Lue keskustelun säännöt.
Työkaveri pommittaa WhatsApp-viesteillä joka päivä hlökohtaiseen numerooni. Siis kymmeniä viestejä.
23.09.2022 |
Ei liity työasioihin mitenkään. On nuori ihminen ja lähettää meemejä, TikTok-videoita ja kaikenlaista turhaa. En jaa hlökohtaista numeroani kenellekään työkavereille oikein koskaan, mutta joskus tuli annettua jonkun iltamenon (työhön liittyvä) yhteydessä, kun mulla on tapana jättää työpuhelin aina töihin.
En halua olla tyly ja tiedän, että tuo työkaveri on herkkä ja vetää helposti herneen nenään. Vastaan näihin yleensä tuntikausien tai päivien viiveellä, jolloin työkaveri vastaa sekunneissa. On ilmeisesti puhelimessa kiinni koko ajan.
Mitä teen? Miten laittaa sellainen viesti, että saisin sen lopettamaan ihan kokonaan, mutta hyvä työkaveruus säilyisi?
Kommentit (39)
Lähetä hänelle kuva aamupaskoistasi päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole onnellinen että sinullakin on edes yksi ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Älä vastaa ollenkaan. Jos kysyy asiasta, niin vastaa että ei sua oikein nuo meemit ja videot kiinnosta.
Tai sitten hieman kohteliaammin - mutta silti viestin perille saattaen - tyyliin "Joo, nykyään tulee niin paljon viestejä joka tuutista, että en lähellekään aina vastaa jos ei ole joku työasia tms. johon on mielestäni pakko vastata". Jotain tämän tyyppistä ehkä itse sanoisin diplomaattisesti, mutta en lähtisi vastailemaan viesteihin yhtään enempää kuin hyväksi näen, tykkäsipä toinen siitä tai ei. Aktiivisempi osapuoli ei voi päättää vähemmän kiinnostuneen puolesta sitä, miten paljon viestitellään, vai viestitelläänkö ollenkaan.
Jos tekisit hieman ylimääräistä työtä, ja etsisit jotain työkaverisi ikäisten paikkoja ja tapahtumia, vihjeen sisältävän viestin kera kertoisit niistä hänelle, tämä tapahtuma voisi olla enemmän sinun juttuja, meillä kun on tätä sukupolvien kuilua enkä tunnu pääsevän tuohon meemi- ym. juttuihin sisään kun en sitä nuorena elänyt.
Joskus pitää tehdä töitä hieman enemmän, jotta pitkällä tähtäimellä selviää helpommalla. Yritä ottaa sellainen äidillinen asenne häntä kohtaan, tavoitteena opettaa että kyllä ne omat siivet kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa uskoa, että aikuinen ihminen ei osaisi tuollaisessa tilanteessa ilmaista ystävällisesti mutta assertiivisesti, ettei käytä puhelintaan muuhun viestittelyyn kuin asioista sopimiseen kuten silloin, kun numeroita vaihdettiin. En itse jaksaisi hetkeäkään tuollaista yhteydenpitoa privapuhelimeeni, ja jos työpuhelimeen alkaisi tulla niin siitä olisi helppo huomauttaa, ettei työpuhelinta ole tarkoitettu sellaiseen käyttöön.
Veikkaanpa, että ap on vanha tuttu ap, joka keksii näitä ihan omasta päästään.
No usko tai älä mutta tuon kaltaisten asioiden sanominen on ihan hemmetin vaikeaa! Siis jos vastapuolena on aikuinen täysjärkinen ihminen, josta vois olettaa että tietäis perus käytöstavat niin on tosi vaikea mennä sanomaan siitä. Eri asia jos on vaikka lapsi, niin ei tarvi edes olettaa että lapsen pitäis kaikkea tietää. Mutta mun on vaikea sanoa vieraille että voisko ne ottaa kengät pois jalasta kylään tullessaan, ettei tarvis niillä talsia mun Valkoselle olkkarin matolle. Jotenkin tuntuu niin absurdilta että tollasesta pitää aikuiselle sanoa, ja tuntuu että pidän heitä niin tyhminä ja loukkaan heitä sanomalla noin.
Juuri näin. On todella vaikeaa sanoa asiasta, koska en halua pahoittaa kenenkään mieltä tai vaikeuttaa kanssakäymistä. Kengistä sanominen voi pahimmillaan aiheuttaa sen, ettei loppuvierailun ajan ole enää luontevaa olla, vaan kumpikin miettii sitä kenkäasiaa koko ajan. Samoin tässä WhatsApp-hommassa. Jos sanon jotain, pahimmillaan työskentely ei ole enää helppoa ja luontevaa, vaan väkinäistä ja takkuilevaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jankuti jankuti jankuti.
