En halua ystävystyä kenenkään kanssa työpaikalla, miksi pitäisi?

Mitaliko pitäisi askarrella ja laittaa postiin?

No, mitä se haittaa, jos kerran menisit. Voisit yllättyä. Osa ihmisistä voi olla "vapaalla" ihan erilaisia kuin töissä.

Niin, ei töihin mennäkään hakemaan ystäviä. Siellä tehdään töitä.

Tämä riippuu niin paljon työyhteisöstä. Joissakin on ollut ihan kiva osallistua tuollaisiin. Toisissa taas en missään nimessä halunnut.

Nykyisessä työporukassa nuo tilaisuudet ovat todella rentoja ja sellaisia, että jokainen voi tulla sellaisena kuin on ja ottaa rennosti. Edellisessä työpaikassa kävin tasan yhdessä illanvietossa, koska siellä oli yksi yli-innokas keksimässä kaikkea ohjelmaa mitä olisi pitänyt suorittaa. Siis tyyliin improteatteria työporukassa jostain vähän pikkutuhmista aiheista. Hirveää kidutusta ja lähdin sillä yhdellä kerralla jo todella aikaisin pois.

Istun jo nyt työkokouksissa ja jouluruokailussa yksin. Töissä on aikoinaan muotoutunut kaveripiirit ja minä muualta muuttaneena ja uusimpana työntekijänä olen vain ilmaa. Onneksi ei edes pyydetä koskaan mihinkään mukaan, ja tuskin menisin vaikka pyydettäisiin. Olen introvertti enkä edes kaipaa mitään töiden jälkeistä yhteiseloa työntekijöiden kanssa.

Samanlainen olen minäkin en halua olla työn ulkopuolella tekemisissä.Joskus ärsyynyin niin kyselyistä että sanoin piruuttani että saan tästä porukasta tarpeekseni jo työaikana.Nokathan siinä norossa olivat.

Onhan se mukavampaa mennä töihin, jos siellä on muutama ihminen, joden kanssa on hyvissä väleissä. Harva työ on kivaa ja kiinnostavaa kaiken työajan. Hyvät työkaverit edistävät työhyvinvointia ja siten jaksamista. Toki kukin tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se mukavampaa mennä töihin, jos siellä on muutama ihminen, joden kanssa on hyvissä väleissä. Harva työ on kivaa ja kiinnostavaa kaiken työajan. Hyvät työkaverit edistävät työhyvinvointia ja siten jaksamista. Toki kukin tavallaan.

Mutta ei tuokaan edellytä, että pitäisi olla työkavereiden kanssa vielä vapaa-ajallakin. Mulla on ihan kivat työkaverit ja heidän kanssaan on kiva olla töissä. Mutta se riittää ihan hyvin, vapaa-aikani haluan viettää mulle tärkeiden ihmisten kanssa. 

Mä olen ihan vain sanonut että en osallistu mihinkään sellaiseen työpaikalla josta ei tule palkkaa.

Työpaikallani on tapana järjestää juominkeja, ja sitten naureskella jälkikäteen töissä mitä joku teki/puhui humalassa. myös pettämisiä tapahtuu. Työpaikallani 60/40 naisia enemmän. 

T; mies

uupp

Vierailija kirjoitti:

Tämä riippuu niin paljon työyhteisöstä. Joissakin on ollut ihan kiva osallistua tuollaisiin. Toisissa taas en missään nimessä halunnut.

Nykyisessä työporukassa nuo tilaisuudet ovat todella rentoja ja sellaisia, että jokainen voi tulla sellaisena kuin on ja ottaa rennosti. Edellisessä työpaikassa kävin tasan yhdessä illanvietossa, koska siellä oli yksi yli-innokas keksimässä kaikkea ohjelmaa mitä olisi pitänyt suorittaa. Siis tyyliin improteatteria työporukassa jostain vähän pikkutuhmista aiheista. Hirveää kidutusta ja lähdin sillä yhdellä kerralla jo todella aikaisin pois.

