Miten kysyn lapselta onko hän tulossa?

Olisko mitään "milloin ajattelit tulla käymään?" tai "oletko tulossa käymään?"

Jos kieltävästä vastauksesta ahdistut, sinun on tehtävä ahdistuksellesi jotain, ei jätettävä kysymättä.

Olisi ihan kiva tietää lapsen ikä ja missä päin maailmaa hän asuu. Sama kysymys ei käy naapurissa asuvalle teinille tai eri mantereella asuvalle keski-ikäiselle.

En kestä kielteistä vastausta. Menen aivan lakoon.

Hanki jo oma elämä.

Vierailija kirjoitti:

Olisi ihan kiva tietää lapsen ikä ja missä päin maailmaa hän asuu. Sama kysymys ei käy naapurissa asuvalle teinille tai eri mantereella asuvalle keski-ikäiselle.

Aikuinen lapsi. Samassa kaupungissa asuu.

Jätä kysymättä. Ilmoittaa, kun tulee.

ap kuulostaa sellaiselta, että en kovin usein viitsisi käydä

Yhtä lailla se "ei" vastaus on "ei" vaikka kysymyksen miten muotoilisit.

Jos nyt överiksi pakko vetää, niin soita, että kaaduit etkä pääse omin avuin ylös. Tosin, kun tästä jäät kiinni ei lapsi enää edes vastaa puheluihisi/viesteihisi.

Älä kysy, milloin tulet, vaan niin päin, että piipahda toki, jos ehdit. Ja että ilmoita etukäteen. Suunnilleen näin toimin omieni kanssa, kun tiedän, että työelämä ja opiskelut ovat heillä aika hektistä juuri nyt. Ei minun ole tarkoitus roikkua heissä, eikä heidän minussa, enkä elä odottaen vierailuja. Muutakin elämää on oltava, koska aikuinen lapsi voi ottaa etäisyyttä, jos huomaa riippuvuussuhteen.

Vierailija kirjoitti:

Hanki jo oma elämä.

Olis kiva nähdä sitä.

"Hei, olisi kiva nähdä. Milloin ehdit käymään? "

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi ihan kiva tietää lapsen ikä ja missä päin maailmaa hän asuu. Sama kysymys ei käy naapurissa asuvalle teinille tai eri mantereella asuvalle keski-ikäiselle.

Aikuinen lapsi. Samassa kaupungissa asuu.

Kysy haluaako hän lähteä kanssasi kahville tai syömään jonnekin. Sano vielä, että sinä tarjoat. Neutraali ympäristö on parempi, jos lapsella on lapsuuskodistaan ikäviä muistoja. Minulla rupeaa kuristamaan kurkkua aina, kun menen lapsuuskodin kynnyksen sisäpuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Älä kysy, milloin tulet, vaan niin päin, että piipahda toki, jos ehdit. Ja että ilmoita etukäteen. Suunnilleen näin toimin omieni kanssa, kun tiedän, että työelämä ja opiskelut ovat heillä aika hektistä juuri nyt. Ei minun ole tarkoitus roikkua heissä, eikä heidän minussa, enkä elä odottaen vierailuja. Muutakin elämää on oltava, koska aikuinen lapsi voi ottaa etäisyyttä, jos huomaa riippuvuussuhteen.

Hyvä neuvo.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi ihan kiva tietää lapsen ikä ja missä päin maailmaa hän asuu. Sama kysymys ei käy naapurissa asuvalle teinille tai eri mantereella asuvalle keski-ikäiselle.

Aikuinen lapsi. Samassa kaupungissa asuu.

Kysy haluaako hän lähteä kanssasi kahville tai syömään jonnekin. Sano vielä, että sinä tarjoat. Neutraali ympäristö on parempi, jos lapsella on lapsuuskodistaan ikäviä muistoja. Minulla rupeaa kuristamaan kurkkua aina, kun menen lapsuuskodin kynnyksen sisäpuolelle.

Ei halua, tiedän sen. Ei juo kahvia ja ruoka on omaa erikoisruokaa.

Vierailija kirjoitti:

"Hei, olisi kiva nähdä. Milloin ehdit käymään? "

Hyvä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi ihan kiva tietää lapsen ikä ja missä päin maailmaa hän asuu. Sama kysymys ei käy naapurissa asuvalle teinille tai eri mantereella asuvalle keski-ikäiselle.