Mikään neuvo ei kelpaa, mitä väliä sillä jos loukkaantuu. Kyllä 25-vuotiaan on kestettävä pieni pettymys.
Kirjoitat neutraalisti: Hei, älä enää lähetä viestejä tähän henkilökohtaiseen numeroon.
Ja jos et uskalla kieltää, kestä tai vaihda numero. Muuta mahdollisuuttakaan ei ole, paitsi tietysti vastaamatta jättäminen ja estäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet niin tai näin niin se loukkaantuu verisesti.
No tätä juuri pelkään. Työkaverina tehokas ja hyvä pari, vaikka onkin vastavalmistunut. En haluaisi vaikeuttaa hyvin alkanutta työkaveruutta. Kaikki sujuu oikein mallikkaasti, mutta tämä vapaa-ajalle vyöryvä viestittely kuormittaa.
ap
Miten jos vastaisit vain työaikana ja vain jos asia liittyy työasioihin ja ehdit? Ja voisit sanoa, että jos laitat vain työasioita, kun muut jutut häiritsevät keskittymistä, kun joutuu vilkuilemaan, että tuliko joku kiireellinen työasia tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiljennä aina viikoksi kerrallaan ja vilkaise sitten, onko siellä mitään järkevää.
Keskustelu on kokonaan hiljennetty.
ap
En ymmärrä mikä tässä sitten on ongelma? Onko se niin kamalaa että niitä viestejä sinne puhelimeen tulee? Älä katso ja vastaa joskus sillon tällöin, viekö se nyt niin hirveesti energia? Jos eston laitat niin varmasti loukkantuu, se on tosi tylysti tehty.
Mua stressaa tällainen. Vastaan ihmisille, jos he lähettävät mulle viestejä. En kuitenkaan sekoita työ- ja hlökohtaista viestintää keskenään.
Pari kertaa olen sanonut töissä, etten ole ehtinyt lukea viestejä, niin pyytää lukemaan siinä hetkessä heti. Että näinkö sen kuvan, videon tai luitko sen jutun?
ap
Jos muu ei auta, niin voit myös sanoa suoraan, että elämä on hektistä ja et halua muita kuin työhön liittyviä viestejä ja niitäkin vain työaikana. Ymmärrän toki ap:tä, koska itsekin olen sellainen, etten halua pahoittaa toisten mieltä, mutta toisaalta ei ole mitään mieltä alkaa kuvainnollisesti juosta ja hyppiä jonkun toisen pillin tahtiin, vaan määrittää itse ne omat rajat ja toimintatavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa uskoa, että aikuinen ihminen ei osaisi tuollaisessa tilanteessa ilmaista ystävällisesti mutta assertiivisesti, ettei käytä puhelintaan muuhun viestittelyyn kuin asioista sopimiseen kuten silloin, kun numeroita vaihdettiin. En itse jaksaisi hetkeäkään tuollaista yhteydenpitoa privapuhelimeeni, ja jos työpuhelimeen alkaisi tulla niin siitä olisi helppo huomauttaa, ettei työpuhelinta ole tarkoitettu sellaiseen käyttöön.
Veikkaanpa, että ap on vanha tuttu ap, joka keksii näitä ihan omasta päästään.
No usko tai älä mutta tuon kaltaisten asioiden sanominen on ihan hemmetin vaikeaa! Siis jos vastapuolena on aikuinen täysjärkinen ihminen, josta vois olettaa että tietäis perus käytöstavat niin on tosi vaikea mennä sanomaan siitä. Eri asia jos on vaikka lapsi, niin ei tarvi edes olettaa että lapsen pitäis kaikkea tietää. Mutta mun on vaikea sanoa vieraille että voisko ne ottaa kengät pois jalasta kylään tullessaan, ettei tarvis niillä talsia mun Valkoselle olkkarin matolle. Jotenkin tuntuu niin absurdilta että tollasesta pitää aikuiselle sanoa, ja tuntuu että pidän heitä niin tyhminä ja loukkaan heitä sanomalla noin.
