Voiko synnytyksessä päättää olla ponnistamatta?

Ekassa synnytyksessä tumtui, kuin jättimäinen käsi olisi puristanut mahaa ja työntänyt lasta ulos. Epiduraaleissa ollessa ei edes sattunut ja väsymyksestä.vähän sekaisin olin ihan fiiliksissä siitä, kuinka kehoni tietää mitä tehdä... paitsi että vieressä vanha kiukkuinen kätilö huusi ja rääkyi ponnistamaan.

Paha maku jäi siitä toimenpiteestä.

Loput synnytinkin lääkkeettä ja ilman huutajia.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ollut epiduraalia, se varmaan muuttaa asiaa jonkin verran. Mut kyllä mun kroppa alkoi automaattisesti ponnistaa lasta ulos supistuksilla kun olin avautunut 10cm. Sen kun sanoin vähän ajan päästä huoneeseen tulleelle kätilölle, niin alkoi käskeä ponnistaa ja nopeasti syntyi. Tietoinen ponnistus vaan vauhdittaa tapahtumaa. Ja hyvä sitä on vähän vauhdittaakkin, niin lapsi ei kärsi happivajeesta. Omallani oli napanuora kaulan ympärillä, minkä kuulin vasta kun lapsi oli jo sylissä. Oli myös kakannut lapsiveteensä, et hyvä oli saada ajoissa pihalle. Terve lapsi syntyi.

Ja siis ei olis voinut estää kehon ponnistusta mitenkään, se oli täysin minun valintojeni ulkopuolella. :)

Mulla ei ole ollut ponnistuksen tarvetta kummassakaan synnytyksessä. Ensimmäinen synnytys meinasi käydä vaaralliseksi ja imukuppi tarvittiin avuksi. Toisen vauvan ponnistin ulos, vaikka en tuntenut tarvetta ponnistaa missään vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi. Minä en tunne ponnistuksen tarvetta ollenkaan, ja ensimmäinen synnytys meinasi mennä pahasti pieleen, koska en ymmärtänyt, mitä kätilö tarkoitti sillä, että pitää ponnistaa silloin kun tuntee ponnistuksen tarvetta, minä kun en tuntenut supistusten aikanakaan muuta kuin valtavaa kipua vatsan seudulla. Vauva vedettiin lopulta imukupilla ulos kun yritin epätoivoisesti ponnistaa oikein hahmottamatta milloin se pitää tehdä. Tämä olisi varmasti päättynyt huonosti ilman nykylääketiedettä. 

Toisessa olin jo tietoisempi kehostani, mutta menin rentoutumistekniikalla, eli tietoisesti rentoutuin lantionseutua ja vauva tavallaan liukui alemmas kunnes pää näkyi, syntyi lopulta tasan yhdellä ponnistuksella. Olisi varmaan liukunut lopulta ulos ponnistamattakin.

Sama juttu, ei ollut lainkaan ponnistamisen tarvetta, vain järkky tuska, enkä ymmärtänyt, mistä kätilö puhuu. Yritin ponnistaa väkisin ihan miten sattuu, supistusten välissä. Sitten kätilö sanoi, että ei kun työnnät vain supistuksen aikana, ja sitten vasta aloin hahmottaa, mitä tässä niinkuin olisi tarkoitus yrittää. Imukuppi oli valmiina, kun homma ei tuntunut etenevän, mutta imukuppia ei onneksi kuitenkaan lopulta tarvittu.

voit työntää vauvan takaisin ja käyttää dildona

Vierailija kirjoitti:

Kohdun supistukset työntävät lasta ulos. Toinen lapseni syntyi alakautta ilman ponnistusvaihetta.

Minunkin toinen lapsi vain pullahti ulos, mutta äänestin silti aloituksessa, että ponnistaminen on pakko tehdä. Nämä pullahdukset lienevät harvinaisia.

Lisäksi minulla ei ole kipuja avautumisvaiheessa. Kätilöt sanoivat, että olen yksi miljoonasta. Silti äänestäisin, että avautuminen on kivuliasta. Kuulemma.