Voiko lapsuus olla hyvä vaikka olisi asunut ja kasvanut alkoholistien ympäröimänä? Voiko lapsuuttaan pitää siitä huolimatta hyvänä?

Christiiina kirjoitti:

Mä olen huomannut, että usein se menee niin, että alkoholisti-isän tytär hankkii aikuisena itselleen alkoholistipuolison ja että alkoholisti-isien tyttärillä on siinä mielessä huono itsetunto, että he ajattelevat, etteivät he kelpaa kunnollisille miehille, vaan heidän kuuluu tyytyä huonoon mieheen.

Alkoholisti-isien pojilla on myös huono itsetunto, näin olen huomannut. Kumppaniksi kelpaa vuosikymmeniä vanhempi tai alkoholisoitunut nainen.

Vierailija kirjoitti:

Huomaan myös olevani erittäin kriittinen itseäni kohtaan. Suoritan opintojani, niin, että tähtään parhaaseen numeroon. Silti alisuoriudun siinä mielessä, etten usko, että pärjäisin korkeakoulussa, sillä olen liian osaamaton ja väsynyt sinne. Jos vaikka suoritankin asioita niin, että olen ihan huippu arvosanat saanut niin en usko kuitenkaan osaavani mitään ja kaikki on pelkkää tuuria. Ihmisenä olen suurimmaksi osaksi osaamaton tyhjäpää. Tähän ei ole auttanut vuosien varrella yhä vain hyvin suoritetut työt jne. Ei palkankorotukset, ei hyvät työtodistukset. Sisällä on tunne, etten osaa ja vain olosuhteiden vuoksi missä milloinkin, minulla on käynyt vain hyvä tuuri ja häpeän itseäni. 

Ap

Tämä kuvailemasi kertoo siitä, että lapsuutesi on ollut ristiriitainen ja sen vaikutusvalta näkyy sinussa vieläkin. Kysymys ei välttämättä ole siitä, oliko lapsuutesi hyvä vaiko huono (eli ei tällainen binäärinen asteikko), mutta jo se, että nostat kysymyksen esille on tärkeää. Lapsuuden kokemukset ja mallit iskostuvat meihin ja saavat meidät toimimaan tietyillä tavoilla. Olet hyvin älykäs ihminen, kun olet päätellyt, miten faktisesti paikkansapitämätön tunteesi osaamattomuudesta liittyy lapsuudenkokemuksiisi. Ja tiedostat, että mikään ulkopuolelta tullut tunnustus ei muuta sisäistä malliasi. Tämä kaikki kertoo sinusta enemmän hyvää kuin pahaa; menneisyydellä on ote sinusta, mutta sinä tiedostat tuon otteen ja sen voiman. Se, mitä tässä ehkä tarvitsisit, on ajattelun muutos. Se ei onnistu selfhelppiä lukemalla eikä mietiskelemällä, vaan tarvitset tähän jonkun ammattilaisen apua. Uskoisin, että muutos voi tapahtua vain tunteiden läpikäynnin kanssa. Sitä ei kannata lähteä yrittämään esim. kavereiden tai edes ystävien kanssa, eikä mahdollinen parisuhdekaan ole se foorumi, jossa tuota kannattaa lähteä läpikäymään. Pahimmassa tapauksessa sinun prosessisi voi tuhota muuten hyvät suhteet. Ehdotan terapiaan hakeutumista. Joko Kelan kautta tai, jos tilanteesi suinkin sallii, niin, että maksat itse. Muutama satanen kuussa ei ole mikään mahdoton hinta, kun tähtäimessä on se, että voit paremmin. Se maksaa itsensä joskus takaisin, vieläpä korkojen kera.

Ihmiselle on luontaista ns. "vetää kotiin päin". Lapset ovat erittäin lojaaleita vanhemmilleen, monet myös vielä aikuisena. Huonoista asioista puhutaan kenties vasta vanhempien kuoltua. Vaikuttaa kyllä siltä, että alkoholistiperheessä kasvaminen on vaikuttanut sinuun (alkoholismi ja huono itsetunto). Alkolistiperheissä turvattomuus on jatkuvasti pinnalla ja se vaikuttaa tavalla tai toisella loppuelämään.