Juuri näin. On todella vaikeaa sanoa asiasta, koska en halua pahoittaa kenenkään mieltä tai vaikeuttaa kanssakäymistä. Kengistä sanominen voi pahimmillaan aiheuttaa sen, ettei loppuvierailun ajan ole enää luontevaa olla, vaan kumpikin miettii sitä kenkäasiaa koko ajan. Samoin tässä WhatsApp-hommassa. Jos sanon jotain, pahimmillaan työskentely ei ole enää helppoa ja luontevaa, vaan väkinäistä ja takkuilevaa.
ap
Syy sanomisen vaikeuteen on sinussa, ei siinä toisessa. Olet ikäsi ollut kynnysmatto ja oppinut matelemaan muitten edessä, olemaan se mukava. Kannattaa nyt vihdoin miettiä syy heikkoon itsetuntoosi. Ja korjata tilanne. Sanot asiallisesti, etkä sen jälkeen ota paineita, jos työkaveri äksyileen, ole ihan normaali. Äksyily on hänen tunnetilansa, miksi sinä lähtisit siihen mukaan ja sitä paisuttamaan?
Miksi muuten kirjoittelet itsellesi vastauksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa uskoa, että aikuinen ihminen ei osaisi tuollaisessa tilanteessa ilmaista ystävällisesti mutta assertiivisesti, ettei käytä puhelintaan muuhun viestittelyyn kuin asioista sopimiseen kuten silloin, kun numeroita vaihdettiin. En itse jaksaisi hetkeäkään tuollaista yhteydenpitoa privapuhelimeeni, ja jos työpuhelimeen alkaisi tulla niin siitä olisi helppo huomauttaa, ettei työpuhelinta ole tarkoitettu sellaiseen käyttöön.
Veikkaanpa, että ap on vanha tuttu ap, joka keksii näitä ihan omasta päästään.
No usko tai älä mutta tuon kaltaisten asioiden sanominen on ihan hemmetin vaikeaa! Siis jos vastapuolena on aikuinen täysjärkinen ihminen, josta vois olettaa että tietäis perus käytöstavat niin on tosi vaikea mennä sanomaan siitä. Eri asia jos on vaikka lapsi, niin ei tarvi edes olettaa että lapsen pitäis kaikkea tietää. Mutta mun on vaikea sanoa vieraille että voisko ne ottaa kengät pois jalasta kylään tullessaan, ettei tarvis niillä talsia mun Valkoselle olkkarin matolle. Jotenkin tuntuu niin absurdilta että tollasesta pitää aikuiselle sanoa, ja tuntuu että pidän heitä niin tyhminä ja loukkaan heitä sanomalla noin.
Juuri näin. On todella vaikeaa sanoa asiasta, koska en halua pahoittaa kenenkään mieltä tai vaikeuttaa kanssakäymistä. Kengistä sanominen voi pahimmillaan aiheuttaa sen, ettei loppuvierailun ajan ole enää luontevaa olla, vaan kumpikin miettii sitä kenkäasiaa koko ajan. Samoin tässä WhatsApp-hommassa. Jos sanon jotain, pahimmillaan työskentely ei ole enää helppoa ja luontevaa, vaan väkinäistä ja takkuilevaa.
ap
Syy sanomisen vaikeuteen on sinussa, ei siinä toisessa. Olet ikäsi ollut kynnysmatto ja oppinut matelemaan muitten edessä, olemaan se mukava. Kannattaa nyt vihdoin miettiä syy heikkoon itsetuntoosi. Ja korjata tilanne. Sanot asiallisesti, etkä sen jälkeen ota paineita, jos työkaveri äksyileen, ole ihan normaali. Äksyily on hänen tunnetilansa, miksi sinä lähtisit siihen mukaan ja sitä paisuttamaan?
Miksi muuten kirjoittelet itsellesi vastauksia?
Juuri näin!
Vierailija kirjoitti:
Voiko sille sanoa, että lopetat whatsapin käytön? Toki tuo on vaikeampi sitten jos töissä kilahtelee whatsapoin ilmot tai näyt siellä edelleen sille.
Valehtelu on väärin ja valehtelijan on myös muistettava, mitä on valehdellut, ettei jää kiinni. Suoraselkäinen ja rehellinen mutta diplomaattinen toiminta on oikein ja parempi tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa uskoa, että aikuinen ihminen ei osaisi tuollaisessa tilanteessa ilmaista ystävällisesti mutta assertiivisesti, ettei käytä puhelintaan muuhun viestittelyyn kuin asioista sopimiseen kuten silloin, kun numeroita vaihdettiin. En itse jaksaisi hetkeäkään tuollaista yhteydenpitoa privapuhelimeeni, ja jos työpuhelimeen alkaisi tulla niin siitä olisi helppo huomauttaa, ettei työpuhelinta ole tarkoitettu sellaiseen käyttöön.
