja kaikki muu elämässä on alistettu sille. Nyt nähdään, oliko nuo perusjantterit ideaaleineen oikeassa vai väärässä.

Vierailija kirjoitti:

No onhan ne. Itse olen kasvanut lähiössä, jossa osaaminen oli noloa ja piti piilottaa. Meidän perheessä lapsia rohkaistiin opiskelemaan, josta johtuen en koskaan tuntenut kuuluvani lapsuuden maisemiini.

Siskoni kehui yliopistoon mennessä kuinka ihanaa oli kun vihdoin oli älykästä seuraa. Itse hain opiskelemaan vasta myöhemmin ja olin ihan järkyttynyt kun silloin n. 30v tajusin, että yhtä yksinkertaista sakkia siellä yliopistossa oli. Heillä oli vain paremmat taustaverkostot ja tuki, jotka mahdollistivat opiskeluissa etenemisen lähiönuoreen verrattuna.

Tämä somemaailma varmaan tukee tyhmistymistä kun se tarjoaa uutta vain oletetun vanhan kiinnostuksen pohjalle. Ihmiset nurkkaantuvat omiin kupliinsa entistä tiiviimmin.

Itse en pärjäisi varsinaisissa älykkyystesteissä, mutta sosiaalisesti olen skarppi ja monenlaisista asioista kiinnostunut. Samanhenkistä seuraa on vaikea löytää.

''

Ongelma on siinä, että yleisen keskiluokkaistumisen sekä poliittisten päätösten (tietty, iso porukka ikäluokasta pitää "korkeakouluttaa" vaikka väkisin) seurauksena yliopistoihin päätyy yhä enemmän opiskelijoita, joiden paikka ei älyn eikä älyllisen kunnianhimon puolesta olisi lainkaan yliopistossa. Oman pitkän kokemukseni (sekä opiskelijana että yliopistolla opettaneena) nojalla arvelen, että silloin kun siskosi meni yliopistoon, siellä oli keskimäärin välkympää väkeä, mutta kun sinä menit sinne "myöhemmin", oli tilanne jo muuttunut opiskelija-aineksen osalta heikompaan suuntaan. (Sinä olit taustojesi kannalta riittävän fiksu näkemään sen.) Näin sekä sinä että siskosi olitte molemmat oikeassa havainnoissanne - ainoa muuttuja oli aika ja sen vaikutus opiskelija-ainekseen. Ikävä kyllä opiskelija-aineksen heikentymisen vuoksi - ja koska poliittiset ja hallinnolliset tahot laskevat kaiken määrässä, eli tutkintojen määrässä - yliopisto-opinnoissa pitää koko ajan laskea rimaa entistä alemmaksi. Näin ollen koko yliopistotutkinnon laatu on inflatoitunut pahasti. Tätä on toki tapahtunut vuosikymmenten ajan, mutta 60-luvun ja 90-luvun maisterintutkinnoilla oli varmaankin enemmän yhteistä kuin 90-luvun ja 2020-luvun maisterintutkinnoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset reagoi ehkä nykyisin enemmän tunteella ja heti. Impulssikontolli on heikentynyt eikä järjen käytölle ja harkitsevaisuudelle anneta aikaa.

Mikä on muuttunut meidän yhteiskunnassa viime sadan vuoden aikana mikä on aiheuttanut tuon? Miten on tunteelle tullut enemmän ääntä? Millaiset ihmiset on saaneet enemmän ääntä ja on tunteellisia?

Ongelma on kai se, että niitä tunteita ei osata käsitellä. En tiedä, miten sata vuotta sitten, mutta siitä on tutkimuksia, miten talvi-jatko-Lapin-sotien jälkeen mitään tunteita ei voitu eikä saatu käsitellä, tai se "käsittely" oli työntekoa, rakentamista ja sitten (etupäässä miehillä, sodasta palanneilla) viinanjuontia ja muidenkin nykyisin huumausaineiksi luokiteltavien aineiden väärinkäyttöä. Olisi kiva tietää (olisiko tutkimusta?), millaiset olivat (nykytutkimuksen mittapuilla) esim. 1910-1930-lukujen kasvatusmetodit, mutta ilmeisesti suuret ikäluokat (ja jo sodan aikana syntyneet) on kasvaneet niin tunnelukkoisessa ilmapiirissä, ja vastaavasti kasvattaneet sitten omat lapsensa niiden omien kiintymyssuhdemalliensa kautta, että sen takia meillä on todella paljon sitä tunteiden käsittelyn ongelmaa. Joskus päinvastaisetkin seuraamukset saattavat johtua samasta asiasta: se, että joitakin lapsia ei ikään kuin kasvateta ollenkaan (ettei tule paha mieli), ja se, että jotkut lannistetaan jo aivan pieninä (kova kuri). Nyt viimeisen parinkymmenen vuoden aikana on ollut enemmän puhetta tunteista kuin varmasti koskaan aiemmin Suomen historiassa, on hellsteneitä ja muita, ja on näitä "mene terapiaan"-kampanjoita. Ja tietenkin iltalehdet ja hesarit tuppaavat joka päivä tunnepuhetta ja haastateltua psykologia ihmisten tietoisuuteen.

Sori, lähti vähän lapasesta. Palatakseni aiheeseen, kommenttinani sanon, että tunteiden käsittely ja impulssikontrolli eivät välttämättä liity toisiinsa. Voivat liittyä, mutta voivat olla liittymättäkin. Meillä mainonta&markkinointi propagoivat koko ajan, että kaikki impulssit pitäisi toteuttaa just-nyt-heti. Tunteisiin se liittynee sillä tavalla, että niiden tunteiden herättelyn avulla ihmiset saadaan vaan kuluttamaan enemmän rahaa kaikkeen, juurikin laskemalla systemaattisesti tuota impulssikontrollia.