Ollaankohan oltu samassa työporukassa? Vuosina 2007-2012 olin töissä samanlaisessa paikassa. Meillähän oli yhden työntekijän läksiäisissä hulvattoman hauskaa ohjelmaa (jonkun mielestä). Oli pari kollegaa raahannut erilaisia hattuja, hartiahuiveja ja peruukkeja ja jotkut improkortit, joissa oli näyteltävä tilanne. Minä olin että hohhoijaa. Ihmiset jotka ei osaa näytellä, pannaan näyttelemään. Onpa hauska ohjelma.

Tarjoilut oli nyyttärityylillä. Kyllä hiukan pisti silmään, että jotkut oli tuoneet tyyliin paketin suolatikkuja marketista 2 eurolla ja itse kuitenkin toin 3 litran tonkan viiniä. Huvittuneena katsoin, kun yksi pihi työkaveri veti ainakin puoli litraa viiniä ja kukkuran lautasen juustoja ja suolaista piirakkaa ja mokkapaloja. En edes kehtaisi tuoda jotain kahden euron suolatikkupakettia juhliin. Sama ihminen pummasi minun mieheltä kyydin, kun omasta mielestään asui matkan varrella. Ei kyllä asunut, vaan ylimääräistä lenkkiä tuli ainakin 5 km. Itse en edes kehtaisi pummata kyytiä, kun taksit on keksitty ja kuitenkin melko lähelle hänen kotiaan meni myös taksilla porukkaa. Hän kovaan ääneen kailotti, että hän ei sitten tarvitse taksikyytiä, kun me heitetään matkan varrelle.

Toisella kertaa samalla työporukalla pikkujoulut: oli vuokrattu saunatila ja kabinetti, jossa työnantaja järjesti tyhyä ja sen jälkeen vapaa-ajalla saunomiset. Joku toi sinne piirrä ja arvaa-pelin. Kyllä, juuri sen lapsillekin sopivan koko perheen pelin, jossa nimensä mukaan piirretään ja arvataan. Olipa laadukas ohjelma keksitty. Ne oli vikat pikkujoulut, joihin menin. Uudessa työpaikassa en ole viitsinyt edes aloittaa osallistumista typeriin yhteisöllisiin tapahtumiin.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ihan vain sanonut että en osallistu mihinkään sellaiseen työpaikalla josta ei tule palkkaa.

Työpaikallani on tapana järjestää juominkeja, ja sitten naureskella jälkikäteen töissä mitä joku teki/puhui humalassa. myös pettämisiä tapahtuu. Työpaikallani 60/40 naisia enemmän. 

T; mies

Ihan kuin meidän risteilyt. Kerran olin mukana. Kaksi viikkoa sen jälkeen puidaan työpaikalla, mitä hauskaa joku sanoi tai teki kun ei ollut selvin päin.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se mukavampaa mennä töihin, jos siellä on muutama ihminen, joden kanssa on hyvissä väleissä. Harva työ on kivaa ja kiinnostavaa kaiken työajan. Hyvät työkaverit edistävät työhyvinvointia ja siten jaksamista. Toki kukin tavallaan.

Et ymmärtänyt asiaa oikein. En ole Ap mutta samoilla linjoilla, eikä se tarkoita etten olisi hyvissä väleissä työkavereiden kanssa! Olen ystävällinen ja auttavainen mutta en todellakaan vietä vapaa-aikaani heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä riippuu niin paljon työyhteisöstä. Joissakin on ollut ihan kiva osallistua tuollaisiin. Toisissa taas en missään nimessä halunnut.

Nykyisessä työporukassa nuo tilaisuudet ovat todella rentoja ja sellaisia, että jokainen voi tulla sellaisena kuin on ja ottaa rennosti. Edellisessä työpaikassa kävin tasan yhdessä illanvietossa, koska siellä oli yksi yli-innokas keksimässä kaikkea ohjelmaa mitä olisi pitänyt suorittaa. Siis tyyliin improteatteria työporukassa jostain vähän pikkutuhmista aiheista. Hirveää kidutusta ja lähdin sillä yhdellä kerralla jo todella aikaisin pois.

