Miksi sanaa trauma käytetään nykyään kaikesta?

Kyllä sitä usein puhutaan masennuksestakin tarkoittaen masentunutta mielialaa, vaikka kyseessä ei olisi varsinainen masennussairaus. Joskus se voi aiheuttaa sekaannuksia.

Millä sanalla korvaisit sanan trauma, jos henkilö kärsii postraumaattisesta häiriöstä?

Ja samaan aikaan nämä ihmiset ovat levittelemässä reisiään tuolla kaupungin baareissa, kun seksi kuitenkin väistää nämä kaikki kehon luonnolliset reaktiot. Juurikin ne samat ihmiset, jotka "traumatisoituivat" koulu-uinneissa, tai kun piti käydä suihkussa liikunnan jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä usein puhutaan masennuksestakin tarkoittaen masentunutta mielialaa, vaikka kyseessä ei olisi varsinainen masennussairaus. Joskus se voi aiheuttaa sekaannuksia.

Samalla tavalla käytetään trauma sanaa kun halutaan korostaa jonkun asian kamaluutta.  "Tämä tulee traumatisoimaan minut loppu elämäksi hehhe"

Ehkä otat heidän puheensa liian vakavasti?

Jotenkin kaikki on herkempää. Ennen kielenkäyttö ei ollut niin tarkkaa kuin nykyään, koska ihmiset eivät järkyttyneet puheesta yhtä herkästi. Sama käytöksen suhteen. Ennen riitti anteeksipyyntö, jos oli mokannut ja asiat sovittiin hyvässä hengessä. Nyt otetaan yhteys johonkin lakimieheen tai yritetään saada potkut kostoksi. Vähän tuntuu siltä, että yleisesti ottaen mielenterveys yhteiskunnassa on mennyt epäsosiaaliseen ja huonoon suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kun nyt lapsuudessa on oikeasti tapahtunut sellaista.

No varmasti on joillekin, mutta kun jotkut on sitä mieltä että kaikilla on lapsuudessa traumaattisia kokemuksia. Ei ole. Epämiellyttäviä ja ahdistavia toki, mutta että trauma?!

Ap

Kyllä. Koska lapsi on eri kuin täysikasvuinen tms.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä usein puhutaan masennuksestakin tarkoittaen masentunutta mielialaa, vaikka kyseessä ei olisi varsinainen masennussairaus. Joskus se voi aiheuttaa sekaannuksia.

Samalla tavalla käytetään trauma sanaa kun halutaan korostaa jonkun asian kamaluutta.  "Tämä tulee traumatisoimaan minut loppu elämäksi hehhe"

Joo. Mutta ei niin pientä vitsiä, etteikö puolet totta.

Koska ihminen kasvaa traumoista. Traumoja on myös asiat mitä ei tapahtunut, jotka puuttuessaan aiheuttaa minäkuvaan särön. Maailmassa ei ole ainuttakaan ihmistä joka ei olisi traumatisoitunut jostain ja useita kertoja.

George Carlin on soft language

Tietenkin on aste-eroja siinä millaisesta traumasta on kyse. Se ettei halua syödä pinaattilettuja kouluruokakokemuksen takia, on tuskin elämään laaja-alaisesti vaikuttava trauma. Toisaalta taas niistä kipeimmistä kokemuksista, jotka ovat  aiheuttaneet syvimmät traumat ei välttämättä edes haluta puhua. Kyllähän kuulija ymmärtää sävy eron, kun puhutaan traumoista ja "traumoista".

Näkisin traumojen sukupolvelta siirtymisen tarkoittavan ennemminkin sitä, että trauman kokeneen sukupolven tapa käsitellä tapahtunutta tai trauman vaikutus tunteiden käsittelyyn ja tunteiden ilmaisuun, vaikuttaa seuraavaan sukupolveen, vaikkei trauma itsessään siirry. Traumat eivät tartu, mutta traumasta säteilevä toimintamalli saattaa aiheuttaa traumaattisen kokemuksen.