Olikohan tässä mun vuodatuksessani nyt oikeasti mitään järkeä...

Tästä viimeisestä kappaleesta tuli mieleen, että markkinointi ja mainosteollisuus palkkaavat hyvällä palkalla parhaat psykologit ja näin saavat ihmiset ostamaan ja kuluttamaan jopa yli varojensa tai tuntemaan tyytymättömyyttä ja osattomuutta tavaran/ viihteen puutteesta johtuen. Kunnallisella puolella taas yritetään verovaroin hoitaa näistä syntyneitä mielenterveys- ja ylivelkaantumisongelmia.

'

Samaa miettinyt täälläkin. Jo joskus toistakymmentä vuotta sitten tajusin, että parhaat psykologit eivät auta ihmisiä voimaan paremmin vaan manipuloivat ihmisiä (mainonnan ja markkinoinnin kautta) voimaan huonommin. Tämä vain siksi, että jotkut tienaavat enemmän. Ja kuten sanoit, verovaroilla toteutettu, aliresurssoitu sosiaali- ja terveydenhuolto sitten yrittävät paikata seurauksia. Huonoin tuloksin. Päivittäin saa lukea lehdistä, sekä kokemustasolla että tutkimustuloksista, että yhä suuremmat osat eri ikäryhmistä voivat eri tavoin psyykkisesti, joskus fyysisestikin huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset reagoi ehkä nykyisin enemmän tunteella ja heti. Impulssikontolli on heikentynyt eikä järjen käytölle ja harkitsevaisuudelle anneta aikaa.

Mikä on muuttunut meidän yhteiskunnassa viime sadan vuoden aikana mikä on aiheuttanut tuon? Miten on tunteelle tullut enemmän ääntä? Millaiset ihmiset on saaneet enemmän ääntä ja on tunteellisia?

Ongelma on kai se, että niitä tunteita ei osata käsitellä. En tiedä, miten sata vuotta sitten, mutta siitä on tutkimuksia, miten talvi-jatko-Lapin-sotien jälkeen mitään tunteita ei voitu eikä saatu käsitellä, tai se "käsittely" oli työntekoa, rakentamista ja sitten (etupäässä miehillä, sodasta palanneilla) viinanjuontia ja muidenkin nykyisin huumausaineiksi luokiteltavien aineiden väärinkäyttöä. Olisi kiva tietää (olisiko tutkimusta?), millaiset olivat (nykytutkimuksen mittapuilla) esim. 1910-1930-lukujen kasvatusmetodit, mutta ilmeisesti suuret ikäluokat (ja jo sodan aikana syntyneet) on kasvaneet niin tunnelukkoisessa ilmapiirissä, ja vastaavasti kasvattaneet sitten omat lapsensa niiden omien kiintymyssuhdemalliensa kautta, että sen takia meillä on todella paljon sitä tunteiden käsittelyn ongelmaa. Joskus päinvastaisetkin seuraamukset saattavat johtua samasta asiasta: se, että joitakin lapsia ei ikään kuin kasvateta ollenkaan (ettei tule paha mieli), ja se, että jotkut lannistetaan jo aivan pieninä (kova kuri). Nyt viimeisen parinkymmenen vuoden aikana on ollut enemmän puhetta tunteista kuin varmasti koskaan aiemmin Suomen historiassa, on hellsteneitä ja muita, ja on näitä "mene terapiaan"-kampanjoita. Ja tietenkin iltalehdet ja hesarit tuppaavat joka päivä tunnepuhetta ja haastateltua psykologia ihmisten tietoisuuteen.

Sori, lähti vähän lapasesta. Palatakseni aiheeseen, kommenttinani sanon, että tunteiden käsittely ja impulssikontrolli eivät välttämättä liity toisiinsa. Voivat liittyä, mutta voivat olla liittymättäkin. Meillä mainonta&markkinointi propagoivat koko ajan, että kaikki impulssit pitäisi toteuttaa just-nyt-heti. Tunteisiin se liittynee sillä tavalla, että niiden tunteiden herättelyn avulla ihmiset saadaan vaan kuluttamaan enemmän rahaa kaikkeen, juurikin laskemalla systemaattisesti tuota impulssikontrollia.

Olikohan tässä mun vuodatuksessani nyt oikeasti mitään järkeä...

Tästä viimeisestä kappaleesta tuli mieleen, että markkinointi ja mainosteollisuus palkkaavat hyvällä palkalla parhaat psykologit ja näin saavat ihmiset ostamaan ja kuluttamaan jopa yli varojensa tai tuntemaan tyytymättömyyttä ja osattomuutta tavaran/ viihteen puutteesta johtuen. Kunnallisella puolella taas yritetään verovaroin hoitaa näistä syntyneitä mielenterveys- ja ylivelkaantumisongelmia.

Mikä teollisuus ja mitkä psykologit saavat ihmiset tavoittelemaan velalla omakotitaloa tai kotia joka on kuin sisustuslehdestä, kahta autoa, rasvatonta persettä, kiireistä elämän tapaa, neljää viiva kuutta ulkomaanmatka per vuosi ja ulos päin täydellistä kulissia?

Uskon että psykologit ja markkinamiehet voivat saada ihmisen haluamaan jotain tiettyä kelloa, laukku tai kenkää. En usko että tämä koko naurettava pinnallinen kilpaileminen on suunniteltu missään erikseen.

