Minulla on niin helppo ja rento työ, että pelkään etten kykene enää tämän jälkeen ns. oikeisiin töihin
8 tunnin aikana teen töitä n. 30min. Olen henkilökohtainen avustaja ja avustettava on mukava tyyppi joka tarvitsee suht vähän apua. Loppuajan saan olla miten haluan, ei tarvitse edes esittää kiireistä tai mitään. Makaan sohvalla ja luen kirjoja, neulon, katselen sarjoja, keitän kahvia. Joskus tulee käytyä ulkona kävelyllä tai kaupassa.
Opiskelen tässä samalla mutta ei kyllä yhtään kiinnosta valmistua ja lähteä oikeisiin töihin. Palkka on toki huono, mutta eipä voi tällä työnteolla valittaa yhtään kun vastapainona en väsy enkä rasitu työstä millään tavalla.
Mitenhän sitä saisi itseään motivoitua?
Kommentit (2)
Hk avun myöntäjä on sen avustettavan tuttu. Näitä on muitakin, joille on myönnetty liikaa avustajatunteja.
Minäkin avustin yhtä, jolle myönnettiin 8 tunnin apu joka viikonpäivälle.
Hommia oli parille tunnille päivässä todellisuudessa.
Aivan hyvin olisi selvinnyt 4 tunnilla päivässä.
Esim. venytti sänkynsä petaamisen viime minuuteille, eli kello 15.45 sai pedata petinsä, vaikka työt alkoi jo klo 8.00
Päivällisen ja välipalan olisi voinut tehdä jo aamupäivällä valmiiksi jääkaappiin, eikä teettää niitä erikseen iltapäivällä klo 13 ja 15. Hän kun pystyi käyttämään käsiään moitteettomasti ja ylettyi jääkaappiin ja mikroon. Liikkuminen onnistui myös sukkelaan apuvälineellä. Puolisonsa tuli kotiin neljön paikkeilla. Kyllä tämä avustettava pärjää päivällä muutaman tunnin tietsikkaa näpläten ilman avustajan läsnäoloakin.
Onko yhteiskunnalla varaa tosiaan maksaa avustajan sohvalla istuskelua?
Aikansa kutakin, saattaa tuo helppous alkaa pidemmän päälle kyllästyttää. Mutta mikäs sinulla siinä ollessa, jos saat samalla opiskeltua toista ammattia.