Vierailija kirjoitti:

George Carlin on soft language

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

😅

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin kaikki on herkempää. Ennen kielenkäyttö ei ollut niin tarkkaa kuin nykyään, koska ihmiset eivät järkyttyneet puheesta yhtä herkästi. Sama käytöksen suhteen. Ennen riitti anteeksipyyntö, jos oli mokannut ja asiat sovittiin hyvässä hengessä. Nyt otetaan yhteys johonkin lakimieheen tai yritetään saada potkut kostoksi. Vähän tuntuu siltä, että yleisesti ottaen mielenterveys yhteiskunnassa on mennyt epäsosiaaliseen ja huonoon suuntaan.

Järkytytäänkö aidosti helpommin vai järkytytäänkö, koska kuuluu järkyttyä? Mielestäni usein vaikuttaa ennemminkin siltä, että järkyttyjät ovat järkyttyneempiä, kuin he joihin sanottu tai toiminta todellisuudessa vaikuttaa tai liittyy. Ns. oheis-/sivustajärkyttymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa lähes kaikilla on muka joku trauma. Nykynuoret ei tiedä traumoista mitään.

----------------------

Ei, vaan sinä et nähtävästi tiedä mitään siitä kuinka ne traumat siirtyvät eteenpäin sukupolvien ketjussa.

Traumat ei siirry, eikä ne ole ihmisellä perinnöllisiä ominaisuuksia.

Traumasta on tullut nykyään muoti-ilmiö, erilaisille tunnetiloille keksitään nimityksiä.

Itse kuulun sodanjälkeiseen sukupolveen, isäni oli kahdessa sodassa. Kotona ei koskaan puhuttu sodasta vaan eletttin normaalia elämää. Enkaaaaä ainakaan omasta mielestäni ole mitenkään traumatisoitunut vaikka vanhempani näki ja koki sodan julmuuden.

Traumat nimenomaan siirtyy sukupolvelta toiselle jos niitä ei käsittele. Esimerkki: vanhempi on traumatisoitunut sodasta. Hän on lapselle psyykkisesti poissaoleva ja etäinen, lapsi traumatisoituu. Traumatisoitua voi myös siitä että jotain olennaista puuttuu, ei pelkästään väkivallasta tms. Traumat siirtyy vuorovaikutuksessa ja kiintymyssuhteissa. Traumat myös muokkaavat perimää ja siirtyvät siten myös ihan geneettisesti seuraavaan sukupolveen.

Ei tämä vielä mitään. Odotetaan vähän aikaa, niin ihmiset traumatisoituvat asioista joille nyt naurettaisiin. Sen jälkeen asiat palaavat taas siihen, että kaikki ovat kovia kuin kivet ja sykli alkaa alusta.

Trauma tarkoittaa myös fyysistä vammaa.

En ainakaan minä käytä sitä noin. On niitä muitakin sanoja joita voi käyttää. Voi sanoa, että olen kokenut ison vastoinkäymisen tai minulla on ollut suuri suru tai vaikea kokemus. Mikä nyt parhaiten sopii, harvoin se trauma on kuitenkaan osuvin mahdollinen ilmaus.

Vierailija kirjoitti:

Millä sanalla korvaisit sanan trauma, jos henkilö kärsii postraumaattisesta häiriöstä?

Silloin sitä ei tarvitse korvata, koska kyse on todellakin traumasta.

Sain traumat siitä, kun olin hoitamassa kummilasta, jonka isällä oli käärmeitä, mitä jouduin ruokkimaan pakastehiirillä

Sen sijaan en traumatisoitunut äitipuoleni tai siskoni kuolemista.

Ei trauma aina tarkoita, että vain jostain vaikeimmista asioista voisi käyttää sanaa trauma.

Ihan mikä sana hyvänsä muuttuu ärsyttäväksi, kun sitä aletaan viljellä jatkuvasti sopivissa ja sopimattomissa yhteyksissä. Joidenkin sanojen hokeminen on ikään kuin muotia.