Joku ihmisissä on sisällä asetuksissa sellaista, että halutaan näyttää muille, että kyllä meilläkin on kaikkea ja vielä enemmän.

Nämä on niitä aiemmin mainittujen perusjanttereiden ideaaleja, joihin aidosti fiksut ja älykkäät ihmiset eivät mene mukaan. Sillä perusjantterilla on se -varmaankin sieltä lapsuudenkodista tullut ajatus- että ihmisen "menestys" mitataan ulkoisilla tekijöillä.

Ei kaikilla ihmisillä ole tuollaista materiaalista maailmankatsomusta; on paljonkin ihmisiä, joilla on aivan erilaiset elämänarvot. Joskus ne arvot on ollut pakko muuttaa, jos/kun elämä muuttuu radikaalisti (esim. 90-luvun alun lama). Fiksut ihmiset, jotka olivat menneet materiahysteriaan mukaan 80-luvun nousukauden aikana, ja romahtivat sitten lamassa, ovat pystyneet määrittelemään oman olemisensa uudelleen. Ne tyhmät ihmiset, jotka tekivät saman, päätyivät sitten katkeroitumaan ja syyttämään muita omista huonoista valinnoistaan. (Toki väliin mahtuu myös harmaan sävyjä, mutta noin periaatteessa.)

Vierailija kirjoitti:

Se muille näyttämisen halu on niiden ansiottaan pärjänneiden seiskan oppilaiden tapa osoittaa, että kattokaa mulla on merkkilaukku ja titteli!

Ovat ns. nousukkaita, joilla kunnianhimoa ja haluavat juuri näyttää, että katsokaa miten olen pärjännyt ja mitä mulla on! Vaikka velaksi..

Toisille ne ei ole mitään saavutuksia vaan normia.

Juuri noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli miehet pokaamaan niitä lääkärinaisia, jos mielitte fiksuja lapsia. Naiset eivät pysty niin paljon vaikuttamaan omien jälkeläistensä älykkyyteen. It is what it is.

Hyvä, että meni jollekin perille monen sivun jälkeen.

Sukulaistätini, suurten ikäluokkien ihminen, on kertonut, miten heille tyttölyseossa biologian opettaja (nainen) tähdensi moneen kertaan: "Tytöt, älkää tehkö lapsia tyhmille miehille."

Eli kyllä se luonnonmukainen "genetic engineering" on ollut aina tiedossa ja sitä tietoa on myös valikoidulle joukolle välitetty.

Ongelma on ehkä siinä, että saatamme elää yhteiskunnassa, jossa tyhmät ihmiset ovat enenevässä määrin äänessä ja myös "pärjäävät elämässä" paremmin kuin ne fiksut.

Luin tänään Ruben Stillerin haastattelusta seuraavan, ajatuksia herättävän lauseen: ”Nykyään radikaaleinta on sivistys, ei pöhinä.”

Toivokaamme, että sivystyksen ja älyllisen kehittymisen uusi aika on vielä tulossa. Toivottavasti mahdollisimman pian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hyvä ketju. Jonkun (älykkään) pitäisi oikeasti alkaa ajamaan sellaista ryhti-liikettä tällä saralla. Fyysiseen kuntoon osa ihmisistä jaksaa panostaa tosi paljon, mutta miten saatkaan aivosi parhaaseen mahdolliseen kuntoon.

On sellainen paradoksi tässä vielä, että ei kannata liikaa viisastua ja avata silmiään todellisuudelle.

Hömppä suojaa ihmisiä ja se ettei ihan omaa täysin realistista käsitystä maailmasta ja elämästä.

Illuusiot ovat ihmisen mielenterveydelle ja onnellisuudelle hyviä juttuja.

Ei se ole vaarallista terveydelle jos katsoo huutonaurukauppakeisaria tai temppareita. Parempi sekin kun ymmärtää miten kamala paikka tämä maailma oikeasti on ja kuinka paljon täällä on vääryttä, kärsimystä ja pahaa.

Temppareiden katsominen ei välttämättä ole "vaarallista terveydelle", mutta kannattaa miettiä, mistä sekin aika ja ennen kaikkea sen ohjelman täyttämä ajattelu on pois. Eli miettiä vaihtoehtoiskustannuksia. Viihdettä on hyvin montaa muutakin sorttia, ja oman itsensä takia kannattaa käyttää muutama tunti vaikka ihan kynän ja paperin kanssa sen miettimiseen, mitä vapaa-ajaltaan oikeasti haluaa - ja onko mainittujen ohjelmien katsominen omien arvojen mukaista, edes "viihtymisen" nimissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaisissa ihmisissä ärsyttää monet asiat, mm. small talk. Itse haluan aina mennä suoraan asiaan. Kun joku kysyy minulta, että "Mitä kuuluu?", vastaan aina, että "Ei mitään ihmeellisempää." ja esitän välittömästi vastakysymyksen: "Tiedätkö muuten mikä on elämän tarkoitus?". Jos ihminen ei osaa vastata tähän kysymykseen oikeaoppisesti, pidän tätä ihmistä älyllisesti vajakkina, enkä ole halukas jatkamaan jonninjoutavaa keskustelua yhtään pidemmälle. 

Kiireisille ihmisille sanon aina seuraavan asian: "Etkö ole kuullut, että aikaa ei ole olemassa? Miksi siis kiirehdit?". Kiireiset ihmiset, jotka usein heiluttelevät stressantuneita levottomasti käsiään, ovatkin yksinkertaisia ihmisiä, kun eivät tiedä, että aikaa ei ole olemassa. 