Ollaankohan oltu samassa työporukassa? Vuosina 2007-2012 olin töissä samanlaisessa paikassa. Meillähän oli yhden työntekijän läksiäisissä hulvattoman hauskaa ohjelmaa (jonkun mielestä). Oli pari kollegaa raahannut erilaisia hattuja, hartiahuiveja ja peruukkeja ja jotkut improkortit, joissa oli näyteltävä tilanne. Minä olin että hohhoijaa. Ihmiset jotka ei osaa näytellä, pannaan näyttelemään. Onpa hauska ohjelma.

Tarjoilut oli nyyttärityylillä. Kyllä hiukan pisti silmään, että jotkut oli tuoneet tyyliin paketin suolatikkuja marketista 2 eurolla ja itse kuitenkin toin 3 litran tonkan viiniä. Huvittuneena katsoin, kun yksi pihi työkaveri veti ainakin puoli litraa viiniä ja kukkuran lautasen juustoja ja suolaista piirakkaa ja mokkapaloja. En edes kehtaisi tuoda jotain kahden euron suolatikkupakettia juhliin. Sama ihminen pummasi minun mieheltä kyydin, kun omasta mielestään asui matkan varrella. Ei kyllä asunut, vaan ylimääräistä lenkkiä tuli ainakin 5 km. Itse en edes kehtaisi pummata kyytiä, kun taksit on keksitty ja kuitenkin melko lähelle hänen kotiaan meni myös taksilla porukkaa. Hän kovaan ääneen kailotti, että hän ei sitten tarvitse taksikyytiä, kun me heitetään matkan varrelle.

Toisella kertaa samalla työporukalla pikkujoulut: oli vuokrattu saunatila ja kabinetti, jossa työnantaja järjesti tyhyä ja sen jälkeen vapaa-ajalla saunomiset. Joku toi sinne piirrä ja arvaa-pelin. Kyllä, juuri sen lapsillekin sopivan koko perheen pelin, jossa nimensä mukaan piirretään ja arvataan. Olipa laadukas ohjelma keksitty. Ne oli vikat pikkujoulut, joihin menin. Uudessa työpaikassa en ole viitsinyt edes aloittaa osallistumista typeriin yhteisöllisiin tapahtumiin.

Hyvä, että jäät pois tuollaista pipo ja kukkaro kireällä ei kukaan kaipaakkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se mukavampaa mennä töihin, jos siellä on muutama ihminen, joden kanssa on hyvissä väleissä. Harva työ on kivaa ja kiinnostavaa kaiken työajan. Hyvät työkaverit edistävät työhyvinvointia ja siten jaksamista. Toki kukin tavallaan.

Mutta ei tuokaan edellytä, että pitäisi olla työkavereiden kanssa vielä vapaa-ajallakin. Mulla on ihan kivat työkaverit ja heidän kanssaan on kiva olla töissä. Mutta se riittää ihan hyvin, vapaa-aikani haluan viettää mulle tärkeiden ihmisten kanssa. 

Juuri näin! Parhaat työkaverini ovat sattuneet olemaan sellaisia että ei ikinä olla nähty vapaa-ajalla ja muutenkin hyvin vähän on puhuttu mitään töiden ulkopuolisista asioista. Silti ollaan tultu loistavasti toimeen ja nämä hyvät suhteet ovat lisänneet paljon työhyvinvointia.

Ei pidä. Minä viihdyn yksin vaikka työskentelen sote-alalla, pidän tarkoituksella välimatkaa työkavereihin. Ihan kivoja tyyppejä ovat ja toki suhtaudun töissä heihin ystävällisesti, mutta ei kauheasti kiinnosta edes esim. käydä lounaalla heidän kanssaan, saati sitten viettää vapaa-aikaa.

Jos et pidä ihmisistä, niin älä muuta ulkomaille. Kyllä se vain on tosiasia, että toisista pitää olla kiinnostunut ihan hyvien tapojen nimissä.

Ei tarvitse tehdä mitään ihmeellistä, mutta olla vaan ihminen.

Ahdistavaa tämä suomalaisuus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä riippuu niin paljon työyhteisöstä. Joissakin on ollut ihan kiva osallistua tuollaisiin. Toisissa taas en missään nimessä halunnut.