Aikuinen lapsi. Samassa kaupungissa asuu.

Kysy haluaako hän lähteä kanssasi kahville tai syömään jonnekin. Sano vielä, että sinä tarjoat. Neutraali ympäristö on parempi, jos lapsella on lapsuuskodistaan ikäviä muistoja. Minulla rupeaa kuristamaan kurkkua aina, kun menen lapsuuskodin kynnyksen sisäpuolelle.

Ei halua, tiedän sen. Ei juo kahvia ja ruoka on omaa erikoisruokaa.

No sitten voi juoda teetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi ihan kiva tietää lapsen ikä ja missä päin maailmaa hän asuu. Sama kysymys ei käy naapurissa asuvalle teinille tai eri mantereella asuvalle keski-ikäiselle.

Aikuinen lapsi. Samassa kaupungissa asuu.

Kysy haluaako hän lähteä kanssasi kahville tai syömään jonnekin. Sano vielä, että sinä tarjoat. Neutraali ympäristö on parempi, jos lapsella on lapsuuskodistaan ikäviä muistoja. Minulla rupeaa kuristamaan kurkkua aina, kun menen lapsuuskodin kynnyksen sisäpuolelle.

Ei halua, tiedän sen. Ei juo kahvia ja ruoka on omaa erikoisruokaa.

No sitten voi juoda teetä.

Arvaapa vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi ihan kiva tietää lapsen ikä ja missä päin maailmaa hän asuu. Sama kysymys ei käy naapurissa asuvalle teinille tai eri mantereella asuvalle keski-ikäiselle.

Aikuinen lapsi. Samassa kaupungissa asuu.

Kysy haluaako hän lähteä kanssasi kahville tai syömään jonnekin. Sano vielä, että sinä tarjoat. Neutraali ympäristö on parempi, jos lapsella on lapsuuskodistaan ikäviä muistoja. Minulla rupeaa kuristamaan kurkkua aina, kun menen lapsuuskodin kynnyksen sisäpuolelle.

Tätä olin tulossa itsekin ehdottamaan. Kysy lähteekö lapsi kanssasi syömään, leffaan tai johonkin muuhun teille kivaan juttuun.

Aikuisen lähellä asuvan lapsen kanssa katsotaan yhdessä hyvää sarjaa 2-3 jaksoa kerran viikossa. Samalla sit puhutaan muita juttuja. Tosi kivaa. Mies auttaa häntä auto- ja kodin pikkujutuissa, siitä tulee heille luontevaa yhdessä tekemistä. Varataan myös viikonloppureissuja nuorten kanssa, mielellään lähtevät mukaan kun on jotain kivaa tekemistä. Tai meillä kotona joku leffamaraton ja ruokaa tms.

Minuakin myös ahdisti nuorena mennä omaan lapsuudenkotiini ns. ilman asiaa, oli jotenkin vaikeaa ja tylsää mennä sinne vain kyläilemään. Painostus pahensi asiaa. Sitten jos oli vanhempien kanssa ollut juttu tai tekeminen miksi sinne mennään niin silloin se oli ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi ihan kiva tietää lapsen ikä ja missä päin maailmaa hän asuu. Sama kysymys ei käy naapurissa asuvalle teinille tai eri mantereella asuvalle keski-ikäiselle.

Aikuinen lapsi. Samassa kaupungissa asuu.

Kysy haluaako hän lähteä kanssasi kahville tai syömään jonnekin. Sano vielä, että sinä tarjoat. Neutraali ympäristö on parempi, jos lapsella on lapsuuskodistaan ikäviä muistoja. Minulla rupeaa kuristamaan kurkkua aina, kun menen lapsuuskodin kynnyksen sisäpuolelle.

Ei halua, tiedän sen. Ei juo kahvia ja ruoka on omaa erikoisruokaa.

Kokkailette teillä kotona hänen erikoisruokaansa ja syötte yhdessä illallista.

Mene terapiaan ja hanki apua. Olet varmaan läheisriippuvainen tai sitten on joku muu ongelma, jos tuollaisesta hajoat. Normaaleilla ihmisillä on elämä ja aina ei ehdi kylään, eikä välttämättä kiinnosta. Varsinkaan jos välit on huonot ja olet antanut lapsellesi huonon lapsuuden. Hanki muuta elämää ja anna lapsen elää omaansa.