Kaiken kaikkiaan, laumasieluisilla ihmisillä ei näytä olevan päässään lainkaan järjen valoa, ja ovatkin kaikin puolin turhia ihmisiä kehityksen kannalta. Kun katsoo laumaihmisen käyttäytymistä, syntyy väistämättäkin voimakas epäily evoluutiota kohtaan ...

Tuo nyt ei ole mitään muuta kuin ylimielisyyttä.

Ei välttämättä ylimielisyyttä, vaan ehkä keskivaikeaa masennusta ja/tai käytöstapojen puuttumista. Tietämättömyyttä siitä, miten sosiaalisissa kanssakäymisissä toimitaan, tai mt-ongelman aiheuttamaa väsymystä toimia niin. Joka tapauksessa epäkohteliasta kanssaihmisiä kohtaan. Toki jos itselle on arvo saattaa kanssaihmiset hankalaan tilanteeseen ja olla tietoisesti välittämättä muista, sitten se on sitä ylimielisyyttä.

Tämä on niin totta!

Tik tok, youtube, insta, facebook

Kaikki tämä pinnallisuus ja pintaelämä , selfiet.

Syvällisyys asioiden käsittelystä puuttuu, samoin laajojen kokonaisuuksien hallitseminen.

Tämä sukupolvi on jotenkin tyhmempi kuin aiemmat, yleissivistys on matalaa , uutisia ei lueta, lukeminen ei vaan kiinnosta!

Sitä on vaikea ymmärtää

Huomaan sen jopa omista lapsistani, koulunkäyntikin on muuttunut niin kummalliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset reagoi ehkä nykyisin enemmän tunteella ja heti. Impulssikontolli on heikentynyt eikä järjen käytölle ja harkitsevaisuudelle anneta aikaa.

Mikä on muuttunut meidän yhteiskunnassa viime sadan vuoden aikana mikä on aiheuttanut tuon? Miten on tunteelle tullut enemmän ääntä? Millaiset ihmiset on saaneet enemmän ääntä ja on tunteellisia?

Ongelma on kai se, että niitä tunteita ei osata käsitellä. En tiedä, miten sata vuotta sitten, mutta siitä on tutkimuksia, miten talvi-jatko-Lapin-sotien jälkeen mitään tunteita ei voitu eikä saatu käsitellä, tai se "käsittely" oli työntekoa, rakentamista ja sitten (etupäässä miehillä, sodasta palanneilla) viinanjuontia ja muidenkin nykyisin huumausaineiksi luokiteltavien aineiden väärinkäyttöä. Olisi kiva tietää (olisiko tutkimusta?), millaiset olivat (nykytutkimuksen mittapuilla) esim. 1910-1930-lukujen kasvatusmetodit, mutta ilmeisesti suuret ikäluokat (ja jo sodan aikana syntyneet) on kasvaneet niin tunnelukkoisessa ilmapiirissä, ja vastaavasti kasvattaneet sitten omat lapsensa niiden omien kiintymyssuhdemalliensa kautta, että sen takia meillä on todella paljon sitä tunteiden käsittelyn ongelmaa. Joskus päinvastaisetkin seuraamukset saattavat johtua samasta asiasta: se, että joitakin lapsia ei ikään kuin kasvateta ollenkaan (ettei tule paha mieli), ja se, että jotkut lannistetaan jo aivan pieninä (kova kuri). Nyt viimeisen parinkymmenen vuoden aikana on ollut enemmän puhetta tunteista kuin varmasti koskaan aiemmin Suomen historiassa, on hellsteneitä ja muita, ja on näitä "mene terapiaan"-kampanjoita. Ja tietenkin iltalehdet ja hesarit tuppaavat joka päivä tunnepuhetta ja haastateltua psykologia ihmisten tietoisuuteen.

Sori, lähti vähän lapasesta. Palatakseni aiheeseen, kommenttinani sanon, että tunteiden käsittely ja impulssikontrolli eivät välttämättä liity toisiinsa. Voivat liittyä, mutta voivat olla liittymättäkin. Meillä mainonta&markkinointi propagoivat koko ajan, että kaikki impulssit pitäisi toteuttaa just-nyt-heti. Tunteisiin se liittynee sillä tavalla, että niiden tunteiden herättelyn avulla ihmiset saadaan vaan kuluttamaan enemmän rahaa kaikkeen, juurikin laskemalla systemaattisesti tuota impulssikontrollia.

Olikohan tässä mun vuodatuksessani nyt oikeasti mitään järkeä...

Tästä viimeisestä kappaleesta tuli mieleen, että markkinointi ja mainosteollisuus palkkaavat hyvällä palkalla parhaat psykologit ja näin saavat ihmiset ostamaan ja kuluttamaan jopa yli varojensa tai tuntemaan tyytymättömyyttä ja osattomuutta tavaran/ viihteen puutteesta johtuen. Kunnallisella puolella taas yritetään verovaroin hoitaa näistä syntyneitä mielenterveys- ja ylivelkaantumisongelmia.

Mikä teollisuus ja mitkä psykologit saavat ihmiset tavoittelemaan velalla omakotitaloa tai kotia joka on kuin sisustuslehdestä, kahta autoa, rasvatonta persettä, kiireistä elämän tapaa, neljää viiva kuutta ulkomaanmatka per vuosi ja ulos päin täydellistä kulissia?

Uskon että psykologit ja markkinamiehet voivat saada ihmisen haluamaan jotain tiettyä kelloa, laukku tai kenkää. En usko että tämä koko naurettava pinnallinen kilpaileminen on suunniteltu missään erikseen.

