HS: "Kysyimme lukijoilta, mistä he ovat katkeria omille vanhemmilleen."
Maksumuurin takana, mutta linkki niille joilla on Hesarin digitilaus:
https://www.hs.fi/perhe/art-2000008718016.html
Mistä olet katkera vanhemmillesi, jos olet?
Minä olen katkera siitä että en itse saanut vanhemmiltani mitään esimerkkiä siihen miten ihmisten kanssa toimitaan sekä luodaan ja ylläpidetään sosiaalisia suhteita. Eivät myöskään opettaneet minulle miten pitää puolensa: kotona tunteista ei saanut puhua eikä niitä edes tunnistettu. Seurauksena vuosikausien kiusaaminen koulussa ja yksinäisyys.
Järjellä ymmärrän että he eivät pystyneet antamaan sellaista mitä eivät itsekään lapsena ole saaneet. Mutta kun itse olen ponnistellut vuosikausia että oppisin olemaan toisten ihmisten kanssa ja saamaan ystävyyssuhteita ja samalla asettamaan terveet rajat töissä ja ihmissuhteissa (takana mm. kaksi työuupumusta) niin minun on tosi vaikea olla empaattinen omaa äitiäni kohtaan kun hän nyt eläkeläisenä valittaa ystävien puutetta. Olen kyllä ehdottanut kaikenlaista vapaaehtoistyöstä eläkeläisyhdistyksen päiväkerhoihin asti, mutta nähtävästi hän kuvittelee että ystäviä saa kotona yksin istumalla. Tai sitten aikuisten lasten pitäisi tulla hänelle kotiinsa seuraksi.... (vanhempani ovat eronneet)
Ja jurppii sekin että hän ei osaa pitää puoliaan tai vaatia mitään itselleen. Menee lupailemaan naapureillekin kaikkea ja valittaa sitten jälkikäteen että "en olisi halunnut..."
Kommentit (42)
Siitä että vanhemmat eivät ikinä olleet kiinnostuneita minun asioistani. Ei kysytty miten koulussa menee, miltä tuntuu olla ilman kavereita, miltä koulukiusatuksi tuleminen tuntuu jne. Huusivat kyllä kaikesta pienestäkin.
Siitä, että isä oli aggressiivinen alkoholisti jonka ongelmia minun piti kuunnella, eikä tämä(kään) kiinnostanut äitiä.
Siitä, että mt ongelmiini ei kiinnitetty mitään huomiota joten ne pääsivät pahenemaan ennen kuin päädyin lopulta suljetulle ja siitä eteenpäin olenkin ollut mielisairas kohta 20 vuotta.
Mielenkiintoinen aihe.