Miten sitä voi olla niin loppu? Väsyttää ja samalla olen jotenkin raukean tyytyväinen (ero, alkoholittomuus, ruokavalio, opinnot yms.)

Olen saanut nyt onneksi vähän vapaata vaikka päässä kummittelee jatkuvasti vielä hieman keskeneräisiä suorituksia kuten ajokortti sekä vielä ammattiin liittyviä juttuja. Uusi työpaikka jne.
Laskujakin on kasa maksettavana mutta laskin ja pärjään tiukalla budjetilla, onneksi stipendi ja muut erikoisen yllättävät lisätulot auttavat.

Olen eronnut alkoholistista, joka käytti kuviteltua valtaansa minuun ikävällä tavalla. Väkivaltaakin koin joskus, sitä prosessoin ja näen painajaisia mutta onneksi olen lopen kyllästynyt häneen ihmisenä ja pääsen elämässäni eteenpäin. Ero oli mullistava ratkaisu oman jaksamiseni kannalta tässä elämässä.
Siinä samalla loppui myös oma alkoholinkulutus, joka lähti käsistä tuossa suhteessa. Ei sitä kestänyt selvinpäin ja kai se myös paradoksaalisesti humala, joka meitä edes piti yhdessä.

Lihoinkin koska en enää välittänyt itsestäni. Nyt sitten olen skarpannut paljonkin ruokavaliossa. Ei höttöä, ei sitä alkoholia vaan ravinteikasta itsetehtyä ruokaa. Paljon kasviksia, proteiinia ja hyviä rasvoja. Tämä on itselleni todella tärkeää, että jaksan taas mennä terveys edellä ruokavalinnoissani enkä osta valmiita, todella prosessoituja ruokia ja kylkeen vielä jotain makeaa. Nautin tästä, että jaksan ja haluan valita paremmin.

No sitten tietysti nuo opinnot jotka sain loppuun onneksi. Hyvin arvosanoin, saan olla kiitollinen. Vähän vielä stressattavaa senkin puolelta kuten eräs kurssi sekä sitten uudet työpaikat mitä tässä tulee olemaan ja niihin sopeutuminen. Lainanmaksua yms tiedossa, töitä täytyy tehdä runsaammin.

Olen kuitenkin vähän loppu. Tyytyväinen ja onnellinen, että saan rauhassa ja itse, omalla vastuullani ja omassa tilassani tehdä tätä kaikkea, rakentaa elämääni. Olen yksinäinen mutta sekään ei nyt hetkauta enää, nautin yksin olosta toistaiseksi. Kaikenlaista on. Nukuin 12 tuntea putkeen viime yönä. Nyt en saa oikein mtään suurempaa aikaiseksi, ehkä energiataso tasaantuu jossain vaiheessa.

Tällaista, halusin kirjoittaa. Jäsennellä ja saada ajatuksia järjestykseen. Olen kovin paljon stressannut, välillä ahdistaa ja itkettää. Sitten taas luotan, että kaikki menee hyvin ja yritän vain hengittää ja mennä taas askeleen eteenpäin.