Onko työelämässä liian kovat vaatimukset vai onko työelämään sitoutumisessa tai odotuksissa tapahtunut muutosta?

Muutenkin odotukset vapaa-ajalle on kasvaneet ja elämä voi olla kuormittavaa senkin vuoksi, että on monia harrastuksia, odotuksia somessa, kiire ja unenpuutetta.

Suurin ongelma on tämä säästöjen nimissä luotu "kaikki tekevät kaikkea!"-asenne.

Siitä seuraa, että asiantuntija tekee sekä sihteerin että päällikön töitä, sillä sihteerit on irtisanottu jo aikoja sitten, ja päällikölläkin on liikaa töitä. Päivät ovat pelkkää silppua ja tehtävästä toiseen vaihtamista. Koska työhön kuuluu sihteerintöitä, palkka lähentelee sihteerin palkkaa, mutta koska työhön kuuluu päällikön töitä, odotetaan löytyvän päällikkötasoinen sihteerin töihin.

Tällaiseen työhön ei jakseta sitoutua. Vastuut saattavat lisääntyä, palkka ei. Yleneminen ei ole mahdollista, vaikka kuinka tekisi töitä. Ainoa keino saada lisää palkkaa ja siedettävämpi työnkuva on vaihtaa työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma on tämä säästöjen nimissä luotu "kaikki tekevät kaikkea!"-asenne.

Siitä seuraa, että asiantuntija tekee sekä sihteerin että päällikön töitä, sillä sihteerit on irtisanottu jo aikoja sitten, ja päällikölläkin on liikaa töitä. Päivät ovat pelkkää silppua ja tehtävästä toiseen vaihtamista. Koska työhön kuuluu sihteerintöitä, palkka lähentelee sihteerin palkkaa, mutta koska työhön kuuluu päällikön töitä, odotetaan löytyvän päällikkötasoinen sihteerin töihin.

Tällaiseen työhön ei jakseta sitoutua. Vastuut saattavat lisääntyä, palkka ei. Yleneminen ei ole mahdollista, vaikka kuinka tekisi töitä. Ainoa keino saada lisää palkkaa ja siedettävämpi työnkuva on vaihtaa työpaikkaa.

Tämä pitää työelämässä paikkansa. Ja kun tähän lisää vielä, että nuorempi sukupolvi jo ymmärtää, ettei elämän kuulu olla pelkkää työntekoa vanhuuseläkkelle asti vaan vapaa-ajastakin halutaan nauttia, yhtälö on valmis. 

Työlliset siirtää maalia ja kiusaa uusia tulokkaita mielensä kyllyydestä. Työttömiä eivät päästä ollenkaan töihin. Puhtaasti mielivaltaista kiusantekoa.

Aika monilla vapaa-aika ja ajanvietto on sellaista, että ei esimerkiksi nukuta tarpeeksi.

Illalla on harrastuksia ja älypuhelin seuraa sänkyyn ja päivityksiä ja viestejä ja TV-sarjojen uusia jaksoja riittää yömyöhäiseen asti.

Jaksaako töissä, jos on nukkunutkin liian vähän?

Naisia on tullut työelämään siitä meteli.

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma on tämä säästöjen nimissä luotu "kaikki tekevät kaikkea!"-asenne.

Siitä seuraa, että asiantuntija tekee sekä sihteerin että päällikön töitä, sillä sihteerit on irtisanottu jo aikoja sitten, ja päällikölläkin on liikaa töitä. Päivät ovat pelkkää silppua ja tehtävästä toiseen vaihtamista. Koska työhön kuuluu sihteerintöitä, palkka lähentelee sihteerin palkkaa, mutta koska työhön kuuluu päällikön töitä, odotetaan löytyvän päällikkötasoinen sihteerin töihin.

Tällaiseen työhön ei jakseta sitoutua. Vastuut saattavat lisääntyä, palkka ei. Yleneminen ei ole mahdollista, vaikka kuinka tekisi töitä. Ainoa keino saada lisää palkkaa ja siedettävämpi työnkuva on vaihtaa työpaikkaa.

Se on juurikin näin. Lisäksi sen oppii äkkiä, että ahkeruuden palkka on lisätyö. Ei ekstravapaat tai palkankorotukset. Esimiehenä saatat saada 50e enemmän kuin rivityöntekijänä.

Mutta mielestäni sellaisten vaativien työntekijöidenkin määrä on lisääntynyt. Ja ei nuorisossa. Nuoret usein joustaa kyllä. Saattavat pyytää perjantai-iltapäivää vapaaksi, mutta tekevät sen tunnollisesti takaisin kun pyydetään.

