Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä tunsit itsesi aikuiseksi?
22.09.2022 |
Lain mukaan meistä tulee aikuisia 18 vuotiaana, mutta oletko tuntenut itsesi aikuiseksi tuosta hetkestä alkaen vai onko ymmärrys aikuisuudesta ja sen mukanaan tuomista velvollisuuksista hiipinyt tajuntaasi vasta myöhemmin?
Kommentit (27)
Ehä miäkää muuta ku iso haiseva páská housuun vaan, samalla huutoja ja lippujen heilutusta. Piéru haisee aina páskálta. Miettikööt sitä sitten Markus N:n kanssa. Sen tietää kaikki että muIkun päässä ei karva kasva. Piirtäköön picasso vaikka siitä jonkin hiton kuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 vuotiaana koska vanhempani käyttäytyivät kuin lapset
Mitä sillä aikuisuudella sitten tarkoitetaan. Minä tunsin aikuistuvani jonkin verran kun pääsin lapsuudenkodista irtautumaan ensi asuntooni ja huolehtimaan omasta asumisestani, laskuistani ottamaan vastuuta. Kotona asuessani jo tienasin ja sinne piti osallistua antamalla rahaa mutta laskuista en tiennyt yhtään mitään eikä niitä minulle näytetty.
Ikinä minulla ei ollut maksamattomia laskuja ja kaikki ajallaan hoisin. Juhlinta saattoi mennä joskus vähän överiksi ja heti minut haukuttiin vastuuntunnottomaksi ihmiseksi. Periaatteeni on että aina ensin laskut ja on pysynyt koko ikäni tähän +55v asti. En pystyisi nukkumaan jos jättäisin laskut maksamatta.
Naapurini yksinhuoltajalla oli lapsi, maksamattomia laskuja ja juhlintaa joka viikonloppu eikä hän ollut vastuuntunnoton ihminen vaan se johtui vähävaraisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häh, täh? Olisko mun lapsena pitänyt tuntea itseni lapseksi? Teininä olisi pitänyt tuntea itseni teiniksi? Ja nyt aikuisena pitäisi tuntea itseni aikuiseksi? Mitään tuollaista "ikätunnetta" minulla ei ole ollut koskaan. Tiedän kyllä mitä tunteet ovat, kykenen kyllä tuntemaan esim surua ja sääliä ja pelkoa... mutta ikääni en pysty tuntemaan. En ole ollenkaan tietoinen mistään tollasesta tunteesta.
Ilmeisesti minulta ns. "puuttuu kyky olla tietoinen ikätunteesta" eli ilmeisesti olen "ikäaleksityminen". Tai joku muu kenties sanoisi että minulla on "ikätunnelukko".
Mutta niin: minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista tuollaista tunteeseen perustuvaa tietoisuutta omasta iästäni. Tiedän oman ikäni ainoastaan siten että muistan oman syntymävuoteni ja siitä sitten aina erikseen joudun laskemaan että kuinka vanha minä juuri nyt oikein olen.
Eiköhän se ollut silloin kun esikoinen syntyi. Vastuu toisesta kasvattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti aikuinen kun opiskelut opiskeltu, oma koti ostettu ja häät ja vauva suunnitelmissa. Olin 24v. Sitä ennen olin nuori aikuinen eli ei ollut mikään teinifiilis kuitenkaan.
Kasvoin isoksi, en aikuiseksi. Ikää kohta 50.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun hautasin viimeisenkin vanhempani/ isovanhempani. Eli 37 vuotiaana.
10v olin varma että olen aikuinen, mitään aikuisvelvollisuusajattelua ei erityisesti ollut, paitsi kouluasioissa ja muissa asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä nyt 35-v tunnen itseni aikuiseksi. Eli lähes tuplat tuosta 18v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän päälle 70, kun Helsingin ruuhkaratikassa noin 40-vuotias mies tarjosi minulle, maalaisäijälle, istumapaikansa!
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se ollut silloin kun esikoinen syntyi. Vastuu toisesta kasvattaa.
Joo kuten vastuunkanto omasta alkoholistivanhemmasta.
Ehkä 25-vuotiaana. Olin vähän myöhäisherännäinen ja lähdin vasta silloin opiskelemaan yliopistoon. Yksi tutkinto minulla oli jo ennen sitä, mutta osoittautui huviksi. Jotenkin 25-vuotiaana löysin itseni ja tuntui, etten ole siitä muuttunut, vaikka olen jo 55v.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä 25-vuotiaana. Olin vähän myöhäisherännäinen ja lähdin vasta silloin opiskelemaan yliopistoon. Yksi tutkinto minulla oli jo ennen sitä, mutta osoittautui huviksi. Jotenkin 25-vuotiaana löysin itseni ja tuntui, etten ole siitä muuttunut, vaikka olen jo 55v.
Osoittautui siis hudiksi, ei huviksi.
16. Silloin koin että täytyisi jo saada oma kämppä ja alkaa saada elää itsenäistä elämää.
En vieläkään. 55