Veikkaanpa, että ap on vanha tuttu ap, joka keksii näitä ihan omasta päästään.
No usko tai älä mutta tuon kaltaisten asioiden sanominen on ihan hemmetin vaikeaa! Siis jos vastapuolena on aikuinen täysjärkinen ihminen, josta vois olettaa että tietäis perus käytöstavat niin on tosi vaikea mennä sanomaan siitä. Eri asia jos on vaikka lapsi, niin ei tarvi edes olettaa että lapsen pitäis kaikkea tietää. Mutta mun on vaikea sanoa vieraille että voisko ne ottaa kengät pois jalasta kylään tullessaan, ettei tarvis niillä talsia mun Valkoselle olkkarin matolle. Jotenkin tuntuu niin absurdilta että tollasesta pitää aikuiselle sanoa, ja tuntuu että pidän heitä niin tyhminä ja loukkaan heitä sanomalla noin.
Juuri näin. On todella vaikeaa sanoa asiasta, koska en halua pahoittaa kenenkään mieltä tai vaikeuttaa kanssakäymistä. Kengistä sanominen voi pahimmillaan aiheuttaa sen, ettei loppuvierailun ajan ole enää luontevaa olla, vaan kumpikin miettii sitä kenkäasiaa koko ajan. Samoin tässä WhatsApp-hommassa. Jos sanon jotain, pahimmillaan työskentely ei ole enää helppoa ja luontevaa, vaan väkinäistä ja takkuilevaa.
ap
Syy sanomisen vaikeuteen on sinussa, ei siinä toisessa. Olet ikäsi ollut kynnysmatto ja oppinut matelemaan muitten edessä, olemaan se mukava. Kannattaa nyt vihdoin miettiä syy heikkoon itsetuntoosi. Ja korjata tilanne. Sanot asiallisesti, etkä sen jälkeen ota paineita, jos työkaveri äksyileen, ole ihan normaali. Äksyily on hänen tunnetilansa, miksi sinä lähtisit siihen mukaan ja sitä paisuttamaan?
Miksi muuten kirjoittelet itsellesi vastauksia?
Koska, kuten sanottu, hän on vanha tuttu ap, joka keksii näitä juttuja joka ikinen päivä milloin mistäkin aiheista. Ei hän missään töissä ole.
Minulla ei ole edes WhatsAppia, mutta yksi vanhempi työntekijä alkoi pommittaa tekstiviesteillä, kun sai numeroni käsiinsä työtä sivuavan asian yhteydessä. Vastailin harvakseltaan, mutta jos ei ollut kysymys, en vastannut. Viestit loppuivat vähitellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tuosta syystä en jaa puhelinnumeroa kenellekkään vaikka aikuisopiskellessa kiersi joku lista mihinkä kaikki laittoivat numeronsa tuohon W appi ryhmään. En halua riippuvaisuutta tuollaisiin hömppiin ja katsottiin hieman kieroon mutta en numeroa antanut. Haluan olla yksityiselämässäni ihan rauhassa miltään turhalta tiedottamiselta. Sähköposti osoitteen antamista voisin harkita jos olisi tarpeellista joku yhteyden pito tiedottamisen takia. En tarvitse naamakirjaa ja sitäkin on kyselty että onko sellainen yhteydenpitoon. Pidän erillään yksityisen ja muun ulkopuolisen elämän ladatakseni akkujani omassa rauhassani. En todellakaan päivystä 24h/7 vrk viikossa jotain diipadaapaa paskan jauhamista. Osaan asettaa rajat liika ärsykkeille.
Olen nähnyt kuinka sairasta se on kun pitää olla koko ajan se kännykkä kourassa ja vahdata niitä viestejä sieltä ja se pitää olla vessassakin kun käy tarpeillaan. Mitenkähän suihkussa käynti onnistuu kun ei ole se taulu siellä käsissä naaman edessä. On varmaankin tuskallista. Minä en tuollaista sairasta riippuvaisuutta halua.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole edes WhatsAppia, mutta yksi vanhempi työntekijä alkoi pommittaa tekstiviesteillä, kun sai numeroni käsiinsä työtä sivuavan asian yhteydessä. Vastailin harvakseltaan, mutta jos ei ollut kysymys, en vastannut. Viestit loppuivat vähitellen.