Mutta niiden kaikesta valittavien kahvinryystäjien määrä vain lisääntyy joka vuosi. Aivan kaikki on huonosti. Sitten sieltä kahvilta halutaan vapaata siihen ja tähän, muttei oikein haluttaisi tehdä niitä takaisin. Työt delegoidaan muille, jos tällainen on tavattavissa työpöydän äärestä, niin iltasanomat siellä on auki. Motivaatio laskee muillakin.

Mutta kyllä suurin syy on se, että maisteri halutaan harjoittelijan palkalla tekemään kaikkia töitä vahtimestarista erityisasiantuntijaksi. Ei kukaan jaksa noin sekalaista työnkuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma on tämä säästöjen nimissä luotu "kaikki tekevät kaikkea!"-asenne.

Siitä seuraa, että asiantuntija tekee sekä sihteerin että päällikön töitä, sillä sihteerit on irtisanottu jo aikoja sitten, ja päällikölläkin on liikaa töitä. Päivät ovat pelkkää silppua ja tehtävästä toiseen vaihtamista. Koska työhön kuuluu sihteerintöitä, palkka lähentelee sihteerin palkkaa, mutta koska työhön kuuluu päällikön töitä, odotetaan löytyvän päällikkötasoinen sihteerin töihin.

Tällaiseen työhön ei jakseta sitoutua. Vastuut saattavat lisääntyä, palkka ei. Yleneminen ei ole mahdollista, vaikka kuinka tekisi töitä. Ainoa keino saada lisää palkkaa ja siedettävämpi työnkuva on vaihtaa työpaikkaa.

Tämä pitää työelämässä paikkansa. Ja kun tähän lisää vielä, että nuorempi sukupolvi jo ymmärtää, ettei elämän kuulu olla pelkkää työntekoa vanhuuseläkkelle asti vaan vapaa-ajastakin halutaan nauttia, yhtälö on valmis. 

Tähän liittyy ilmeisesti se, että moni alle 40v ei edes oleta pääsevänsä nauttimaan eläkkeestä. Arvelevat olevansa raihnaisia kun eläke viimein koittaa.

Lisäksi työntekijöitä ei arvosteta ja nuoret tietää sen. Työntekijä on lähinnä kuluerä. Vähän kuin kodinkone joka korvataan uudella jos tarvis.

Ei kyllä mielestäni. Menin työelämään 10v sitten ja tuntuu että helpompaa on päivästä toiseen. Ei juuri isompia vaatimuksia, tunteja teen nyt vähemmän mitä uran alkuaikoina ja palkka rutkasti parempi. Tosin kävin koulut ja hankin pätevyydet, tästä on ollut kyllä selvästi hyötyä. 

En usko että kaikki uupuminen on työpaikoista kiinni vaan taustalla voi olla myös omat odotukset elämälle, työnteolle ja elämälle ylipäätään.

Nykyään vertaillaan enemmän ja esitellään onnistumisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma on tämä säästöjen nimissä luotu "kaikki tekevät kaikkea!"-asenne.

Siitä seuraa, että asiantuntija tekee sekä sihteerin että päällikön töitä, sillä sihteerit on irtisanottu jo aikoja sitten, ja päällikölläkin on liikaa töitä. Päivät ovat pelkkää silppua ja tehtävästä toiseen vaihtamista. Koska työhön kuuluu sihteerintöitä, palkka lähentelee sihteerin palkkaa, mutta koska työhön kuuluu päällikön töitä, odotetaan löytyvän päällikkötasoinen sihteerin töihin.

Tällaiseen työhön ei jakseta sitoutua. Vastuut saattavat lisääntyä, palkka ei. Yleneminen ei ole mahdollista, vaikka kuinka tekisi töitä. Ainoa keino saada lisää palkkaa ja siedettävämpi työnkuva on vaihtaa työpaikkaa.

Tämä pitää työelämässä paikkansa. Ja kun tähän lisää vielä, että nuorempi sukupolvi jo ymmärtää, ettei elämän kuulu olla pelkkää työntekoa vanhuuseläkkelle asti vaan vapaa-ajastakin halutaan nauttia, yhtälö on valmis. 

Tähän liittyy ilmeisesti se, että moni alle 40v ei edes oleta pääsevänsä nauttimaan eläkkeestä. Arvelevat olevansa raihnaisia kun eläke viimein koittaa.

