Karmein paikka jossa olet ikinä asunut?Voi olla rakennus itse tai kaupunginosa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden keskikokoisen kaupungin vuokra-asunnot. Koko ajan häiriöitä, murtoja, roskaamista ja naapureiden vainoamista. Kaikki työttömiä tai jollakin eläkkeellä jo 4-kymppisenä (paitsi itse). Yksi tapettiin yläkerrassa. Se oli todellista saastassa elämistä, mutta ei ollut tuolloin vaihtoehtoja taloudellisesti. 

Lisätään vielä taukoamaton, siis jatkuva ja taukoamaton basson jumputus. Kun se tyyppi tapettiin, basso oli jytkyttänyt varmaan viikon putkeen. 

Bum - bum - bum.

Jos olisi mennyt huomauttamaan, olisi tullut turpaan tai puukosta.

No mutta sillähän se hiljeni :D tais jollain muullakin ottaa aivoon

Vantaan Vaarala, isojen teiden keskellä loukussa, vahvasti alipaineinen homeasunto Kontulassa, Itä-Lontoossa, asunto ihan ok, mutta seutu tosi masentavaa

Seinäjoki. Ankean ruma eikä siellä ollut mitään.

Kajaani 90 luvun alussa.

Tosin sinne pakenin opiskelemaan karvaan eron jälkeen ja ehkä siksi vieläkin kurkkua kuristaa kun ajattelenkin.

Tosin...olihan siellä iso varuskunta ja ah niin komeita kapiaisia 😍

Kontula itä -Helsingissä.

Muutin pohjois-karjalasta Helsinkiin enkä tuntenut vielä paikkoja. Hyi hitto mitä porukkaa siellä on. 1/10 stä vastaantulijasta voi sanoa että on ehkä normaali ihminen (kanta Suomalainen) eikä missään aineissa.

Pielavesi

Nuorena kaupungin kerrostalo Myllypurossa Helsingissä.

Hirveä tupakoitu läävä ja koko paikka täynnä juoppoja ja hulluja.Ostarille ja metroasemalle ei uskaltanut pimeässä mennä yksin.

Ikkunasta kun katsoi,oli kuin olisi katsonut poliisisarjaa,rautoihin laitettiin porukkaa.

Asuin pari vuotta.

Nykyään asun pikkukaupungissa omakotitalossa ja olen nähnyt pari kertaa painajaisunta,että asun jälleen Myllypurossa:/

Espoon Perkkaa. Asuin puoli vuotta talvella-89 kaupungin vuokratalossa enkä nähnyt tuona aikana ulko-ovella tai käytävällä ainuttakaan talon asukasta. Talossa ei kuitenkaan ollut tyhjiä asuntoja. Oli kyllä ihan ok äänieristys ja bussit kulkivat. Paikka vaan oli ankea: kerrostaloja kerrostalon perään. Pihalla jonotettiin seudun ainoaan puhelinkoppiin. Siellä toki saatoin jonottaa jonkun samankin talon asukkaan kanssa.

Entinen mielisairaala Uudessa-Seelannissa. Potilaan huoneessa asuin.

Todella kreepy paikka.

En ole asunut missään ihan hirveässä paikassa, mutta ei ole ikävä pientä syntymäpaikkakuntaani Pohjois-Pohjanmaalla, ilmapiirin vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

En ole asunut missään ihan hirveässä paikassa, mutta ei ole ikävä pientä syntymäpaikkakuntaani Pohjois-Pohjanmaalla, ilmapiirin vuoksi.

Mulla ihan sama, pieni kotipaikkakuntani Pohjois-Savossa on kaikin puolin kaunis ja idyllinen, mutta ihmiset ja ilmapiiri pilaa kaiken.

Ylioppilaskylä Turku. Sekä rakennus että kaupunginosa. 90-luvulla.

Soluasunto Skotlannissa. Huonetta lämmitettiin aamupäivin ja iltapäivisin pari tuntia. Yksilasiset ikkunat kostuivat  yön aikana ja aamulla heräsi ikkunalaudalta kokolattiamatolle putoilevan veden ääneen. Ikkuna oli pakko pitää kiinni, koska siellä oli kylmä muutenkin, mutta koska huone oli pieni, oli ilma tunkkainen. Ikkunanpielissä kasvoi hometta, jota huoltomiehet kävivät pyynnöstä skrapailemassa pois. Talvella yhden asukkaan kattolampun kautta alkoi vuotaa vettä, koska asunto oli vanha ja tasakattoinen.

Vessan vetämisen jälkeen säiliöltä meni pari minuuttia täyttyä. Suihku oli kaiken huippu. Suihkuviemäri oli jossain seinän sisässä ja sinne vei putki. Se oli aina tukossa. Suihku ei ollut tasalattia vaan se oli koppi, jossa lattia oli matalammalla, joten suihkutellessa seisoi nilkkojaan myöten likaisessa vedessä.