Joku ihmisissä on sisällä asetuksissa sellaista, että halutaan näyttää muille, että kyllä meilläkin on kaikkea ja vielä enemmän.

Nämä on niitä aiemmin mainittujen perusjanttereiden ideaaleja, joihin aidosti fiksut ja älykkäät ihmiset eivät mene mukaan. Sillä perusjantterilla on se -varmaankin sieltä lapsuudenkodista tullut ajatus- että ihmisen "menestys" mitataan ulkoisilla tekijöillä.

Ei kaikilla ihmisillä ole tuollaista materiaalista maailmankatsomusta; on paljonkin ihmisiä, joilla on aivan erilaiset elämänarvot. Joskus ne arvot on ollut pakko muuttaa, jos/kun elämä muuttuu radikaalisti (esim. 90-luvun alun lama). Fiksut ihmiset, jotka olivat menneet materiahysteriaan mukaan 80-luvun nousukauden aikana, ja romahtivat sitten lamassa, ovat pystyneet määrittelemään oman olemisensa uudelleen. Ne tyhmät ihmiset, jotka tekivät saman, päätyivät sitten katkeroitumaan ja syyttämään muita omista huonoista valinnoistaan. (Toki väliin mahtuu myös harmaan sävyjä, mutta noin periaatteessa.)

Mutta luuletko, että tuo materialistinen maailmankatsomus ja tyhmyys liittyvät toisiinsa? Toki monessa tapauksessa voivat liittyä, mutta ovathan ne kuitenkin eri asioita. Varmasti löytyy myös paljon ns yksinkertaisia ihmisiä, jotka tyytyvät myös hyvin yksinkertaiseen elämään ja osaavat olla onnellisia. Mutta joo, fiksulla ehkä muitakin tavoitteita elämässä, kuin tulla rikkaaksi ja kuuluisaksi. Ehkä?

Harvat ihmiset mitään suuria älykköjä on ennenkään ollut, mutta kieltämättä tuntuu että degenoroituminen on käynnissä. Mistä sitten johtuu, voiko kaikkea älylaitteidenkaan syyksi laittaa? Ennen oli ainakin noloa, jos ei uutisia ja ajankohtaisaiheita seurannut, nykyään ihan koulutetutkin ihmiset tuntuvat olevan ihan pimennossa, ylpeästi. Monesti huomaan, että minua pidetään jonakin älykkönä, kun kykenen keskustelemaan laaja-alaisesti aiheista. En ole edes mitään mensatasoa, eikä sitä sivistykseen edes vaadita. Vain hieman kiinnostusta ja vaivannäköä, että lukee ja seuraa aikaansa. Tuntuu myös, että ihmiset ovat yhä itsekkäämpiä, eivätkä yhtään ajattele muita ihmisiä. Kulkevatko tyhmyys ja itsekkyys käsi kädessä?

Vierailija kirjoitti:

Harvat ihmiset mitään suuria älykköjä on ennenkään ollut, mutta kieltämättä tuntuu että degenoroituminen on käynnissä. Mistä sitten johtuu, voiko kaikkea älylaitteidenkaan syyksi laittaa? Ennen oli ainakin noloa, jos ei uutisia ja ajankohtaisaiheita seurannut, nykyään ihan koulutetutkin ihmiset tuntuvat olevan ihan pimennossa, ylpeästi. Monesti huomaan, että minua pidetään jonakin älykkönä, kun kykenen keskustelemaan laaja-alaisesti aiheista. En ole edes mitään mensatasoa, eikä sitä sivistykseen edes vaadita. Vain hieman kiinnostusta ja vaivannäköä, että lukee ja seuraa aikaansa. Tuntuu myös, että ihmiset ovat yhä itsekkäämpiä, eivätkä yhtään ajattele muita ihmisiä. Kulkevatko tyhmyys ja itsekkyys käsi kädessä?

Osa itsekkäästä käytöksestä voi johtua siitä kun ei jakseta miettiä asiaa muiden näkökulmasta. Tällainen käytös on todennäköisesti yleisempää ihmisillä, jotka eivät muutenkaan vaivaa päätään ajattelulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset reagoi ehkä nykyisin enemmän tunteella ja heti. Impulssikontolli on heikentynyt eikä järjen käytölle ja harkitsevaisuudelle anneta aikaa.

Mikä on muuttunut meidän yhteiskunnassa viime sadan vuoden aikana mikä on aiheuttanut tuon? Miten on tunteelle tullut enemmän ääntä? Millaiset ihmiset on saaneet enemmän ääntä ja on tunteellisia?

Ongelma on kai se, että niitä tunteita ei osata käsitellä. En tiedä, miten sata vuotta sitten, mutta siitä on tutkimuksia, miten talvi-jatko-Lapin-sotien jälkeen mitään tunteita ei voitu eikä saatu käsitellä, tai se "käsittely" oli työntekoa, rakentamista ja sitten (etupäässä miehillä, sodasta palanneilla) viinanjuontia ja muidenkin nykyisin huumausaineiksi luokiteltavien aineiden väärinkäyttöä. Olisi kiva tietää (olisiko tutkimusta?), millaiset olivat (nykytutkimuksen mittapuilla) esim. 1910-1930-lukujen kasvatusmetodit, mutta ilmeisesti suuret ikäluokat (ja jo sodan aikana syntyneet) on kasvaneet niin tunnelukkoisessa ilmapiirissä, ja vastaavasti kasvattaneet sitten omat lapsensa niiden omien kiintymyssuhdemalliensa kautta, että sen takia meillä on todella paljon sitä tunteiden käsittelyn ongelmaa. Joskus päinvastaisetkin seuraamukset saattavat johtua samasta asiasta: se, että joitakin lapsia ei ikään kuin kasvateta ollenkaan (ettei tule paha mieli), ja se, että jotkut lannistetaan jo aivan pieninä (kova kuri). Nyt viimeisen parinkymmenen vuoden aikana on ollut enemmän puhetta tunteista kuin varmasti koskaan aiemmin Suomen historiassa, on hellsteneitä ja muita, ja on näitä "mene terapiaan"-kampanjoita. Ja tietenkin iltalehdet ja hesarit tuppaavat joka päivä tunnepuhetta ja haastateltua psykologia ihmisten tietoisuuteen.