Lisäksi työntekijöitä ei arvosteta ja nuoret tietää sen. Työntekijä on lähinnä kuluerä. Vähän kuin kodinkone joka korvataan uudella jos tarvis.

Totta. Mä lähestyn jo eläkeikää ja olen omassa tuttavapiirissäni pistänyt merkille, että hyvin monet jäävät eläkkeelle heti, kun alin eläkeikä tulee täyteen. Siitäkin huolimatta, että jos jatkaisi vielä muutamia vuosia pidempään, eläke olisi suurempi. Ja just tuosta syystä, että  kun vielä ollaan hyväkuntoisia eikä tulevaisuudesta kuitenkaan ole mitään takeita, halutaan edes vähän aikaa nauttia eläkepäivistä.

No it-alalta mulla kokemusta 25 vuoden ajalta ja kyllä se itse työelämä on huonontunut mun uran alkuajoista ihan valtavasti tällä alalla.

Olin urani alussa pankin it-osastolla. Meillä oli siellä valtavan mukavaa. Meitä arvostettiin, työsuhteeseen kuului luontaisetuja, oli aikaa tehdä työt kunnolla eikä kohtuutonta painetta. Jos tuntui että hommia ei ehtinyt tehdä työaikana, palkattiin lisää ihmisiä tekemään eikä hiillostettu entisiä tekijöitä. 

Ko. it-osaston pääosa ulkoistettiin sitten it-alan yritykselle ja minä menin tuossa ulkoistuksessa mukana isoon it-taloon. Jatkoin samojen järjestelmien kehittämistä pitkään, mutta silti työ oli ihan eri luontoista. Nyt yhtäkkiä täytyi 15 minuutin tarkkuudella raportoida, mitä on tehnyt milloinkin, ja koko ajan mietittiin mistä voi puristaa tiukemmalle ja karsia. YT:issä lensi iso osa vanhaa tiimiämme ulos mutta samojen ylläpitojen vastuut jatkui silti - nyt vaan 35% entisistä tekijöistä joutui tekemään ne. 

Sittemmin vielä halusin itse kokeilla muutakin kuin pankkisoftien tekoa ja hain talon sisällä konsulttihommiin. Ja täällä vasta se h*lvetti on. Tarjouskilpailut on tosi tiukkoja, jotta työnantajani edes saa projektin eikä mene kilpailijoille, on myytävä halvalla ja kun on myyty halvalla, ei siihen saa kuluttaa paljoa kalliita asiantuntijoiden työtunteja. Meillä on tuntiperustainen laskutus eli on pirun tarkkaa mitä kirjaa tehneensä - ne menee suoraan laskulle että tein muutosta XXX 3.5 tuntia torstaina yms. Työnantaja myös painostaa että kaikkien tuntien pitää olla laskutettavia, ei saa käyttää yhtään esim. opiskeluun, hallinnollisiin tehtäviin tms - jolloin nämä on tehtävä vapaa-ajallaan ilmaiseksi. Samoin osa töistä on usein pakko tehdä niin, koska ne tunnit joilla projekti on myyty ei kerta kaikkiaan riitä että homma saataisiin edes jotenkuten kelvollisella laadulla valmiiksi. Jos ei tule valmiiksi, kämähtää reklamaatiomaksut, sopimuksen perumisen uhkat tms. josta seuraa tekijöille työttömyyden uhka. YT:t pyörii joka vuosi talossa, ei siksi että menisi huonosti, vaan koska työnantaja tahtoo saada mahdollisuuden poistaa oravanpyörässä väsähtäneet ja korvata "nuorilla ja nälkäisillä". 

Jokainen ihminen on pohjimmiltaan konservatiivi, ts. arvostaa elämässään pysyvyyttä, että voi suunnitella rauhassa elämäänsä. Liberaalit ovat halunneet muutosta muutoksen vuoksi, ja se jatkuva, haitallinen muutos kuormittaa ihmisiä. Kun liberaalipolitiikko sanoo: "Me haluamme muutoksen!", ihmiset hurraa, vaikka tosissaan ihminen arvostaa pysyvyyttä. Muutos tuo mukanaan aina epävarmuuden: Jos en ole riittävän hyvä ja ahkera työssäni, niin minut voidaan korvata, vaikka sillä halpaversiolla Intiasta. Ja näin todellakin tehdään. Totta, pahimmillaan työ on vain oravanpyörä, jos järkevintä olisi vain päästä pois, tekemään jotain ihan muuta. Kirjoittamaan vaikka kirjoja. 