Ja asuin siellä vuonna 2009 enkä 1959. Pistäkääpä paremmaksi.

Siekkilä Mikkeli. Ankeita harmaita taloja suoraan 70luvulta, Siwa ja baari. Kävin siellä jokin aika sitten,  kun Mikkelissä piipahdin, verestämässä vanhoja muistoja eikä paikka ollut muuttunut MIHINKÄÄN  siitä kun sieltä muutin pois 2006. Paitsi että Siwa on lopettanut, baari vain porskuttaa!

Helsingin Kontula kaupungin vuokra-asunto jossa mieheni asui ja jonne itsekin siis muutin.

Huonokuntoinen talo ja sotkuinen. Asunto ok kunnossa. Alakerrassa asui jotain epämääräistä porukkaa miehiä ja yksi vanhempi nainen jotka vetivät viinaa ja nainen myös jotain lääkkeitä. Nainen heitettiin harhoissaan rappuun ja siellä se huusi ja mölisi jotain sekä soitteli muiden ovikelloja. Useasti siellä vieraili poliisi ja ambulanssi joka välillä vei naisen hoitoon. Muutaman kerran soitin itsekin poliisit kun en vaan jaksanut työpäivän jälkeen kuunnella sitä meteliä.

Selvisi myös että kylppärissä hometta mutta ketään ei kiinnostanut. Sairastuin siinä asunnossa. Rempattiin taloyhtiön toimesta kyllä loppujen lopuksi kylppäri (tehtiin kaikkiin asuntoihin). Ei kuivatettu vaikks lattia läpimärkä muovimaton alta. Muutettiin hyvin pian pois toiselle rauhalliselle alueelle luhtitaloon joka Saton vuokra-asuntoon. Ekan viikon aikana en voinut nukkua kun oli niin hiljaista. Muistan että istuin keskellä yötä parvekkeella ihmettelemässä hiljaisuutta.

En ole vielä yhtäkään mainintaa Varkaudesta kuullut. Kyllä Puistokatu ja Kommila kiitävät joukon kärkilistoille ihan heittämällä. Sen lisäksi siis ettei koko kaupungissa ole ketään eikä mitään. Jättäisin välistä ja muuttaisin suoraan jonnekkin muualle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oulaisissa Ravikadulla.

Jokuhan siellä ihan vasta niitattiinkin hengiltä. Melko muumilaakso se oli jo ysärin alkupuolella.

Komppaan 10000%! Jos Venäjä hyökkää niin lähetän Putinille viestin, että siitä kylästä voi alottaa.

Jep, Oulaisen vois kyllä pyyhkiä kartalta. Varsinainen pohjanmaan peräreikä.

80-luvun Hervanta. Kaikki mahdollinen kuviteltavissa oleva kurjuus potenssiin kymmenen. Nykyisin se taitaa olla hyvinkin siistittyä aluetta.

2013 muutettiin haja-asutusalueelle (itäisintä itä-Helsinkiä) vuokraisännän omistamaan pienkerrostaloon. Kaikki muut talossa asuvat oli vuokraisännän sukulaisia, paitsi me. Kuka tahansa sai meluta ihan mihin aikaan vain aamusta yöstä tai päivällä, mutta jos meiltä kuului edes aivastus, niin oltiin jo ovella uikuttamassa. 

Pari vuotta jaksettiin ja muutettiin pois.

Hyvinkäällä "luotikuja" oli melkoinen paikka asua. Ei ollut koskaan tylsää, vaikkei olisi edes telkkaria omistanut. Päivittäin kävi poliisi, ambulanssi ja palokunta työtehtävillä näissä taloissa. Milloin ikkunoista lensi telkkari, milloin hella. Joskus lensi sänky jossa oli henkilö. Joku "sisusti" kämppäänsä moottorisahalla. Joku kuoli eikä kukaan moneen viikkoon kaipaillut. Koko kerrostalo lemusi imelälle kalmalle. Hissiä ei voinut käyttää, kun se toimi jonkun vessana. Lapsen kanssa ei voinut hiekkalaatikolla edes istuskella, kun siellä oli narkkarit pummaamassa rahaa ja hiekkalaatikosta pilkisti neuloja ja rikkinäisiä pulloja. 

Kaiken kruunasi naapurirapun nuorimies, joka viikon soitti yhtä soittoa Dire Straitsia niin kovaa, että kaikki sen kuulivat. Ei hiljentynyt kuin toviksi kun virkavalta kävi paikalla.

Samassa talossa myöhemmin jo meidän muutettua pois, joku pääsi hengestään saatananpalvojien toimesta. Löytyi pilkottuna kaatopaikalta.