Sori, lähti vähän lapasesta. Palatakseni aiheeseen, kommenttinani sanon, että tunteiden käsittely ja impulssikontrolli eivät välttämättä liity toisiinsa. Voivat liittyä, mutta voivat olla liittymättäkin. Meillä mainonta&markkinointi propagoivat koko ajan, että kaikki impulssit pitäisi toteuttaa just-nyt-heti. Tunteisiin se liittynee sillä tavalla, että niiden tunteiden herättelyn avulla ihmiset saadaan vaan kuluttamaan enemmän rahaa kaikkeen, juurikin laskemalla systemaattisesti tuota impulssikontrollia.

Olikohan tässä mun vuodatuksessani nyt oikeasti mitään järkeä...

Tästä viimeisestä kappaleesta tuli mieleen, että markkinointi ja mainosteollisuus palkkaavat hyvällä palkalla parhaat psykologit ja näin saavat ihmiset ostamaan ja kuluttamaan jopa yli varojensa tai tuntemaan tyytymättömyyttä ja osattomuutta tavaran/ viihteen puutteesta johtuen. Kunnallisella puolella taas yritetään verovaroin hoitaa näistä syntyneitä mielenterveys- ja ylivelkaantumisongelmia.

Mikä teollisuus ja mitkä psykologit saavat ihmiset tavoittelemaan velalla omakotitaloa tai kotia joka on kuin sisustuslehdestä, kahta autoa, rasvatonta persettä, kiireistä elämän tapaa, neljää viiva kuutta ulkomaanmatka per vuosi ja ulos päin täydellistä kulissia?

Uskon että psykologit ja markkinamiehet voivat saada ihmisen haluamaan jotain tiettyä kelloa, laukku tai kenkää. En usko että tämä koko naurettava pinnallinen kilpaileminen on suunniteltu missään erikseen.

Joku ihmisissä on sisällä asetuksissa sellaista, että halutaan näyttää muille, että kyllä meilläkin on kaikkea ja vielä enemmän.

Nämä on niitä aiemmin mainittujen perusjanttereiden ideaaleja, joihin aidosti fiksut ja älykkäät ihmiset eivät mene mukaan. Sillä perusjantterilla on se -varmaankin sieltä lapsuudenkodista tullut ajatus- että ihmisen "menestys" mitataan ulkoisilla tekijöillä.

Ei kaikilla ihmisillä ole tuollaista materiaalista maailmankatsomusta; on paljonkin ihmisiä, joilla on aivan erilaiset elämänarvot. Joskus ne arvot on ollut pakko muuttaa, jos/kun elämä muuttuu radikaalisti (esim. 90-luvun alun lama). Fiksut ihmiset, jotka olivat menneet materiahysteriaan mukaan 80-luvun nousukauden aikana, ja romahtivat sitten lamassa, ovat pystyneet määrittelemään oman olemisensa uudelleen. Ne tyhmät ihmiset, jotka tekivät saman, päätyivät sitten katkeroitumaan ja syyttämään muita omista huonoista valinnoistaan. (Toki väliin mahtuu myös harmaan sävyjä, mutta noin periaatteessa.)

Mutta luuletko, että tuo materialistinen maailmankatsomus ja tyhmyys liittyvät toisiinsa? Toki monessa tapauksessa voivat liittyä, mutta ovathan ne kuitenkin eri asioita. Varmasti löytyy myös paljon ns yksinkertaisia ihmisiä, jotka tyytyvät myös hyvin yksinkertaiseen elämään ja osaavat olla onnellisia. Mutta joo, fiksulla ehkä muitakin tavoitteita elämässä, kuin tulla rikkaaksi ja kuuluisaksi. Ehkä?

Erittäin hyvä kysymys, tuo, liittyvätkö yhteen. Ehkä kyse ei ole tyhmyydestä vaan keskinkertaisuudesta ja halusta kuulua joukkoon. Siitä, että ei välttämättä vaivauduta ajattelemaan vaan kuunnellaan miten muut tekevät, tai sitten ihan vaan se "keeping up with the Joneses"-meininki, että naapurikateus ajaa oravanpyörään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ihmisiltä puuttuu ihan kokonaan kyky ajatella isommin asioita , ajatella eri näkökulmista asioita, asettua toisen saappaisiin , 90% ihmisistä on ihan elvetin kapea maailmankuva 

se pistää vihaks välillä koska missä näitte ihmisten uteliaisuus on ? mikset halua tietää enemmän ?

mikset halua kehittyä ihmisenä millään tavalla ? 

Lisäisin erillisenä tuohon listaan vielä itseironian: silloin täytyy olla hyvä käsitys itsestä ja muista ja siitä, kuinka itsensä suhteuttaa itsekriittisesti muihin. Unohtamatta huumoria.

