Miksi ystäväni kertoo lapsensa yo-kirjoituksista kun kysyn mitä HÄNELLE kuuluu?
Missä tulee tämä ilmiö että kerrotaan vain lasten jutuista vaikka suoraan kysytään et mitä äidille kuuluu? Eikö jotkut äidit osaa erottaa omaa elämäänsä ja tunteitaan lapsestaan?
Kommentit (23)
Kuka olisi osannut arvata että lapsensa yo-kirjoitukset ovat päällimmäisenä ystävän mielessä? Hitsin kamalía ystäviä siellä porvoośsa.
Ystäväsi identiteetti on perheenäiti, ja lapsen merkittävä elämänvaihe on nyt keskiössä. Siksi.
Voi sentään. Onhan kirjotukset äidillekin stressinaihe ja tulevat juhlatkin on järjestettävä.
Koska lapset ovat iso osa vanhemman elämää. Miksi tämä tuntuu sinusta vaikealta?
Lapsen elämä vaikuttaa oleellisesti omaan hyvinvointiin.
No koska se asia vaikuttaa elämään eniten, tällä hetkellä. Eväiden suunnittelu, tsemppaaminen, kodin rauhoittaminen lukulomaa varten, lapsen tukeminen.
Minulla on ollut työkavereita, jotka eivät osaa puhua mistään muusta kuin lapsistaan. Ei elokuvista, teatterista, matkoista, lemmikkieläimistä, kirjoista tms. Vain lapsistaan, eikä mistään muusta.
Mielestäni ihan hyvää havainnointia.
Mitä kuuluu?
Jännitän miten lapsi menestyy kirjoituksissa.
Olen ylpeä, kun sai niin hyvät arvosanat.
Kuinka helpottavaa on, kun lapsen koulua ei enää tarvii murehtia, kun hän on nyt valmistunut.
Eikös tällaiset ole äidin omia tuntemuksia ja hänen elämänsä keskeisiä asioita? Vai pitäisikö kertoa, että joo töissä käyn samassa paikassa, harrastan samoja harrastuksia ja teen samoja ruokia, jos niissä ei ole mitään uutta?
Typerä aloitus. Ei voi muuta sanoa.
Jos lapsen tulo ylioppilaaksi on tärkeää niin haluaa kertoa sen ensin. Minulle ainakin olisi.
Parempi noin päin. Mun äiti ei koskaan ole osoittanut kiinnosusta lapseensa millään tasolla. Puhuu kyllä kavereistaan, itsestään ja työstään.
On ihan ok kertoa lapsistaan ja mitä lapsille kuuluu, mutta se ei saa olla kahden ystävän ainoa puheenaihe tavatessa. Tässä onkin suuri ero, miten ihmiset osaavat käyttäytyä ja ottaa muut huomioon vaihtamalla puheenaihetta välillä toistenkin asioihin. Kyllästyisin itsekin, jos parin tunnin kahvittelun aikana ystävä ei muuta osaisi kuin keskittyä lapsiinsa. Sellaisia valitettavasti on olemassa ja miksi koen kohtuuttomaksi jaksaa sitä kahta tuntia. En suostuisi.
Vierailija kirjoitti:
On ihan ok kertoa lapsistaan ja mitä lapsille kuuluu, mutta se ei saa olla kahden ystävän ainoa puheenaihe tavatessa. Tässä onkin suuri ero, miten ihmiset osaavat käyttäytyä ja ottaa muut huomioon vaihtamalla puheenaihetta välillä toistenkin asioihin. Kyllästyisin itsekin, jos parin tunnin kahvittelun aikana ystävä ei muuta osaisi kuin keskittyä lapsiinsa. Sellaisia valitettavasti on olemassa ja miksi koen kohtuuttomaksi jaksaa sitä kahta tuntia. En suostuisi.
Et sitten lukea osaa?
Vierailija kirjoitti:
Mitä kuuluu?
Jännitän miten lapsi menestyy kirjoituksissa.
Olen ylpeä, kun sai niin hyvät arvosanat.
Kuinka helpottavaa on, kun lapsen koulua ei enää tarvii murehtia, kun hän on nyt valmistunut.Eikös tällaiset ole äidin omia tuntemuksia ja hänen elämänsä keskeisiä asioita? Vai pitäisikö kertoa, että joo töissä käyn samassa paikassa, harrastan samoja harrastuksia ja teen samoja ruokia, jos niissä ei ole mitään uutta?
Toi olisikin ollut ymmärrettävä vastaus! Mutta se ei ollut se mitä hän sanoi. Vaan puhui vasn ikäänkuin lapsensa suulla.
Ap, samaa olen miettinyt monesti. Minulla on useampi tuttu joka elää lasten kautta eli heidän kuulumiset on yhtä kuin se mitä lapset on tehneet.
Ystävä: Mitä sinulle kuuluu? Vastaus: Sain potkut töistäni. Ystävä: Kysyin mitä sinulle kuuluu, miksi puhut työpaikastasi. blaablaa...
Toiset käsittää kysymyksen mitä sinulle kuuluu siten että mitä sinun elinpiirissäsi on tapahtunut. Toiset ilmeisesti käsittää kysymyksen pyyntönä tuottaa syväluotaava psykoanalyysi senhetkisestä mielenmaisemasta?
No aika loogista jos kysyt nyt kirjoittajan äidiltä mitä kuuluu. Tuohan on se ajankohtaisin asia koska kirjoitukset ovat päällä.
Miten ihmeessä tästäkin saa ongelman?!