Nykyisessä työporukassa nuo tilaisuudet ovat todella rentoja ja sellaisia, että jokainen voi tulla sellaisena kuin on ja ottaa rennosti. Edellisessä työpaikassa kävin tasan yhdessä illanvietossa, koska siellä oli yksi yli-innokas keksimässä kaikkea ohjelmaa mitä olisi pitänyt suorittaa. Siis tyyliin improteatteria työporukassa jostain vähän pikkutuhmista aiheista. Hirveää kidutusta ja lähdin sillä yhdellä kerralla jo todella aikaisin pois.

Ollaankohan oltu samassa työporukassa? Vuosina 2007-2012 olin töissä samanlaisessa paikassa. Meillähän oli yhden työntekijän läksiäisissä hulvattoman hauskaa ohjelmaa (jonkun mielestä). Oli pari kollegaa raahannut erilaisia hattuja, hartiahuiveja ja peruukkeja ja jotkut improkortit, joissa oli näyteltävä tilanne. Minä olin että hohhoijaa. Ihmiset jotka ei osaa näytellä, pannaan näyttelemään. Onpa hauska ohjelma.

Tarjoilut oli nyyttärityylillä. Kyllä hiukan pisti silmään, että jotkut oli tuoneet tyyliin paketin suolatikkuja marketista 2 eurolla ja itse kuitenkin toin 3 litran tonkan viiniä. Huvittuneena katsoin, kun yksi pihi työkaveri veti ainakin puoli litraa viiniä ja kukkuran lautasen juustoja ja suolaista piirakkaa ja mokkapaloja. En edes kehtaisi tuoda jotain kahden euron suolatikkupakettia juhliin. Sama ihminen pummasi minun mieheltä kyydin, kun omasta mielestään asui matkan varrella. Ei kyllä asunut, vaan ylimääräistä lenkkiä tuli ainakin 5 km. Itse en edes kehtaisi pummata kyytiä, kun taksit on keksitty ja kuitenkin melko lähelle hänen kotiaan meni myös taksilla porukkaa. Hän kovaan ääneen kailotti, että hän ei sitten tarvitse taksikyytiä, kun me heitetään matkan varrelle.

Toisella kertaa samalla työporukalla pikkujoulut: oli vuokrattu saunatila ja kabinetti, jossa työnantaja järjesti tyhyä ja sen jälkeen vapaa-ajalla saunomiset. Joku toi sinne piirrä ja arvaa-pelin. Kyllä, juuri sen lapsillekin sopivan koko perheen pelin, jossa nimensä mukaan piirretään ja arvataan. Olipa laadukas ohjelma keksitty. Ne oli vikat pikkujoulut, joihin menin. Uudessa työpaikassa en ole viitsinyt edes aloittaa osallistumista typeriin yhteisöllisiin tapahtumiin.

Hyvä, että jäät pois tuollaista pipo ja kukkaro kireällä ei kukaan kaipaakkaan.

Oliko tämän nyt tarkoitus jotenkin loukata? :D Kyllä, mieluummin olen rauhassa kotona kuin menen johonkin typerään ja tylsään työtapahtumaan ihmisten kanssa joista en erityisesti välitä. Pitäkää te muut hauskaa jos pidätte tuollaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Jos et pidä ihmisistä, niin älä muuta ulkomaille. Kyllä se vain on tosiasia, että toisista pitää olla kiinnostunut ihan hyvien tapojen nimissä.

Ei tarvitse tehdä mitään ihmeellistä, mutta olla vaan ihminen.

Ahdistavaa tämä suomalaisuus

Hyvien tapojen nimissä ei tarvitse tosiaan tehdä mitään ihmeellistä, kuten osallistua johonkin työpaikan yhteisiin iltoihin. Ystävällinen ja asiallinen käytös töissä ollessa riittää. Enkö ole ihminen jos en halua viettää vapaa-aikaani tiettyjen ihmisten kanssa vain siksi että satumme työskentelemään samassa paikassa? Jos ulkomailla on tuollaista, niin onneksi asun Suomessa.

Töissä kuuluu tapella kaikkien  kanssa et pääsee saikulle helposti jos tulee vammoja, eikä kaveerata muiden kanssa.