Vaikka itse olen aina pennusta lähtien ollut kiinnostunut ns. fiksuista asioista olen sillai kaikella lailla tyhmä että usein koen älykkäiden esiintymisen olevan jotenkin inhimillisesti rajoittunutta.  Tärkeintä on tuhahdella muiden tyhmyydelle. Turhauttaa tietenkin jos yhteistä säveltä ei löydy,  vaikka olisi jonkun verran sosiaalinen. Vaikka suurin osa kansasta ei ole sitä terävintä, olemme luoneet kuitenkin melko hyvän yhteiskunnan?  Kokonaisuus ratkaisee.  Älykäs voi käyttää kykyjään epäviisaasti, esim. manipuloidakseen huonolla tavalla muita.

Melko hyvän yhteiskunnan? Ehkä sekin joskus sitä ollut, mutta minua ainakin surettaa tosi paljon yhteiskunnan nykytila. Niin paljon yksinäisiä ihmisiä, niin monet voivat todella huonosti, kokoajan leikataan kaikesta tärkeästä, esim varhaiskasvatuksesta, koulutuksesta, lasten psykiatrisista palveluista Nämä asiat tulevat näkymään ja maksamaan vielä moninkertaisesti tulevaisuudessa. Jotenkin niin älytöntä. Ruokakulttuuri, viihdekulttuuri, some, passiiviset ihmiset... Rehellisesti en itse näe paljoa hyvää.

Otetaan lähtökohdaksi älyään korostavan palstalaisen toteamus, että korkeakoulutus on eräs todiste älykkyydestä.  Seuraavaksi, kaikki yhteiskunnan toimintoja suunnittelevat ja ohjaavat henkilöt ovat korkeakoulutettuja.  Missä menee vikaan?  Siinä, että kuvitellaan pelkän älyn ratkaisevan kaiken riippumatta muista persoonatekijöistä.  Näiden välillä on kaikenlaista ristiinvetoa. Looginen äly ei toimi ihanteellisesti kuin matikassa.  Siksi on helppo ihailla   einsteineja neroina, he löytävät suhteellisuusteorioita eivätkä puutu tyhmempiensä elämänmenoon.  Vai oliko Einstein myös kunnallispoliitikko, joka vielä katseli nokan vartta pitkin toispuoluelaisia?  Miten lie ihmiskunnan huomattavien humaanien uudistajien äo:t?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvat ihmiset mitään suuria älykköjä on ennenkään ollut, mutta kieltämättä tuntuu että degenoroituminen on käynnissä. Mistä sitten johtuu, voiko kaikkea älylaitteidenkaan syyksi laittaa? Ennen oli ainakin noloa, jos ei uutisia ja ajankohtaisaiheita seurannut, nykyään ihan koulutetutkin ihmiset tuntuvat olevan ihan pimennossa, ylpeästi. Monesti huomaan, että minua pidetään jonakin älykkönä, kun kykenen keskustelemaan laaja-alaisesti aiheista. En ole edes mitään mensatasoa, eikä sitä sivistykseen edes vaadita. Vain hieman kiinnostusta ja vaivannäköä, että lukee ja seuraa aikaansa. Tuntuu myös, että ihmiset ovat yhä itsekkäämpiä, eivätkä yhtään ajattele muita ihmisiä. Kulkevatko tyhmyys ja itsekkyys käsi kädessä?

Osa itsekkäästä käytöksestä voi johtua siitä kun ei jakseta miettiä asiaa muiden näkökulmasta. Tällainen käytös on todennäköisesti yleisempää ihmisillä, jotka eivät muutenkaan vaivaa päätään ajattelulla.

Tämä on ihan totta. Tai sitten voi olla vaan kusipää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset reagoi ehkä nykyisin enemmän tunteella ja heti. Impulssikontolli on heikentynyt eikä järjen käytölle ja harkitsevaisuudelle anneta aikaa.

Mikä on muuttunut meidän yhteiskunnassa viime sadan vuoden aikana mikä on aiheuttanut tuon? Miten on tunteelle tullut enemmän ääntä? Millaiset ihmiset on saaneet enemmän ääntä ja on tunteellisia?

Ongelma on kai se, että niitä tunteita ei osata käsitellä. En tiedä, miten sata vuotta sitten, mutta siitä on tutkimuksia, miten talvi-jatko-Lapin-sotien jälkeen mitään tunteita ei voitu eikä saatu käsitellä, tai se "käsittely" oli työntekoa, rakentamista ja sitten (etupäässä miehillä, sodasta palanneilla) viinanjuontia ja muidenkin nykyisin huumausaineiksi luokiteltavien aineiden väärinkäyttöä. Olisi kiva tietää (olisiko tutkimusta?), millaiset olivat (nykytutkimuksen mittapuilla) esim. 1910-1930-lukujen kasvatusmetodit, mutta ilmeisesti suuret ikäluokat (ja jo sodan aikana syntyneet) on kasvaneet niin tunnelukkoisessa ilmapiirissä, ja vastaavasti kasvattaneet sitten omat lapsensa niiden omien kiintymyssuhdemalliensa kautta, että sen takia meillä on todella paljon sitä tunteiden käsittelyn ongelmaa. Joskus päinvastaisetkin seuraamukset saattavat johtua samasta asiasta: se, että joitakin lapsia ei ikään kuin kasvateta ollenkaan (ettei tule paha mieli), ja se, että jotkut lannistetaan jo aivan pieninä (kova kuri). Nyt viimeisen parinkymmenen vuoden aikana on ollut enemmän puhetta tunteista kuin varmasti koskaan aiemmin Suomen historiassa, on hellsteneitä ja muita, ja on näitä "mene terapiaan"-kampanjoita. Ja tietenkin iltalehdet ja hesarit tuppaavat joka päivä tunnepuhetta ja haastateltua psykologia ihmisten tietoisuuteen.