Kun ei vastaa niin kukaan ei jaksa niitä pitkään lähetellä. Ja laittaa estoon. Eikös se nykytekniikka senkin mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa uskoa, että aikuinen ihminen ei osaisi tuollaisessa tilanteessa ilmaista ystävällisesti mutta assertiivisesti, ettei käytä puhelintaan muuhun viestittelyyn kuin asioista sopimiseen kuten silloin, kun numeroita vaihdettiin. En itse jaksaisi hetkeäkään tuollaista yhteydenpitoa privapuhelimeeni, ja jos työpuhelimeen alkaisi tulla niin siitä olisi helppo huomauttaa, ettei työpuhelinta ole tarkoitettu sellaiseen käyttöön.
Veikkaanpa, että ap on vanha tuttu ap, joka keksii näitä ihan omasta päästään.
No usko tai älä mutta tuon kaltaisten asioiden sanominen on ihan hemmetin vaikeaa! Siis jos vastapuolena on aikuinen täysjärkinen ihminen, josta vois olettaa että tietäis perus käytöstavat niin on tosi vaikea mennä sanomaan siitä. Eri asia jos on vaikka lapsi, niin ei tarvi edes olettaa että lapsen pitäis kaikkea tietää. Mutta mun on vaikea sanoa vieraille että voisko ne ottaa kengät pois jalasta kylään tullessaan, ettei tarvis niillä talsia mun Valkoselle olkkarin matolle. Jotenkin tuntuu niin absurdilta että tollasesta pitää aikuiselle sanoa, ja tuntuu että pidän heitä niin tyhminä ja loukkaan heitä sanomalla noin.
Juuri näin. On todella vaikeaa sanoa asiasta, koska en halua pahoittaa kenenkään mieltä tai vaikeuttaa kanssakäymistä. Kengistä sanominen voi pahimmillaan aiheuttaa sen, ettei loppuvierailun ajan ole enää luontevaa olla, vaan kumpikin miettii sitä kenkäasiaa koko ajan. Samoin tässä WhatsApp-hommassa. Jos sanon jotain, pahimmillaan työskentely ei ole enää helppoa ja luontevaa, vaan väkinäistä ja takkuilevaa.
ap
Syy sanomisen vaikeuteen on sinussa, ei siinä toisessa. Olet ikäsi ollut kynnysmatto ja oppinut matelemaan muitten edessä, olemaan se mukava. Kannattaa nyt vihdoin miettiä syy heikkoon itsetuntoosi. Ja korjata tilanne. Sanot asiallisesti, etkä sen jälkeen ota paineita, jos työkaveri äksyileen, ole ihan normaali. Äksyily on hänen tunnetilansa, miksi sinä lähtisit siihen mukaan ja sitä paisuttamaan?
Miksi muuten kirjoittelet itsellesi vastauksia?
Jotkut ihmiset oikeasti välittävät miten omat sanat ja teot toiseen vaikuttaa. Tämmöisiä ihmisiä haukutaan kynnysmatoiksi sellaisten ihmsten toimesta, jotka menevät oma napa edellä aikalailla kaikessa eivätkä välitä yleensäkään kenenkään muiden tunteista yhtään mitään. Ärsyyntyvät aina siitä, jos joku muu välittää muidenkin tunteista. Johtuu siitä että heille itselleen muiden tunteet ovat vain ärsyttävä hidaste, johon he välttävät törmäämästä. Ja joillakin taas ä ei ole tunteita sitten edes itsensä kohdalla ja luulevat sitten muiden olevan samanlaisia tunteettomia robotteja. -eri
Ymmärrän hyvin tilanteesi. Kun ei vaan halua loukata ketään, mutta toinen ei hienovaraisista vihjailuista huolimatta tajua. Jotkut ihmiset ovat sillä tavalla rajattomia, ettei vaan mene perille.
Mulla on tällainen serkku, joka aina alkoi pommittamaan viesteillä, jos näyin aktiivisena messengerissä tai whatsappissa. Nykyään asetukset on niin, etten näy aktiivisena. Päädyin myös vastailemaan viesteihin muutaman päivän viiveellä ja viestien sisältö oli sellainen, ettei siitä vaan keksisi mitäään jatkokysymyksiä. Serkkuni toki kokee, että en halua pitää häneen juurikaan yhteyttä, enkä haluakaan, kun tiedän, että saa sitten koko ajan olla vastailemassa. Hän myös soitteli jatkuvasti sellaisia maratonpuheluita. No en enää vastaillut puhelimeen, vaan soitin takasin joskus myöhemmin tai laitoin viestin.