Yhteiskunnan, työelämän ja itse työtehtävien kokonaisuus muuttuu joka hetki monimutkaisemmaksi ja abstraktimmaksi. Ts. aiheutuvan kuormituksen perinteinen tasapaino järkkyy, koska pelkällä "lihasmuistilla" saa hoidettua joka päivä pienemmän ja pienemmän osan hommasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma on tämä säästöjen nimissä luotu "kaikki tekevät kaikkea!"-asenne.

Siitä seuraa, että asiantuntija tekee sekä sihteerin että päällikön töitä, sillä sihteerit on irtisanottu jo aikoja sitten, ja päällikölläkin on liikaa töitä. Päivät ovat pelkkää silppua ja tehtävästä toiseen vaihtamista. Koska työhön kuuluu sihteerintöitä, palkka lähentelee sihteerin palkkaa, mutta koska työhön kuuluu päällikön töitä, odotetaan löytyvän päällikkötasoinen sihteerin töihin.

Tällaiseen työhön ei jakseta sitoutua. Vastuut saattavat lisääntyä, palkka ei. Yleneminen ei ole mahdollista, vaikka kuinka tekisi töitä. Ainoa keino saada lisää palkkaa ja siedettävämpi työnkuva on vaihtaa työpaikkaa.

Se on juurikin näin. Lisäksi sen oppii äkkiä, että ahkeruuden palkka on lisätyö. Ei ekstravapaat tai palkankorotukset. Esimiehenä saatat saada 50e enemmän kuin rivityöntekijänä.

Mutta mielestäni sellaisten vaativien työntekijöidenkin määrä on lisääntynyt. Ja ei nuorisossa. Nuoret usein joustaa kyllä. Saattavat pyytää perjantai-iltapäivää vapaaksi, mutta tekevät sen tunnollisesti takaisin kun pyydetään.

Mutta niiden kaikesta valittavien kahvinryystäjien määrä vain lisääntyy joka vuosi. Aivan kaikki on huonosti. Sitten sieltä kahvilta halutaan vapaata siihen ja tähän, muttei oikein haluttaisi tehdä niitä takaisin. Työt delegoidaan muille, jos tällainen on tavattavissa työpöydän äärestä, niin iltasanomat siellä on auki. Motivaatio laskee muillakin.

Mutta kyllä suurin syy on se, että maisteri halutaan harjoittelijan palkalla tekemään kaikkia töitä vahtimestarista erityisasiantuntijaksi. Ei kukaan jaksa noin sekalaista työnkuvaa.

Rekrytoinnissa myös usein epäonnistutaan työnantajan puolelta. Ilmoitus on niin yläkanttiin kirjoitettu, ettei työnkuvasta lopulta pidä paikkansa kuin ympäristö, jossa työ tehdään. Valittu henkilö ei olisi tällaiseen työhön halunnut, eikä viihdy. Pomo kokee sen vain työntekijästä johtuvana ongelmana, omaa osuutta siinä ei nähdä.

Ketäpä motivoi tehdä maisterinpapereilla 10 v työkokemuksella vahtimestarin töitä, kun ilmoitus kuvasi erityisasiantuntijan työtä.

Asiantuntija-aloilta sanon seuraavaa, esimerkkinä rakennussuunnittelu:

20 vuotta sitten piti osata käyttää sitä cadia 2D:nä ja ehkä just wordia, exceliä osasi firmassa käyttää vain sihteerit.

Tänä päivänä rakennus tehdään 3D:nä kaikilta osin, siihen lisäksi kaikki energialaskenta-lisäosat, ifc-mallinnus, 3D mallintarkistus, viisi erilaista pilvipalvelua jonne tiedostot ladataan, jokainen asiakas vaatii ne powerpointit tai keynotet just sillä omalla alustallaan muokattuina, kuusi eri teams/zoom/muu firman oma salattu puhelinpalvelua, 18 eri tietopalvelua joihin pitää muistaa eri salasanat (ja jotka nollaantuvat aina koneen vaihtuessa), ja lisäksi tietokoneen ylläpito on ulkoistettu Intiaan jolloin ohjelmat pitää käytännössä asentaa ja ylläpitää itse. Puhelimen netti ei toimi ja sitä pitää säätää. Lisäksi viestejä asiakkailta tulee aiemman yhden sähköpostin lisäksi puhelimella, whatsapissa, zoomissa, google drivessä, teamsissa, jne.

Aikaa kuvien piirtämiseen on kumminkin puolet vähemmän kuin sillon, kun tehtiin 2D-kuvia.