Sori, lähti vähän lapasesta. Palatakseni aiheeseen, kommenttinani sanon, että tunteiden käsittely ja impulssikontrolli eivät välttämättä liity toisiinsa. Voivat liittyä, mutta voivat olla liittymättäkin. Meillä mainonta&markkinointi propagoivat koko ajan, että kaikki impulssit pitäisi toteuttaa just-nyt-heti. Tunteisiin se liittynee sillä tavalla, että niiden tunteiden herättelyn avulla ihmiset saadaan vaan kuluttamaan enemmän rahaa kaikkeen, juurikin laskemalla systemaattisesti tuota impulssikontrollia.

Olikohan tässä mun vuodatuksessani nyt oikeasti mitään järkeä...

Tästä viimeisestä kappaleesta tuli mieleen, että markkinointi ja mainosteollisuus palkkaavat hyvällä palkalla parhaat psykologit ja näin saavat ihmiset ostamaan ja kuluttamaan jopa yli varojensa tai tuntemaan tyytymättömyyttä ja osattomuutta tavaran/ viihteen puutteesta johtuen. Kunnallisella puolella taas yritetään verovaroin hoitaa näistä syntyneitä mielenterveys- ja ylivelkaantumisongelmia.

Mikä teollisuus ja mitkä psykologit saavat ihmiset tavoittelemaan velalla omakotitaloa tai kotia joka on kuin sisustuslehdestä, kahta autoa, rasvatonta persettä, kiireistä elämän tapaa, neljää viiva kuutta ulkomaanmatka per vuosi ja ulos päin täydellistä kulissia?

Uskon että psykologit ja markkinamiehet voivat saada ihmisen haluamaan jotain tiettyä kelloa, laukku tai kenkää. En usko että tämä koko naurettava pinnallinen kilpaileminen on suunniteltu missään erikseen.

Joku ihmisissä on sisällä asetuksissa sellaista, että halutaan näyttää muille, että kyllä meilläkin on kaikkea ja vielä enemmän.

Nämä on niitä aiemmin mainittujen perusjanttereiden ideaaleja, joihin aidosti fiksut ja älykkäät ihmiset eivät mene mukaan. Sillä perusjantterilla on se -varmaankin sieltä lapsuudenkodista tullut ajatus- että ihmisen "menestys" mitataan ulkoisilla tekijöillä.

Ei kaikilla ihmisillä ole tuollaista materiaalista maailmankatsomusta; on paljonkin ihmisiä, joilla on aivan erilaiset elämänarvot. Joskus ne arvot on ollut pakko muuttaa, jos/kun elämä muuttuu radikaalisti (esim. 90-luvun alun lama). Fiksut ihmiset, jotka olivat menneet materiahysteriaan mukaan 80-luvun nousukauden aikana, ja romahtivat sitten lamassa, ovat pystyneet määrittelemään oman olemisensa uudelleen. Ne tyhmät ihmiset, jotka tekivät saman, päätyivät sitten katkeroitumaan ja syyttämään muita omista huonoista valinnoistaan. (Toki väliin mahtuu myös harmaan sävyjä, mutta noin periaatteessa.)

Varakkuus ja parempi äly kulkevat käsikädessä, opin palstan älykkäiltä.  Olipa tyhmä tai vielä tyhmempi, haluamme viihtyä elämässä, vaikkei sille tarkoitustakaan halua asettaa.  Joku viihtyy materiassa, joku henkisyydessä, useimmat sopivasti siltä väliltä. 

Vierailija kirjoitti:

Harvat ihmiset mitään suuria älykköjä on ennenkään ollut, mutta kieltämättä tuntuu että degenoroituminen on käynnissä. Mistä sitten johtuu, voiko kaikkea älylaitteidenkaan syyksi laittaa? Ennen oli ainakin noloa, jos ei uutisia ja ajankohtaisaiheita seurannut, nykyään ihan koulutetutkin ihmiset tuntuvat olevan ihan pimennossa, ylpeästi. Monesti huomaan, että minua pidetään jonakin älykkönä, kun kykenen keskustelemaan laaja-alaisesti aiheista. En ole edes mitään mensatasoa, eikä sitä sivistykseen edes vaadita. Vain hieman kiinnostusta ja vaivannäköä, että lukee ja seuraa aikaansa. Tuntuu myös, että ihmiset ovat yhä itsekkäämpiä, eivätkä yhtään ajattele muita ihmisiä. Kulkevatko tyhmyys ja itsekkyys käsi kädessä?

Tämä on muuten hyvä pointti. Älykkyys ja sivistys eivät ole sama asia, mutta tänä päivänä kumpikaan ei ole arvossaan.

Itsekään en usko olevani Mensa-tasoa, mutta silti sivistän itseäni muun muassa kirjoilla, monipuolisesti kulttuurilla ja jatkuvasti myös opiskelen jotain uutta. Silloin tuntuu siltä että on eniten elossa. Ja kyllä, jos TV:stä tulee joku mielenkiintoinen tiededokkari ja toiselta kanavalta Temptation Island, niin valitsen ensimmäisen 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolet ihmisistä on keskimääräistä yksinkertaisempia.

Höpöhöpö. Ylivoimainen enemmistö on.

Sun matematiikan taito vahvistaa aloituksen väittämää plus sun peukuttajien. Huoh