Tiedän myös, että hän loukkaantuu verisesti pienistäkin asioista, eikä ole osittain (suurelta osin) tästä syystä väleissä omien sisarustensakaan kanssa. Hän on myös hieman yksinkertainen, joten voi olla, että monet asiat ovat hänelle hyvin mustavalkoisia eikä hän osaa asettua toisen henkilön asemaan.
Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa uskoa, että aikuinen ihminen ei osaisi tuollaisessa tilanteessa ilmaista ystävällisesti mutta assertiivisesti, ettei käytä puhelintaan muuhun viestittelyyn kuin asioista sopimiseen kuten silloin, kun numeroita vaihdettiin. En itse jaksaisi hetkeäkään tuollaista yhteydenpitoa privapuhelimeeni, ja jos työpuhelimeen alkaisi tulla niin siitä olisi helppo huomauttaa, ettei työpuhelinta ole tarkoitettu sellaiseen käyttöön.
Veikkaanpa, että ap on vanha tuttu ap, joka keksii näitä ihan omasta päästään.
No usko tai älä mutta tuon kaltaisten asioiden sanominen on ihan hemmetin vaikeaa! Siis jos vastapuolena on aikuinen täysjärkinen ihminen, josta vois olettaa että tietäis perus käytöstavat niin on tosi vaikea mennä sanomaan siitä. Eri asia jos on vaikka lapsi, niin ei tarvi edes olettaa että lapsen pitäis kaikkea tietää. Mutta mun on vaikea sanoa vieraille että voisko ne ottaa kengät pois jalasta kylään tullessaan, ettei tarvis niillä talsia mun Valkoselle olkkarin matolle. Jotenkin tuntuu niin absurdilta että tollasesta pitää aikuiselle sanoa, ja tuntuu että pidän heitä niin tyhminä ja loukkaan heitä sanomalla noin.
Juuri näin. On todella vaikeaa sanoa asiasta, koska en halua pahoittaa kenenkään mieltä tai vaikeuttaa kanssakäymistä. Kengistä sanominen voi pahimmillaan aiheuttaa sen, ettei loppuvierailun ajan ole enää luontevaa olla, vaan kumpikin miettii sitä kenkäasiaa koko ajan. Samoin tässä WhatsApp-hommassa. Jos sanon jotain, pahimmillaan työskentely ei ole enää helppoa ja luontevaa, vaan väkinäistä ja takkuilevaa.
ap
Syy sanomisen vaikeuteen on sinussa, ei siinä toisessa. Olet ikäsi ollut kynnysmatto ja oppinut matelemaan muitten edessä, olemaan se mukava. Kannattaa nyt vihdoin miettiä syy heikkoon itsetuntoosi. Ja korjata tilanne. Sanot asiallisesti, etkä sen jälkeen ota paineita, jos työkaveri äksyileen, ole ihan normaali. Äksyily on hänen tunnetilansa, miksi sinä lähtisit siihen mukaan ja sitä paisuttamaan?
Miksi muuten kirjoittelet itsellesi vastauksia?
Hei neropatti, tuo vastaus oli mun kirjottama enkä ole ap. Pidät tietysti itseäsi kaikkitietävänä ja eihän nyt kukaan voi olla samaa mieltä kun ap. Kaikkien täytyisi vissiin ajatella täsmälleen samoin kuin sinä tai muuten leimaat trolleiksi. Jotenkin surullisen ahdas maailmankuva jos et todella ymmärrä että ihmisiä on erilaisia.
No usko tai älä mutta tuon kaltaisten asioiden sanominen on ihan hemmetin vaikeaa! Siis jos vastapuolena on aikuinen täysjärkinen ihminen, josta vois olettaa että tietäis perus käytöstavat niin on tosi vaikea mennä sanomaan siitä. Eri asia jos on vaikka lapsi, niin ei tarvi edes olettaa että lapsen pitäis kaikkea tietää. Mutta mun on vaikea sanoa vieraille että voisko ne ottaa kengät pois jalasta kylään tullessaan, ettei tarvis niillä talsia mun Valkoselle olkkarin matolle. Jotenkin tuntuu niin absurdilta että tollasesta pitää aikuiselle sanoa, ja tuntuu että pidän heitä niin tyhminä ja loukkaan heitä sanomalla noin.