Pettymykset eivät kuulu lasten elämään

Pienillä pettymyksillä on hyvä harjoitella.

Sulla ei varmaan ole lapsia.

No totta uitussa kuuluu!

Pettymykset on hyvä oppia varhain. Olen tavannut aikuisia, joille ei opetettu pettymyksiä lapsena, ja ovat aivan kamalia. Nämä ovat juuri niitä ihmisiä, jotka tekevät murhan jos tulee ero kumppanista. Kun ei vaan kestetä pettymystä eikä menetystä.

Lapsen on opittava varhain että asiat ei mene niinkuin hän haluaa ja sellaista elämä nyt vain on.

Kyllä kuuluu. Jo ihan tavoitteellinen harrastus tuo välillä niitä pettymyksiä kisoissa. Ja siellä nähdään nämä jotka on kasvatettu AP:n aloituksen tavoin....

Elämäm koululainen tehnyt aloituksen. Jos ei sellaista tiedä, että pettynykset kuuluu jo lapsille, ja aikuisille myös.

Juu, sitten se narsisti onkin aikuisuutensa jonkun toisen riesana. Joskus kyllä sen kasvatusvirheen tehneen äitinsä ristinä. 

Jokainen vastoinkäyminen pitää kurlata vaikka hammasharjalla lapsen tieltä. Lapsi ei saa kokea pettymyksiä.

Riippuu, millä tasolla. Olen suojellut lastani pettymyksiltä tai joskus pehmentänyt polkua.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kuuluu. Jo ihan tavoitteellinen harrastus tuo välillä niitä pettymyksiä kisoissa. Ja siellä nähdään nämä jotka on kasvatettu AP:n aloituksen tavoin....

Kovin hinku kisaamaan on usein niillä lapsilla, joilla on huono pettymysten sietokyky.

Ne, jotka pystyvät käsittelemään hyvin pettymyksiä, istuvat kotona ja lukevat kirjaa.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu, millä tasolla. Olen suojellut lastani pettymyksiltä tai joskus pehmentänyt polkua.

...Koska äidinvaisto sanoo, että niin on hyvä juuri tuolle lapselle.

Lapset ovat erilaisia.

Lapset ovat omia persooniaan, niinkuin me aikuiset. Ei ole yhtä kaavaa. Toinen kestää pettymyksiä, toisen tietä pitää siloitella.