Olen jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle ja olisi kiva, jos entiset kollegat kyselisivät, mitä kuuluu

Ei heillä ole mitään velvollisuutta olla kiinnostuneita sun olemassaolostas enää millään lailla vaikka sen varmasti sun mielestäs olisikin mukavaa ja toisi sun ilmeisen yksinäiseen päivääs piristystä.

Kollegoillas on oma elämä, oma työ ja omat kuviot vapaa-aikana.

Jos olivat vain kollegoja, vielä vähemmän syytä odottaa heidän sun perääs kyselevän millään lailla.

Näin se vaan menee.

Ja siihen on sopeuduttava.

Näin se menee ja toisaalta pitääkin mennä. Kukaan ei ole korvaamaton ja olit siellä vain töissä.

Vuoden kuluttua sinua ei muista kukaan.

Olitko itse aikoinasi yhteydessä entisiin työkavereihin?

Kuinka paljon olet itse pitänyt yhteyttä työkavereihin töiden ulkopuolella aktiivisena osapuolena?

Kuinka paljon olitte ennen yhteydessä töiden ulkopuolella? Jos aktiivisesti, niin sitten outoa ja harmillista, että yhteydenpito täysin loppunut. Jos yhteydenpito ei silloinkaan ollut normaalia, niin miksi se nyt olisi.

Minulle työkaverit ovat joukko ihmisiä, joiden kanssa joudun olosuhteiden pakosta olemaan tekemisissä. Osa on mukavia, mutta vapaa-ajalla en heidän kanssaan halua tekemisissä olla.